Selviämisminimin ongelmat

Kierrellessäni pari päivää sitten kaupoissa ja kaupungilla löysin kaksi ongelmakohtaa tuosta selviämisminimilaskelmastani. Ensimmäiseksi siinä on selkeästi väliaikaisuuden leima, tietyt olemassa olevat varastot kyllä kestävät jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa ollaan tosiaan siinä tilanteessa, että vanhoja varastoja ei ole ja jotain korvaavaa olisi pakko hankkia tilalle - se kaataa korttitalon, koska sille ei ole budjetoitu rahaa. Minun laskelmissani tällaisia ovat esimerkiksi vaateet. Samoin korttitalon kaataa jonkin lähes välttämättömän kodintarvikkeen tai -koneen rikkoutuminen. On tietenkin olemassa aina se mahdollisuus, että puuttuvaa tuotetta voisi kerjätä esimerkiksi naamakirjan annetaan - ryhmien kautta käytettynä, mutta se luultavasti on kuitenkin se ehdottomasti viimeinen vaihtoehto, sillä kuka oikeasti haluaa pyytää vähän käytettyjä sukkia tai alushousuja itselleen käyttöön. Mikäli siis olisi kyse loppuelämän minimistä, pitäisi varmasti vaatteisiinkin jokunen kolikko budjetoida ja mikäli mahdollista, niin edes kymppi kuussa hätävararahastoon.

Toinen ongelma on siinä, että tuo minimi on todellakin minimi, siihen ei ole laskettu kolikkoakaan esimerkiksi parturikäynteihin, jotka kuitenkin ovat sellaisia, että ehkä kerran pari vuoteen sitä mielellään parturissa kävisi, vaikka väliajat siistisikin kutrinsa itse kynsisaksilla leikkaamalla. Samoin esimerkiksi hiusvärin ostaminen louhaisee melkoisen loven kuukauden budjettiin, kampaajavärjäyksestä ei voisi edes unelmoida. Voihan sitä tietenkin ajatella, että silloin ei tarvitse välttämättä liikkua niin paljon ihmisten ilmoilla eikä näyttää kovin siistiltä, kun on minimillä elämässä. En kuitenkaan lähtisi tähän, sillä huoliteltu ulkonäkö piristää harmaanakin päivänä.

Mikä vielä merkityksellisempää, niin varmasti jokainen on jossain vaiheessa vuotta tilanteessa, että pitäisi muistaa jotakuta toista jotenkin. Jos ei muuten niin jouluna ja läheisten syntymäpäivänä ainakin. Joitakin lahjoja onnistuu toki toteuttamaan nollabudjetilla, mutta ei läheskään kaikkia, joten ehkä siihenkin olisi pitänyt miettiä joku kompromissi. Tokihan, jos tilanne on niin tiukka, että sillä minimillä on pakko pärjätä, niin sitten on keksittävä esimerkiksi lenkkiseura-, siivoustalkoot- tai lastenhoitoapulahjakortteja annettaviksi. Pahimpia ovat työpaikan keräykset, joihin oletetaan kaikkien osallistuvan ilman kyselyitä, meillä ainakin summat ovat kymmeniä euroja vuodessa jokaiselta, toki moneen keräyskohteeseen, mutta kuitenkin. Jos ei ole töissä, niin ei ole työpaikan keräyksiäkään, mutta jotain kaveripiirin juttuja voisi hyvinkin olla.

Olen ilmeisesti liian hyvälle tottunut, kun huomaan monta tällaista pientä juttua, jotka pitäisi huomioida tuossa minimissä. Jos kuitenkin pitäisi karsia, niin pakkohan sitä sitten olisi karsia juuri noista "turhuuksista" eli parturikäynneistä ja muiden lahjoista. Vastaavasti voisi sitten helpottaa sitä omaa budjettiaan pyytämällä lahjaksi jotain sellaista, joka helpottaa omaa elämää. Olen kyllin brutaali, että voisin pyytää lahjaksi esimerkikisi pesupulveria, jättisäkin wc-paperia taikka parturilahjakortin, jos joku välttämättä haluaisi minua lahjoa.