Kynnet kuntoon

En tokikaan ole kynsienhoidon ammattilainen ja suurimman osan elämästäni ollut siinä onnellisessa asemassa, että kynnet ovat kasvaneet ja pysyneet hyvinä kuin itsestään. Työt ovat tietenkin tehneet oman haittansa kynsille ja lisämausteena sopassa ovat tietenkin olleet työnantajan kiellot siitä, mitä kynsillä ei saa olla. Lista on kasvanut joka vuosi ja alkaa tällä hetkellä olla pituudeltaan luokkaa nälkävuosi.  Kiellettynä esimerkiksi strassit, helmet, pitsit, tarrat, geelikynnet, akryylikynnet, kynsitipit jne., jne.

Pari vuotta sitten tämä varsinainen riesa sitten alkoi eli tajusin yhtäkkiä, ettei pitkistä kynsistäni ollut jäljellä mitään. Ja tuo sitten tarkoittaa ihan kirjaimellisesti, sillä pahimmillaan niistä oli kuoriutunut pintakerros puoleen väliin kynttä ja alemmat kerroksetkin joltain matkalta, enemmän oli vereslihaa kuin kynttä. Ei ollut toiveitakaan saada niitä kasvatettua edes sormen pään yli. Sillä kohtaa minä heräsin asiaan, ja koska kynteni ovat nykyään suhteellisen siistit ja jonkin verran pitkät, uskallan jakaa niitä neuvoja, joilla sain kynteni kuntoon.

Ensimmäinen ja tärkein asia on ravinto. Se on asia, joka yleensä unohdetaan kynsistä puhuttaessa ja jos jostain lisäravinteista puhutaankin, niin mainitaan riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Nuo ovat toki tärkeitä ja niiden syömisestä pitää huolehtia, erityisesti talviaikaan kaikille tekisi hyvää tankata D-vitamiinia purkista (lääkärituttavani sanoi, että maidon lisätty D-vitamiini imeytyy huonommin kuin pilleri eli kannattaa käyttää "nappeja", ja sitä maitoa sen kalsiumin saannin takia totta kai). Sen sijaan se, mikä useimmiten noista jutuista unohtuu, on rauta. Raudanpuute siis anemia aiheuttaa kynsien liuskoittumista. Se oli minulla yksi syy siihen, miksi kynteni liuskoittuvat - ja uskokaa tai älkää - kynsistä näkee suhteellisen pienellä viiveellä, onko anemiaa vai ei. Ainakin minä olen oppinut käyttämään kynsiäni hemoglobiinimittarin korvikkeena ja tiedän, milloin on aika aloittaa rautakuuri.

Toinen asia, jonka puolesta liputan, on kosteutus. Rasvaan käsiäni ja kynsiäni paljon. Töissä päivällä pari, kolme kertaa ja sitten vielä illalla kotona ennen nukkumaan menoa. Rasvatessani hieron rasvaa myös kynsinauhoihin ja kynsiin, myös kynsien alle. Kynsinauhaöljyäkin käytän, mutta satunnaisesti.

Kolmas asia, johon luotan, ovat erikoislakat. Siinä vaiheessa, kun kynnet alkavat olla huonossa kunnossa, lakkaan ne liuskoitetuille kynsille tarkoitetulle erikoislakalla tai kynnen kovettajalla tilanteesta riippuen. Trindin nail repairin ohella käytössä on myös muiden merkkien korjauslakkoja tai kovettajia, vaikka tuo trind onkin ykkönen. (Poshen lakkaa on kovasti kehuttu eli se on varmaan seuraava hankinta).

Tämä neljäs asia on niin sanotusti makuasia, mutta minä luotan lasiviilaan ja käytän sitä kynsieni viilaamiiseen aina kun mahdollista. Töissä käytössä on hiekkapaperi viila, jota joskus joutuu käyttämään vaurioiden korjaamiseen. Lisäksi oikeaan viilaustekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä väärä viilaamistapa repii kynnen kerrokset auki ja edistää liuskoittumista. 


Se, mitä pitäisi tehdä tai käyttää, olisi suojakäsineet kotitöitä tehtäessä. Minä vaan en osaa heiluttaa rättiä tai tiskata hanskat kädessä, mutta tiedän kyllä noiden vaikutuksen kynsiini. Sen vuoksi suosittelen suojahanskojen käyttöä muille.

Näillä konsteilla olen saanut omat kynteni kuntoon, en uskalla antaa takuuta, että toimivat kaikilla muilla. Sen verran lisäisin vielä, että vaikka siitäkään ei ole mitään tutkittua tietoa, niin uskallan väittää stressinkin vaikuttavan kynsiin, kun se kerran vaikuttaa hiuksiin, miksi se ei vaikuttaisi kynsiinkin ja sille ei useinkaan ole mitään tehtävissä, elämä kun itse kullakin välillä melkoista vuoristorataa.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain apua.