Muutama viime päivä on ollut sellainen, että jos olisi ollut fiksu olisi tasan tarkkaan pysynyt petissä, kiskonut peittoa paremmin korville ja kaivautunut oikein syvälle tyynykasan alle. Tuntuu, että olen onnistunut mokaamaan aikas monta asiaa.
Sunnuntaina hukkasin sähkökäyttöisestä siimaleikkurista siimakotelon kannen. Jos kysessä olisikin ollut joku perusmerkkinen härpäke, niin ei siinä mitään kiroillen kauppaan ja ostamaan uutta. Mutta kun kyseessä oli Lidlin myymä vekotin, niin eihän siihen varaosia saa mistään tai ei ainakaan melkein mistään. Ebayssa olisi ollut, mutta kun se paska maksaisi postikuluineen melkein saman verran kuin uusi trimmeri. Päädyin nyt väliaikaisratkaisuun eli ostamaan käytetyn trimmerin naamakirjasta -toivottavasti se toimii edes tämän kesän.
Maanantaina irtosivat tosiaan verhokannakkeet seinästä, kun ripustimme pimennysverhoja. Hurraa, hurraa, hurraa. Lisäksi lankesin maanantaina tekemään tilauksen lankakauppaan - ikään kuin noita lankoja ei nyt jo muutenkin olisi ihan riittävästi. Ketuttaa, miksi mä olen niin heikko noissa asioissa. Eikä se auta asiaa yhtään, että ostin osan noista ihan sillä ajatuksella, että ne vois myydä eteenpäin, kun nittä hetken marinoi kaapissa. Todennäköisesti moni muukin on keksinyt saman ajatuksen.
Lisäksi posti on hukannut yhden pakettini, yksityisen henkilön lähettämän varsin kalliin paketin. Lankoja siinäkin olisi ollut, ja ehkä juuri siksi harmittaa taas kerran. Makoin toki paketista vain postimaksun, mutta sekin ketuttaa, jos ei saa mitään vastineeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti