Palautuminen kesäajan "ehtii tämän myöhemminkin" ja "ei näillä helteillä tai täälä auringonpaisteella viitsi/jaksa/halua"- asenteesta on ottanut koville, olen siirtänyt "normaalielämän" aloittamista aina milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten - tosin tämä vieläkin rippeinä mukana kulkeva flunssa ei kyllä ollut tekosyy, vaan ihan oikea syy. Kun jaksaminen rajoittuu mehumukin kannatteluun, on syytä ymmärtää olla tekemättä juuri muuta. Tämä flunssainen olotila on ollut vallalla noin pari viimeisen viikon ajan, eikä toivottavasti jatku enää seuraavia paria viikkoa kuten työkaverini ystävällisesti kertoi valloillaan olevan flunssan tekevän.
Olisiko tuo normaalielämä vielä pitänyt määritellä jotenkin? Tarkoitan siis sitä tavallista kurinalaista elämää, jossa huolehditaan säännöllisestä ruoanlaitosta, tiskaamisesta, pyykinpesusta, kodin siivouksesta ja yleisestä järjestyksen pidosta, liikutaan säännöllisesti, nukutaan riittävästi eikä mussuteta roskaruokaa silloin kuin mieli tekee.
Alkavalle viikolle lataan kuitenkin sen verran isot odotukset, että napsuttelen ne tännekin muistutukseksi, jos se sitten edes auttaisi työhön tarttumista. Maanantaiksi ja tiistaiksi on luvattu hienoa keliä eli se tarkoittaa suursiivousurakkaa huone per päivä. Samalla tulee sitten hoidettua kasvien kylvetys, pestyä ikkunat ja vaihdettua verhot eli koti palautetaan syyskuosiin pikkuhiljaa.
Tavaran vähentämisprojektissa otan itseäni niskasta kiinni ja lupaan lisätä joka päivä vähintäänkin yhden ilmoituksen jonnekin myydään-vaihdetaan-annetaan palveluun. Jokain päivänä täytyy sitten pistää kaksin kappalein, koska keskiviikko menee isolla kirkolla koulutuksen merkeissä.
Kolmannen huoneen suursiivousta en taida uskaltaa ottaa urakakseni loppuviikoksi, sillä sääennuste näytti hyviä kelejä vain perjantai-illalle ja lauantaille ja kumpanakin päivänä on luvassa menoa. Perjantai-iltana teatteriin ja lauantaina kyläilyä. Pistetään se kolmas huone sulkuihin eli jos aikaa, voimia ja intoa riittää, niin sitten isketään vielä kolmannen huoneen kimppuun...
Siinäpä ne kunnianhimoiset viikkosuunnitelmat sitten ovatkin. Siivousta ja kodinhoitoa - pitkästä aikaa. Lisäksi sitten se yksi vähintään puolen tunnin mittainen hikiliikuntakerta, olen laskenut tasoa niin, että tosiaan yksi ainokainen kerta riittää. Pakko tunnustaa, että pieniä ne on silakat joulukaloiksi, mutta jostain on pakko aloittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti