Ostoslista 2014

On viisainta tehdä valmiiksi hankitalistaa taas tällekin vuodelle, jotta sillä hetkellä kun ostosmania oikein vaivaa, on joku paikka josta voi katsoa järkevää ostettavaa. Listalle kokoan suurimman osan tarpeellisuuksia, mutta myös jokusen tarpeettoman

-  hiuspinnejä lyhyitä
-  hengettömiä
-  kullanvärinen glitterhiuspanta
-  ponnareita

-  punaiset ballerinat matta
-  punaiset ballerinat kiiltävä
-  punainen laukku

- kengänkoristepohjia (etsy, kts. sisäinen villapaita tai nelliina)

- helmikorvikset, vanhanaikaiset, litteät


täydennettävät kokoelmat

- Disney klassikot, joista puuttuu,
   * 30 Kaunotar ja Hirviö
   * 51 Räyhä-Ralf
   * 52 Frozen - huurteinen seikkailu
   * numeroimaton Maija Poppanen

- Vuoden pelit
   * aikuisten peli 2014
   * perhepeli 2014

- Kalevala korun joulukoristeet
   * 2005 Juhlayö
   * 2006 Idän tähti
   * 2009 Revontuli

- Kunnas-kirjat
   * Koiramäen laulukirja
   * Seikkailijan laulukirja
   * Tassulan iloinen keittokirja
   * Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus 
   * Joulupukin laulukirja 
   * Kuvasanakirja suomi-ruotsi
   * Herra Hakkarainen harrastaa


Mitä ei osteta:
- kynsilakka
- huulipuna
- poskipuna
- suihkugeelit

Kun vuoden 11. kuukausi on lopussa, on syytä tutkailla, miten on vuoden ostoslistan kanssa käynyt. Alkuvuodesta laadin listan siitä, mitä saa ostaa ja mitä ei. Kun olen hankintoja tehnyt, niin olen yliviivannut hankitut tavarat - joulukuulle jäi oikeastaan vain kaksi tavaraa. Nekin molemmat ovat sellaisia, että oletan niiden olevan tulossa joululahjaksi (ainakin toinen on, sen tiedän varmasti).

En myöskään ole ostanut noita kiellettyjen listalla olevia tuotteita eli yhtään uutta huulipunaa taikka poskipunaa en ole ostanut. Pitänee tehdä ensi vuodeksikin vastaava lista ja harkita tarkkaan, mitä hankkii ja mitä ei.

Edessä vauhdikas joulukuu

Takana on ensimmäinen viikko sairasloman jälkeistä työelämää ja edessä kiihtyvällä tavalla lisääntyvä työmäärä. Esimerkiksi ensi viikon työtuntisaldoksi napsahtaa mukavat 69 tuntia. Mikäli siis blogi ei juuri päivity, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kirjoittaja on niin ahkerasti työn touhussa, ettei sitä ehdi kirjoittaa.

Kirjoittamisen sijaan keskityn pohtimaan jo tulevaa - alkavaa uutta kuuta ja pian alkavaa uutta vuotta isoine muutoksineen. Niiden merkeissä palaan varmaan vielä pohtimaan moneen kertaan näitä syntyjä syviä.

Joulukuun jälkeen myös tammikuun alku näyttäisi olevan melkoista lentoa, joten uusi vuosi saa ainakin vauhdikkaan alun. Toivottavasti ei kuitenkaan liian vauhdikasta, vaan sellaisen mukavan reipastahtisen.

Jälleen se aika vuodesta ja joulukuun nuukailuvinkki

On jälleen kerran se aika vuodesta, jolloin pitäisi olla upeimmillaan, kiiltää ja kimaltaa ja näyttää hyvältä eli pikkujoulusesonki tietenkin. Koin jonkinasteisen pukeutumiskriisin tänään, aikaa pikkujoulujen alkuun oli kaksi tuntia ja naama maaliton, hiukset kieltäytyivät asettumasta mihinkään suuntaan eikä minulla ollut harmainta haisuakaan, mitä laittaisin päälleni kyseisiin bileisiin. Kerrassaan ihana olotila! Melkein jo päästin suustani sen ikinaisellisen "minulla ei ole mitään päälle pantavaa"- lausanhduksen, jota olen luvannut olla käyttämättä.

Oman vaatekaapin  kaivelu kuitenkin pelasti taas tilanteen ja nosti päivänvaloon pari sellaistakin vaatekappaletta, joiden olemassa olosta minulla ei ollut enää mitään hajua. Se haju on varmaan silloin ollut, kun vaatteet ovat kaappiin muuttaneet, mutta olen ne jotenkin onnistunut unohtamaan. Kumpikaan näistä "ylläreistä" ei kuitenkaan varsinaisesti auttanut illan pukeutumisongelmaan, mutta toimivat toivottavasti ratkaisuna tulevaisuudessa vastaavien ongelmien ilmentyessä.

Tämän vuotinen ratkaisu oli itse asiassa lähes täydellinen toisinto parin vuoden takaisesta. Olisi ehkä kannattanut vilkaista blogia ennen kriiseilyä. Housut korvasin toisilla, hiukan kapeampilahkeisilla ja kengätkin olivat tällä kertaa mustat, yläosana kuitenkin tuo moneen kertaan juhlinut toppi ja puna-mustakameleonttijakku. Montakohan kertaa kehtaan vielä pukeutua noihin ennen kuin työkaverit alkavat vinkkailla, että taasko nuo samat vaatteet. Tosin väittäisin kyllä, että tuskin sitä kukaan muistaa, kun en itsekään muistanut, mitä minulla pari vuotta sitten oli pikkujouluissa oli päälläni.

Joulukuun nuukailuvinkki liittyy siihen, että meidän piti vielä kyseisiin juhliin myös paketti. Minulla oli sen verran kiirettä, etten mitenkään ehtinyt kaupunkiin hakemaan mitään lahjaa, vaikka olinkin valmiiksi miettinyt, mitä ostaisin. Onnekseni satuin lukeaan Jennin arkijärkeä ja kuuntelemaan työkavereitani ja tulinkin siihen tulokseen, etten edes yritä hankkia mitään uutta. Jenni kun neuvoo antamaan lahjaksi tavaroita, jotka katoavat tyhjiin. Olin niin paljon tylsä, että pistin kiertoon "uutta" tavaraa eli laadukasta suklaata, jonka sain vain muutama päivä aikaisemmin, mutta josta en erityisemmin pidä ja kynttilän, jonka sain viime jouluna. En juuri koskaan polta kynttilöitä, joten tämä hienon liikkeen isohko kynttilä päätyi toivottavasti kotiin, jossa sitä arvostetaan ja käytetään. En mitenkään suostu uskomaan, että kynttilä vanhenisi vuodessa käyttökelvottomaksi,varsinkin, kun se on ollut kaapissa piilossa sekä auringolta että kaikelta muulta vahingoittavalta. Kuulin ainakin yhden työkaverini syyllistyneen samaan eli kierrättäneen saamansa arpavoiton eteenpäin, koska hänellä ei ollut sille käyttöä. Niin se nuukailuvinkki; tällaisissa tilanteissa kannattaa katsoa omat nurkat ennen kuin ryntää kauppaan ostamaan uutta. Useimmilta löytyy joku tällaiseen tarkoitukseen sopiva itselle ylimääräinen juttu. Enkä siis kehota pistämään lahjapakettiin mitään roskiskamaa, vaan uutta tai uudenveroista ja aiheeseen sopivaa kuten vaikka joku nätti tuikkukuppi kynttilöineen, servettipakkaus, teepaketti tai suklaata (näissä tietenkin edellytyksenä se, että käyttöaikaa pitää olla jäljellä).

Kriiseilystä huolimatta ilta oli mukava, seura oli loistavaa, ruoka mitä mainiointa ja ohjelma onnistunutta. Omassa paketissani kannoin kotiin suklaata, joka tuli sitten samantien tuhottua pois.

Selviämisminimin ongelmat

Kierrellessäni pari päivää sitten kaupoissa ja kaupungilla löysin kaksi ongelmakohtaa tuosta selviämisminimilaskelmastani. Ensimmäiseksi siinä on selkeästi väliaikaisuuden leima, tietyt olemassa olevat varastot kyllä kestävät jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa ollaan tosiaan siinä tilanteessa, että vanhoja varastoja ei ole ja jotain korvaavaa olisi pakko hankkia tilalle - se kaataa korttitalon, koska sille ei ole budjetoitu rahaa. Minun laskelmissani tällaisia ovat esimerkiksi vaateet. Samoin korttitalon kaataa jonkin lähes välttämättömän kodintarvikkeen tai -koneen rikkoutuminen. On tietenkin olemassa aina se mahdollisuus, että puuttuvaa tuotetta voisi kerjätä esimerkiksi naamakirjan annetaan - ryhmien kautta käytettynä, mutta se luultavasti on kuitenkin se ehdottomasti viimeinen vaihtoehto, sillä kuka oikeasti haluaa pyytää vähän käytettyjä sukkia tai alushousuja itselleen käyttöön. Mikäli siis olisi kyse loppuelämän minimistä, pitäisi varmasti vaatteisiinkin jokunen kolikko budjetoida ja mikäli mahdollista, niin edes kymppi kuussa hätävararahastoon.

Toinen ongelma on siinä, että tuo minimi on todellakin minimi, siihen ei ole laskettu kolikkoakaan esimerkiksi parturikäynteihin, jotka kuitenkin ovat sellaisia, että ehkä kerran pari vuoteen sitä mielellään parturissa kävisi, vaikka väliajat siistisikin kutrinsa itse kynsisaksilla leikkaamalla. Samoin esimerkiksi hiusvärin ostaminen louhaisee melkoisen loven kuukauden budjettiin, kampaajavärjäyksestä ei voisi edes unelmoida. Voihan sitä tietenkin ajatella, että silloin ei tarvitse välttämättä liikkua niin paljon ihmisten ilmoilla eikä näyttää kovin siistiltä, kun on minimillä elämässä. En kuitenkaan lähtisi tähän, sillä huoliteltu ulkonäkö piristää harmaanakin päivänä.

Mikä vielä merkityksellisempää, niin varmasti jokainen on jossain vaiheessa vuotta tilanteessa, että pitäisi muistaa jotakuta toista jotenkin. Jos ei muuten niin jouluna ja läheisten syntymäpäivänä ainakin. Joitakin lahjoja onnistuu toki toteuttamaan nollabudjetilla, mutta ei läheskään kaikkia, joten ehkä siihenkin olisi pitänyt miettiä joku kompromissi. Tokihan, jos tilanne on niin tiukka, että sillä minimillä on pakko pärjätä, niin sitten on keksittävä esimerkiksi lenkkiseura-, siivoustalkoot- tai lastenhoitoapulahjakortteja annettaviksi. Pahimpia ovat työpaikan keräykset, joihin oletetaan kaikkien osallistuvan ilman kyselyitä, meillä ainakin summat ovat kymmeniä euroja vuodessa jokaiselta, toki moneen keräyskohteeseen, mutta kuitenkin. Jos ei ole töissä, niin ei ole työpaikan keräyksiäkään, mutta jotain kaveripiirin juttuja voisi hyvinkin olla.

Olen ilmeisesti liian hyvälle tottunut, kun huomaan monta tällaista pientä juttua, jotka pitäisi huomioida tuossa minimissä. Jos kuitenkin pitäisi karsia, niin pakkohan sitä sitten olisi karsia juuri noista "turhuuksista" eli parturikäynneistä ja muiden lahjoista. Vastaavasti voisi sitten helpottaa sitä omaa budjettiaan pyytämällä lahjaksi jotain sellaista, joka helpottaa omaa elämää. Olen kyllin brutaali, että voisin pyytää lahjaksi esimerkikisi pesupulveria, jättisäkin wc-paperia taikka parturilahjakortin, jos joku välttämättä haluaisi minua lahjoa.

Hopotus: Bepanthen Anti-Scar loppuraportti

Nyt on sitten parin kuukauden verran rasvaamalla ja pallohieronnalla koetettu saada arpia kadoksiin. Käytössä on ollut Hopottajien kautta testiin saamani Bepanthen Anti-Scar arpigeeli, josta olen jo aiemmin kirjoittanut täällä ja täällä.

Kahden kuukauden aikana olen siis rasvannut kolmea paikkaa, vuoden vanhaa ranteen leikkausarpea, vielä vanhempaa säären arpea ja sitten tätä uutta reilun kuukauden ikäistä leikkausarpea. Kahta ensiksi mainittua olen hoidellut hierontapallolla ennen geelin levittämistä ja tätä tuoreinta tulokasta pelkästään geelillä.

Toivoin tietenkin heti kampanjan alussa että arvista tulisi mahdollisimman näkymättömiä, sillä en allekirjoita sitä vanhaa luritusta, jossa sanotaan, että "tässä naamassa arpikin kaunistus olisi".  Kaksi kertaa päivässä siis hieroin ja rasvasin, uskollisesti. Mitäpä sitten tapahtui?

Jos edetään ikäjärjestyksessä, niin vanhin oli tuo säären arpi, joka periaatteessa oli jopa liian vanha tähän kampanjaan (arpien piti olla muistaakseni alta 2 vuotta vanhoja), mutta johon halusin tuotetta kokeilla. Kokeilun halun synnytti yksinkertaisesti ajatus, että pahempaan suuntaan ei voida mennä, vaikka parannusta ei tapahtuisikaan. Tämän suhteen odotukset olivat siis luokassa nolla - ei tapahdu mitään jo ihan sillä perusteella, että vanha arpikudos on muuttumaton ja sen kadottaa vain kirurgin veitsi. Varsin hämmästyneenä siis seurasin, miten viikkojen kuluessa kutina väheni, arpi laskeutui matalammaksi ja jotenkin kuihtui - aikaisemmin noin puolitoista senttiä halkaisijaltaan olleesta arvesta on jäljellä noin senttinen kohtuullisen hyvin muuhun ihoon maastoutuva rengas.

Sitten se toinen leikkausarpi eli rannekanavaleikkausella noin vuosi sitten aikaan saatu jälki. Tässä kuvat puhukoot puolestaan, vaikka erilaiset valaistusolosuhteet varmaankin vaikuttavat kuvien laatuun. Minusta kuitenkin ensimmäisessä kuvassa näkyy arpea koko matkalla kämmenestä ranteeseen, jälkimmäisessä taas on aavistus jotain vaalea tuolla rannealueella. Tässä arvessa ehdottomasti parasta oli sen häviämisen lisäksi myös kiristyksen häipyminen - arpi ei tunnu kiristävältä ja liikettä rajoittavalta.

Kolmannesta arvesta ei ole kuvallista materiaalia, onhan se tässä vajaan parin kuukauden aikana muotoutunut leikkaushaavasta arveksi. Paranemisprosessi on hyvässä käynnissä ja rasvaus tietenkin jatkuu ainakin niin kauan kuin Anti-Scar-pulloissa geeliä riittää. On muuten todella riittoisa aine - olen tämän parin kuukauden ajan käyttänyt vain yhtä pulloa ja siitä on vieläkin ehkä kolmannes jäljellä. Käytännössä siis pisara geeliä on riittänyt hyvin yhdelle arvelle.

Lisätietoja tuotteesta täällä.

Lahjamateriaalihankinnat

Kuukauden päästä olevan joulun lisäksi meille on jossain vaiheessa tulossa kutsu tupareihin. Tänä vuonna ajattelin vihdoin ja viimein toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani sytykeruusuista. Ne kun ovat sellaisia, että niistä ei juuri jää jätettä vaivoiksi, jos ne käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu.

Sytykesipsejä varten tein jo alustavia valmisteluja. Sytykeruusujakin väänsin muutaman ihan harjoituksen vuoksi. Toimiakseen molemmat tarvitsevat vielä steariinikasteen, joten sitä varten piti hankkia steariinia ja kynttiläväriä. "Ilmaisten" lahjojen hinta pompsahtikin sitten kiitettävästi, sillä kynttiläväri maksoi yli 4€ ja steariini 7,50€ kilo. Minulla olisi ollut kynttilänpätkiä jemmassa eli olisin selvinnyt pelkällä värillä, jos olisin päässyt noihin kynttilöihini käsiksi. Jemmasin ne tietenkin askarteluhuoneeseen, joka muuttui romuvarastoksi putkiremontin myötä, niin etten saa niitä tuolta käyttöön. Sama ongelma sinne varastoimieni kananmunakennojen suhteen, mutta onneksi äidillä oli varastoja, joita sain käyttää.

Tuparilahjaksi on tarkoitus värkätä pöllöpiiloja kaksin kappalein. Valitettavasti varastoistamme ei löytynyt sopivaa kangasta, joten se oli pakko hakea kaupasta. Hintaa tukevalle


päälliskankaalle ja silitettävälle tukikankaalle kertyi n. 24€. Tuosta määrästä tulee kaksi isompaa ja yksi pienempi pöllö. Hetken harkittuani päädyin kuitenkin siihen, että taidan tukikankaan sijaan vuorittaa pöllöt tukevammalla farkulla taikka puuvillasametilla, ne sekä vetoketjut ovat kierrätysmateriaalia. Pöllöjen silmät päätin tehdä myös kierrätysmateriaalista, joista ei vielä ole kuvaa. Toiselle pöllölle on tarkoitus tehdä vaaleanvihreät ja toiselle taivaansiniset silmät. Nämä on tarkoitus antaa perheen juniorille.

Lisäksi hankin vielä suloisen sydämen, koska mielestäni sen viesti on juuri se, mitä haluan uuteen kotiin toivottaa: rakkautta ja unelmia. Vanhemmat saavat sydämen lisäksi jotain hemmottelua, mahdollisesti lahjakortti johonkin hoitoon tai hierontaan.

Selviämisminimi

Useamman päivän ajan olen jo yllättänyt itseni pohtimasta sellaista asiaa kuin selviämisminimi. Suomeksi sama asia voidaan sanoa näin: mikä olisi pienin mahdollinen kuukausittainen rahasumma, jolla tulisin toimeen tai selviäisin hengissä eli perusmenoista.

Ennen varsinaiseen summaan pääsemistä, olisi tietenkin syytä määrittää se, mitä lasketaan perusmenoiksi. Ruoka, katto pään päälle, vaatteet, lääkkeet, sähkö, puhelin ja vakuutukset lienevät se ehdoton minimi mitä tarvitaan. Minun tapauksessani kuitenkin pitäisi periaatteessa laskea pois vaatteet, koska uusiin vaatteisiin ei ole tarvetta. Olen myös onnekseni sellaisessa asemassa, että lääkkeitä en juuri joudu käyttämään, toistaiseksi tuolle rintamalle tulleet kulut ovat yleensä muutaman kuukauden välein maksettavaksi tuleva hammaslääkärilasku. Nuo hammaslääkärit ja vakuutukset olisivat sitten varmaan ne ensimmäiset, joista karsisin, jos jostain pitäisi karsia. Oman ongelmansa laskemiseen tuo toki sekin, että tavanomaisesti olen maksanut vakuutusmaksut kerta rysäyksellä, kun uuden mallin mukaan ne pitäisi jakaa kuukausittaisiksi menoeriksi.

Nettiä en ensimmäisissä välttämättömyyksissäni ottanut lainkaan huomioon, mutta kaipa sekin totuudessa pysymisen vuoksi pitäisi huomioida, sillä en taitaisi osata tulla toimeen ilman. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, ettei minulla ole mitään hajua tämän hetkisten nettiliittymien hinnoista, mutta pikainen netin selailu osoitti, että kympillä kuussa pitäisi saada jo kohtuullisen yhteyden ja kun jaksaa kilpailuttaa, niin todennäököisesti hintakin pysyy kurissa. Puhelimenkäyttöön varaisin ehkä 5€ kuussa, koska niin moni asia hoituisi netin kautta.

Entäs ne muut kulut sitten, nykyisen asuntomme yhtiövastike jaettuna kahdelle ja korotettuna tietyillä indeksi- ja remonttikokotuksilla nousee varmaankin liki 300€:on kuussa. Sen verran on siis syytä laskea asumiseen. Sähköön menee n. 40€, ja koska siirron osuus on vähintäänkin sama kuin sähkönmyynnin, en usko saavani kovin paljon etua kilpailutuksesta.

Ruokaan ja välttämättömiin pesuaineisiin ja hygieniatarvikkeisiin pitäisi varmaan varata se n. 200€ kuussa. Alkuun tietenkin pääsisi sillä, että käyttäisi loppuun sen, mitä nyt on varastoissa, mutta jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin ostaa pesupulveria tai saippuaa, ja ehkä sitä joskus haluaisi syödä muutakin kuin porkkainoita, puuroa ja perunaa.

asuminen+ sähkö           340€
ruoka+ puhtaus              200€
vaatteet ja kengät              0€
lääkkeet, terveydenhoito 15€
puhelin ja netti                15€
vakuutukset                     50€ (paljon vähemmän, jos luopuisin autosta ja matkavakuutuksesta)
bensat ja liikkuminen      30€
                                    ========
yhteensä                        650€

Jos tuon summan alle pitäisi päästä, tarkoittaisi se ensisijaisesti autosta luopumista, jolloin se toisi säästöä sekä vähentyvien vakuutusmaksujen että polttoainekulujen muodossa. Ruoastakin voisi oikein tiukan paikan tullen nipistää vielä pari kymppiä tai ehkä viisi, mutta sitten elämä olisi suunnilleen kaurapuuroa ja marjoja tai marjoja ja kaurapuuroa. Tuo 650€ on summa, joka on tiukka, mutta jossa on vielä kuitenkin aavistus pelivaraa. Jos laskelma vedetään äärimmilleen, niin se kuukausittainen minimi olisi 550€, mikä tarkoittaisi käytännössä korttitaloa, joka ei kestäisi oikeastaan yhtään kolausta eli ylimääräistä menoerää. 

Tuo 550€ laskennallinen "superminimi" kuitenkin tarkoittaisi sitä, että yhtään uutta vaatekappaletta, kenkäparia, huulipunaa tai mitään muutakaan ei ostettaisi realisoimatta jotain nykyistä vastaavasti pois. Siis uuden "ylimääräisen" hankkimiseen pitäisi hankkia rahat myymällä jotain entistä pois. Tuo voisi olla toimiva ratkaisu ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain kohtaa se realisoitava omaisuus kuitenkin loppuu tai tulee tilanne, että viimeinenkin sukkapari on kulutettu niin loppuun, että pitäisi saada uusi.

Ei, en edes kuvittele selviäväni kuukautta tuolla rahalla, jos ei olisi aivan välttämätön todellinen pakko. En siis pysty haastamaan itseäni kokeilemaan tuota, koska tunnen itseni. Kaikki maailman tarpeet ja parhaat tarjoukset tulisivat vastaan juuri tuon kyseisen minimikuukauden aikana ja jos ei muuta, niin pesukone vähintäänkin hajoaisi.

Ehkä tämä laskelma kuitenkin on ensimmäinen askel mietitiessäni sitä, mikä on välttämätöntä ja mitä tulee hankittua vain halusta ja millä sitä tosiaan pärjäisi, jos olisi pakko.

Sytykeruusut

Useamman vuoden ajan olen jo suunnitellut tekeväni sytykeruusuja lahjaksi sellaisille sukulaisille, ystäville ja kavereille, joilla on joku tulisija, jossa niitä käyttää. Tähän asti asia on jäänyt suunnittelun asteelle, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes kokeilla, miten homma toimisi.

Ensimmäiseksi kokeilin sitä, miten kauan yhden ruusun tekemiseen menee ja miten monta niitä yhdestä kymmenen munan kennosta saa aikaan. Kellotus osoitti, ettei tuota yhtä ruusua mitenkään kovin kauaa väännä, riippuu vähän tekniikasta, sillä ruusuja voi koota monella tavalla. Minä tein vain pienen sydämen kieputtamalla ja lisäilin sitten irtolehtiä sen ympärille, Herra Kirjoitus puolestaan repi pari pitkän pitkää suikaletta ja kieputti niistä kokonaisen ruusun. Olisiko yhteen ruusuun mennyt pari minuuttia silloin kun laskee mukaan kennon repimiseen ja pehmittämiseen menneen ajan.

Yllättävän paljon materiaalia nuo veivät, sillä kolmesta kennosta sai aikaan 15 ruusua siis viisi per kenno. Vastaavasti isommasta kennosta ei saa suhteessa enempää ruusuja, koska niissä ei ole paljon enempää reunaa kuin noissa pienemmissä ja se reuna on kuitenkin paras materiaali noihin ruusuihin.

Laskeskelin, että jos vain ehdin, yritän tehdä noita ruusuja kaikkiaan noin 100 kappaletta. Tämä on siis se minimi, jota lahjoiksi tarvitsen. Enemmänkin varmaan pitäisi, sillä muistan luvanneeni noita jossain vaiheessa arpavoitoiksi erääseen tapahtumaan, siitäkin on jo useampi vuosi, joten olisi ehkä syytä lunastaa sekin lupaus vihdoin ja viimein. Onneksi tuo tapahtuma on jokavuotinen eli olen vain vähän pidemmällä toimitusajalla liikkeellä.

Osan ruusuista voin toki korvata noilla sytykesipseillä, sillä samaa asiaahan ne ajavat.

Unohdin ottaa kuvat, mutta lisään ne tähän myöhemmin.

Jouluiset tähdet

Näihin tähtösiin näin ohjeen jossain netissä, ne olivat kyllä viisi sakaraisia, mutta kokeiltuani yhtä sellaista, totesin kuusisakaraisen mielyttävän silmääni enemmän.

Kankaat ovat kierrätysmateriaalia kaikki. Laatikon pohjalta löytyneet lakanakankaan ja pitsin jämät täydentyivät vanhalla punaisella essulla, joka oli muotoutunut essuksi housuista joskus parikymmentä vuotta sitten. Jos oikein muistan, niin olen käyttänyt sekä noita housuja että essua, silloin kauan sitten.

Pyrin siihen, että jokainen tähti olisi uniikki, jos ei muuten, niin ainakin koristeiltaan.

Kokosin tähdet käsin ommellen, mutta reunat huristelin ompelukoneella. Sitten käänsin tähdet ja lisäsin vähän täytettä. Lopuksi ompelin kääntöaukon kiinni ja valmista tuli. Nyt mietin vielä, laitanko noihin ripustuslangat vai en.

Carcassonne: pedot ja paimenet

Vaikka alankin vakaasti olla sitä mieltä, että Carcassonne-lehmä on jo lypsetty loppuun, oli silti aivan pakko ostaa tämä  yhdeksäskin lisäosa. Samalla tein päätöksen, että kymppi on sitten viimeinen lisäosa, joka meille muuttaa, jos joskus sellaisen saavat aikaiseksi - liika on liikaa lisäosissakin (tai ehkä vaan on järjetöntä haalia kaikki mahdolliset lisäosat, mitä peliin on saatavilla).
  
No, pedot ja paimenet meille nyt sitten muutti. Paketista löytyi tietenkin kasa uusia laattoja ja myös uusia tapahtumia. Tällä kertaa peliin lisätään lampaita paimentavia paimenia, kukkuloita ja viiniviljelmiä.

Jokainen pelaaja saa uuden paimenmeeplen, jonka voi pelata pellolle maanviljelijän sijasta. Kun paimen pelataan, pussista nostetaan laatta, jossa on 1–4 lammasta tai susi. Laumat kasvavat ja kasvaessaan tuottavat entistä enemmän pisteitä – mutta jos pussista nousee susi, se syö kaikki lampaat ja pelaajat jäävät pisteitä vaille.

Luostarien munkkien viihteeksi on tarjolla viinitarhoja. Viinitarhat tuottavat kolme lisäpistettä, mikäli ne ovat valmistuvan luostarin viereisissä ruuduissa. Jos luostari jää kesken, viinitarhoista ei ole mitään iloa.

 

Kukkulat ovat korkeampia seutuja eli laattoja, joiden alle piilotetaan toinen laatta. Ne paitsi poistavat pelistä salaa sattumanvaraisia laattoja laatanlaskijoiden harmiksi, myös auttavat tasatilanteissa. Jos siis kaupungissa on vaikkapa kaksi eriväristä meepleä, tavallisesti pisteet jaettaisiin, mutta jos toinen on kukkulalla, kukkulalla oleva saa pisteet yksin.

Käytännössä tätä ei vielä ole testattu, mutta pääsee ilman muuta kokeiluun seuraavassa Carcassonne-pelissä. Luultavasti muista lisäosista erikseen, kymppi-Carcassonnen kanssa. 

Sytykesipsit osa 1

Netin ihmeellinen maailma on varsin tulvillaan ideoita, enemmän kuin kukaan ehkä koko ikänään ehtii hyödyntää. Tähänkin törmäsin ihan vahingossa, niin kuin yleensä parhaiden ideoiden kanssa käy.

Sytykeruusuista lienevät kaikki kuulleet, mutta nyt törmäsin niiden toiseen versioon sytykesipseihin. Näitä oli tehty sekä kaupasta ostetuista vanulapuista että pahvista, jotka oli kastettu sulaan steariiniin. Idea on siis ihan sama kuin sytykeruusuissa, mutta toteutustapa vähän eri.

Kierrätysintoilija tietenkin lämpeni ajatukselle heti. Tarvikkeita kun löytyi omasta takaa ja olin juuri päässyt tuskailemasta sitä, mitä tehdä kolmella nurkissa lojuvalla Pringles-tuubilla. Lisäksi tarvittiin liimaa, sakset, tapettia ja pahvia.

Pahvi leikattiin sipsituubiin sopiviksi pyörylöiksi. Tämän verran materiaalia tuli yhdestä talouspaperirullahylsystä, yhdestä wc-paperirullahylsystä ja yhdestä kirjan toimittamiseen käytetystä pahvikotelosta. Tuollaisina nuo täyttävät yhden tuubin, mutta varmaankin ne kasvavat kokoa sen verran, että noista riittää valmiina ainakin kahteen tuubiin.

Sitten sopiva tapetti kehiin. Liimaa purkin kylkeen ja tapetti paikalleen.

Näyttävät ihan hyviltä ja tuollaista kehtaa jo pitää takanreunuksellakin mieluummin kuin sanomalehtinippua. Tarkoitus on antaa nämä joululahjoiksi, sillä olen niin tylsä, että itse pidän käytännöllisistä lahjoista eniten. Nämä kierrätyslahjat ovat monesta muustakin syystä mieleeni, ne ovat persoonallisia ja itse tehtyjä ja varsin edullisia. Näihin tuubeihin tuli kuluja liiman verran, jota sitäkään ei tarvinnut hakea kaupasta, kun sitä on yleensä meillä aina varastossa, tuubit,  pahvi ja tapetti olivat ilmaisia.

Seuraavaksi onkin sitten edessä varsinainen tulikoe, itse sipsien valmistaminen.

Lisää aarteita

Sain samalta henkilöltä vielä lisää aarteita, niitä ihania vihreän-turkooseja korviksia. Ensimmäisen paketin mukana tulleen korvisparin maalasin kynsilakalla vielä paremmin laukun sävyyn sopivaksi, KLIK, ja näistäkin yksi pari saa pintaansaa maalia. Jäljelle jäävistä ainakin yksi tai ehkä kaksi saa jäädä silleen ja sitten on vielä yksi varapari olemassa.

Toisen maalatuista pareista jätän korviskäyttöön ja toisesta teen kenkäkoristeet. Haaveena olisi löytää jostain samansävyistä kangasta, että saisi rakennettua napin ympärille ruusukkeen. Tuollaisella vähän näyttävämmällä ruusukkeella voisi sitten koristella vaikka mustat tai valkoiset kengät ja ne yhdistyisivät mukavasti laukun kanssa.

Yksi vältetty ostos

Onnistuin sentään välttelemään edes yhtä ostosta, kuten aiemmin mainitsin synnytti uusi laukkuni uusia hankintatarpeita. Eihän laukku yksinään mitään ole - vaikka pukeudun värikkäästi, minusta ei ole sirkuspelleilyyn eli siihen, että pistetään kasaan punainen huivi, vihreät kengät, lilat sukat, ruskeat hanskat, beige laukku, harmaa vyö ja taivaansininen pipo ja väitetään, että se on harkitusti koottu ja tyylikäs kokonaisuus.

En varmaan koskaan pääse siihen tyylikkään pukeutumisen 11 pisteen sääntöön, jossa jokainen väri, kuosi ja yksityiskohta pisteytetään erikseen ja niiden yhteenlaskettu määrä ei saa ylittää yhtätoista. Tämä on kuulemma juju esimerkiksi herttuatar Caterinen pukeutumisessa. Yrittänyttä ei silti laiteta ja siksi yritän käyttää keskenään sopivia asusteita tai väriä yhdistettynä yhteen mustan, valkoisen, ruskean tai harmaan kanssa siis yksi noista ja yksi muu väri. Mustaan asuun voisin kyllä koota asusteiksi sellaisen sirkusyhdistelmän, jossa olisi kirkasta punaista, sinistä, vihreää ja keltaista, mutta se edellyttäisi ihan tiettyjä sävyjä ja äärimmäisen yksinkertaista eleetöntä mustaa asua.

Nyt kuitenkin ongelmana on turkoosi laukku. Laukun  väri on niin haastava, että kenkien löytäminen siihen lienee suoranainen mahdottomuus tai onnenkantamoinen, kuten kävi vihreän laukun suhteen. Täytyi siis miettiä muuta siihen asti, että kenkäongelma ratkeaa - olen niin vanhoillinen, että mieluiten paritan kengät ja laukun keskenään, vaikkei se muodikasta olisikaan.

Kaivelin omia laatikoitani ja muistikuvani piti tosiaan paikkansa, minulla oli jemmassa lähes laukunväriset hansikkaat. Kuvassa väri näyttää vähemmän yhteensopivalta kuin todellisuudessa, kiitos salaman, joka muuttaa mattaiset mokkahanskat vaaleammiksi ja killtävän laukun tummemmaksi. Marraskuun pimeydessä on turha koettaa kuvausta luonnonvalossa, minun kameravarustuksellani se ei vain toimi, joten laukku on kuvissa sininen, vaikka livenä turkoosi.

Huivien kanssa tilanne vain on surkeampi. Ei yhtään täydellisesti yhteensopivaa huivia, yksi kuviollinen sininen, jossa yhtenä värinä on kyllä täsmälleen oikea turkoosi, mutta vallitseva väri on sinistä.

Toinen huivi on sitten vastaavasti tummanvihreä (saatu Ievuskaiselta joskus) ja sekin näyttää istuvan kohtuullisesti laukun kanssa, vaikka on siis selkeästi eri värinen. Ehkä näillä pääsee pahimman kriisin yli -ainakin alkuun. Pitänee vielä kaivella laatikoita, jos vaikka löytyisi sopiva lankakerä ja pitää silmät auki kaupoissa ja kirppareilla, kun laukku on mukana, jotta pääsee tekemään vertailua. Kesäajaksi tulossa on kengänkoristeet ja korvikset laukun sävyssä, niiden tuunaamista aloittelinkin jo.

Isoista varastoista on joskus jotain hyötyäkin, ihan kaikkea ei tarvitse hakea kaupasta.

Kierrätys kunniaan ja ainoat jouluverhoni

Kuulun valitettavasti niihin, jotka eivät ole vähimmässäkään määrin jouluihmisiä, joten on suoranainen ihme, että minulla on jouluverhot. Eikä näitäkään olisi, jos en ihan sattumalta olisi äitini kanssa jokin aika sitten käynyt naapurikaupungin kierrätyskeskuksessa.

Oma paikallinen kierrätyskeskuksemme on naapurikaupunkien kierrätyskeskuksiin verrattuna lähinnä irvikuva, en muista kovinkaan monta kertaa sieltä mitään löytäneeni. Kun oikein pinnistän, niin kaksi löytöä tulee mieleen: Pentik-tarjottimen pohjana toiminut puutarjotin ja Tikal-lautapeli. Siinä ne sitten vuosikymmenen aikana tehdyt löydöt ovatkin. Sen sijaan muualta löytöjä on tullut tehtyä enemmänkin. Tästä syystä poikkean mieluusti noissa naapurikaupunkien mahtavissa aarreaitoissa aina kun se vain on mahdollista.

Tällä kertaa tuolla oli tarjous -50% kaikista kodintekstiileistä. Myönnän, että en tarvitse yhtään mitään uutta, mutta en voinut vastustaa herkullisen punaisen kutsua. Ensin minua veti puoleensa tuo houkutteleva väri, kouraistuani kankaan käteeni materiaali ja viimeisenä hintalappu 2,50€, josta pois puolet. Vasta kotona tarkastelin materiaalilappua, joka kertoi, että käteni ei ollut erehtynyt, suomalaista 100% puuvillaa, kaipa tämän voisi jo retroksikin luokitella, sillä se on jotakuinkin kasaria tyyliltään. Ainoa vika, mikä tuossa verhossa oli, oli pienen pieni repeämä valkoisessa rimpssussa, sen korjaamiseen meni pari minuuttia ja parikymmentä pistoa. Ikkunassa sitä ei edes huomaa. Hintaa tälle muutoin uudenveroisessa kunnossa olleelle verholle jäi siis 1,25€ ja koska sen saattoi pestä 60 asteessa, pesin ja pistin ikkunaan - tuon lämpötilan pitäisi tappaa pienet kutsumattomat vieraat, jos sellaisia olisi verhon mukana ollut.

Kuvasta ei varmaan erotu, mutta verhon kuosissa on pieniä sydämiä, punaisella pohjalla valkoisia ja valkoisella punaisia. Harmi, ettei näitä ollut kuin tämä yksi, olisin ostanut kaikki mitä käsiini olisin saanut sen verran kivannäköinen ja hyvää materiaalia tämä on.

En ole enää selvillä, miten paljon meille on marraskuun aikana tullut lisää tavaraa, mutta on sitä poistunutkin sitten vastaavasti. Kierrätykseen on naamakirjan kautta lähtenyt niin kelloja, kalentereita, lautapeli kuin muutakin materiaalia. Kierrätykseen lähtevät olen listannut, saapuvia en. Minusta kun ei taida olla minimalistiksi, pakko se vaan on uskoa.

Indigo & Rancho

Lautapelirintamalla on ollut viime aikoina varsin hiljaista, eikä hankintoja juuri ole tullut tehtyä. Osin ihan siitä syystä, että kirjoitin joulupukille ottavani mielläni vastaan joko vuoden 2014 aikuisten pelin Splendorin tai perhepelin Battle Sheepin. Jos joulupukki vaikka toisi jomman kumman, niin on ihan turha hankkia ennakkoon tuplakappaletta. Toisaalta, jos joulupukki ei toisikaan peliä, sellaisen saattaa saada joulun jälkeen edullisemmin joko alennusmyynnistä taikka huuto.netistä, mikäli joulupukki olisi erehdyksessä johonkin muuhun perheeseen vienyt kaksi samaa peliä.

Jotain kuitenkin tuli hankittua, kun sopiva tarjous tuli kohdalle.

Indigo, on saanut nimensä tummansinisestä väristä, joka oli aikanaan kallis ja haluttu väriaine. Pelaajat keräävät arvokkaita jalokiviä luomalla pelilaudalle reittejä, joita pitkin he kuljettavat jalokoivet pelilaudan reunoilla oleville uloskäynneille. Uloskäynti kuuluu joko yhdelle pelaajalle tai se on kahden pelaajan omistuksessa. Pelaajan päästessä omalle uloskäynnilleen, muut pelaajat eivät saa mitään, mutta jaetuilla uloskäynneillä myös toinen pelaaja saa jalokiven! Säännöt väittävät pelin olevan helppo ja joka kerralla vaihtuva.

Pelin paloista tulee väistämättä mieleen Bombay Bazaar - osa paloista on kuin suoria kopioita kyseisestä pelistä, erona vain se että, Indigossa on polkuja ja Bombay Bazaarissa norsunkärisiä.

Toinen hankintamme oli Superfarmarin, KLIK, jatko-osa Rancho. Nyt farmareiden tulee eläinten kasvattamisen ja vaihtamisen lisäksi hankkia maata, joilla eläinlaumat voivat laiduntaa. Voittaakseen pelaajan on kerättävä lauma, joka sisältää vähintään yhden hevosen, lehmän, lampaan ja jäniksen. Ja jokaisen eläimen on mahduttava hankitulle laidunmaalle. Läheisessä metsässä vaanivat kettu ja susi uhkaavat kaikkia pelaajia samanaikaisesti.

Pelissä on paljon samaa kuin Superfarmarissa, samantyyliset herkulliset eläinhahmot, samat 12 tahkoiset nopat, Ketun ja Suden muodostamat vaarat. Erona on sitten se, että vaara koskee kaikkia pelaajia jokaisen heittovuorolla ja myös se, että eläimet voivat loppua kesken (periaatteessa tämä mahdollisuus on olemassa myös Superfarmarissa, mutta ainakaan meidän peleissämme se ei ole koskaan toteutunut), koska niitä otetaan peliin vain tietty määrä.

Indigo kustansi 12€ (alennusta yli 60%) ja Rancho 20€ (mikä sekin oli liki kymmenen euroa edullisempi kuin muualla), hankintapaikka Hong Kong tavaratalo. 

Sekosin

En oikein itsekään ymmärrä, miten tässä kävi näin, mutta löysin itseni Pirkkalan Verkkokauppa.comin kivijalkaliikkeestä. Se nyt vain sattui olemaan siinä juuri sopivalla paikalla oikeaan aikaan.

En myöskään ymmärrä, miten oikeastaan johkaannuin Sodastream-hyllylle, mutta sieltä jotenkin löysin itseni.

Lopun varmaan arvaa jokainen...

Ostin siis neljä isoa pulloa ja yhden12 packin pikkupulloja, sen jalkapallo-teemaisen (joka yllätyksekseni oli jäänyt esittelemättä täällä, meillä on näitä siis kaksi).

Sekosin, koska sisäinen Sulo Viléninin ei ymmärtänyt hintoja. Tuo bitter grape maksoi euron,  Pink grapefruit n. 4€, energy mango samoin, cherry kustansi 5€ ja tuo football party pack 4€. Kaikkineen siis 17,70€.  Syynä olivat varmaan lähestyvät parasta ennen päiväykset, joihin lyhimmillään oli pari kuukautta aikaa, en toisaalta usko sokerin ja esanssien menevät miksikään, vaikka parasta ennen päiväys menisikin ja toisaalta uskon noiden pullojen vajenevan kohtuullisen nopeassa tahdissa, sen verran paljon on visiteerauksia lähitulevaisuuteen sovittuna. Lisää uusia makuja siis testattavaksi, tuossa football-packissa on nyt sitten niitä vierastamiamme sugar free-versioita toinen puoli eli tulee nekin kokeiltua.

Cherry tuli heti testattua ja sai ison peukun Herra Kirjoitukselta ja pienen minulta, Bitter Grape toimii myös ihan hyvin ilman alkoholia ja sai reilun keskikokoisen peukun molemmilta.

Ostokset synnyttävät tarvetta lisäostoksille

Uusi laukkuni huusi parikseen kenkiä, hanskoja, huivia ja korviksia. Jälkimmäinen tarve tosin syntyi juuri samalla hetkellä, kun näin tuolta aarrepaketistani kuorituneet korvikset. Hanskat ja huivin saatan löytää omista varastoistani jahka ehdin vähän penkomaan. Sitä ennen tyydyn tuunaamaan itselleni väriin sopivat korvikset.

Käyttöön se ikinaisellinen kikka, kynsilakka.

Tässä kuvassa korvikset ilman uutta pintaa, näyttävät kyllä vähemän vihreiltä kuvassa kuin todellisuudessa.

Sitten kynsilakka kehiin ja lopputulos näyttää tältä. Käyttämäni kynsilakka on lempparisävyäni Splash- sarjasta Nearly natural. Olen jo vuosia vuodattanut katkeria kyyneliä siitä, että kyseistä sävyä ei saa enää mistään ja mitään vastaavaa sävyä en ole kenenkään valmistajan valikoimissa nähnyt.

Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta värin todelliselle kauneudelle, ei näin marraskuun pimeydessä saa mistään sitä vertaa luonnonvaloa, että saisi kuvat toistumaan oikean värisinä.  Ylempi markkeeraa väriä paremmin ja jälkimmäinen puolestaan kiiltoa.

Aarrelaatikko

Sain naamakirjan "annetaan"- ryhmästä postikuluja vastaan varsinaisen aarrelaatikon. Näiden omistajalle oli kertynyt laatikkokaupalla vanhoja korviksia ja muita helyjä, jotka hän tosiaan lahjoitti tarvitseville. Minäkin tarvitsin askartelumateriaalia, ajattelin heti kenkäkoristeita ja myös joulua. Koruja ei juuri päässyt etukäteen valkkaamaan, vaan paketti oli todellinen yllätys, mutta ihana sellainen.

Melkoinen määrä kaikkea ihanaa, nämähän alkavat olla jo suorastaan vintagea. Joukossa on sekä klipsikorviksia, tappikorviksia, renkaita, hiussolkia ja rintakoruja, muovia ja metallia.

Nuo ensimmäisen kuvan punaiset renkaat voisin pistää korviini vaikka heti, samoin niiden vieressä olevat punaiset napit. Sen sijaan nuo alimman kuvan jouset nuolineen näin jo koristamassa kenkiäni.

Tämä ei kyllä ihan palvele sitä, että pitäisi vähentää tavaraa, mutta tämä oli varmasti tilaisuus, joka ei toistu, joten siihen oli pakko tarttua.

Sodastream hollantilainen valikoima

Sodastreamit eivät ole Hollannissa niin yleisiä kuin Suomessa. Näin ainakin siitä päätellen, että niitä ei ollut myynnissä kuin yhdessä liikkeessä Haarlemissa. Syynä saattaa tietenkin olla myös se, että Sodastreamilla on Alankomaissa verkkokauppa, josta saa tilata kaikkia heidän tuotteitaan varsin edullisesti.

Kävimme kuitenkin siellä Haarlemin ainoassa liikkeessä, jossa noita Sodastream tuotteita oli myynnissä. Kuten olimme netistä etukäteen varmistaneet, myynnissä oli osittain eri valikoima makuaineita kuin Suomessa.

Joten tietenkin ostimme sitten kaikki ne maut, joita Suomesta ei saa. Tuolla kaupassa niitä olivat herukka (cassis), veriappelsiini, mansikka-kiivi ja sokeriton päärynä-kiivi. Viimeksi mainittua saa Suomestakin, mutta vain Sodastreamin "kuppivalikoimasta".

Myyjät vähän pyörittelivät päätään, kun kerroimme niiden matkutavan Suomeen, siksi ettei näitä makuja Suomesta saa. No, myöskin hinnat olivat hiukan eri luokkaa kuin Suomessa. Perusmaut maksoivat 5€ pullo ja uutuusmaku kiivi-päärynä 6,50€. Se on aika paljon vähemmän kuin täkäläisten kauppojen 10,90€.

Muut Hollannin hankinnat

Eilen esittelin niin sanonut pakolliset ostokset, joista suurin osa kyllä tuli yllätyksenä ja osan olisi voinut jättää ostamatta, mikäli olisi ollut riittävän fiksu.

Tuli sieltä sitten ostettua vähän muutakin sekä tuliaisiksi että itselle.

Kävimme paikallisessa Hemassa, joka on vastaava kuin itävaltainen Bipa eli yleiskauppa, jossa myydään sekä ruokaa, taloustavaroita että kosmetiikkaa. Koska minulla on todella hyvät kokemukset Bipan kosmetiikasta, päätin rikkoa ostoslakkoani ja ostaa ihan jotain pientä, kun Heman meikit vaikuttivat samantasoisilta kuin Bipan. On suoranainen ihme, että kykenin vastustamaan Hema Beautyn kynsilakkarivistöä, joka huuteli äärimmäisen kutsuvasti kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kynsilakan sijaan ostin mineraalipuuterin, joka maksoi 5,50€ ja näyttää ihan normaalikokoiselta ja tuntui testatessa ihan hyvältä. Hintaa siis noin kolmannesLumenen vastaavan hinnasta, mutta laatu vastaa Lumenen laatua. Lisäksi hankin pari kynsiviilaa, jotka taisivat maksaa euron kappale, saman hintainen oli Herra Kirjoitukselle ostamani spray-dödö. Rajausvärejä ostin kaksi, vaaleanvihreän ja tummanharmaan, koska tummaa vihreää ei ollut saatavilla. Kynsilakanpoistoainekin oli varsin edullista, tuo violetti pullo kustansi reilun euron.

Hotellin kosmetiikasta nappasimme avatut pullot mukaan. Shampoota, suihkugeeliä ja vartalovoidetta sekä saippuaa oli tarjolla huoneen molemmille asukkaille omansa ja kaikki samaa ihastuttavaa sitruunaruohontuoksuista sarjaa.

Tulisiksi (ja yhdet tietenkin myös itselle; nuo limet) ostin 9 paria puukenkiä, sellaisia suloisia pieniä. Olisi noita puukenkiä ollut saatavilla myös ihan normaalikokoisina puisina taikka pehmeinä tohveleina, mutta tulin siihen tulokseen, etten tee sen paremmin oikeilla puukengillä kuin puukengänmallisilla huopatöppösilläkään mitään.

Puukenkistä ja tuulimyllyitä oli kyllä otettu kaikki mahdollinen irti ja niitä myytiin turisteille kaikissa mahdollisissa muodoissa. Meidän mukaamme päätyivät niin tuulimyllyllä koristeltu pillerirasia kuin puukenkäkoristeiset kynätkin.

Myös nämä tuliaiset löytyivät Hemasta leluja ja kirja eräälle pienelle miehelle.

Herra Kirjoitus osti minulle turkoosin laukun. Laukun lukko ja metallihelat olivat ilmeisesti sen verrran massiiviset, että herättivät turvamiesten huomion laukun matkustaessa käsimatkatavaroissa Suomeen. Jouduin näet avaamaan matkalaukkuni, jotta he pääsivät sitä penkomaan ja löytäessään laukun pyörittelivät päätään.

Joulua tuolla oli jo joka paikassa, jouluvalot paloivat ja joulukoristeita kaupattiin kaikkialla. Niinpä mekin sitten hankimme vähän erilaisia joulukortteja ja pari joulukoristetta - kenkiä tietysti.

Kukkia ei tuotu kuin muutama sipuli tuliaisiksi, mutta niistä ei ole kuvaa. Erilaisia tulppaaneja oli tosiaan vaikka minkälaisia. Perinteisten tavallisten lisäksi oli kerrottuja ja papukaijatulppaaneja ja kaikissa saatavilla suunnilleen koko mahdollinen värikirjo. Meidän mukanamme Suomeen kulkeutui vähän erilaisia vaihtoehtoja kuin mitä täältä yleensä saa: sinisiä, mustia, valkoisia kerrottuja punaisilla kapeilla raidoilla (kuin polkkakarkkeja), keltaisia vihreillä tehosteilla ja vihreitä keltaisilla tehosteilla. Jos ne jossain vaiheessa kukkivat, niin palaan sitten asiaan kuvien muodossa.

Elintarvikkaitakin tuli ostettua, kun vastaan tuli kaikkea hyvää ja mielenkiintoista. Kuvassa oikealla oleva Jelly beans sanko on jo hyvin vajennut. Sangon koko oli reilut 500g ja hintaa 2,5€ eli samanverran kuin Suomessa 100g pussilla. Kuvassa edessä on Sinter Claas-pikkuleipiä, jotka ovat siis kuin meikäläisiä pipareita, mutta tuollaisessa nappimuodossa. Kuvassa keskellä on täytettyjä vohveleita, joiden täytteenä on hunajaa tai jotain muuta makeaa. Lisäksi Herra Kirjoitus halusi hankittavaksi savustetun makkaran makuisia sipsejä, joita hankittiin kaksi pussia. Yksi maistettavaksi ja toinen kotiin tuotavaksi. Herra Kirjoitus piti näistä, minä en. 

Suklaata hankimme tuliaisiksi, nämä valikoituvat mukaan paitsi näppärän koon myös ihanien käärepapereiden takia.

Kylmälaukkua ei ollut mukana, joten juustoa emme tuoneet, vaikka useampaakin sorttia maisteltiin esimerkiksi lauantain maalaistorilla, jossa oli maistiaisia tarjolla paitsi juustoista, myös leivästä, pestoista ja hedelmistä. Saattaa myös olla, että mukaan päätyi myös jotain Soda Stream-juttuja.

Tuli kallis reissu

Takana on mielenkiintoiset neljä vuorokautta Hollannissa, tarkemmin Amsterdamissa ja Haarlemissa. Reissusta tuli hiukan kalliimpi kuin olimme ajatelleet ja suurimmalta osaltaan ihan omaa tyhmyyttämme.

Ensinnäkin Herra Kirjoituksen kengät hajosivat jo ensimmäisenä päivänä. Sieviläiset olivat kyllä jo muutaman vuoden ikäiset ja olihan niillä kävelty jo melkoisesti, mutta silti harmitti, koska kengät olivat muutoin kuin uudet. Niin muutoin paitsi kantapäistä, jotka pettivät totaalisesti molemmista kengistä.

Oli siis pakko ostaa uudet kengät, hintaa vaatimaton 90€. Vaikka pakko tunnustaa, että nämä ovat kyllä tosi hyvännäköiset.

Minä puolestani varauduin huomattavasti lämpimämpiin keleihin, joten selvitäkseni reissusta ilman jatkuvaa hampaiden kalinaa, oli pakko ostaa sekä pipo että hanskat. Paikallisesta Hema-kaupasta ne käytiin hakemassa, neulesormikkailla oli hintaa 3,95€ ja pipolla 6,75€.

Koska Amsterdamissa satoi ja minä en sinne lähtiessä ollut parhaassa mahdollisessa terässä (menin edellisenä iltana tilaamaan pizzan, jossa oli rucolaa ja sain jonkinasteisen ruokamyrkytyksen, koska vietin aamun vessassa yrppäämässä maailman kieppuessa ympärillä), unohdin pakata sateenvarjot mukaan. Ne olivat siis matkalaukussa ja olisi vain pitänyt ottaa mukaan, mutta en ottanut. Koska Amsterdamissa satoi kaatamalla, oli pakko ostaa sateenvarjo. Siihen meni 10€ ylimääräistä.

Herra Kirjoituksen käytössä ollut laukku alkoi myös sanoa irti työehtosopimustaan ja ratketa saumasta. Toki laukku on ilmaiseksi koulutuksesta saatu ja useamman vuoden ikäinen sekä paljon reissannut, mutta sen koetan silti korjata, ettei kaikkea tarvitse ostaa uutta.

Kaikkein kalleimmaksi tulee kuitenkin todennäköisesti se, että Herra Kirjoituksen videokamera alkoi kiukutella. Kameralla on sen verran ikää, että takuu ei ole voimassa eli uuden hankinta menee ihan omaan pikkiin.

Niin ja tietenkin vielä yksi juttu. Onnistuin kadottamaan yhden muistikortin, sen johon olen kuvannut suurimman osan blogiin tarkoittamistani kuvista. Mikäli korttia ei parin päivän sisään löydy, on pakko ostaa sellainenkin uusi. Korttia enemmän harmittavat tietenkin kuvat, jotka katosivat kortin myötä.

Kortti onneksi löytyi ja ihan omilta jäljiltäni eli pitänee keskittyä siihen, mitä on tekemässä.