Vielä edellisenä iltana kello 22 aikaan minulla ei ollut harmainta haisuakaan, mitä aion laittaa päälleni. Kiinnostus koko bileisiin lähtemiseen oli luokkaa nolla tai kentien vähän vieläkin vähemmän. Vartin yli kymmenen ladoin herra Kirjoituksen eteen kolme asukokonaisuutta ja pyysin kommentteja. Kullanvärisen ja mustan yhdistelmän hän hylkäsi heti ja siitä asiasta olin samaa mieltä. Ruskeaa hän makusteli pitkään, mutta päätyi lopulta suosittamaan mustaa ja punaista - sitä klassisista klassisinta pikkujoulukomboa. Itseäni huvitti, sillä Lindexin alesta kympillä kohta kymmenen vuotta sitten ostamani toppi ja pari vuotta myöhemmin hankitut housut päätyivät taas käyttöön. Oli tosiaan kohtuullisen huvittavaa, että hankintahetkellä kiukuttelin housujen 35€ hintalappua, mutta nyt kun mietin, miten monet juhlat ne ovat vaatettaneet, niin eipä paljon ole käyttökerralle hintaa kertynyt. Tämän kertainen jakkuvalinta oli sitten puna-mustasta kimaltavasta kameleonttikankaasta valmistettu läpikuultava jakku. Se on siitä ihana, että riippuen valon osumiskulmasta, se on joko aivan punainen, aivan musta tai jotain siltä väliltä. Muutkin asusteet olivat "kierrätyskamaa", sillä huuto.netistä hankkimani punaiset piip toe-avokkaat pääsivät sisäkäyttöön, samasta lähteestä hankitut saappaat ulkoilemaan ja kirpputorilta hankittu laukku täydentämään asusteet.
Teatterikappaletta enemmän odotin ruokailua, sillä olihan kyseessä eräs paikkakunnan parhaista ravintoloista. Ensimmäiseksi tarjottu kuuma glögi ei juuri yllätyksiä sisällään pitänyt, että sen voi ohittaa olan kohautuksella, se kun oli kuumaa ja maistui tasan siltä samalta kuin niin moni muukin glögi. Seuraava ruokalaji herättikin sitten taas pikkuisen kulmakarvojen kohottelua ja jos en olisi etukäteen lukenut ruokalistaa, olisin hämmästellyt. Tuo ruoka kun sattui olemaan punajuurishotti ruisnapilla. Kyseessä oli siis shottilasista tarjottu kylmä punajuurisosekeitto, jonka kera sai yhden yrttituorejuustolla koristellun ruisnapin. Koska oli nälkä, keittokin laski alas, mutta vilkaisu viereen osoitti, että läheskään kaikki eivät ruokaa saaneet laskemaan annoksen pienuudesta huolimatta. Vähän jo ajattelimme, että jos alkuruoka oli tässä, tulee kierros heselle ennen kotiinmenoa.
Seuraava ruoka eli jokirapusalaatti kera patongin oli sitten todella taivaallista ja korvasi edellisen ruokalajin aiheuttamaa hämmennystä melkoisesti. Sitä olisi syönyt vaikka kaksikin annosta, vaikka annoksen ihan tarkka koostumus ei selvinnytkään. Rapuja siinä oli, pari jääsalaatin lehteä, tilliä, balsamicoa kastikkeena ja todennäköisesti aavistus sipulia.
Varsinaisen pääruoan laatu vaihteli melkoisen paljon annoksesta riippuen, possun syöjät sanoivat, että annos oli varsin mauton. Minulla oli broilerin rintaa kera pariisinperunoiden. Annos oli hyvän makuinen, mutta kasviksia olisin kaivannut siihen enemmän, kastike oli värikkään keltaista, joten sen koostumusta arvailtiin viimeiseen haarukalliseen asti. Lopulta tarjoilija kertoi kyseessä olleen sherry-omenakastikkeen. Pääruoasta siis pisteet ravintolalle myös.
Jälkiruoka oli jonkinasteinen pettymys. Listassa kun luki suklaafondant, joten odotin tietenkin jotain herkullisten valuvaista suklaaunelmaa. Pettymys oli suuri, kun suklaaunelma osoittautui äärettömän pieneksi, halkaisija korkeintaan tuuma ja korkeus ei sitäkään. Vielä enemmän mutinaa synnytti se, että se oli paistettu liian kuivaksi, kyseessä oli siis paremminkin muffinssi kuin fondant. Jos lautasella olisi ollut edes jäätelöpallo, olisi paljon ollut pelastettu, mutta kun tarjolla oli van ruiskaus kermavaahtoa, jäi vähän petetty olo. Maussa ei toki ollut valittamista, mutta jos laadukas ravintola lupaa fondantin, on sen syytä olla fondant eikä muffinssi.
Tähän kohtaan nuukajussi sanoo, että onneksi ei tarvinnut tuota ruokaa maksaa omasta lompakosta. Sen verran pettynyt olin paljon kehutun ravintolan tarjontaan, lisämiinuksena vielä se, että jälkiruoan kanssa ei tarjottu kahvia, minusta sekin olisi kuulunut asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti