Viime postauksessani vaiteloitsin kunnollisen rannekorumateriaalin perään, meiltä kun ei enää löytynyt mitään renkaan muotoista tuohon käytettäväksi. Nyt niitä sitten taas on.
Serkku-kummitätini lahjoitti minulle virkattuja liinoja, jotka olivat hänelle itselleen tarpeettomia ja niiden joukosta erottuivat heti nämä kaksi.
Siinä on nyt minun rannekorumateriaalini. Ja vähän ylimääräistäkin - pitäisikö alkaa ideoida hiuspantaa seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti