Kolmannen neljänneksen tyhjät purkit

Aloin jo vaipua epätoivoon sen suhteen, että meille ei tule yhtään tyhjää purkkia vuoden kolmannella neljänneksellä, sen verran pitkään meni ennen kuin ensimmäiset tyhjät pullot ja purnukat kehiin ilmestyivät. Tuo on tietysti luonnollista, sillä purkin tyhjentyessä on sen tilalle otettu käyttöön uusi iso purkki, jonka tyhjeneminen vie oman aikansa.

Jotenkin on itsestään selvää, että tyhjentyneiden listalla on iso pullo suihkugeeliä, kolme pulloa shampoota ja  yksi pullo Dermosilin keittiösaippuaa, noita kaikkia kun tarvitaan kesäaikana normaalia enemmän. Kuvasta tuo keittiösaippua jäi puuttumaan, sillä täytin sen jo täyttöpakkauksesta uudelle kierrokselle.

Muutoin kuvassa on Yves Rocherin ripsiväri, joka oli päättänyt kuivahtaa meikkilaukussa: Dermosilin nyttemmin jo päivittyneen Fresh balance sarja dödössä oli kuvassakin näkyvää vuoto-ongelmaa eli se kesti käytössä pyhättömän viikon, kun aineet valuivat pallon raosta jonnekin muualle kuin kainaloon. Tätä siis ei enää ole edes saatavilla kertoivat Dermoshopista, kun sinne asiasta viestittelin - tilalle luvattiin toimittaa uuden Fresh! sarjan dödö. Lisäksi kuvassa on tyhjentynyt rakkaus eli Ode a la Amour tuoksun miniopullo, jonka käytin kesätuoksuna. Lisää aiheesta täällä.

Olisin voinut tanssia ripaskaa pelkästä ilosta, kun sain vihdoin ja viimein tiristettyä tästä shampoo kannusta ulos viimeiset pisarat. Blogin menneisyyden kaivelu osoitti, että olen hankkinut kyseisen 5 litraisen shampookannun yli 4 vuotta sitten, kesäkuussa 2010. En silloin ajatellut, että kyseinen kannu kestäisi käytössä näinkin kauan ja totta puhuen sen sisältö ei ole loppu vieläkään, sitä on varmaan litran verran jäljellä erilaisiin täyttöpulloihin siirrettynä. Tiedostan kyllä sen, että ennen kuin tämän kannun sisältö päätyi käyttöön ehti kulua yli kaksi vuotta ostohetkestä - löysin merkinnän marraskuulta 2012, jossa kerroin edellisen shampookannun loppuneen ja käyttöön otetun tämän  5 litraisen kannun - täyttöpullojen lisäksi löysin merkinnän seitsemästä muusta tyhjentyneestä shampoopullosta tästä päivästä tuonne marraskuulle 2012 eli aikas paljon tuota shampoota kuluu.

 Jotain muutakin on sentään kulunut loppuun kuin pelkkää shampoota ja suihkugeeliä. Palmoliven dödö oli vaihteeksi jotain muuta kuin Happyfulia, Apobasella rasvattiin kuivia jalkoja ja nivealla muuta kroppaa, suihkugeeleistä loppuivat myös Rainbowin for men ja vanha tuttu Oriflamen Milk and Honey. Dermosilin keittiösaippuan täyttöpussi ei tarjoile mitään uutta, mutta sen sijaan Valmentajan treenimentti näyttää siltä, kuin se olisi päätynyt väärään kuvaan. Vaikka kyseessä on noin periaatteessa hevosille tarkoitettu tuote, voi sitä käyttää ihan ihmisillekin samoihin vaivoihin eli särkeviin lihaksiin ja niveliin. Tätä käyttävät meidän maalikkojen lisäksi ihan ammattilaisetkin siis esimerkiksi hierojat, eikä rehellisesti sanottuna mikään ole parempaa kipeisiin lihaksiin kuin tämä tökötti. Tehoaineet samat kuin mobilatissa ja vastaavissa ja hinta parikymppiä litralta. Yhdestä pullosta riittää todella pitkään. Lumenen Erase it oli viimeisin testaukseni meikinpoistoainerintamalta, sillä jossain vaiheessa tuntui, ettei mikään putsari irrota kunnolla käytössäni ollutta vedenkestävää ripsiväriä. Tämä kyllä irrotti, joten lämpimät suositukset tälle tuotteelle ja kaino toivomus Lumenen suuntaan, että ettehän poista tätä valikoimistanne. Suosikkituotteilleni kun yleensä aina käy niin.


Niinhän siinä ensin käy, että tuntuu siltä, ettei mikään lopu lainkaan ja sitten yht'äkkiä onkin kaikki lopussa, jopa äärimmäisen pitkäkestoiset meikkituotteet loppuvat kaikki kerralla. Kun jopa äärimmäisen riitoisasta huultenrajauskynästä on jäljellä vain minipätkä ja kulmiakin on saanut värjäillä pikkiriikkisellä kynäntyngällä, puhumattakaan siitä, että loppumattomaksi luulemani poskipunakin on huvennut lähes olemattomiin, on aika tyhjätä tyhjät tuotteet meikkipussista.

Kun totesin, että kaikki loppuvat kerralla, niin tällä kertaa asia todellakin on kirjaimellisesti niin. Meikkipussista kun tyhjenivät meikkivoide, puuteri, kulmakynä, ripsiväri ja huulikiilto samanaikaisesti eli melkein kaikki päivämeikkiin tarvitsemani tuotteet. Meikkivoiteena oli tällä kertaa Yves Rocherin  Coleurs nature Teint O défaut sävy Eclat de Rose, tämä on niitä tuotteita, joita jään todella kaipaamaan, sillä siinä yhdistyivät kaikki hyvä meikkivoiteen ominaisuudet ja täydellinen sävy + pumppupullon ansiosta vielä hyvä hygieniakin. Puuteri oli viimeinen kauan sitten hankkimistani Gemey-Maybellinen puutereista, sellainen perustuote, sävy vaan parempi allekirjoittaneen talvi-kuin kesäiholle. Puuterivippakin alkaa olla tiensä päässä, mutta sitä en poista, vaan kierrätän seuraavaan käyttöön. Kulmakynä oli Oriflamen, sävy ei ole enää luettavissa, huulikiilto samoin Oriflamea. Huulikiilto kantoi nimihirviötä liquid volume lip colour, sävyn nimestä ei mielikuvaa. Tuosta huulikiillosta jätin suosiolla tuon vaalean puolen käyttämättä, se tuntui huulilla niin omituiselta, mikä ilmeisesti johtui tuosta volyymiä lisäävästä komponentista. Ripsivärinä oli myös Oriflamen lash advanced mascara, josta en aio sen kummemmin kommentoida, sitä kun ei onneksi enää ole valikoimissa.

Sen verran on vuosien varrella järkeä tullut, että siirsin kauan kaapissa marinoituneen ja osaksi käytetyn Oriflamen lash conditionerin (kyllä, ripsienhoitoaine todellakin...) suoraan roskiin, koska siitä ei enää olisi saanut kuin silmätulehduksen itselleen. Mustassa näytepussissa oli Dermosilin kynsilakan poistoainetta yhden kerran tarpeisiin - tuo ei vaan ole parasta mahdollista ainakaan hilelakkojen poistamiseen, tavallinen kyllä lähti hyvin. Vaaleanpunainen dödö on Yves Rocherin Jardins du Monde-sarjan Laosin lootuskukkaa.

Hammastahnassa olemme olleet uskollisia Oral-B:lle, tällä kertaa tyhjentyneissä iso tuubi (ja varastossa enää yksi, täytyy muistaa ostaa), hajuvesistä loppui myös Ode au reven minipullo, epämääräinen minipartavaahto päätyi poistoon varmuuden vuoksi, kun sen käyttökelpoisuudesta ei ollut varmuutta. Lisäksi Dermosilin kuoriva suihkugeeli tuli kulutettua loppuun.


Tyhjiä pulloja siis 28 + 1 näyte

Ostamisesta ja poistamisesta

Olen nyt kuukauden verran pitänyt kirjaa meiltä poistuneista ja meille tulleista tavaroista ja huomannut sen melko ongelmalliseksi monessakin kohtaa. Jos nyt ohitetaan sellaiset pikku jutut kuin "lasketaanko ennen tempauksen aloittamista ostetut ja maksetut tuotteet saapuviksi, jos ne tulevat vasta aloituspäivämäärän jälkeen". Isompi ongelma on tullut ns. käyttötavaroista kuten puhdistustuotteista ja kierrättämisestä. Esimerkkinä: wc:n ilmanraikastin loppuu ja korvaan yhden vanhan poistuneen ostamalla tarjoukseksesta kaksi uutta. Kaksi siksi, että ne ovat yhdessä ostettuna halvemmat kuin erikseen, nuukailija minussa käskee tehdä noin, koska siinä säätyy rahaa, mutta poistuvia tuotteita onkin sitten yksi vähemmän kuin saapuvia. Kierrättämisen suhteen olen joutunut miettimään sitä, että jos nappaan poistopussista ompelumateriaaliksi jonkin vaatteen ja teen siitä jotain uutta, saldo lienee plus-miinus-nolla, vaikka tuo yksi vaate mahdollisesti muuntautuu moneksi (esimerkiksi yhdestä t-paidasta syntyi useampia kestoja).

Päätin siis olla laskematta sen paremmin poistuneiksi kuin saapuneiksi noita tavaroita, jotka suurimmalta osaltaan jäivät eri muodossa huusholliimme. Sen sijaan ne osin kierrätykseen päätyneet vaatteet, joista suurin osa päätyi roskiin tai jonnekin muualle kuin meille laskin poistuneiksi. Vaikka olin alunperin ajatellut, että en niputa tuotteita, niin totesin, etten jaksa kirjata ylös jokaista muovikuppia tai lehteä, jonka poistan meiltä. Niinpä päätin ottaa käyttöön uudet säännöt, lehdet, muovikupit ja vastaavat niputan yhdeksi tavaraksi, vaikka niitä olisi miten monta, ja kirjaan kerran kuussa poistuneiksi, mikäli niitä kuukausittain tulee.

Ensimmäisen kuukauden saapuneet saldo näyttää 35 tavaraa ja poistuneet 63 tavaraa. Elon laskuopin mukaan siis 28 tavaraa vähemmän kuin aloittaessa. Ei ihan sitä yhtä per päivä, mutta melkein. Tiedän varsin hyvin, että tuota erotusta pienentävät erityisesti ebay hankintani ja kirpputorikierroksen saalis, mutta yritän petrata kovasti ensi kuussa. Ja siis ennen kaikkea olla ostamatta sitä kaikkea kivaa, mille onnistun kehittämään akuutin tarpeen sen nähdessäni.

Ilmapallopallo

Näin jokin aika sitten Hääräämö-blogissa ohjeen ilmapallon päälliseen siis kankaalla päällystettyyn ilmapalloon. Tietenkin tuota oli pakko päästä itsekin kokeilemaan.

Kaivelin tuolta äidin loppumattomista varastoista puuvillasametin palasia, joista leikkasin kuusi palasta pallon "runkoon" ja kolme päätyihin. Tarkemmat ohjeet + kaavat löytyvät tuolta blogista, ylläolevan linkin takaa. Sitten vain suristelin pallot kasaan saumurilla. Aikaa meni noin vartin verran.

Tietenkin oli pakko tehdä kaksi erilaista siis eri väristä, kun kerran vauhtiin pääsin. Ja kotiin päästyä testasin, miten homma toimii ilmapallolla täytettynä. Näköjään ihan hyvin.

Nämä pallot menevät nimipäivälahjaksi Herra Kirjoituksen siskon pojalle, ikää reilu vuosi. Täytyy vain käydä ostamassa pussillinen ilmapalloja mukaan, jos vaikka käy niin, että sisäpallo jossain vaiheessa puhkeaa.

Hyviä ja huonoja uutisia

Miten ihmeessä se aina meneekin niin, että silloin kun ei saisi ostaa mitään, ne parhaat tarjoukset osuvat kohdalle. Niin kävi nytkin ja päätin, että en jaksa alkaa vääntää kohtaloa vastaan, vaan lankesin ostamaan - jälleen kerran.

Meillä on Sodastream, mutta kun tuli tilaisuus ostaa toinen lisävarusteineen alta 20€ hintaan, tietenkin ostin. Hienompi Sodastream kuin meidän vanha, kaksi täyttökaasupatruunaa ja paketillinen pullon puhdistukseen tarkoitettuja tabletteja kustansi 18€.

Lisäksi tarjolle tuli kasa Pentikin Tapion astioita, niitä joita olen täälläkin moneen kertaan esitellyt kokoelmani karttuessa. Viimeksi tein aiheeseen liittyviä hankintoja elokuussa. Nyt sitten lankesin ostamaan samalta myyjältä huuto.netistä toisenkin Tapio-astia paketin. Tällä kertaa paketissa oli 9 isoa matalaa lautasta ja kuusi pienempää lautasta, joista yksi oli kahvikupin aluslautanen, kaksi teekupin aluslautasia, kaksi kahvikupin pullalautasia ja yksi teekupin pullalautanen. Nämä pienemmät lautaset olivat syy siihen, miksi huusin tuota pakettia "silmät vinossa". Ne kun olivat ne strategiset puutteet astiastossani.

Isoista lautasista pistin 8 kpl saman tien myyntiin, ja jätin itselleni vain yhden - niitä isoja lautasia on nyt sitten 14 kpl. Teekuppeja aluslautasineen ja pullalautasineen on 14 kpl (siis kaikkia tuo 14 kpl). Kahvikuppeja on 15 kpl, samoin kahvikupille tarkoitettuja pullalautasia, mutta kahvikupin aluslautasia on vain 13 kpl.

Jos siis voisin esittää toiveen tuonne yläilmoihin, niin mielelläni ostaisin vielä pari kahvikupin aluslautasta ja tietenkin kohtuulliseen hintaan maitopurkin kaatimen, kahvikannun, tarjottimen, maljakon ja sen sydämen muotoisen lautasen...Nuo ovat nimittäin ne osat, jotka "täydellisestä" kokoelmasta puuttuvat. Kun tarpeeksi alkaa miettiä, niin onhan tuohon sarjaan aikanaan tehty myös lasit ja lautasliinat, joten jos kaikki haluaa koota, niin kyllä siinä keräämistä riittää. Taidan siis tyytyä näihin tavallisiin käyttöesineisiin ja esittää toiveen vain niistä kahvikupin aluslautasista.

Hepenet ja pisit

Muistan miten teini-iässä katsoin Tuulen viemää-elokuvan tekemisestä kertovaa dokumenttia. Siinä Scarlett O'Haraa näytellyt Vivian Leigh kertoi kysyneensä elokuvan ohjaajalta, miksi hänellä on kaikki alusvaatteet, hameet ja pitsit viimeisen päälle, kun ei niitä kukaan kuitenkaan näe. "Sinä tiedät, että ne ovat siellä", oli ohjaaja vastannut ja väittänyt näyttelijättären näin pystyvän paremmin luomaan olemukseensa rikkaan plantaasintyttären tyyliä.

Itse sain päin vastaisen kokemuksen tässä eräänä aamuna, kun sieppasin alusvaatelaatikosta päälleni ensimmäiset käteen sattuneet rievut. Siis ihan kirjaimellisesti rievut, siinä kiireessä ei paljon ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, että alushousujen kuminauha oli turhan kulahtanut ja rintaliivit eivät juuri istuvuudellaan imarrelleet (Päivän hyvä kysymys kuuluu: mitä nuo loppuun kulahtaneet vaatteet tekevät alusvaatelaatikossa? Hyvä vastaus tähän on: kun ne nyt vielä ovat suunnilleen käyttökelposia...enkä ole ehtinyt siivota alusvaatelaatikkoa...mitkä kummatkin rehellisyyden nimissä ovat tekosyitä), kun tuohon yhtälöön vielä lisää naiselliset kerran kuussa päivät, niin saa todellisen kuvan sen epämielyttävyyden asteesta, josta koko päivän kärsin.

Ihan oikeasti, niinhän se menee, että kun alusvaatteet ovat hyvät ja mukavat, ei niiden olemassa oloa edes huomaa. Kun taas ollaan siinä päin vastaisessa tilanteessa, niin ihan sama, mitä hienoa siinä päälikerroksessa on, ne epämielyttävät alusvaatteet pilaavat koko tunnelman. Koko päivän sain pelätä sydän kurkussa, että koska kalsongit valahtavat nilkkoihin tai koska tissit pullahtavat jostain liivin reunasta ulos, puhumattakaan siitä punaisten läikkien tarkkailusta, joka sinänsä olisi jo ollut riittävän epämielyttävää. Otin opikseni ja heitin liivit poistoon, housuista tarkistan, voisiko niihin vaihtaa kuminauhan jotenkin järkevästi ja ovatko ne muuten siinä kunnossa, että se kannattaa tehdä.

Lupaan käydä alusvaatelaatikkoni läpi ensi kevääseen mennessä - kyllä sellainen asia pitäisi puolessa vuodessa pystyä hoitamaan. 

Pieni laatikkoprojekti

Hain maanantain kaupunkireissulla huuto.netistä ostamani pienen pinkin laatikon, jota esittelin täällä. Pinkki väri ei ollut ihan ominta minua, mutta kun rasian hinta oli vain 50 senttiä, halusin sen.

Ylläolevassa kuvassa rasia alkuperäisessä asussaan. Muodonmuutokseen tarvittiin pala tapettia ja liimaa. Tapettipalanen on yksi niistä, joita hain sovitukseen paikallisesta rautakaupasta, ja joista yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa päätimme mahdolliset jatkoon menijät. Tämä palanen ei kuulunut niihin, vaikka se rasian pinnassa näyttääkin varsin hyvältä. Hiukan kyllä kuva taas valehtelee, kun ei luonnonvaloa enää riitä iltaisin kuvaamiseen, sillä tapetin kuvioväri on kiiltävä hopeanharmaa ja pohja turkoosiin taittavan vaalean sinertävä.

Rasia edestä, rasia takaa... Pitänee kokeilla, jos tuo säilyttäisi sisällään vaikka näitä  Kalevala koru aarteita (yksi on edelleen hakusessa).

Ihan vaan vähän ostoksia

Minusta ei näköjään ole kohtuullisuuden polkujen kulkijaksi, ensin yritetään olla ostamatta mitään ja sitten repsahdetaan oikein kunnolla.

Lupasin itselleni palkasi 50 euroa shoppailurahaa siitä hyvästä, että selvisin suursiivouksesta viikossa. Se on ehkä noin 10% siitä, mitä joku siivousfirma olisi siivouksesta ottanut, joten koin olevani sen verran velkaa itselleni tai paremminkin halusin palkita itseäni. Niinpä pistin tuon rahan haisemaan varsin tehokkaasti.

Olen jo pitkään harkinnut uuden työrepun ostamista. Nyt sitten löysin kaksi, enkä osannut valita niiden väliltä. Koska molemmat mahtuivat budjettiin, päätin ottaa ne molemmat, sitten on laukkua lopuksi ikää.  Yhteensä ne maksoivat 11€.

Puman musta peruslaukku oli ostosteni kallein yksittäinen osa, maksoi 7€. Hinta oli alennettu tuotteessa olevan vian vuoksi (näin luki hintalapussa), en kyllä löytänyt repusta muuta kuin yhden pienen maalitahran, joka on paitsi helposti mustalla tussilla peitetty, ei häiritse minua sellaisenakaan.

Mitään muuta vikaa en tuosta repusta löytänyt, testasin vetoketjutkin moneen kertaan ja toimivat ja muutenkin reppu oli todella siisti. Kahta asiaa silti mietin, paljonko repun hinnassa oli merkkilisää ja oliko se kenties hinnoiteltu tuolla vikalapulla siksi, että se oli tarkoitettu jollekin muulle. Myyjä nimittäin tuijotti minua aika pitkään löydettyäni tuon muiden reppujen alta ja otettuani sen itselleni. Tähän siirsin työkamani heti kotiin päästyä ja sitten aletaan testata, miten kauan se kestää.

Toinen hankintani oli liki puolet halvempi, sellainen retrovärinen perusreppu, yhdistelmä armyvihreää, viininpunaista ja sinistä.

Tämän repun juju oli tuplavetoketju, jonka takaa paljastui lisälokero siis sellainen, jonka voi levittää käyttöön vetoketjun avaamalla.Sehän on tällaiselle tavarahamsterille mitä loistokkain juttu.

Vikaakin 4 euron hintaisessa repussa toki oli. Nimittäin tuon levitysosan vetoketjuun on kertynyt jotain likaa pienelle alueelle. Se ei haittaa vetoketjun aukeamista ja kukapa sitä tuolta alhaalta huomaisi, joten en taida edes yrittää superputsasta tätä.

Reppujen lisäksi tuhlasin viiteen kenkäpariin. Kyllä vain, viisi paria ballerinoja tuli hankittua. Väreinä hopeaa, kultaa, ruskeaa, punaista ja limeä. Nuo limenväriset vien työkengiksi ja muut jäävät sitten mitä todennäköisemmin odottamaan ensi kesän käyttöä. Kaikki nämä yhteensä 17,20€, jossa on 4,20€ postikuluja noista punaisista kengistä.

Ja sitten vielä jotain niin kovin tuttua: hiuspantoja ja helmiä. Jotenkin taas vaan haksahdin noita ostamaan. Helmirannekoru ja seitsemän hiuspantaa yhteensä 2,50€. Nämä kaikki ovat peräisin kirppiksiltä.
  

 
Lisäksi ostin Kontista suomalaista valmistetta olevan pikkulaukun, jonka materiaali on aitoa mokkaa nahkakoristein. Hintaa tuolla oli 2€. Lisäksi ostin pienen rasian ja harmaat helmet, jotka maksoivat yhteensä euron, nämä ja osa kengistä ovat peräisin huuto.netistä.

Kaikkiaan sain siis kulutettua noin 34 euroa näihin ostoksiini.

Vanha sanonta

Löysin tämän vanhan Dakota intiaanien sanonnan ja se oli mielestäni niin osuva, että päätin tallettaa sen tänne:

Kun huomaa olevansa kuolleen hevosen selässä,
on parasta nousta satulasta.
    - Dakota intiaanien heimoviisaus-

Pointshopin joutsenlaulu

Kirjoittelin vuoden vaihteessa noista kokoamistani lahjakorteista ja siitä, miten olin niistä suurimman osan hankkinut tuolta point-pisteuniversumista. Nyt tässä eilispäivänä sain kuningasajatuksen vielä viimeisten pisteiden puristamisesta ulos pointshopista, sillä he muistivat minua viestillä, jossa kerrottiin siitä, että pointmaailma tulee muuttumaan 23. 9 eli parin päivän päästä. Nappasin viiden päivän vip-jäsenyyden, joka maksoi euron ja aloin takoa pisteitä kasaan.

Vip-jäsenyys oli kahdesta syystä pakollinen, sillä olin varma, etten saa pisteitä kasaan riittävästi muutoin ja toisekseen lahjakortin voi tilata vain vipjäsen. Niinpä euro kehiin ja hommiin. Ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan napsuttelin kirjoituksia ja kommentteja menemään hurjalla tahdilla ja sain kasaan melkoisen määrän pisteitä. Haaveenani oli ensin kahdenkympin lahjakortti, mutta koska pisteet siihen tulivat suht helposti, nostin tavoitteen 30 euroon. Jos täällä on hiljaista, se johtuu siitä, että kokoan pisteitä hullun kiilto silmissä.

EDIT: Olin äärimmäisen onnekas, sain pisteet tuohon 30 euron lahjakorttiin kasaan 22.9. ja tilasin sen saman tien. Sain lahjakorttini 23.9. eli sitä ei voi minulta enää mikään muutos viedä.

23.9. muutoksen jälkeen en pääse edes kirjautumaan enää tähän uuteen pointmaailmaan. Ei suostu hyväksymään sähköpostiosoitettani eikä salasanaa (molempien tiedän olevan oikein, ehdottelee vaan naamakirjakirjautumista ja sitähän minä en tee), järjestelmä ei myöskään lähetä uutta salasanaa, vaikka sitä pyytäisi eli se siitä sitten. Sisään jäi pari tuhatta pistettä (käytin vielä tiistainakin kaikki mahdollisuudet pisteiden noukkimiseen, kuvittelin ehtiväni tuhlata noi viimeisetkin pisteet), joilla olisi saanut ehkä viisi tikkaria tai kymmenkunta kortsua. Ihan noin periaatteen kannalta olisin ne voinut ottaakin vielä sieltä ulos, mutta kun ei niin ei. Se on nyt sitten ihan lopullisen hyvästi pointmaailma - oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Siivous sujuu kuin tanssi

Vaikka olin vannonut ja vakuutellut itselleni, että mitään uutta kodin tarviketta en osta, en ainakaan siivousvälineitä, niitä kun on jo olemassa ihan riittämiin, niin taas lankesin.

Ostimme Lidlistä jokin aika sitten Aquapur-moppivarren ja siihen siivousliinan, sellaisen monikäyttöisen yleisversion (se oli ainoa, jota tuolloin oli tarjolla). Se vain ei oikein osoittautunut toimivaksi tai sitten olin vain liian tottunut Sinin mikrokuitumopin supertehoon. Todennäköisempää kuitenkin on, että kyseessä on enemmänkin märkäpuhdistukseen tarkoitettu liina ja minä taas harrastan kuivamoppausta, sillä parketti ei pidä kovin kosteasta. Tai sitten tuohon liinaan oli yritetty haalia liikaa kaikkia mahdollisia ominaisuuksia, eikä mikään ollut riittävän hyvä.

Tuo  Aquapur-varsi puolestaan on todella loistava, sen pituus on säädettävissä ja se on siitä huolimatta todella tukeva. Levyosa on kaksoisnivelletty eli sillä pääse matalienkin kalusteiden alle ja lisäksi levyn taitto ja liinan irroitus onnistuu jalkakytkimen avulla näppärästi.

Noiden varren hyvin ominaisuuksien vuoksi päätin tuhlata vielä vähän lisää ja ostaa toisenlaisia Aquapur-moppiliinoja, kun niitä tuli tarjoukseen Lidliin.

Nyt on sitten tasaiselle pinnalle omat liinansa, kuivapyyhintään laminaatille ja parketille omansa sekä vielä märkään pesuun omansa. Jokaisessa paketissa 2 kappaletta liinoja, jotka voi pestä 60 asteessa. Uskoisin niiden jopa kestävän sen, sillä pesin tuon varren mukana tulleen vihreäsävyisen yleisliinan kuudessakympissä ja oli koneesta tullessaan kuin uusi. Kuusi liinaa yhteensä 12€, mikä on melko paljon tällaisen käytettyä t-paitaa normaalisti rättinään käyttävän siivoojan mielestä. Uskon kuitenkin, että nyt on varustelun huippu saavutettu ja seuraavan vuoden tai kahden ajan keskityn vain siivoamiseen siivoamistuotteiden hankkimisen sijaan -sitä paitsi voin kai perustella tätä silläkin, että reilun puolen vuoden päästä joudun tekemään hirveää putkiremontin jälkeistä siivousta, joten siihen kyllä tarvitaan kunnon välineet.

Päivän urakka aka roskaposti

Päivän muiden töiden lomassa tein sellaisen operaation, että voin vain taputtaa itseäni myhäillen olalle, puhdistin nimittäin kakkossähköpostini roskapostikansion. Tämä tarina kaipaa sen verran taustaa, että käytän tuota kakkossähköpostia kaikissa sellaisissa yhteyksissä, joissa on enemmän tai vähemmän todennäköistä, että sieltä tupsahtaa mainospostia halusi sitä tai ei eli ilmoitan sen kilpailuihin ja kyselyihin osoitteenani. Nyt viime viikon siivousprojekti ja tällä viikolla alkuviikosta muut harrasteet veivät intressit niin, etten jaksanutkaan avata tuota sähköpostiani pitkään aikaan.

Onnekseni kyseisessä sähköpostissa on melkoisen hyvät roskapostisuodattimet, sillä vain aniharvoin joku roskalähetys pääsee luikertelemaan oikean postin puolelle ja normaalisti tyhjentelen nuo kaikki roskapostikansion roskapostit sen kummemmin katsomatta roskikseen ja sieltä ikuiseen bittiavaruuteen. Nyt kuitenkin kävi niin, että tuon noin kymmenen päivän aikana postiini oli tulla tupsahtanut melkein 400 roskapostia - aivan hirveä määrä. Siis roskapostilaatikkoon toki, mutta ihan liikaa jopa sinne.

Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja tosiaan muiden töiden ohella klikkailin jokaisen roskapostin auki ja valitsin niistä, joissa se oli mahdollista, sähköpostiosoitteeni poistamisen postituslistalta. Tehtyäni moisen päivätyön, voin pitää itseäni kohtuullisena spammin asiantuntijana. Tein siis seuraavat havainnot. 400 postista noin 75 oli sellaisia, joista ei löytynyt linkkiä, josta olisi silloin käyttämälläni koneella ja nettiselaimella päässyt poistamaan itsensä postituslistalta. Kun kävin postit uudelleen läpi toisella koneella (siis käytännössä toisenlaisin verkkoasetuksin) ja toisella nettiselaimella, pääsin lukemaan 32 postia. Sen verran siis jäi noin neljästä sadasta jäljelle, kun olin käyttänyt kaikki kikkani avointen tai piilotettujen poisto-linkkien etsintään. Noissa posteissa sitä linkkiä, joka niissä kuuluisi olla, ei kerta kaikkiaan ollut missään ja ne tietenkin ilmoitin suoraan sähköpostin toimittajalle roskapostiksi. Siis raportoin roskapostiksi eli ilmoitin, että näistä osoitteista tuleva posti on p****a, ei tarvitse toimittaa edes roskapostilaatikkoon asti. 

Poistetuista viesteissä noin puolessa oli ihan selkeästi esillä tuo unsubscibe tai poista postituslistalta linkki, joten ne jätin raportoimatta roskaposteiksi, vaikka ne sitä olivatkin, saatuani itseni poistettua listoilta. Yhtä armollinen olin myös niille spammaajille, joiden linkit olivat enemmän tai vähemmän piilossa, mutta löytyivät kuitenkin lopulta.

En yhtään ihmettele, että vähemmän sähköpostin ja netin kanssa tekemisissä olevat ihmiset hämääntyvät näihin sähköposteihin. Välillä viestissä saattoi olla  sivun verran tyhjää valkoista ja sitten vasta siellä alla pienellä tuo linkki. Useammassa kuin yhdessä postissa törmäsin myös siihen, että viesti saattoi olla suomeksi käännetty, mutta nuo unsubit englanniksi, norjaksi, tanskaksi, hollanniksi tai jollain muulla kielellä. Fonttikoko oli useimmiten luokkaa viisi, kuusi tai harvoin kahdeksan eli reilusti pienempi kuin muun tekstin. Myös lähes valkoista tai aivan  vaaleaa harmaata käytettiin tekstin naamiointivärinä ja linkin huomasi vain siitä, kun hiiren osoitin muuttui erilaiseksi kertoen, että tässä on jotain, mitä voi klikata. Myös erilaisia muita piilotuskonsteja käytettiin surutta: Linkki saattoi olla upotettuna kuvaan, jolloin piti erikseen valita kuvat näytettäviksi, sillä olen määritellyt sähköpostini asetukset niin, ettei se avaa roskapostin kuvia automaattisesti. Se saattoi olla myös keskellä muuta tekstiä hyvin pienellä tai jopa niin, että yläpuolella oleva suomen kielinen "poistuaksesi postituslistalta, klikkaa tästä" ei ollut linkki lainkaan, vaan sen alapuolella vielä pienemmällä kirjoitettu "here" oli vasta se etsitty linkki. Osa sellaisista poistolinkkiteksteistä, joissa koko osoite oli näkyvillä, oli tarkoituksella katkaistu eli sen sijaan, että niitä klikkasi, piti ymmärtää kopioida osoite uuteen ikkunaan ja nappaista joku välilyönti pois, jonka jälkeen ne kyllä toimivat. Juuri sellainen aivan tahallinen moka, jonka suhteen voi sitten samoa, että "oho, hupsis, kuis tässä nyt noin oli päässyt käymään", jos joku valitaa asiasta.  Ihan oma lukunsa ovat sitten vielä ne poistolinkit, jotka on tarkoituksellisesti tehty johtamaan niiden klikkaaja ei minnekään, linkki kyllä löytyy, mutta pyydettyä sivua ei löydy tai aikakatkaisu tulee vastaan, vaikka milloin ja miten monta kertaa yrittäisit eli tarkoituksellista harhaanjohtamista. Samalla tyylillä toimivat myös ne linkit, jotka johtivat asiakastilin luomiseen - on toki asiallisia poistolinkkejä, jotka pyytävät kirjoittamaan sähköpostiosoitteen, mutta eivät koskaan luomaan uutta asiakastiliä, joka mahdollistaa lisäspammaamisen. Nuo olivat varmaan ne tyypillisimmät naamiointitavat, mitä minulle saapuneissa viesteissä esiintyi.

Oman erillisen mainintansa varmaankin ansaitsee roskapostifirma, joka käyttää niinkin luotettavaa nimeä kuin Ympäristötutkimus Euroonpan unionissa. Sieltä tulee sähköpostikysely ja palkkioksi tarjotaan sponsoritavaraa, ihan sama, miten monta kyselyä täytät, tuotteita ei tule, eikä puljulla ole mitään tekemistä EU:n kanssa, koska palvelinosoitekin viittaa niin kauaksi itään, ettei laajenemaan pyrkivä EU ole vielä niin pitkälle edennyt. Sen sijaan roskapostia riittää, jos tuonne erehtyy antamaan nimensä ja osoitteensa. Tässäkin kohtaa kannattaa luottaa vanhaan viidakonlakiin; jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti on sitä.

Tällä hetkellä sähköpostini näyttää nollaa roskapostia ja toivon tilanteen pysyvän sellaisena ainakin huomiseen asti, toivottavasti pidempäänkin.

Riittävästi rusettia

Jossain vaiheessa tunnustinkin, että tulin tehneeksi kiitettävän määrän ebay hankitoja tässä taannoin.
Nyt niistä on sitten suurin osa kotiutunut, ja suurimmalla osalla on selvä teema: rusettia sen olla pitää. Niin ja kiiltoa. Ensimmäisessä kuvassa ensimmäiset neljä hankkimaani rusettipantaa ja kimalteisilla liloilla kivillä koristellut kukkahengettömät.

Ja sitten pari rusettia lisää. Olen varmaan turhan pedantti, mutta minua häiritsee se, että tuon leveämmän vihreän pannan rusetti ja pantaosa ovat eri sävyä.

Jotta hiuskoristekokoelmani alkaisi saavuttaa infernaaliset mittasuhteet, hankin myös ponnarin laajentimen ja vähän lisää erilaisia hengettömiä, tällä kertaa helmien värinä violettia ja vaaleaa korallia.  Tietenkin oli pakko hankkia vielä myös yksi pari silikonisia päkiäpohjallisia, noita pitäisi varmaan ihan oikeasti hankkia yhdet jokaista korollista kenkäparia varten.

Koska kimalle on in, pitihän näitä hengettömiä hankkia vielä kirkkaan kiiltävinäkin pari kymmentä kappaletta. Kauniita ovat, mutta kuinkahan paljon näille oikeasti tulee käyttöä, näkee valitettavasti, että allekirjoittaneelta lähtivät vähän hankinnat lapasesta. Rahallisesti näihin meni reilu 10€ eli ei paljon, mutta tavaramäärä kyllä kasvoi kiitettävästi. Jos olisin voittanut huudon kaikesta siitä, mitä hamusin, olisi näitä myös punaisina, sinisinä ja turkooseina, mutta onnekseni hävisin...

Alla olevassa kuvassa ovat huuto.net hankintani, joita en laske poistohaasteen aikana saapuneeksi, koska niiden viipyminen ei ollut minusta vaan myyjästä kiinni. Ne kun oli ostettu ja maksettu paljon ennen haasteen alkua.

Nämä naamakirjan kierrätysmateriaalitorilta hankkimani avainnauhat puolestaan lasketaan saapuneiksi siis yhdeksi saapuneeksi kappaleeksi vaikka nauhoja onkin kymmenen.

 Askartelumateriaalia siis riittää, enää ei puutu kuin aikaa.

Ahkera alkuviikko

Toinen "normaalielämäänpalauttamisviikkoni" on alkanut melko loistavasti. Maanantaina noudatin vanhaa sanontaa aikainen lintu jne. Pistin siis pesukoneen päälle jo vähän ennen seitsemää, anteeksi vaan taas kerran rakkaat naapurit. Joten se oli ehtinyt pestä pyykit ennen hammaslääkärikäyntiäni. Vaikka minulla ei ollut aikaa kuin parisen tuntia hammaslääkärin ja töihin lähdön välissä ehdin paitsi ripustaa nuo pyykit kuivumaan, hakea toiset narulta ja hoitaa kaappikuntoon, myös purkaa kaksi niistä neljästä järjestämistä odottavista jämäkasseista ja ennen  kaikkea ladata pesukoneen valmiiksi seuraavaa pyykkiä varten. Herra Kirjoitus saa pistää sen päälle sitten kun palaa töistä, se hyöty kahdesta eri vuoroissa työskentelevistä aikuisista perheenjäsenistä on, että pyykkiäkin voi pestä kahdessa vuorossa.

Alkuviikon aikana tuli myös pyöritettyä korjauspajaa, josta kerroin eilen. Hammaslääkäristäkin selvittiin hengissä ja tilipäivän kunniaksi tuli hoidettua nivaska laskuja ja muita sellaisia asioita. Rouvan huoltoa pyöritettiin myös melko perusteellisesti, karvoja poistettiin ja väriä lisättiin, jalkoja ja käsiä hoidettiin.

Liikuntaakin tuli harrastettua yhden lenkin verran. Siivouksesta ylijääneet kassitkin sain purettua, joten olen ollut siis kovasti ahkera. Loppuviikosta aion keskittyä sitten napsuttelemaan niitä poistuvia kohteita tarjolle. Ja loput pyykitkin saa sitten jo kaappiin.

Korjauspajalta

Siivotessa löytyi yllättävän paljon pikkuviallista korjattavaa, joten päätin pitää rouvan huolto illan lisäksi korjauspajaakin.

Pyykkikorimme on halpaa rottinkia, ja sen valitettavasti huomaa. Olen jo aikaisemmin korjannut sen reunaa silkkinauhalla, mutta nyt repsottikin sitten kannen kahva. Koska silkkinauha oli jo hyväksi todettu korjausmenetelmä, päätin käyttää sitä uudelleen. Nauhakin on kierrätysmateriaalia, peräisin erään suihkugeelin pakkauksesta, sopii värinsä puolesta melko täydellisesti.

Kieputin nauhan vain tuohon kahvan ympärille ja ompelin lopuksi kiinni.

Myös kotisuutarin tekemät työkenkien pohjalliset olivat käytössä kuluneet puhki, joten päätin askarrella myös sellaiset uudet.

Tällä kertaa käytin pahvin päälystämiseen vanhojen sammareiden kangasta, joka varmasti auttaa siihen, etteivät pohjalliset kulu niin nopeasti puhki ja katkea kuten edellisessä kuvassa näkyy. Päkiöihin ja kantapäihin vähän pemustetta kahden pahvin väliin  ja päälle vanhaa samettia.

 

Valmista tuli, itse asiassa tuo sametti naamioituu paremmin kuin pelkkä pahvi kengissä. Näiden lisäksi pyöräytin parit muutkin pohjalliset, ne vaan ihan pahvista, joka on työpaikan roskaa.

 

Ruskea satulalaukku on ollut haudattuna laatikkoon jo useamman vuoden ajan tietystä syystä. Etupuolelta laukku näyttää varsin hyvältä.

Sen sijaan kuva sivusta paljastaa totuuden.

 Vähän neulaa ja lankaa ja kas laukku näyttää aivan uudelta ja sitä voi taas käyttää.

 

Musta keskikokoinen laukkuni on myös ollut haudattuna kaappiin varmaan viisi vuotta, sillä ostin sille korvikkeen jo vuoden 2008 Brasilian reissua varten, koska laukku oli jo silloin rikki. Toisen puolen hihnasta korjasin ompelukoneella jo ennen tuota, mutta sitten alkoi toinen puoli repeillä. En uskaltanut käyttää laukkua, koska pelkäsin sen repeävän lopullisesti. Nyt sitten tajusin, että tuossahan on kiinnikkeenä ruuvit - Herra Kirjoitus testasi ruuvimeisseliä noihin ja ne aukesivat. Päätin siis kokoilla myös tämän laukun korjaamista.

Tarvemateriaaleina Herra Kirjoituksen poistoon menneistä Sieviläisistä nahkakengästä talteenotettua nahkaa ja kuumaliimaa.

Tuosta puuttuvat enää reiät, jotka teen siihen lävistäjällä ja sitten vain ruuvit paikalleen ja laukku käyttöön.

Suunnittelua ja raportointia

Takana on siis yksi viikko suunnitelmallista normaaliarjen palauttamista ja voin läpsäistä itseäni selkään tai olkapäälle - sen verran hyvin onnistuin.

Sain tosiaan koko huushollin siivottua syyskuntoon ja kaikenlaiset lentävät ovat jättäneet ikkunamme rauhaan, mikä asiantila toivottavasti säilyy jatkossakin. Tuo siivouksen määrän lisääntyminen ajatellusta maksimissaan kolmesta huoneesta kaikkiin muutti silti viikkosuunnitelmia yllättävän vähän. Toisaalta se lisäsi aikas paljon vapautta tähän kakkosviikon suunnitelmiin, sillä siivousprojektin oli ajateltu jatkuvan vielä tälläkin viikolla.

Siis se raportti koko viikosta menee suunnilleen seuraavasti.
Näissä onnistuin yliodotusten: siivous, kolmen huoneen sijasta koko koti
Nämä menivät putkeen: perjantain teatteri, lauantain kyläily ja yksi liikuntakerta viikossa.
Näissä olisi parantamisen varaa: tavaran poistaminen

Siivouksesta olen jauhanut jo kyllästymiseen asti, joten siitä ei sen enempää. Teatterista voisi todeta, että se onnistui myös yli odotusten eli näytelmä oli oikeasti hauska, ja nauraa sai oikein kunnolla, roolihahmot ja niiden toteutus oli viimoisen päälle mietitty ja puvustuskin oli ilo silmälle. Kylässäkin oli hauskaa, pääsimme pelaamaankin pitkästä aikaa ja nauttimaan isännän kokkaamia herkkuja. Se yksi liikuntakerta muotoutui hiukan erilaiseksi kuin olin ajatellut, sillä sekin totetutettiin hyötyliikunalla - kävimme sunnuntaina sieni- ja marjaretkellä. Kun mukana oli saaliinhimoinen supermetsänkulkija, ei reissu ollutkaan mitään leppoisaa lönköttelyä, vaan tahti oli kuin satasen aidoissa mutta matkana maraton. No, saalistakin tuli ja hiki myös, kun yritti sekä pysyä perässä että ehtiä noppia marjoja ja sieniä (saimme vain kehnäsieniä ja niitäkin sen verran, että riittävät yhteen piirakkaan) talteen. Puolukoita irtosi sitten kerta reissulla koko talven tarve, sillä puolukat eivät oel suosikkimarjojamme.

Tavaran poistamisestakin olen jo maininnut, että niitä luvattuja viittä poistoilmoitusta en laatinut, mutta silti tavaraa poistui kaikkiaan parinkymmenen kappaleen verran alkaen yhdestä nojatuolista ja päätyen vanhentuneisiin hammasharjoihin ja rikkinäisiin siivousrätteihin. 

Tulevalla viikolla on sitten tarkoitus viimeistellä koti, siivouksesta jäi pari kassia, joihin tuli koottua kaikkia epämääräistä odottamaan korjausta tai poistoa. Ne puran tällä viikolla, samoin huolehdin kodin pyykkihuollosta eli pesen ja silitän sekä laitan kaappiin.

Yhden tai oikeastaan puolitoista iltaa saan viettää issekseni Herra Kirjoituksen työmatkaristeillessä. Noille illoille olen varannut "rouvan huoltoa" eli kulmien nypintää ja niiden sekä ripsien värjäystä, karvanpoistoa, kynsien laittoa ja jalkahoidon.

Lisäksi aion ottaa itseäni niskasta kiinni sen suhteen, että hoidan poistoilmoitusten laadintaa urakalla, aion napsia valmiiksi kymmenen ilmoitusta. Ja sitten se tärkein, kaksi puolen tunnin hikiliikunta kertaa viikkoon, pienistä puroista kasvaa suuri virta, lisäksi työmatkaliikunta. Noiden ohella hoidan vielä virastoasioita ja hammaslääkärin (vuorossa tarkastus ja paikkaus) pois päiväjärjestyksestä. Siinäpä ne sitten ovatkin viikon suuret suunnitelmat.

Roskalava

Putkiremonttiin liittyen on taloyhtiömme päättänyt hankkia asukkaiden käyttöön, jonne saa kantaa varastoistaan kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Ja ovathan ihmiset kantaneet, oikein selkä väärässä, sillä lava on ääriään myöten täynnä.

Myönnän olevani se kierrätysfriikki, joksi minua joskus töissä syytettiin, koska sain aikamoisen ahdistuskohtauksen tuon vaihtolavan äärellä. En voi ymmärtää, miten ihmiset olivat kantaneet sinne siistejä sohvia, hyväkuntoisia pöytiä, ihan siistinnäköisiä työtuoleja ja vaikka mitä muuta. Kaikki tuo lavalle, kaatopaikalle vietäväksi. Näillä syksyn keleillä useimpia noista tavaroista on turha koettaa pelastaa, ne ovat saaneet jo sen verran kosteutta, että ovat pilalla.

Siltikään en voi miettiä kuin, että miksi miksi ja miksi. Eikö olisi yhtä helppoa ja ekologisempaa ottaa se puhelin ja pyytää Konttia, Fidaa tai vastaavaa paikallista kirpputoriyritystä ottamaan autonsa ja hurauttamaan paikalle - ne kun hakisivat tavarat pois ja ne päätyisivät jollekin toiselle käyttöön kaatopaikan sijaan  kohtullisella hinnalla vielä (juu, tässä kohtaa voidaan sitten unohtaa, mitä mieltä olen Kontin ryöstöhinnoittelusta, se ei kuulu tähän asiaan). Ilmeisesti se sitten vaan on joidenkin mielestä niin paljon kätevämpää ja helpompaa kantaa kaikki kaatopaikkakuormaan ja sitten vielä ihmetellään, miksi maapallo hukkuu roskiin.

Ilmeisesti olen saanut lopullisen kierrätyshunnutuksen seuratessani ihmisten toimintaa tuon roskalavan suhteen. Arvatkaapa muuten, montako tavaraa meiltä on ko. lavalle päätynyt. Tasan nolla, poistoja on kyllä tullut, mutta ei kaatopaikalle, vaan tavarat on joko kierrätetty uusille omistajille taikka sitten lajiteltu oikeaan jätteeseen.

Lopetan paasaamisen tästä tällä kertaa, ei se siitä miksikään muutu, että täällä huutelen.

Kauppaa mielikuvilla

Pyrin olemaan varsin tarkka siitä, että en osta mitään tuotteita vain sen takia, että niissä on joku merkki tai logo. Samoin olen pyrkinyt opettamaan itseni siihen, että logollinen, jonkun merkkinen tuote ei todellakaan välttämättä ole yhtään sen parempi kuin merkitönkään (en toki väitä sen olevan sen huonompikaan). Olen kuitenkin huomannut, että minunkin panssarissani on yksi aukko ja siihen mainostajat ja tuotteiden valmistajat ovat iskeneet surutta viime aikoina.

Minun akileen kantapääni on Brasilia, minulle onnistutaan näköjään myymään melkein mitä tahansa kunhan siihen pistetään Brasilia-teksti, sopiva lippu tai jotain sambaan viittaavaa. Ehkä se on se hehkuvien hellepäivien muisto, valkoiset hiekat ja turkoosi meri, letkeät samban rytmit ja ihmisten ystävällisyys ja iloisuus, jotka luovat sen mielikuvan, että kaikki mihin liittyy Brasilia on ostamisen arvoista.

Tällä kertaa lankeemuksena oli Brasilia-teemainen napostelupähkinäsanko.

Hyviä olivat, vielä parempia kun käytti tekosyynä sitä, että nämä ovat suurimmalta osaltaan pähkinää ja siten terveellisempiä kuin sipsit.

Väliraportti ykkösviikolta

Olen niin tyytyväinen viikkosaavutuksiini, että on pakko tarjoilla jonkinlaista väliraporttia nyt kun viikosta on eletty reilusti puolet. Keskiviikkopäivän vietin isolla kirkolla, lähdin aamusta aikaisin ja palasin illalla myöhään, joten sinä päivänä ei paljon muuta tehty.

Olen siivonnut kuin heikkopäinen muun ajan ja olen kovasti onnellinen - kahden huoneen sijasta olen, tai paremminkin olemme, sillä Herra Kirjoitus on ollut ahkerasti apuna, siivonnut neljä huonetta ja pessyt kaikki kotimme ikkunat. Olen siis tuplannut tavoitteeni niiltä osin. Loput huoneet tulevat siivotuksi lauantaina, koska huomenna menemme teatteriin viettämään iltaa. Eli ensi viikoksi ajattelemani lopun huushollin siivouksen voi ruksia listalta jo tällä viikolla.

Myönnetään, että en ole laatinut yhtään ilmoitusta poistuvista tavaroista mihinkään palveluun, mutta toisaalta olen vastaavasti saanut poistettua 12 tavaraa uuteen kotiin, pelkästään tarttumalla muiden halutaan tavaraa ilmoituksiin. Joten ehkä tuo kompensoi sen, etten ole laittanut noita ilmoituksia ja toisaalta, onhan tässä vielä viikkoa jäljellä sekä ilmoitusten laatimiseen että kuntoilemiseen, ne kun ovat ainoat tehtävät, jotka listaltani vielä puuttuvat. 

Säästöä tämäkin

Siivotessa kävi selväksi, että keittiön ikkunalla majailevista kaktuksista yksi on venähtänyt niin toivottoman pitkäksi, että sille olisi pitänyt ostaa korkea lasipurkki, jotta se ei olisi kaatunut.  Näin olinkin ajatellut ensinnä tehdä, kunnes kävin useammassa kaupassa ja totesin kaikkien varteenotettavien lasipurkkien maksavan vähintään 20 tai 30 euroa.

Harkitsin yhtä jo hetken tosissaan, mutta sitten päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Katkaisin tuon pitkäksi venähtäneen kaktuksen ja jätin ostamatta lasipurkin. Osan ylijäämästä heitin roskiin, samoin toisen melko huonoon kuntoon päässeen kaktuksen. Osa ikkunalaudasta siis jäi tyhjäksi, jos rehellisiä ollaan niin pari ruukkua on ollut tyhjänä jo pidemmän aikaa - en vain ole saanut hankittua niiden tilalle uusia. Jos nyt käy niin, että tuo katkaistu versio menehtyy, niin siinä tapauksessa lupaan hoitaa sen pikaisesti roskiin ja hankkia uuden tilalle.

Kuin vastauksena tyhjentyneeseen ikkunalautaan Lidl päätti tarjota kaktuksia sinkkisangoissa tarjoushintaan. Kävin hakemassa tarjouksesta neljä erilaista - jotka nostivat sitten ikkunalaudan kaktusmäärän seitsemästä yhdeksään. Nuo kaktukset maksoivat siis yhteensä kympin eli kaksi ja puoli euroa kappale. Koska kaktukset myytiin sinkkiämpäreissä, jää todelliseksi hinnaksi vähemmän, sillä aion kaupata nuo sinkkiämpärit jollekin, jonka sisutukseen ne sopivat.  Meille niillä ei ole käyttöä. Pikavilkaisu netin sisustuspuoteihin osoitti, että noista pyydetään toista kymmentä euroa kappaleesta - minulle riittäisi vaikka se kaksi viisikymmentä kappaleelta :-).

Toinen säästökohde oli plussatarjouksesta ostamani muovilaatikot, joita sai kolme kympillä, normaalihinta oli noin 24 euroa kolmesta laatikosta. Niitä ostin putkiremonttia varten kuusi, siis parinkympin sijoitus (ja säästöä 60% normaalihinnasta, pihi kiittää). Noille varmaan löytyy käyttöä vielä senkin jälkeen, kun ovat ensin toimineet putkiremontin aikaisena varastona, nuo kun ovat kooltaan sellaisia, että niitä voi käyttää sekä vintissä, kellarissa että autotallissa.

Vähän viivästynyt tarjotinprojekti vihdoin valmis

Aka mosaiikkitarjotin osa kolme. Liki vuosi sitten aloin värkätä mosaiikkitarjotinta postin särkemistä Pentikin astioista, lisää juttua projektista löytyy täältä ja täältä. Tarjotin tuli muutoin valmiiksi, mutta saumaus jäi vaiheeseen yksinkertaisesti siitä syystä, että saumauslaastia myytiin vain isoissa astiossa, meille kilonkin purkki oli turhan iso, kun saumattavaa oli vain tuon tarjottimen verran.

Jossain vaiheessa ihan kirjaimellisesti unohdin projektin, kun tuli kaikenlaista muuta puuhaa, eikä lähipiiristä keneltäkään löytynyt ylimääräistä laastia ja tarjotin piiloutui kaapin uumeniin. Nyt kesällä löysin projektin sieltä uudelleen ja huutelin naamakirjan vaihtoringissä, josko joltain tuota saumausainetta löytyisi ylimääräistä. Se olikin hyvä veto, sillä vaihdoin parilla pienellä suklaalevyllä itselleni tarpeelliset saumausaineet.

Koska tarjotin projekti on jo muutenkin nuukailuhengessä toteutettu, niin vaihdettu laasti sopi siihen paremmin kuin hyvin. Seuraava nuukailuidea oli pakko ottaa käyttöön sillä kohtaa, kun ohjeissa luki, että levitä laasti taipuisalla kumilastalla. Sattuneesta syystä meillä ei ollut ko. lastaa, joten mietimme, mistä tehdä sopiva korvike, jotta lastaa ei tarvitse ostaa.

Pohdinnan jälkeen värkkäsin lastan pahvista ja kontaktimuovista. Pahvi työpaikan roskista, yksi levy neljään palaan leikattuna. Kaikki palat samaan kasaan, teipillä ympäri kiinni ja kontaktimuovia päälle. Tein näitä pari eri kokoista.

Lisäksi käytössä olivat silikonisaumoihin tarkoitetut pienet  kumilastat.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Tarjotin muutoin valmis, mutta vailla saumoja ja saumaustyökalut.

Saumauslaastin sekoitimme käsin muovihaarukalla tuossa saumauslaastipurkissa, vaikka ohjeissa käskettiin sekoittaa koneella. Näin pienen määrän sekoittaminen onnistuu helposti käsinkin - ei se sen kummempaa ollut kuin kakkutaikinan vatkaaminen. Laastin piti vetäytyä vartin verran valmistuksesta, sitten vielä sekoitus ja toimeen.

Laasti leviteltiin tarjottimelle noita tekemiäni lastoja apuna käyttäen.

Kun laasti oli kuivahtanut, putsattiin ylimääräiset pois. Aivan siistiksi tarjottimen saa puhdistettua vasta sitten, kun laasti on kokonaan kuivunut.

Tällä kertaa voin luvata, että tuohon viimeiseen puhdistukseen ei mene vuotta - jätän tarjottimen kuivumaan eteisen kaapin päälle, josta se on silmissä. Huomenna voin siis jo pyyhkiä viimeiset laastit ja ottaa tarjottimen käyttöön.