kolmas neljännes

Tässä kohtaa pääsee syvä huokaus, onko tosiaan niin, että tämäkin vuosi on päätynyt syyskuuhun asti. Kesä on mennyt ja syksy kovaa kyytiä tulossa.

Kyllä se niin vaan on ja on aika laskea vuoden kolmannen neljänneksen tyhjät purnukat.

Ensiksi kynsilakka, joka päätyi uusio käyttöön maalle. Isä tarvitsi sitä merkkausaineeksi erinnäisiin teknisiin projekteihin mm. moottorisahan terän merkkaus. Koska äidillä ei moisia tököttejä ole, kysyi isä minulta, löytyisikö minulta joku melkein loppuunkäytetty mahdollisesti huonoksi mennyt pullo. No, löytyihän minulta, joten Yves Rocherin Hibiskus palvelee nyt sitten uusio käytössä.

Mitä muuta meiltä on sitten tyhjennyt:
 

Täyttöpullollinen käsisaippuaa ja shampoota, dödöä, wieniläisestä hotellista mukaan napattu suihkugeeli, jonka raikasta sitruunan tuoksua rakastan ja manaan sitä, ettei kyseisen merkin tuotteita myydä Suomessa. Kulmakynä, josta jäljelle jäi tuo parin sentin pätkä siinä vaiheessa kun täyte siis varsinainen väri loppui. Turkoosinvärisen kynsilakan loppuminen aiheutti surua ja murhetta, sillä väri on todella suosikkini. Onneksi samaa väriä on vielä toinen pullo varastossa - kerrankin olen osannut olla kaukaa viisas. Edessä on Hugo Bossin Orange-.hajuveden tuoksunäyte, vähän ristiriitainen tuoksu - toisaalta voisin ostaa ja toisaalta en kuitenkaan ole ihan varma.

Hauskinta kuvassa on se, että samaan kuvaan on päätynyt myös Wc-ankka, joka oli tyhjien pullojen kanssa matkalla roskikseen. Miten se tuohon kuvaan livahti, en ymmärrä. Sillä kohtaa kun asian tajusin, olivat se ja muut pullot jo matkalla kierrätykseen eli uuden kuvan ottamiseen ei ollut mahdollisuutta.

Kuvista voisi päätellä, ettei meillä käytetä muuta kuin shampoota ja suihkugeeliä, mutta seuraava kuva todistaa, että meikitkin loppuvat joskus (vaikka välillä tuntuu, että ne kestävät ikuisuuden silloin kun saisivat kulua loppuun).

Loman jälkeen tuli huomattua, että hiukset tarvitsevat uutta väriä, että kulmakynä oli loppuunkulunut ja että ripsiväri oli kuivunut lopullisesti. Huulipunassakin oli olevinaan outo sivumaku, joten oranssinpunainen cognag-sävyinen Oriflamen puna päätyi puoliksi käytettynä roskiin. Myös peruskosmetiikkaa on kulunut kuorivan suihkugeelin (suosittelen), kasvopesun ja hammastahnan verran.

Ja miten ollakaan, että näitä perus-perus-perus juttuja tuntuu tyhjenevän aina vaan. Kesällä on sen verran tullut puuhailtua pihalla ja muualla, että käsisaippuaakin on kulunut melkoisesti. Ei sentään koko kolmen litran kanisteria, mutta paljon kuitenkin. Suihkugeeliäkin on tarvittu, samoin shampoota ja hoitoainetta. Karkeita kantapäitä on rasvattu decubalilla, sitäkin on tyhjentynyt iso tuubi.

Counting votes

Koska olen viime aikoina käyttänyt lahjakorttejani jonkin verran, lienee syytä tehdä inventaario "piirongin laatikkoon" ja katsoa paljonko siellä on jäljellä ilmaiseen shoppaukseen oikeuttavaa valuuttaa.

Samalla voisi tehdä nettiin tarkistuksen, minkä verran siellä on valuuttaa jemmassa käytettäväksi erilaisiin hankintoihin. Enkä siis tarkoita pankkitiliä, vaan erilaisia paneeli- yms. jäsenyyksiä, jotka ovat kerryttäneet lahjakortteihin vaihdettavia pisteitä tai lahjakortteja.

Inventaario on nyt tehty. Aikaisemman tilanteen voi tarkistaa täältä. Lopputulema lahjakorttien suhteen on seuraava:

50 € S-marketin ravintolalahjakortteja
140 € S-ryhmän tavallisia lahjakortteja
80 € Nesteen bensalahjakortteja
50 € K-kaupan lahjakortteja
50 € Instrumentariumin lahjakortti
25 € superlahjakortti, josta en tiedä, mihin liikkeeseen sen ottaisin
100  € Seppälän lahjakortteja
15 € H&M lahjakortteja
35 € Dinskon lahjakortteja
30 € Motonetin lahjakortteja

Yhteensä 575 €

Kotiuttamista odottaa
yli 30€ Hesburgerin lahjakortteja
ja 350 € arvosta creditejä superlahjakortteihin.

Ja näiden lisäksi laatikon pohjalla on edelleen yksi Herra Kirjoitukselta saamani lahjakortti, joka oikeuttaa 5 hartiahierontaan ja 2 jalkahierontaan - pitäisi varmaan ihan tosissaan ottaa yhteyttä hierojaan ja sopia aika.

Nyt täytyy siis ihan tosissaan alkaa kartoittamaan tarpeita, koska jotain lahjakortteja on tullut viime kertaisesta käytettyä, mutta toisia on sitten taas tullut lisää.

Kolmas keskeneräinen valmis

Tämä kirjoitus pitäisi kai otsikoida tyyliin "vihdoin ja viimein valmis". Nyt se kuitenkin on siinä, nimittäin ikkunaan ripustettuna, tuo virkatuista liinoista koottu verho, jonka olen täällä niin moneen kertaan maininnut.

Kolmas keskeneräinen työni on siis valmistunut ja näyttää tältä:

Näiden kuvien jälkeen korjasin vielä tuota verhon oikeaa laitaa, jotta se ei vetäisi noin pahasti. Korjauksen jälkeen verho näytti vieläkin paremmalta. Olen tosi tyytyväinen, vaikka tuon valmistamiseen kuluikin monen monta tuntia.

Toteutus: olohuone

Jokin aika sitten esittelin suurieleisesti ideakuvia siitä, mitä haluaisin seuraavaksi olohuoneemme ikkunaan ripustaa. Ajatuksena oli siis kaarikapoilla koristeltu ikkuna, josta kirjoittelin täällä. Minulla oli tuota suunnitelmaa varten maitokahvinväristä upeasti kiiltävää satiinia, jonka kuvittelin soveltuvan paremmin kuin hyvin tuohon projektiin.

Testasin ja mielestäni kaiken piti olla ihan ok, mutta testausripustuksessa tuli todistettua, ettei kaikki mennyt kuin Strömsössä. Jostain syystä kangas laskeutui rumasti eli käytännössä olin varmaan leikannut kankaan kuitenkin väärin.

Vähän aikaa pyörittelin kankaita kädessäni ja totesin, että jotain niistä täytyy kuitenkin saada aikaan. Niinpä päädyin silittämään verhojen yläosaan laskoksia ja jättämään alaosan laskeutumaan poimutellen.

Kuva on otettu myöhään illalla, joten keinovalossa kankaan kiilto ei pääse oikeuksiinsa, eikä mallikaan oikein tuosta kuvakulmasta otettuna - livenä laskokset ja poimutukset erottuvat paremmin toisistaan. Idea on kuitenkin se, että yläosa on kolminkertainen, joten sen pitäisi kiiltää enemmän ja vastaavasti yksinkertaisen alaosan pitäisi päästää valoa paremmin läpi.

Täydensin olohuoneen tyyliin sopivilla sohvatyynyillä. Pari yksinkertaista samasta kankaasta ommeltua tyynyä sai seurakseen yhden laskoksilla koristellun version.

Ideavarkaissa

Näin eräällä kaverillani ihanat korvikset, jotka hän oli ostanut Rauman mustan pitsin yöstä. Ne olivat erittäin ohuesta langasta virkatut ja koviksi tärkätyt isoäidinneliöt. Nuo korvikset näyttivät todella hauskoilta, joten päätin, että minäkin haluan sellaiset.

En tietenkään ottanut yhteyttä korujen valmistajaan, vaan päätin tehdä sellaiset ihan itse. Erään verhoprojektin materiaaleista löytyi kaksi suloista pientä kukkasta, jotka totesin korviksiin sopivaksi.
Aikaa korujen valmistamiseen meni noin viisi minuuttia - kolme ja puoli minuuttia neliöistä roikkuvien lankojen päättelemiseen. Minuutti koukkujen kiinnittämiseen ja puoli minuuttia todistekuvien ottamiseen.

Tosin päätin kyllä haluta ne isoäidinneliö korviksetkin, mutta niiden aika on sitten vähän myöhemmin.

Tuunattu kännykkäkotelo

Olen todella mato kadottamaan kännykkäkoteloita. Nyt onnistuin hävittämään sen jonkin aika sitten tuunaamani Gollan kotelon, kun olin ulkoiluttamassa lainakoiraa tässä "männäviikolla". Pikkuisen tai siis äärimmäisen paljon kiukutti, sillä rakastin sitä koteloa sekä sen väriä, mallia että kaikkea muutakin - koteloa ei kuitenkaan löytynyt mistään, kun kiersin lenkkiä uudelleen, joten mennyt mikä mennyt.


En jaksanut alkaa tehdä uutta koteloa, vaan päätin tuunata vanhasta toimivan. Olin jostain syystä säästänyt kuparinvärisen kännykkäkotelon, joka kuoriutui metallipinnastaan. Samasta lähteestä eli keskeneräisten projektien laatikosta löytyi Laura Ashley-tyylinen kukkakangas, josta päätin tehdä kännykkäkoteloon uuden päälisen. Kukkakangas oli joskus ollut haalarin yläosa, mutta nyt siitä nuotoutui kännykkäkotelon päällys.

Käyttelin kotelon tekemiseen sekä neulaa, lankaa että kuumaliimapistoolia. Ei ehkä ihan mallikelpoisin suoritus, mutta toiminee sen aikaa, että keksin jonkin muun korvikkeen. Eli menen vihdoinkin kauppaan ostamaan sen uuden kännykkäkotelon, joka on ollut ostoslistalla jo puolen vuoden ajan.

Ensimmäisessä kuvassa kännykkäkotelo takaa, toisessa edessä, kiinnitys kotelossa jo valmiiksi olleella tarranauhalla.

Vaimolle ruokaa

Tapahtuipa kerran erässä keskikokoisessa länsisuomalaisessa kaupungissa, siinä moneen kertaan mainitussa kolmannen kerroksen kerrostaloasunnossa. Vaimo parka aka rouva Jälkikirjoitus sai syysflunssan ja menetti äänensä, vietti päivän kotona huilaillen ja kuumaa mehua juoden. Kellon lähestyessä neljää arvon rouva huomaa, että on liian heikko (lue väsynyt ja laiska) lähteäkseen kauppaan, mutta jääkaappi on lähes tyhjä. Mitäpä sitä sen suuremmin pohtimaan, koska ääntä ei kerran lähde, niin kännykkä kouraan ja laittamaan viestiä rakkaalle Herra Kirjoitukselle siitä, että vaimon on nälkä ja että suuren valkoisen metsästäjän olisi syytä käydä kaatamassa mammutti ja raahata se hännästä kotiluolaan.

Näppärä rouva Jälkikirjoitus näpyttelee tekstiviestin: Voisitko hommata vaimolle ruokaa?
Ja lähettää sen herra Kirjoitukselle. Rouva osaa miehensä numeron ulkoa, joten näpyttelee hän sen itse, ottamatta sitä luettelosta. Vähän rouva ihmettelee, että miksi herra ei vastaa, mitään mutta ehkä hänellä on kiire.

Kun herra Kirjoitus ilmestyy kotiin ilman kauppakassia ja puhelin alkaa samaan aikaan soittaa herra Kirjoituksen numerosta, on rouva pikkuisen hämmästynyt. Sen verran kuume tekee silmille tepposia, ettei rouva huomaa numerossa mitään outoa - herra Kirjoitus sen sijaan huomaa, numero on sama kuin hänen lukuunottamatta sitä, että toinen ja kolmas numero ovat päin vastoin kuin hänen numerossaan. Tässä soittavassa numerossa ne ovat 0 ja 1, hänen numerossaan 1 ja 0. Pelästynyt ja äänetön rouva Jälkikirjoitus jättää vastaamatta ja herra Kirjoitus alkaa selvittää, kuka soittaja on.

Kohta tulee tekstiviesti, jossa kysytään: Kuka olet? Lähettäjänä se "väärä numero". Samalla herra Kirjoitus saa selvitettyä, kenelle numero kuuluu. Sen haltija on kaupungin johtava sosiaalityöntekijä!

Naputtelen vastausviestiä, jossa pyydän anteeksi häiriötä ja selitän tilannetta, että puolisoni numero on melkein sama ja tarkoitus oli pyytää häntä käymään kaupassa. Toisaalta hävettää ja toisaalta naurattaa, sillä eihän se nälkäisen naisen  tuo ruokaa - viesti olisi juuri parempaan osoitteeseen mennä kuin kaupungin sosiaalitoimistoon - no, ehkä vielä parempi vaihtoehto olisi ollut ravintola, jossa on kotiinkuljetus.

Mitä tästä opimme - tarkista aina numero, johon olet viestiä lähettämässä, vaikka se olisi miten tuttu!
Tarkista numero kahdesti.

Valmis ja niin onnellinen

Täsmennettäköön otsikko muotoon kylpyhuoneen hylly on valmis ja paikallaan ja rouva Jälkikirjoitus on niin kovin onnellinen.

Ei ehtinyt korjausmaali saavuttaa edes puolen tunnin ikää, kun olin jo täyttämässä hyllyä. Jos rehellisiä ollaan, niin herra Kirjoitus sai suorastaan hätistellä minua pois niskastaan, kun maalasi viimeisiä kohtia.

 

Hyllyvälitys ei ollut ihan optimaalinen, mutta kyllä siitä vähän järjestelemällä ihan toimiva saatiin. Tuo ylin hyllyväli olisi saanut olla muutaman sentin korkeampi ja seuraavat vastaavasti matalampia, mutta itsepähän ne mittasin ja sanoin,  mille korkeudelle ne haluan.

Tässä on hyvä mitta ja erinomainen syy olla ostamatta kosmetiikkaa - kunhan nuo on käytetty ja hyllyillä tilaa, niin voi harkita uuden ostamista.

Pitäisikö pistää itselle haaste - uudet kuvat vuoden kuluttua ja katsotaan, miltä hylly näyttää silloin.

Kylpyhuoneen hyllykkö: melkein valmis

Aikaisemmin jo kerroin, että kaikki alkoi pesukoneestamme, joka muuttui kivilingoksi. Rakas puolisoni sai sen korjattua ja siitä syystä, että säästimme yli 500 euroa ja koska hyllysuunnitelmat menivät korjatun koneen leveyden takia uusiksi, lähdimme sunnuntaina etsimään uusia koreja kylpyhuoneeseen. Tarkoitus oli siis hankkia kapeampi kone ja hylly sen viereen, nyt täyty hankkia ns. pesukonehylly, joka tulee koneen päälle ja taakse.

Herra Kirjoitus oli löytänyt tarpeisiimme sopivan hyllykön Tampereelta ja sitä oli tarkoitus lähteä hakemaan sieltä heti kun aikatauluista sopiva rako löytyisi. Nyt kuitenkin kävi niin, että paikallisesta HongKong tavaratalosta löytyikin puuvalmis hylly uskomattomaan alle 13 euron hintaan. Pikkuisen köykäisempi versio kuin se Bilteman hylly, mutta puolet halvempi ja paljon lähempänä. Ostimme siis sen ja muokkasimme hyllymitoitukseltaan tarpeisiimme sopivaksi. Onneksi askarteluhuoneen varastojemmasta löytyi ylimääräinen laudanpätkä, ettei tarvinnut lähteä rikkomaan hyllyjä. Ostimme kaksi hyllykköä, koska ajattelimme ottaa toisesta käyttöön yhden hyllyn ja leikata siitä koneen taakse tulevat osat. Nyt toinne hylly on paketissaan varastossa ja tämä täydennetty jemmasta löytyneellä laudalla.

Koska maalivarastossani on aina luonnonvalkoista maalia jemmassa (josta tulikin mieleeni, että täytyy käydä ostamassa uusi purkki), päätettiin hylly maalata pappilan valkoiseksi, jotta se sopisi kylppärin väritykseen. Herra Kirjoitus on siis ahkeroinut porakoneen, mittanauhan ja maalisutien kanssa sen ajan, mitä olen siivonnut. Hän joutui lisäksi etsimään säädettävät jalat hyllykköön, jotta se saadaan sopimaan kylppärin viistottuun lattiaan.

Jyskistä hankin sopivat korit tai paremminkin laatikot, sillä kannellisesta astiasta on huomattavasti helpompi pyyhkiä pölyt. Kun sain kylppärin siivottua, sijoitin laatikot ja korit kylpyammeeseemme odottamaan pääsyä uuteen hyllykköön.

Tätä kirjoittaessani Herra Kirjoitus kokoaa hyllykköä ja minä jännitän sitä, mahtuvatko kaikki tavarat siihen.

Kuvasta näkee missä nyt mennään, samaan kuvaan pääsi myös se pölysieppariksi mainitsemani matto.

Järjestystä kaaokseen

Tämä postaus tulee pikkuisen takautuvasti, sillä en jaksanut enää tiistai iltana sitä tarkistaa ja kuvittaa julkaisuasteelle asti, vaikka siinä tiistai-illan tunnelmia kerrotaankin.

Kuten kerroin, sunnuntaina pesin kotimme kaikki ikkunat. Maanantaina aloin sitten pureutua kaaokseen, joka kodissamme vallitsi. Sain siivottua makuuhuoneen, työhuoneen ja olohuoneen ja aika tuohon meni reilun kellonympäryksen verran, asiaan saattoi vaikuttaa se, että aloitin  suursiivouksen kolmen yövuoron jälkeen.

Makuuhuoneen kesätyyli vaihtui syksyisempään. Makuuhuoneemme ikkunat ovat itään päin, joten nouseva aurinko valaisee asuntomme kesäisin hyvin, hyvin tehokkaasti. Tästä johtuen, siinä missä tavalliset ihmiset vaihtavat kesäisin vaaleammat ja kevyemmät verhot ikkunoihin,  minä etsin tumminta ja paksuinta ja vähiten valoa läpäisevää, mitä kaapeistani tai kaupoista löytyy. Tänä vuonna se oli viininpunaista luonnonvalkoisella tehostettuna, päiväpeitossa kukkivat isot kesäkukkaset.

Niiden tilalle tuli kermanväristä, hiekkaa ja vanhanroosan sävyjä.

Työhuoneessa mentiin tästä tähän. Jotenkin täytyy tunnustaa, että silmä lepää tuossa jälkimmäisessä, se on jotenkin niin rauhallinen ja tilaa antava. Ylimmän kuvan sohvanpäällisen kuosi on kuitenkin herra Kirjoituksen itsensä harrastuksensa ja työnsä pohjalta valitsema, joten se tulee palaamaan käyttöön jatkossakin. Matto todennäköisesti ei palaa työhuoneeseen enää koskaan, se näet ei toimi työtuolin pyörien alla, vaan luistaa.

Lisäksi anoppi lahjoitti tiistaina illalla meille tyynyliinan, joka oli kuin tehty työhuoneen sohvan tyynyyn.

Olohuoneen verhot ovat edelleen työn alla, niihin on kaksikin suunnitelmaa, mutta ei tosiaan vielä mitään valmista, joten siltä suunnalta ei kuvia.

Tiistaina siivosin sitten loput eli keittiön, kylpyhuoneen ja eteisen. Niistä ei valitettavasti ole kuvia, koska toinen kolmetoista tuntinen siivouspäivä vei mehut ihan totaalisesti - alkavalla flunssalla saattoi silläkin olla osuutensa asiaan. Keittiön uusi verho on sekin työn alla - keskeneräinen numero kolme. Mattoina haluan pitää vielä hetken noita vaaleita räsymattoja. Eteisessä siirryttiin kesäisen harmaista raitamatoista tumman burgundinpunaiseen luonnonvalkoisella ja kullanruskealla hostettuna. Näin siitäkin huolimatta, että tuo punainen matto on varsinainen roskamagneetti ja imaisee puoleensa kaikki pölyhiukkaset ja niitä suuremmat roskat kolmen kilometrin säteeltä. Minusta tuo matto vaan kuuluu syksyyn, kun en satu orannsinväristä mattoa omistamaan.

Illan lopuksi saunoimme appelassa ja harvoin on sauna tuntunut niin hyvältä kireissä lihaksissa ja räytyneessä kropassa.

Pesukoneesta kaaokseen

Elokuun lopussa mainitsin, että pesukoneemme siirtyi kivipesu-moodiin ja alkoi täristä, jymistä ja kolista kuin pahempikin monsteri. Pesukone siis jäi pois käytöstä ja kävimme pyykillä niin minun kotonani kuin anoppilassakin, välillä käytimme taloyhtiön konetta, mutta kaikki tuollainen on niin kovin hankalaa. Siitä syystä pyykkiä alkoi kertyä jemmaan kuin huomaamatta. Pari kertaa kävin taloyhtiön pesutuvassa katsomassa varattua konetta ja totesin, etten jaksa jonottaa.

Olimme täysin varautuneet siihen, että koneesta ei tule enää kalua, se on sentään jo liki 15 vuotta vanha ja ainakin meillä paljon käytetty ja tuskin sitä anoppilassakaan on säästetty. Kaikki joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat olleet vakaasti sitä mieltä, että kone on entinen, kannattaa ostaa uusi sen sijaan, että tilaa korjaajan. Mitat uutta konetta varten oli jo otettu, jonkinlaiset suunnitelmat siitä, mitä olisimme ostamassa tehty, uusi hyllysysteemi mietittynä ja tällä kuluvalla viikolla oli tarkoitus lähteä kaupoille.

Eräs työkavereistani kuitenkin kertoi, miten hänen miehensä oli avannut pesukoneen ja itse vaihtanut tuon rumpujousen, joka oli toinen potentiaalinen epäilemistämme viosta. Jos kerran siihen joku muukin pystyy, niin pystyy Herra Kirjoituskin. Näin ainakin vakaasti uskon. Niinpä viime lauantaina suostuttelin hänet ennen yövuoroon menoani avaamaan koneen - se vaati jonkin verran raivausta kylpyhuoneessa, siirreltiin sivuun monta korillista kosmetiikkaa, valtava kasa pesemätöntä pyykkiä ja yksi kokonainen hylly.

Pesukoneen alta paljastui karmea kasa pölyä, sillä ei meillä siirrellä pesukonetta jokaisessa suursiivouksessa viikkosiivouksesta puhumattakaan- ja näin väittäisin useimmissa kodeissa olevan. No sehän piti tietenkin ensin siivota, ennen kuin päästiin tosi toimiin. Mutta sitten päästiin asiaan, heti siirrettäessä pesukoneen alta paljastui irtonainen ruuvi, mikä tietenkin herätti herra Kirjoituksen mielenkiinnon. Hän avasi ensin koneen taustan vain todetakseen, että molemmat rumpujouset olivat ehjät, samoin laakerit vaikuttivat olevan kunnossa.

Seuraavaksi hän avasi koneen päällisen ja kas, huomasi jotain mielenkiintoista. Se betonimöykky, joka toimii koneen tasapainon ylläpitäjänä oli kiinni vain toisesta päästään, toisesta päästä puuttui yksi kokonainen ruuvi, juuri samanlainen, jonka Herra Kirjoitus oli löytänyt lattialta. Painoblokki oli siirtynyt paikaltaan ja mahdollisti sen, että rummun akseli hakkasi koneen takaseinään, mistä johtui kivipesun aiheuttanut meteli. Sillä Herra Kirjoituksen laitettua lattialta löytyneen ruuvin paikalleen ja kiristettyä sen parin, kone toimi testauksessa kuin unelma.

Hyvästi siis uudelle pesukoneelle ja hyllysysteemille. Nyt sitten piti pistää suunnitelmat uusiksi ja löytää toisenlainen hyllysysteemi, koska uusi ajatuksemme oli tarkoitettu kapeammalle koneelle. Samalla selvisi se, että pesuhuone kaipasi täydellistä suursiivousta, ongelma vain on se perinteinen ketju. Jotta voi siivota pesuhuoneen, on ensin siivottava muut huoneet, koska muiden huoneiden kasvien kylvettäminen sotkee pesuhuoneen kuitenkin ja muita huoneita taas ei kannata siivota ellei siivoa myös pölyisiä kukkasia.

Tämä kierre johti kotimme melkoiseen kaaokseen, sillä eteisessä oli kasoittan kylpyhuoneesta siirrettyjä tavaroita ja niiden lisäksi sinne pitäisi väliaikaisesti runtata myös toisista huoneista siivouksen tieltä tavaroita. Eikä kaaoksen määrää varsinaisesti helpottanut se noin viisi koneellista pesemätöntä pyykkiä, jotka myös olivat päätyneet eteisen lattialle.

Inspiraatiokuvia: olohuone

Mieheni voisi väittää, että kasvoillani on ollut se tietty ilme tänään. Väittää, että se muistuttaa B. Virtasen vaimon, Armin, ilmettä sarjakuvassa, jossa tämä tajuaa, että on jälleen aika vaihtaa verhot. Yritin etsiä kuvaa, mutta tässä kiireessä en sitä löytänyt. Lisään sen, mikäli se seuraavissa selailuissa osuu kohdalle.

On kyllä totta, että olen katsellut olohuonetta pari päivää "sillä silmällä" ja miettinyt varastossa odottavaa kangasta, jonka olisi tarkoitus muuttaa olohuoneen ikkunaan.


Suunnilleen tällaisia latuja ajatukseni ovat kulkeneet:

 Tässä ollaan hyvin lähellä oikeaa suuntaa sekä väri että malli täsmäävät.

Tähän loppuun täytyy todeta, että tässä ikkunanpesun lomassa kummasti ajatukset tosiaan hakeutuvat verhoihin. Olen yötöiden lomassa kunnostautunut ja pessyt tänään kotimme kaikki ikkunat talvea odottamaan.

Carcassonnen haamut

Jossain vaiheessa me mieheni kanssa hurahdimme Carcassonne-nimiseen lautapeliin. Kyseinen peli taitaa olla ainoa, joka on saanut blogissani jopa oman kategorian, kaikki muut pelit joutuvat tyytymään lautapelit tagiin. Carcassonnea on pelattu meillä niin pienempänä kuin isompana versiona, irrotettu lisäosia pelistä ja hankittu niitä lisää.

Jonkin aikaa kokoelmamme oli suhteellisen täydellinen ja jopa pikkuisen yli, koska osa laatoista ja peleistä oli ostettu Saksasta tai tuotu Itävallasta ja niitä ei ole Suomesta saanut. Nyt oli kuitenkin taas tullut lisää uutuuksia, joten Carcassonne kokoelmamme alkaa olla varsin vajavainen.

Ystävämme toivat meille tuliaisiksi Carcassonne haamut, joilla voi täydentää peruscarcassonnea lisäosineen.

Noiden supersuurien seuraajien (joita siis ei käytetä pelissä) sisällä on jokaiselle pelaajalle haamuseuraaja, jota voi käyttää tavallisen seuraajan tapaan tai lisätä äsken pelatun laatan jollekin muulle alueelle siis samalle laatalle saa kaksi seuraajaa.

Käytännössä noita ei vielä ole testattu, koska ison Carcassonnen eli peruspelin, 8 lisäosan ja kaikkien extrojen pelaamiseen menee koko päivä, kun yksi peli kestää noin 7 tuntia.

Sen verran voisin kyllä taas marista, että kyseisten haamujen mukana ei tule ohjeita, vaan ne pitää erikseen onkia lautapelit.fin sivuilta. Olisiko se ollut niin vaikeaa pistää ne ohjeet tuonne haamun sisäänkin mukaan?

Ostin lankaa

Olin tänään kakkostyön puitteissa tänään liikkeellä kaupassa ja yhtenä työtehtävänä oli tehdä jokin ostos. Vaikka olenkin vannonut, etten osta lisää lankoja ennen kuin vanhat ovat saaneet jonkin muodon, oli tämä mitä loistavin tekosyy lankahankintaan.

Novitan Veera-uutuus huuteli hävyttömiä ja olihan sitä yksi kerä ostettava. Kun kerran täytyi ostaa jotain niin tietenkin sitten jotain sellaista, joka tuntui omalta. Siitäkin huolimatta, että kerässä lukee, että sitä on myynnissä vain rajoitetun ajan ja kannattaa varata riittävästi tyydyin yhteen kerään.

Jotenkaan tämä värimaailma ei taida yllättää ketään:

Kunnolla kuorintaa

Blogi on viimeaikoina keskittynyt käsitöihin monesta syystä johtuen, mutta jotain muutakin esiteltävää on sentään kertynyt.

Avasin jälleen kerran suuni oikeassa paikassa - juttelin äidin kanssa siitä, että pitäisi hankkia uusi vartalonkuorintahanska tai vastaava aparaatti, jolla saisi kuolleet ihosolut liikkeelle. Äiti mietti kymmenen sekuntia, käveli eräälle kaapilleen ja ojensi sieltä minulle pussin kysyen kelpaisiko tämä.

No mikä jottein kelpaisi. Pussissa nimittäin oli Oriflamen vartalonkuorinta harja, pienempi harja, joka saattaisi olla tarkoitettu kasvoille ja kolmantena sitten kevyesti kuoriva pesulappu kasvoille.

Pikaisella testauksella vaikuttivat ihan toimivilta, joten taas kerran äiti säästi minulta yhden kauppareissun ja bodyshop menetti yhden kaupan, sillä sinne olin ajatellut tuon vartalonkuorintaharjan perässä suunnistaa.

Kun alkuun päästiin

Jotenkin niin tyypillistä minulta, kun pääsen alkuun jossain asiassa, en osaa lopettaa, vaan jatkan, jatkan, jatkan...

Niin kävi nyt noiden valko-kelta-vihreiden tiskirättien kanssa. Ensimmäinen roikkui keskeneräisenä ties miten kauan. Kun sen sain pois puikoilta, aloitin seuraavaan ja sitten seuraavan ja vielä yhden...

Ensimmäinen rätti jäi äidille maalle ja tämän verran noita muita valmistui siinä muiden puuhien ohella.

Ensimmäisessä kuvassa siis vielä mukana äidille jäänyt rätti, toiseen se ei enää päässyt mukaan. Samalla tuli kokeiltua vähän erilaista malliakin, jotta kaikki kukkaset eivät olisi ihan samanlaisia.

Neljännen jälkeen oli pakko lopettaa, kun vihreä bambu-lanka loppui, sitä jäi ihan kokonainen metri. Muut värit ovat puuvillaa. Voin nostaa itselleni hattua siitä syystä, että sain näistä kaikista jopa langat päätettyä - yleensä välttelen sitä viimeiseen asti.

Toinen valmis

Nyt voi jo melkein huokaista helpotuksesta, sillä puolet neljästä keskeneräisestä on valmiina. Sain toisen projektini eli varmaan kolme viikkoa puikoilla roikkuneen tiskirätin valmiiksi. Ihan oikeasti lähinnä itketti oma saamattomuuteni, tuon valmistumiseen kun ei mennyt kuin suunnilleen maalle suunnatun ajomatkan verran.

Uskomatonta kyllä olen kehittynyt, pystyn nyt jo kutomaan autossa. Vielä pari vuotta sitten se olisi ollut ihan mahdoton ajatus sen synnyttämän huonon olon vuoksi. Edelleenkään en kyllä kykene minkään lukemiseen autossa ja vaivoin saan monessa palasessa ja välillä horisonttia tuijottaen kirjoitettua tekstiviestin, jossa on enemmän kuin kolme sanaa.

Kyllä rätti tuli siis kudotuksi loppuun autossa ja viimeisteltyä valmiiksi kotikotona ja tässä se siis vihdoin ja viimein on.

Kuten kuvasta näkyy, se on saamassa samanlaisen kaverin.

Sävyyn sopivaa

Aika on todella kuluvaista, sen huomasi viimeistään siitä, kun yrtin katsella kuvaa siitä tyynynpäälisestä, jonka tein kirjoituspöydäntuoliini. Kuvittelin, ettei siitä ole aikaa kuin pieni tovi, mutta pitkään postauksia selailtuani löysin ilmoituksen tyynynpäälisen valmistumisesta täältä. Siitä on aikaa yli puolitoista vuotta, olen näet tehnyt sen tammikuussa 2011.

Uudet sisukset tyynyyn tein tänä syksynä, juttu siitä löytyy täältä.

Nyt oli sitten tyynyn päällisen vuoro uudistua. Kummitädin muuttokuormasta päätyi haltuuni kappale mustaa joustofarkkua ja siitä sitten surautin uuden päällisen. Enemmän aikaa meni tyynyn sisään tunkemiseen, kuin tyynyliinan valmistamiseen.

Nyt tuolini näyttää tältä, eikä ruskea tyyny enää huutele hävyttömiä mustasta tuolista.

Uteliaat kiitokset

Viime aikoina minussa on herännyt tiedonhalu vai pitäisikö sanoa rehellisesti naisellinen uteliaisuus, joka liittyy tähän blogiin. Tämähän on aikanaan yli neljä vuotta sitten perustettu päiväkirjaksi minulle itselleni ja vinkkasin siitä vain yhdelle kaverille sekä miehelleni. Ei täällä mitään salaisuuksia ole, joten en estänyt blogin päätymistä blogilistalle tai julkiseen jakoon - ajattelin, ettei se ketään kiinnosta, mitä minä täällä kirjoittelen.

Nyt olen kuitenkin ylen hämmästynyt, sillä silmäni osuivat pari- kolme viikkoa sitten kävijälaskuriin, kun selailin noita toimintoja, joita en blogissani koskaan käytä. Kävijälaskuri näytti yli 9000 käyntiä ja tikutti tasaisesti eteenpäin, ylittäen jo jokin aika sitten 10000 kävijän rajan. Jos tuon laskurin tilastoja on uskominen, niin täällä pyörii yli 100 ihmistä viikossa. (Täytyi vielä erikseen varmistaa, että omat käynnit on kalkuloitu tuosta määrästä pois ja kyllä se niin oli, minun lisäkseni täällä käy joku muukin ;-) )

Haluankin siis esittää lämpimät kiitokseni teille kaikille, jotka olette tekstejäni jaksaneet käydä lukemassa. Iso kiitos teille kaikille!

Samalla voisin heittää kehiin vähän haastetta, koska kommenttiboksissani on tavallisesti kovin hiljaista, niin nyt voisitte avata sanaisen arkkunne ja tarjota bloginpitäjälle viihdykettä ilmaisemalla olemassa olonne. Olisi kovin kiva tietää kuka täällä vierailee eli jättäkääpä kommenttia käynnistänne, pyytää hän.

Salaisten lukijoiden lisäksi täytyy esittää kiitokset myös herra Kirjoitukselle siitä, että hän yhä edelleen jaksaa ottaa minulle lukemattoman määrän valokuvia. Hän osaa kuvata, minä en eli valitettavasti kuvista näkee, mitkä ovat minun ottamiani räpsyjä, ja mitkä taas hänen kuvaamiaan kunnon kuvia. Kiitän ja kumarran puolisoni suuntaan ja toivon hänen jaksavan kuvittaa blogiani jatkossakin.

Jotta ei alkaisi valua hunaja ja siirappi purkista pöydälle liiallisen makeilun muodossa, on syytä lopettaa ja toivottaa iloista syksyä kaikille.

Kuuden euron kirppislöydöt

Pakko myöntää, että tämä materiaalin etsiminen keskeneräisiin töihin niiden valmiiksi saattamiseksi (huomaattehan, en mainitse enää sanaakaan kimalteesta tai virkatuista liinoista) aiheutti myös muita ostoksia kirpparilla käydessäni.

Paikallisella syöpäyhdistyksen kirpparilla oli tarjous, jossa kassillisen vaatteita sai kuudella eurolla. Allekirjoittaneen kaltaiselle sulovilénille se on kuin vuohelle avattu portti kaalimaahan. Vietin viime viikolla pari tuntia inventoiden kyseisen kirppiksen vaatevarantoja ja kokosin jättipotin.

Tosin on pakko tunnustaa, että äitini kuori tällä kertaa kerman kakusta, mutta ehkä se sallittakoon. Menee kerrankin näin päin, että hän saa ja minä annan.

Olen vähintäänkin kohtuullisen hyvä pakkaamaan, tuota ahtamaan tavaroita pieneen tilaan, vai mitä sanotte tästä saavutuksesta.

Uturoosa välikausitakki on aivan uudenveroinen, ei mitään mainittavaa vikaa. Matkaa mammalle, koska on minulle ihan aavistuksen verran nafti ja herra Kirjoitus ilmoitti minun muistuttavan isoa vaaleanpunaista nakkia se päälläni.

Samaan takkiin löytyi myös huivi, jonka äiti tietenkin saa takin kera. Myös pari muuta huivia tuli pakattua kassiin ja ne jäävät meille.

Toinen, vaaleankeltainen välikausitakki on sitten taas reilua kokoa. Jos siitä ei saa istuvaa vyönkään kanssa (sellainen puuttui takista, mutta löysin samalta  kirppikseltä suunnilleen sopivan), niin kauppaan sen huuto.netissä kuuden euron hintaan ja peitän sillä omat kuluni.

Modelian vaaleansininen pitkä mekko matkaa myös äidilleni. Hänellä on kaapissaan aivan vastaava, mutta isompaa kokoa ja se on laihduttamisen jälkeen jäänyt liian isoksi. Nyt on sitten varaa jojoamiseen, taikka sitten toisesta voi tehdä topin ja hameen ja käyttää toista mekkona.

Tiilenpunainen tai terrakotanvärinen housuasu, johon kuuluu housut ja jakku, on ateljee työtä ja uudenveroisessa kunnossa sekin. Varanappi kiinni pesulapussa, mikä viittaa siihen, ettei pukua ole koskaan käytetty. Tämä jää minulle - ainakin hetkeksi. Todellinen väri jossain näiden kuvien välissä.

Punaiset urheiluhousut tulevat tänä syksynä vielä kovaan käyttöön.

Raiskin tuulipuvun housut täydentävät työmatkavaatevalikoimaani, sillä yksille tummille housuille oli tosiaan tarvetta.

Punainen liivien ja housujen yhdistelmä on minua itseäni varten. Suomalaisen Netta-ompelimon valmistama. Näistä kuvista tuo liivi on oikeamman värinen.

Kassiin mahtui myös kaksi vyötä: kimaltava punainen ja vaalean kellertävä. Kellertävä on ihan tavallinen kangasvyö, siitä ei ole kuvaa.

Kassissa oli myös kaksi alusvaatetta: beigenvärinen alushame, josta kuva tässä, sekä valkoiset olkaimettomat rintaliivit, joista ryöstin vain kaarituet ja pistin muutoin eteenpäin - koska monet ihmiset käyttävät kaarituettomia liivejä. Noista liiveistä ei ole kuvaa. Alushame minun oli pakko ostaa tuota pikkujoulumekkoani ajatellen, sen materiaali on kuitenkin sen verran villainen ja minä kun en siedä villaa ihollani.

Kassin todellinen jackpot on kuitenkin seuraava paita. Se on Vercasen mallistosta, 100% silkkiä ja todella upealla leikkauksella tehty. Itkin suorastaan katkeran karvaita kyyneleitä, kun se on itselleni aavistuksen verran pieni ja äidilleni kuin tehty. No, hänen voittonsa ja minulle hyvä kannustin laihduttamiseen, jotta voin sitten lainata paitaa.

Tässä siis saldo kassista. 21 vaatetta hintaan 6 euroa, suurin osa uudenveroisia tai hyväkuntoisia merkkituotteita. Kerrankin todellinen löytö.

Ai niin, samaan kauppaan tuli vielä muutama sellainen pöydällä pidettävä, jota en saa mainita.