Mut kun mä haluun

On se kyllä niin kumma juttu, sillä hetkellä kun joku on kiellettyä, niin johan se muuttuu haluttavaksi. Olen viettänyt nuukailuvuodesta vajaan ensimmäisen viikon ja sinä aikana ehtinyt jo monta kertaa kieltäytyä ostamasta jotain (erityisesti olen kunnostautunut makeisten ostamatta jättämisessä, mikä on melkoisen uskomatonta, varsinkin kun näin uus-vanhan tsinuskitoffeen palanneen tuotantoon ja hopeatoffeeta olevan saatavilla myös niiden vanhanaikaisten littapötkylöiden muodossa) ja kehitää lukuisia välttämättömiä tarpeita.

Näiden "välttämättömien tarpeiden" eli mut kun mää haluan - himojen joukossa on mm. punainen villakangastakki, uusi toppapuku, mustat matalavartiset ja pyöreäkärkiset bikersaappaat ja 50-luvun mekko. Mä haluan ne kaikki just nyt... Sillä kohtaa kun himo on iskenyt oikein pahaksi, olen antanut itselleni luvan ajatella, että vuodessa on vain 365 päivää ja se on ohi ennen kuin huomaankaan ja sitten ensi vuonna voin ajatella noita.

Tietenkin hätäinen ja kärsimätön ihminen yrittää uskotella itselleen, että tavarat loppuvat maailmasta ja ne täytyisi sen vuoksi saada heti. Järkevämpi minäni on kuitenkin toistaiseksi onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että niin ei käy. Korvaaviakin juttuja voisi omasta varastosta etsiä, punaisen villakangastakin himoon voisi esimerkiksi auttaa harmaa villakangastakki punaisin asustein, mikäli siis olisi järkevä käyttää tuollaista vaatetta juuri nyt. Näihin vaihteleviin vesisateisiin ja superpakkasiin villakangastakki ei oikein ole se luontevin vaate. Uusi toppapuku puoltaisi kyllä hankintaansa noihin pakkaspäiviin, mutta toisaalta kun vanha on vielä ihan kohtuullinen eikä niitä pakkaspäiviä niin kovin monta ole eli ehkä selviän vielä ensi talveen. Mikäli talvi näyttää venyvän kovin pitkälle, niin pistetään uuteen harkintaan. Tosin viimeaikaisten kelien perusteella voisi olla parempi ajatella aikuisten kokoisen kurahaalarin kuin toppapuvun hankintaa.

Vintagemekon hankinnan siirtämisen olen onnistunut perustelemaan itselleni sillä, että ensi vuonna voisi mahtua hiukan pienempi koko ja mekko toki silloin näyttäisi huomattavasti paremmalta kuin nyt.

Bikersaappaita en halua tässä kohtaa edes ajatella, sillä niiden ostamatta jättäminen on se hankalin pala. Olen yrittänyt tehdä itseni kanssa erilaisia lehmänkauppoja aiheesta, kun jos saan myytyä niin ja niin monta paria itselleni sopimattomia kenkiä, niin voin sitten ostaa ne jne. Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt pysyä lujana - uusia kenkiä vasta todelliseen tarpeeseen tai vasta ensi vuonna. Se on kuitenkin vain se 365 päivää, mitä pitää odottaa.