Sähköä ilmassa

Jos olisin fiksu, aloittaisin jutun taas kerran siitä, miten keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa asunnossa ja niin edelleen, tällä kertaa en kuitenkaan aio tehdä niin, vaan hyppään suoraan asiaan tai tarkemmin sanottuna autotalliin.

Autotallimmehan oli joulukuun alkupuolelta asti käyttökiellossa putkiremonttiin liittyvien muutostöiden vuoksi. Remppafirma kyllä lupasi tallin takaisin käyttöön jouluun mennessä, mutta koska olen kantapään kautta saanut oppia, että jotain pientä saattaa jäädä tekemättä ja sitä sitten palataankin tekemään myöhemmin, päätimme siirtää auton talliin vasta menneenä viikonloppuna heti pakastimen sulatuksen jälkeen.

Olen hyvä kiroilemaan, mutta jopa minun sanavarastooni löytyi muutama uusi sana, jotka mieleni jostain tuolta "nämä eivät katoa koskaan" - kiintolevyltä kaivoi esiin. Avatessamme autotallin oven tajusimme, että joku, siis nämä remppamiehet, olivat päättäneet käyttää autotalliamme varastonaan ja kantaneet sinne sähkötaulun odottamaan. Voi **********, *****,******, ******!!!!! Eihän sinne tietenkään enää mitenkään autoa mahtunut.

Melkoisen kitkerän karvaan ja katkeran makuisen sähköpostin sai työmaaurakoitsija, kun pääsin sisälle koneen viereen - ja Herra Kirjoitus sentään siivoili siitä pahimmat kirosanat pois. Tyypilliseen tapaan sain vastauksen, jossa asiaa pahoiteltiin, mutta ei tietenkään tunnustettu kenenkä kuningasajatus oli autotallimme luvaton käyttöönotto.

Vähintäänkin yhtä paljon sähköä leijaili ilmassa sillä kohtaa, kun tuota taulua ei ollut poistettukaan autotallistamme vaatimusten mukaisesti heti maanantaina aamusta. Jopa yleensä rauhallinen herra Kirjoitus sai tarpeekseen ja marssi työmaakopille puhumaan herra valkokypärälle asiasta, joka pölähtikin paikalle saman tien mutisten: "vieläkö se on täällä, eivätkö ne siirtäneetkään sitä pois niin kuin piti...". Sen jälkeen paikalla alkoi lappaa yhtä ja toista ukkoa mutisemassa jotain taulun siirtämisestä ja jokainen sai tasan yhtä pippuroidun vastauksen allekirjoittaneelta, että taulun on syytä siirtyä pois pikapikaa, koska sen ei koskaan edes pitänyt päätyä tänne...

Työmiesten ja sähkötaulun ehjänäsäilymisen kannalta oli tietenkin erinomainen asia, että he kiikuttivat kyseisen taulun pois autotallistamme vielä saman päivän iltana eli siis vain vaatimattomat 8 tuntia myöhemmin kuin piti. No, veivät kuitenkin ja autovanhukseni pääsi takaisin turvalliseen lämpimään pesäänsä niin kuin pitikin.

Tästä lähtien tarkistan sekä vinttikomeron että autotallin kerran päivässä noin periaatteen vuoksi, etteivät keksi varastoida sinne mitään ylimääräistä.