Tammikuun poistot ja lankeemukset

Olen pitänyt varsin tarkkaa kirjaa siitä, mitä meiltä on tammikuun aikana poistunut. Tuollainen listaaminen auttaa tosiaan hahmottamaan asiaa ja sen vuoksi listalle ovat myös päätyneet ne tavarat, jotka meille ovat saapuneet.

Saapuneiden lista on onneksi lyhyempi:
* kylppäriin teline shampoopulloille (ei kuvaa)
* puutappeja autotallin hyllyn korjausta varten (ei kuvaa)
* 2 huivia, joista turkoosi esitelty täällä ja punainen täällä
* kynsiteippejä (kuva alla), joiden hankinta, se myönnettäköön, on kaduttanut siitä lähtien kun tuon jättimäisen reilun kolmen euron tilauksen menin tekemään
* aurinkorasvat hankin jo nyt tulevaa reissua varten valmiiksi eli kosmetiikkaa saapui 3+1 pulloa, tuo yksi ylimääräinen pullo oli bonuspisteillä hankittu kasvopesu. Bonukset kun olisivat muutoin vanhentuneet ja toisaalta pieni vaaleanpunainen porsaani...tuota anteeksi Herra Kirjoitus tarvitsee aurinkorasvansa. (kuva alla)
* avainkotelo Herra Kirjoitukselle ebaysta (ei kuvaa)
* pyyheliina koukut 2 pakettia (kuva täällä)
* kaksi avainnauhaa askartelua varten (kuva alla)
* ostettu Pentikin Tapio-sarjan kahvikupit lautasineen yht. 8€ (kuva alla)

Saapuneita yhteensä siis 16 tavaraa.

Lisäksi meille on tullut erinnäinen määrä kynttilänjämiä, mutta niitä en laske saapuneiksi, koska ne ovat meillä vain käymässä ja jatkavat matkaa hiukan eri muodossa eteen päin.

Poistuneita tavaroita on listalla kaikkiaan 47 kohtaa, mutta se tarkoittaa todellisuudessa useampaa sataa tavaraa, koska pelkästään kahvipusseja oli 135 kappaletta ja cd-levyjä 27. Päätin kuitenkin, etten ala niitä yksitellen laskemaan, vaan saavat mennä könttänä samoin kuin erinnäiset muovirasiat, paperilaput ynnä muut vastaavat. Vaatteet laskin yksitellen mukaan. Kosmetiikasta olen laskenut myös poistot yksitellen ja taloustavarasta huomioinut ne poistot, jotka ovat vähentäneet tavaran määrää eli jos astianpesuaineen tilalle ei ole ostettu uutta, vaan otettu käyttöön varastossa oleva, on tyhjentynyt pullo = poisto.

Kaikkiaan lista näyttää tavalla tai toisella poistuneiksi 67 yksikköä tavaraa.

Vähennystä siis  51 tavaran verran.

Edit: Tammikuun viimeisenä päivänä tuli lankeemus ja ostin kaksi tavaraa lisää. Nuo listassa viimeisinä olevat Pentikin Tapion kahvikupit lautasineen. Oli ihan pakko, kun kahvikupin lautasia on puuttunut kaksi kappaletta, nyt on sitten 15 kpl kahvikuppeja ja lautasia ja niille pullalautasetkin. Kupit pistän myyntiin samoin tein. 

Lahjaksi saatu voittohuivi

Sain herra Kirjoitukselta lahjaksi huivin, eikä tuo huivi ole mikä tahansa huivi, vaan se on Tyyliä metsästämässä-blogia kirjoittavan Veeran Lenorin kamppikseen suunnittelema palkintohuivi, joita on ollut jaossa kaikkiaan 20 kappaletta.

Myönnän, minä yllytin puolisoni jakamaan pyykkimuistonsa Veeran blogin kommenttiboxissa siinä epätoivoisessa ajatuksessa, että jos vaikka jotenkin kummassa onnetar ei kerrankin olisi itara. Eikä se tosiaan ollut, armas puolisoni päätyi yhdeksi niistä kymmenestä onnellisesta, jotka huivin voittivat.Turha kai sanoakaan, kumpi meistä enemmän oli tuosta voitosta täpinöissään. Tuo huivi vain todellakin on ihana.

Lainaan tähän vielä Veeran blogista napattua kuvaa, jossa huivi on esillä kokonaisuudessaan.

Pakko myöntää, että nyt minulla on kaksi sellaista huivia, joiden jälkeen taitavat muut huivit jäädä kokonaisuudessaan käyttämättä. Tämä punainen aarre on siis kooltaan iso, metrin verran kanttiinsa eli siitä pyöräyttää helposti vaikka turbaanin.

Palkittu

Vaikka viime viikon itsekuripäiväkirja on vielä lupausten vastaisesti julkaisematta, en silti malta olla pistämättä julkaisuun itsekehua. Sain palkinnon. Kyllä vain, minä sain palkinnon siitä, että olin eräässä harrastyössäni valtakunnan tasolla toinen tietyin laatukriteerein mitattuna. Viime vuoden pronssitila on siis vaihtunut hopeaan ja risteilyliput sukaarasiaan.

Me tytöt (palkitussa kolmikossa oli kaksi naista) saimme tällaiset ihastuttavat pinkit Neuhaus- rasiat ja porukan ainoalle miehelle oli varattu samanlainen beigenä.

Kuten kuvasta näkyy, niin maisteltu on. Heti kun pääsin tuolta koutuspäivä/palkintojenjako-tilaisuudesta kotiin, niin maistelimme Herra Kirjoituksen kanssa pari konventia. Koska kaikki ovat erilaisia, tasaamme rasian kristillisesti tasan puolittamalla konvehdit.

Huuto.netistä hankittua

Sain vihdoin ja viimein purettua kokonaan sen huuto.netistä hankkimani jättipaketin. Pakko myöntää, että olen moneen kertaan ehtinyt Sulo Viléniyttäni katua, vaikka osa hankinnoista olikin verrattain järkeviä.

Uudenveroinen Finlaysonin kylpypyyhe 10c hintaan nyt vain on minusta edullinen, joten en voinut jättää sitä ostamatta. Samoin hyvässä kunnossa olevaa pussilakanaa 30c hintaan, vaikka ei ehkä välttämätöntä tarvetta olisikaan ollut.

Alushousuja ostin itselleni kuusi paria, jotka kyllä kieltämättä tulivat tarpeeseen, sen verran on kato tuolla alusvaatelaatikossa tämän vuoden puolella käynyt. Hintaa noille kertyi yhteensä n. 7€.

Kaksi käsilaukkua olivat täysin tarpeettomia ja näistä toisen tuomitsinkin jo poistoon, ei minulla sittenkään ole käyttöä tuolle punaiselle pikkulaukulle.

Kenkiä kertyi 6 paria, joista yhdet lähtivät kiertoon samantien. Noista kengistä ei tässä olekaan kuvaa, mutta kahdet järkevät kävelykengät ja kahdet vintage ikäiset suomalaliset matalat korkkarit jäivät minulle.

Toppeja ja t-paitoja minulle jäi tuosta paketista 7 kappaletta, omenan vihreä, musta ja turkoosi tekninen paita, kaksi punaista toppia ja yksi tummanruskea sekä yksi musta pitkä toppi. Noiden lisäksi vielä yksi korsettitoppi ja yksi tuunausmateriaaliksi tarkoitettu toppi.  Pitkähihaisia puseroita 3, joista yksi luonnonvalkoinen kimaltava villatakki, yksi ruudullinen paitapusero ja yksi musta trikoopusero. Mokkatakinkin hankin, mutta en osaa sanoa, tuleeko sille koskaan käyttöä. Musta samettitakki on tarkoitettu materiaaliksi erääseen suunnittelemaani tuunaukseen.

Noiden lisälsi kuvista löytyy vielä parit bikinit, jotka nekin ovat menossa tuunaukseen, sekä korsettitoppi ja uimahame. Yksi pinkki pashminakin päätyi minulle, vaikkei se yleisesti ottaen minun tyypillisiä värejäni olekaan.

Herra Kirjoitus sai tosiaan sekä Adidaksen shortsit että tuollaiset khakinväriset shortsit.

Yritin laskea kuvista, montako tuotetta meille oikein jäi ja päädyin lukemaan (5 kengät, 6 paria alushousuja, 2 laukkua, 4 osaa uimavarusteita, lakana ja pyyheliina, 2 takkia, 2 shortsit, 1 hiuvi, 3 pitkähihaista, 9 lyhyt hihaista paitaa) 36 eli kyllä siinä on kaapintäytettä pitkäksi aikaa.

Itsekuripäiväkirja; viikko 4

Jotenkin tämä aika on taas ollut niin kovin katoavaista ja kuvittelin täytteleväni päiväkirjaa viikolle 3. Otin kopiot siltä viikolta ja täytin vain tajutakseni, että viikkohulluus on iskenyt ja että täyttää olisi pitänyt päiväkirja viikolle 4.

No nyt se on tehty. Viikon ykkös häpeän aihe on ehdottomasti se joulukuun sekoilu huuto.netissä ja se, että kyseisen paketin myötä koko huushollimme meni kaaokseen. Tämä siksi, että tavaraa vain oli niin paljon. Ensi viikolla esittelen sen, mitä noista tavaroista meille jäi.

Töitä on tehty ahkerasti, tavaroita poistettu ja lisää yritetään poistaa. Karkkeihin ja muihin herkkuihin on langettu - siinä ne kai ne viikon tärkeimmät tällä kertaa.

Osui ja upposi

Herra Kirjoitus löysi lehdestä sarjakuvan, jonka hän halusi jakaa kanssani - kas, miten sopivasti se istui aikaisempaan kirjoitukseeni. Vaikka ihan fyysisiä alennusmyyntejä ei tullutkaan kahlattua, on tunne pitkälti sama.

Edit-täti onneksi palaa vielä kertomaan, että Pienelle Miehelle tarkoitetut vaatteet otetiin tarpeellisina vastaan ja kelpasivat käyttöön eli ihan kaikki hankinnat eivät menneet niin kuin B.Virtasessa.

Laukku ja sen huivi

Olen ilmeisesti vähän liiankin innokkaasti esitellyt uutta laukkuani ja vaiteloinut siihen sopivan huivin puuttumista, sillä nyt sain sellaisen. Rakas serkkuni A-M oli nähnyt mielestään sopivan huivin ja vaatinut vielä sisartaankin katsomaan sen väriä. Kun he olivat yhdessä tuumin päätyneet siihen tulokseen, että huivi on juuri sen värinen kuin laukkuni, oli A-M ostanut sen.

Huivi on ihanan pehmoista turkisjäljitelmää, aivan uskomattoman upea ja toimii sekä huivina että koruna tarpeen mukaan. Kyseinen huivi on siis sellainen lenkkihuivi tai rengashuivi tai tuubihuivi tai miksi näitä nyt sitten kutsutaankaan.

Jotta tulisi todistettua vielä sekin, että laukku ja huivi ovat tosiaankin toisillen luodut, pistetään heidät vielä yhteiskuvaan. Kyllä ne vaan ovat niin samaa väriä kuin olla voi, vaikka salama muuttaa molempia todellista sinisemmiksi.

Kiitos taas kerran A-M, olet sä niin ihana!

Vanha koira ei...

Niinhän sitä sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, eikä tunnu oppivan vanha nainenkaan. Lupasin itselleni "vapaan" joulukuun hankintojen suhteen. Näin jälkikäteen tajuan, että minuun iski jonkinlainen hulluus sillä kohtaa, eikä olisi pitänyt antaa itselleen suitsia lainkaan, mutta tehty mikä tehty.

Se karmea totuus iski vasten naamaa vasta nyt, sillä joulukuun hankintojen viimeinen erä saapui tänään. Se sisälsi vaatimattoman 30 kilon paketin vaatteita. Kootut selitykset ja huonot puolustukset ovat se, että kyseinen paketti postikuluineen maksoi minulle 55€ ja sisälsi liki 150 vaatetta ja tavaraa. Selitysten seuraava osa kuuluu, etteivät ne kaikki suinkaan tulleet minulle itselleni. Herra Kirjoitus taisi jäädä paketin suhteen vähimmälle, sillä hänen saaliinsa rajoittui kahteen shortsipariin. Eno Kirjoituksen siskonpojallekin paketissa oli pari lelua, yksi kirja ja useammat housut. Joista yhdet totesin heti liian pieniksi eli menevät sitten uudelleen kiertoon. Toivottavasti loput kolmet ovat sopivat ja kelpaavat. Näissä pyytämättä hankituissa vaatteissa on tietty aina se ongelma, etteivät ne ehkä ole lapsen äidin mieleen, noin pieni kun ei vielä itse osaa vaatia sitä tai tota päälleen.

Myös vanhempani pääsivät paketista osallisiksi, äidille paketista toivottavasti sopivat parit housut ja kymmenkunta paitaa, isällekin oli takki tai pari tarjolla, katsotaan nyt sitten miten hän niihin suhtautuu.

Oma osuuteni saaliista jäi odotettuakin pienemmäksi, sillä muutamat vaatteet eivät sopineetkaan minulle niin kuin oli ajateltu. Niihin palaan vielä jälkeen päin.

Valitettavan suuri osa paketista oli Sulo Vilén hankintoja eli ostetaan, kun halvalla saadaan. Ostin erilaisia puuvillaisia ja koristeltuja vaatteita materiaaliksi erilaisiin askarteluhin

Jospa näiden tavaroiden aiheuttama kaaos ja sen kesyttäminen hetkeksi opetaisi sen, että vaikka olisi miten edullista ja halpaa, niin ei silti tarvitse ostaa, kun ei ole todellista tarvetta. Se kymmenen sentin hinta ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Toivottavasti saan osan vaateista kaupaksi ja osan tosiaan lupaan työstää edelleen uuteen uskoon käytettäväksi.

Ensimmäiset laatat ostettu

Tänään on tehty isoja päätöksiä putkiremontin suhteen, sen vuoksi viime viikon itsekuriraporttikin on myöhässä.

Olemme tosiaan ostaneet ensimmäiset laatat eli kylppärin lattialaatat. Päädyimme tylsän beigeen väriin, ihan siitä syystä, että satun rakastamaan tylsää beigeä enemmän kuin räiskyvää mustaa tai sinistä tai muodikasta harmaata. Lisäksi päätimme sen, mitä tehosteita seiniin tullaan laittamaan. Peruslaatta kun tuli päätettyä jo vähän aikaisemmin, se on se kiiltävä valkoinen koossa 25x40 asennettuna vaakaan. Tänään tehtiin myös päätös siitä, että laatoitus ladonta on se normaali saumat kohdakkoin ladonta, vaikka hetken jo mietimme sellaistakin vaihtoehtoa, että olisimme käyttäneet tiiliseinä ladontaa. Jos koristeet ja tehosteet olisivat jääneet laittamatta, niin sitten olisimme varmaan päätyneet tuohon tiiliseinään, mutta nyt se tuntui liialta kikkailulta.

Nyt on sitten enää ratkaistavana wc:n istuimen asento, suihkukaappi ja peilikaappi sekä allas ja allaskaappi. Jos hyväksyisimme sen, mitä urakoitsija tarjoaa, ei ongelmaa olisi, mutta kun me niin kovin mielellämme ottaisimme 90x90 kokoisen suihkukaapin, joka taas tarkoittaa sitä, että asentaminen menee senttipeliksi. Toisaalta tiedän senkin, että jos emme miettisi tuota vaihtoehtoa ja teettäisi laskelmia noiden poikkeavien kalusteiden sopivuudesta, muistuttaisi se pienempi ahdas suihkukaappi siitä joka ikinen kerta, kun kylppärin oven avaa. Kun asia on kerran tarkistettu ja mahdollisesti todettu, ettei sovi, niin sitten se saa olla.

Laattojen laastin lisäksi on tullut tehtyä muitakin pieniä hankintoja. Kun Lidlissä sattuivat olemaan oviin ripustettavat pyyhekoukut tarjouksessa, ostimme sellaisia. Yhden isomman neljälle pyyhkeelle ja neljä pientä ukkoa kahdelle pyyhkeelle.

Vielä on jokunen hetki aikaa miettiä, miten nuo kalusteet sinne oikein laitetaan, ja kun päätös on tehty, katua ei saa. Se voi olla, että päästä lähtevät viimeisetkin hiukset ennen kuin päätökset on tehty.

Fatima osa 2

Sain sitten vihdoin ja viimein toteuttettua sen suunnitelmani muuttaa haaremihousut tavallisiksi.

Jos olisin ollut oikein viitteliäs, olisin purkanut koko lahkeet ja ottanut isomman palan kangasta talteen, mutta nyt iski laiskuus. Housujen lahkeethan olivat todella  pitkät ja leveät ja kaksinkertaiset tuonne ylimpään kuminauhakujaan asti. Siis aikanaan tehty niin, että mittaa laitettiin 50cm ylimääräistä, josta parikymmentä senttiä jätettiin pussittamaan ja loppu käännettiin kaksinkerroin. Purin ylimmän kuminauhakujan ja leikkasin ylimääräisen pois. Sitten leikkasin housut poikki keskimmäisen kuminauhakujan alapuolelta ja tikkasin siksakilla lahkeensuun valmiiksi.

Muutos näytti tältä:

Alkuperäisen suunnitelman mukaan samansävyiseen toppiin ei ollut tarkoitus koskea mitenkään, vaan sen piti kelvata käyttöön sellaisenaan. Onneksi ymmärsin sovittaa toppia siinä vaiheessa kun tuunasin housuja. Olisihan se pitänyt ymmärtää, että jos housut lyhenevät ja levenevät käytössä, sama koskee kaikkea muutakin kyseisestä kankaasta valmistettua. Sopivan mittainen toppi oli lyhentynyt pyykissä leveähelmaiseksi napapaidaksi.

Onneksi ratkaisu ongelmaan oli kuitenkin lähellä. Ratkoin lahkeista leikkaamistani palasista saumat ja topin helmasauman auki. Jos olisin ollut fiksu, olisin leikannut myös viimeksi mainitun kylmästi pois, sillä ratkomiseen meni elämä ja iäisyys, kun joku neropatti oli ommellessaan käyttänyt lyhyttä kolmoistikkiä. Oli se meinaan paha ratkoa ja parsimistakin tuli, kun ratkoja pari kertaa lipsahti...

Helma kuitenkin saatiin auki ja housun lahkeet kiinnitettyä helman jatkeeksi. Kolmanneksi jatkopalaksi eli helman "resooriksi" kiinnitin toisen noista ylimmän kuminauhakujan kohdalta pois leikatuista suikaleista. Joten taas on asu, jolla voi harrastaa tipuilua kotioloissa, kun kerran toppikin yltää taas takamuksen päälle.

Itsekuripäiväkirja; viikko 3

Olen kunnostautunut erityisesti sekä kadonneiden löytämisessä että tavaroiden poistamisessa tällä viikolla. Onnistuin hukkaamaan tummansinisten syyshansikkaideni toisen puoliskon, jota etsiskelin parisen viikkoa ennen kuin ymmärsin tarkistaa kakkostyöpaikan löytölaatikon, no sinnehän se oli onneksi päätynyt. Minulla on siis edelleen tummansiniset välikausi hansikkaat. Vähän enemmän töitä teetti hiuskoristelaatikkoon karannut korvakorun tausta. Kävin laatikon läpi kertaalleen, mutta en löytänyt sitä. Toistin harjoituksen muutaman päivän päästä, mutta totesin, että aloitankin laatikkopinon pohjalta, jos vaikka lukko olisi valahtanut sinne. Lukko kyllä löytyi, mutta siitä ensimmäisestä laatikosta, jonka muka olin jo muutama päivä aikaisemmin käynyt perusteellisesti läpi.

Jotain hyötyä tuosta penkomisesta kuitenkin oli. Tajusin, ettei minun immoisena ikänä tarvitse ostaa hiuslenkkejä, sen verran niitä tuolta varastoista löytyi ja pari hiussolkea ja muutakin tukkahärpäkettä, joiden olemassa olosta minulla ei ollut mielikuvaa - siis kun näin ne, tiesin kyllä heti, mistä ja milloin olin ne hankkinut, mutta jos ne olisi pitänyt nimetä ulkomuistista en olisi muistanut niiden olemassa oloa.

Samaan kastiin menee myös seuraavaa episodi ja se myös kuvaa suhdettani kenkiin aika hyvin. Löysin - todellakin löysin, olin aivan autuaasti unohtanut niiden olemassa olon - autotallia siivotessamme sieltä hyllystä upouudet kumisaappaat parin vuoden takaa. En varmaan ole pitänyt niitä kertaakaan ja arvatkaapa miksi. Ne ovat mustat kontiot sillä lyhyemmällä varrella - kuka sellaisia haluaa pitää. En minä ainakaan. Ostin ne muistaakseni siksi, että äitini oli vakaasti sitä mieltä, että pitää olla kumisaappaat, vaikka asuu kaupungissa. Ostin ja hautasin autotalliin, kuljetettuani pari kuukautta auton perässä, sitten menin kauppaan yksinäni ja ostin punaiset nilkkurimittaiset kumisaappaat. Niitä voi pitää, koska ne a) ovat punaiset ja b) enemmän katu-uskottavat. Nyt kun eletään niukkuuden aikaa, otan itseäni kiltisti niskasta kiinni ja kiikutan mustat saappaat käyttöön - uusia ei tule ennen kuin nekin on pidetty loppuun. Nyt täytyy sitten vaan toivoa, että nuo punaiset kestävät ikuisesti ja mustat hajoavat itsekseen...

Muutoin olen yrittänyt elää hyvien päätösteni mukaisesti. Ruokahävikki on edelleen nollassa ja pakastin tyhjenee tasaista tahtia, samoin poistuneita tavaraoita on kertynyt lisää. Ehkä tämä tästä vielä joskus. Kun vielä jostain löytäisi sen lenkkikipinän tai kuntoilukipinän, mutta ehkä se löytyy kun ensin on raivattu.

Tove vainoaa mua

Niinhän siinä kävi, että nyt Tove vainoaa mua kolikoiden muodossa. Ensin tein hirveän työn etsiessäni Tove-kolikkoa sitä löytämättä. Kun sitten menin ja ostin sellaisen, niin nyt niitä tulee ovista ja ikkunoista. Yksi tupsahti jälleen käteeni vaihtorahana työpaikan keräyskassasta.

Tämän hetken saldo: 5 Tovea. Mielenkiinnolla odotan, pääsenkö kuinka pian lukemaan 10. Periaatteestakin pistän kaikki Tovet edelleen sivuun. Mitähän sitä seuraavaksi pitäisi koettaan alkaa haalia, kävisikö vaikka Taata Sillanpää, niitä kun toistaiseksi ei ole kuin yksi.

Tammikuun nuukailuvinkki: superkestävä ilmanraikastin

Tällä kertaa ei valitettavasti ole tarjolla mitään superekologista nuukailuvinkkiä, vaan ihan teollista"kamaa". Ostin tämän Marine-tuoksuisen spray ilmanraikastimen Lidlistä, koska halvalla sai (perinteinen Sulo Vilén ajattelu kunniaan) ja koska meille tarvittiin vessaan ilmanraikastin. En erityisesti ihastunut tuohon pulloon, koska arvostan ilmanraikastimissa pientä ja sievää, mutta tämä oli todella edullinen ja hyväntuoksuinen. Jos oikein muistan, hintaa taisi olla n. 1,50€.



Viime kesäkuussa totesin pullossa olevan "hinun" jäljellä pohjalla, joten rohkeasti nappasin ilmanraikastimen poistetun kosmetiikan kanssa yhteiseen kuvaan - olin ihan varma, että nyt siitä päästiin. Raikastimen ongelma on pullon soveltumattomuus yhteen lavuaarimme kanssa - reunus on juuri sen verran kapea, ettei pullo pysy siinä kunnolla pystyssä ja tämän vuoksi se on tehnyt useamman kuin yhden ilmalennon lavuaarin reunalta lattialle.

Kesäkuun lopussa pullossa oli tosiaan jäljellä aavistus, jonka aavistelin loppuvan viikossa. Toisin kuitenkin kävi. Siitä huolimatta, että pullon sisältöä on hunsattu eli suihkuteltu runsaammin kuin on tarpeen, se ei vain ole ottanut loppuakseen. En valitettavasti kykene sanomaan, miten kauan pullo on ollut meillä käytössä, mutta tuntuma siitä, että kauan, ei liene väärä, kun kerran tuon pienen hiukkasenkin käyttämiseen meni puolen vuotta, vaikka uskollisesti suihkautin pullosta jokaisella vessakäynnillä - oli tarpeen tai ei.

Tammikuun nuukailuvinkkinä suosittelen siis ilmanraikastusspayn hankkimista Lidlistä - se on ainakin riittoisuudeltaan huippuluokkaa.

Afrikkalaisen kukan ohje

Lisää skannattuja aarteita, ennen kuin lehdet päätyvät jonkun muun iloksi.

Suklaaunelma

Olen purkanut varastoon kasautuneita lehtijemmoja, ja sieltä löytyi muutamia resepteja, jotka halusin ehdottomasti talteen tulevaa käyttöä varten.

Sähköä ilmassa

Jos olisin fiksu, aloittaisin jutun taas kerran siitä, miten keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa asunnossa ja niin edelleen, tällä kertaa en kuitenkaan aio tehdä niin, vaan hyppään suoraan asiaan tai tarkemmin sanottuna autotalliin.

Autotallimmehan oli joulukuun alkupuolelta asti käyttökiellossa putkiremonttiin liittyvien muutostöiden vuoksi. Remppafirma kyllä lupasi tallin takaisin käyttöön jouluun mennessä, mutta koska olen kantapään kautta saanut oppia, että jotain pientä saattaa jäädä tekemättä ja sitä sitten palataankin tekemään myöhemmin, päätimme siirtää auton talliin vasta menneenä viikonloppuna heti pakastimen sulatuksen jälkeen.

Olen hyvä kiroilemaan, mutta jopa minun sanavarastooni löytyi muutama uusi sana, jotka mieleni jostain tuolta "nämä eivät katoa koskaan" - kiintolevyltä kaivoi esiin. Avatessamme autotallin oven tajusimme, että joku, siis nämä remppamiehet, olivat päättäneet käyttää autotalliamme varastonaan ja kantaneet sinne sähkötaulun odottamaan. Voi **********, *****,******, ******!!!!! Eihän sinne tietenkään enää mitenkään autoa mahtunut.

Melkoisen kitkerän karvaan ja katkeran makuisen sähköpostin sai työmaaurakoitsija, kun pääsin sisälle koneen viereen - ja Herra Kirjoitus sentään siivoili siitä pahimmat kirosanat pois. Tyypilliseen tapaan sain vastauksen, jossa asiaa pahoiteltiin, mutta ei tietenkään tunnustettu kenenkä kuningasajatus oli autotallimme luvaton käyttöönotto.

Vähintäänkin yhtä paljon sähköä leijaili ilmassa sillä kohtaa, kun tuota taulua ei ollut poistettukaan autotallistamme vaatimusten mukaisesti heti maanantaina aamusta. Jopa yleensä rauhallinen herra Kirjoitus sai tarpeekseen ja marssi työmaakopille puhumaan herra valkokypärälle asiasta, joka pölähtikin paikalle saman tien mutisten: "vieläkö se on täällä, eivätkö ne siirtäneetkään sitä pois niin kuin piti...". Sen jälkeen paikalla alkoi lappaa yhtä ja toista ukkoa mutisemassa jotain taulun siirtämisestä ja jokainen sai tasan yhtä pippuroidun vastauksen allekirjoittaneelta, että taulun on syytä siirtyä pois pikapikaa, koska sen ei koskaan edes pitänyt päätyä tänne...

Työmiesten ja sähkötaulun ehjänäsäilymisen kannalta oli tietenkin erinomainen asia, että he kiikuttivat kyseisen taulun pois autotallistamme vielä saman päivän iltana eli siis vain vaatimattomat 8 tuntia myöhemmin kuin piti. No, veivät kuitenkin ja autovanhukseni pääsi takaisin turvalliseen lämpimään pesäänsä niin kuin pitikin.

Tästä lähtien tarkistan sekä vinttikomeron että autotallin kerran päivässä noin periaatteen vuoksi, etteivät keksi varastoida sinne mitään ylimääräistä.

Itsekuripäiväkirja; viikko 2

Äkkiäpäs tämä aika kuluu, nyt on jo vuoden toinen viikko lopussa eli itsekuripäiväkirjan paikka jälleen.

Viikon urotyöksi lasketaan ehdottomasti pakastimen sulatus pakastrofi kakkosen jäljiltä. Näennäisesti ja päältä katsoen homma näytti helpolta. Virta pois päältä ja kamat kylmälaukkuun... Eihän se tietty näin helppoa ollut, sillä pakkasen päällä oli pari huonommin pakattua mustikkapussia, jotka olivat päälimmäisinä tietenkin ennättäneet sulaa, vaikka kaikki muut tavarat olivatkin umpijäässä. Kun sitten heitin pakkasen uudelleen päälle ja jäi se jyskyttämään pakastusteholla (kun se ei tietenkään muuten pysynyt kylmänä), jäätyivät myös nuo mustikat uudelleen. Muuten hyvä, mutta ne olivat sitä ennen ehtineet valua pakkasen pohjalle tuumaiseksi mehukerrokseski. Ihanaa...

Eikä se edes tuossa kuvassa näytä niin pahalta, sillä tuolla mehussa on uponneena tavaraa, se näyttää siltä kuin mehua olisi vaan vähän - todellisuudessa sitä oli siis n. 3cm pakkasen pohjalla tavaroiden välissä. Kun vielä ottaa huomioon sen, miten mukavasti mustikka suttaa, niin a vot. Sentään selvittiin suuremmitta vahingoitta, onneksi. Nyt arkku odottelee sitten sitä, että kapillaariputken saa irti ja vaihdettua uuteen.

Muutoin varsin tavallinen viikko. Poistettujen saldo näyttää tällä hetkellä lukemaa 21 kpl ja siinä on aika monta sellaista "monta", "useita" ja "paljon" merkintöjä, jotka on laskettu vain yhdeksi. Varsin kohtuullinen suoritus, ei mitään ylimääräisiä hankittuna ja vastaavasti sitten tavaraa poispäin ihan mukavasti.

Muutoin saldo näyttää tältä, kasvaa klikkaamalla paremmin lukukelpoiseksi.

Viikon mokaksi olisi voinut pistää meikinpoistoaineen. Jostain ihmeellisestä syystä elin sellaisen virhekuvitelman vallassa, että sitä olisi ollut käytössä olevassa pullossa vaikka miten paljon. No eihän siellä ollut kuin tippa pohjalla ja se loppui jo 6.1. Sen jälkeen päätin selvitä korvaavilla tuotteilla ainakin tämän kuukauden loppuun, kenties pidemmällekin, on sitä ennenkin käytetty perusvoidetta meikinpoistamiseen hyvin tuloksin. Kauppaan en mene, kun kerran niin suuri eleisesti vannoin kosmetiikan ostamattomuutta.

Ruokahävikkikään ei mennyt nollaan; tappiota kertyi jääkaapin perälle unohtuneen parin desin puuroannoksen ja yhden kurkun verran. Viimeksi mainittu virhe oli kyllä jo tehty kaupassa kurkkua valitessa, sillä eihän hyväkuntoinen kurkku kolmessa päivässä jääkaapissa muutu vetiseksi massaksi, siinä oli siis jo vikaa ennen meille tuloamme.

Työtunnit unohdin tuohon pistää, tällä viikolla 42,5 tuntia töissä.

Olisihan se pitänyt arvata...

Marraskuussa ihmettelin, että mitähän sitä sitten oikein keräisi, kun periaatteessa kaikki kokoelmat valmistuivat niin ettei mitään puutuvaa enää ollut. Ei tarvinnut edetä kuin joulukuun lopulle asti, niin tajusin laatikoissani majailevan vielä yhden vajavaisen kokoelman.

Tapani kun on ollut heitellä lompakostani sivuun 2€ kolikoita, mikäli ne siis ovat jotain muuta kuin tavallisia perus-eurosia. Olen naureskellut, että kyseessä on ehdottomasti viimeisin hätävarani eli kun kaikki muu on käytetty tahi kaupattu, niin sitten maitoa ja leipää ostetaan näillä. Eihän noita kovin paljoa ole eli en tiedä, että voisiko edes puhua kokoelmasta, kun rahojen nimillisarvo ei ole kuin muutamia kymppejä.

Joulukuussa päätin sitten käydä läpi nuo kolikot ja vilkaista, mitä siellä oikein on ja mitä puuttuu. Kolikoista oli osa ihan tavallisia ulkomaan kakkosia, pari ulkomaalaista erikoiskakkosta ja sitten näitä suomalaisia erikoiskolikoita. Tajusin omistavani melkein koko sarjan noita suomalaisia erikoiskakkosia, vain muutama puuttui, syystä tai toisesta niitä ei ollut tullut kierrosta vastaan. Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni päätin ostaa rahaa ja hankkia nuo puuttuvat kolikot kauppiailta. Lähinnä tuo epätoivo johtui Tove Jansson-kolikon puutteesta, sitä kun ei tuntunut tulevan vastaan mistään, vaikka miten koetin maksaa käteisellä kaikissa mahdollissa paikoissa ja tiestin sen olevan maailman laajuisesti melko tavoiteltu.

Toimituksen nopeudesta ei voi moittia, sillä tein tilaukseni 31.12. ja kolikot olivat minulla 5.1. ja välissä on sentään sekä arkipyhä että viikonloppu. Kyllähän noille kolikoille hintaa kertyi enemmän kuin nimellisarvo on, mutta sittenpähän voin todeta omistavani kaikki suomalaiset erikoiskakkoset. Jälleen kerran vetoan siihen, että kokonainen kokoelma on arvokkaampi kuin sen yksittäiset osat.

Epätoivoissani pistin sitten tilaukseen samantien kaksi noita Tove-kolikoita, postikulut kun olivat joka tapauksessa saman verran olipa kolikoita tilauksessa yksi tai kaksi.


No pari päivää sitten kävin läpi kakkostyöpaikkani kassan. Ihan sillä ajatuksella, että vaihdan itselleni jos jotain erikoisia löytyy. Olisihan se todellakin pitänyt arvata, että elämä näyttää pitkää nenää. Sieltä löytyivät alla olevassa kuvassa olevat kolikot eli yksi kappaletta valtiopäivät 150 vuotta kolikoita ja 2 Tovea.

 

Nyt mulla on sitten neljä noita Tove- kolikoita. Turha kai sanoakaan, että naureskelin Herra Kirjoitukselle tilausta tehdessäni, että nyt kun olen tehnyt tilauksen, niin ei kestä kauaa kun noita kolikoita alkaa tippua kierrosta eteeni. Mitä ilmeisimmin ennustukseni siis toteutuu. Katsotaan kuukauden kuluttua, omistanko siinä vaiheessa jo vähintäänkin tuplakappaleet noita ostamistani kolikoista. Otan ne joka tapauksessa sivuun, on sitten hädän hetkellä enemmän vara valita, mistä malttaa luopua.

Fatimasta vaatimattomaksi

Joskus teini-ikäisenä halusin itselleni haaremihousut, joita voisi käyttää ihan tavallisena arkivaatteena. Myönnetään, että olen aina ollut jonkin sortin outolintu näiden suhteen ja olisin varmasti pukeutunut todella erikoisesti ellei hyvin konservatiivinen äitini olisi leikannut siipiä näiltä kokeiluiltani. Hän oli näitäkin vaatteita vastaan oikein tosissaan, mutta onneksi isoäiti piti sillä kertaa puoltani ja auttoi toteutuksessa.

Materiaalivalinta ei ehkä ollut järkevin mahdollinen, sillä paksuhko trikoo ei välttämättä laskeudu kuten tuollaisten pussihousujen kuuluisi, mutta se oli sillä kohtaa edullisin saatavilla oleva materiaali (äidin varastoista) ja toisaalta eihän mikään sifonki olisi arkivaatteena palvellutkaan. Oman lisämausteensa soppaan toivat vielä kehittelemäni nilkkaosat, joista muodostui kaksinkertaisen kankaan ja kuminauhojen takia melkoisen paksut tollikat. Lisäksi toteuttaisin vyötäröosankin tänä päivänä hiukan toisin, mutta se on sitten jo toinen tarina se, sen verran paljon tekniikkatietämys ja materiaalit ovat tässä vuosien saatossa kehittyneet.

Tähän lumoavan fatiman asuun kuului toppi, johon olin suunnitellut irrotettavat nepparilliset olkaimet, jotka kylläkin myöhemmin muutin ihan kiinteiksi ilman mitään neppareita, ja nuo mainitsemani haaremihousut. Pidin asua jonkin verran, mutta en kovin paljon, koska nuo housujen nilkkaosat eivät tahtoneet kuivua pesun jälkeen käyttökuntoon ja vyötärön tukikangas puolestaan irtoili.

Olen kuljettanut pukua mukanani jokaisessa muutossa, mutta vasta nyt päädyin siihen tulokseen, että ehkä on aika antaa puvulle uusi elämä ja ottaa se käyttöön. Toppi saa kelvata sellaisenaan, mutta housut pistän uusiksi. Revin vyötäröltä tukikankaan ja ratkon sekä tarvittaessa lyhennän housujen lahkeet, jotta ne palvelisivat jokapäiväisessä käytössä vaikka yöhousuina.

Tähän kankaaseen liittyy kaksi mielenkiintoista ominaisuutta. Ensinnäkin se värjää ensimmäisissä pesuissa aivan tolkuttomasti ja toisekseen se venyy, venyy ja venyy... Minulla on perusmalliset kalsarit, jotka tein tuolloin samalla kertaa kyseisestä kankaasta eli kestävää se on, mutta niitä on jo kavennettu pariin otteeseen ja edelleen ovat mallia teltta, minä en kuitenkaan ole kutistunut vaan levennyt, joten kankaan on täytynyt levitä vielä enemmän.

Mä en vaan tajuu

Jos on omien ostohimojen kanssa pörrääminen välillä haastavaa, niin ei sitä aina ymmärrä kaikkia toisten toilailujakaan. Koska itse en ole mitenkään erityisesti merkkien perään, en voi sille mitään, että kulmakarvat ovat kohoilleet viime päivinä useamminkin kuin kerran. Syynä tähän ovat olleet nuo naamakirjan kirppareilla niin kovin yleiset halutaan ostaa ilmoitukset, joissa oston kohteena on laukku merkkiä x taikka y. Lisätekstinä "ei tarvitse olla aito" ja "pitää olla edullinen". Jokainenhan sen ymmärtää, että aito ja edullinen noista monien satojen laukuista puhuttaessa eivät vain sovi samaan veskaan vaikka miten yrittäisi, nuo kun aitoina valmistetaan yleensä sen verran hyvistä materiaaleista, ettei niitä kovin helposti saa niin räjähtäneeseen kuntoon, että kannattaisi edullisesti myydä eteenpäin. En myöskään ole kuullut hyväntekeväisyysjärjestöstä, joka ostaisi aitoja kalliita laukkuja kaupasta ja myisi niitä pilkkahinnalla eteenpäin. Kyllä se noissa vaan menee niin, että halpa on feikki siis tuoteväärennös.

Mun aivokapasiteettini ei edelleenkään riitä käsittämään sitä, miksi sitten ylipäänsä on pakko ostaa näennäismerkkiä x tai y oleva tuote, jos tietää sen olevan feikki. Varsinkin kun 99% noista feikeistä myös tasan näyttää siltä, mitä on eli huonoilta halpakopioilta laadukkaasta tuotteesta. Kuvittelevatko ihmiset todellakin, että tuollaisen muovikapistuksen raahaaminen käsipuolessa antaa fiksun ja todellista varakkaamman vaikutelman? Ei ole rahaa ostaa aitoja mutta kova halu vaikuttaa varakkaalta... Tosi noloa. Vaikutelma on kai lähinnä säälittävä.

Pakko myöntää, että nykyään tulee tyypitettyä  lähes kaikki nuo merkkilaukut ja muutkin logoillaan huutavat tuotteet kategoriaan feikit, sillä sitähän nuo suurimmalta osaltaan ovat. Jopa sellaisia, että sen näkee tuotteista kauaksi tällainen ei niin kovasti asiaan perehtynyt, että kyseinen tuote ei ole edes niitä "yövuorotuotoksia", vaan naapuritehtaalta lähtöisin. Yövuorolla viittaan siihen, että on kohtuullisen yleisesti tiedossa, että tietyissä halpatuotantomaissa tehdyissä merkkituotteissa päivävuoro tekee ne tekeleet, jotka myydään merkin aitoina tuotteina ja yövuoro sitten vastaavasti ne kopiot samoilla koneilla, hiukan huonommista materiaaleista ja vähän sinne päin.

Taidan seuraavaksi siirtyä itse ommeltuun tuluskukkaroon, niin ei tarvitse pohtia, onko aitoa vai ei, kun tietää sen suorastaan olevan uniikki. Merkkiongelma ei kuitenkaan taida kohdallani olla niin kovin haastava ihan kahdesta syystä, ensinnäkin tänä vuonna ei osteta niitä laukkuja ja toisekseen, välttelen muutenkin noita high fashion merkkituotteita, olivat ne sitten aitoja tai feikkejä. Vain kerran olen langennut ja silloinkin lankeemuksen aiheutti väri ja tajusin vasta toisella katsomisella ja Herra Kirjoituksen jo maksettua laukun, mitä olin käsiini saanut. Hollanin tuliaiseni kun on sellainen veska, jota voisi kaupitella sanoilla Hermes Birkin tyylinen, aidossa ei ole vetoketjua helpottamassa sulkemista eikä olkahihnaa (jonka tosin kyllä saa pois), mutta kyllä tuosta selvästi näkee, mistä laukku on innoituksensa saanut. No koskaan en tule sitä aidoksi väittämään ja vielä vähemmän xx-tyylinen lipsahtaa suustani, se on vain ihana turkoosi laukku.

EDIT: Koin melkoisen yllärin googletettuani Hermes Birkin- netistä. Aasian markkinoilla on ollut myynnissä erikoisvärimallistossa täsmälleen tuon minun veskani värinen oikea Hermes. Sinne kun ilmeisesti tehdään asiakkaiden toivomuksesta värejä, joita ei tuoda Eurooppaan myyntiin lainkaan ja siksi siellä on tarjolla veskoja kaikissa sateenkaaren väreissä, kuten kuva todistaa.

Pitänee piilottaa laukku kaapiin, jotta kukaan ei luule minun tarkoituksella kantavan feikkiä käsipuolessani - sitä kun en mitenkään halua.

Väsymys ja kiire, järjen viholliset

Viime viikolla sain jälleen huomata sen, miten helppoa on lipsua takaisin vanhoihin tapoihinsa. Erityisen helppoa tämä on silloin, kun väsynyt ja kiireinen - viimeksi mainittu pätee erityisesti ruoan kanssa. Tein sellaisen vähän pidemmän "yötä päivää töissä" -rupeaman ja jossain kohtaa vain huomasin hiljaisena hetkenä istuvani töissä koneella ja napsuttelevani tarjouksia ebayhin tuotteisiin, jotka olivat kyllä ihan kivoja ja halpoja, mutta joita ei tosiaan pitänyt ostaa.

Korissani oli hetken aikaa pari kymmentä tuotetta, erilaisia hiuskoristeita, kynsikoristeita ja muuta pientä kivaa. Kun tarjoukset oli tehty, en oikeastaan voinut enää muuta kuin toivoa, että joku muu huutaisi noista tuotteista enemmän. Osaan olin laittanut jopa hintavarauksen eli summan, mitä ko. tuotteista olisin valmis maksamaan, mikäli joku tarjoaisi enemmän kuin ensimmäinen tarjoukseni oli. Maksimisumma taisi olla taalan verran eli noin 0,80€ meidän valuutassamme.

Herättyäni siihen tajuntaan, että olin tekemässä jotain sellaista, mitä ei pitänyt, pistin sormet ja varpaat ristiin ja toivoin, että joku tosiaan tarjoaisi enemmän. Nyt näyttää siltä, että pääsin tuosta hairahduksestani kuin koira veräjästä ja kaikkiin kohteisiin on ilmestynyt joku muu, joka halusi ko. tuotetta enemmän kuin minä. Onneksi. En toki tarkoita sitä, etteikö olisi ollut ihana laittaa hiuksiin taas uusi panta, uudenlainen solki tai jotain, mutta siitä huolimatta olen tyytyväinen, että edes hetkisen verran vältyin lisähankinnoilta.

Nyt täytyy sitten pitää itsensä kiireisenä ja hankintojen sijaan yrittää mennä toiseen suuntaan ja käyttää kaikki liikenevä aika myynti-ilmoitusten laadintaan, jotta saisin edes vähän tavaraa kulkemaan pois päin. Olen nyt jo melkein sisäistänyt sen ajatuksen, että se raha, mikä niihin on joskus mennyt, on joka tapauksessa hukkaan heitettyä - sitä ei saa takaisin, joten on vain tyydyttävä siihen, että tavarat kelpaavat ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi jollekin. Jospa pikkuhiljaa alkaisin arvostaa entistä enemmän aikaani ja lopulta päätyä yhä useamman tavaran kohdalla siihen, että rahtaan ne suoraan pussissa Konttiin. Säästyy aikaa ja vaivaa minulta ja myyntituotto menee hyvään tarkoitukseen.

Joka tapauksessa ymmärrän nyt sen että väsyneenä ei selailla ebayta tai muita myyntipaikkoja, eikä nälkäisenä mennä kauppaan tai kuljeta alta kahden askeleen päästä ravintolan oven ohi. Lankeemus kun on joka tilanteessa aivan varma.

Mut kun mä haluun

On se kyllä niin kumma juttu, sillä hetkellä kun joku on kiellettyä, niin johan se muuttuu haluttavaksi. Olen viettänyt nuukailuvuodesta vajaan ensimmäisen viikon ja sinä aikana ehtinyt jo monta kertaa kieltäytyä ostamasta jotain (erityisesti olen kunnostautunut makeisten ostamatta jättämisessä, mikä on melkoisen uskomatonta, varsinkin kun näin uus-vanhan tsinuskitoffeen palanneen tuotantoon ja hopeatoffeeta olevan saatavilla myös niiden vanhanaikaisten littapötkylöiden muodossa) ja kehitää lukuisia välttämättömiä tarpeita.

Näiden "välttämättömien tarpeiden" eli mut kun mää haluan - himojen joukossa on mm. punainen villakangastakki, uusi toppapuku, mustat matalavartiset ja pyöreäkärkiset bikersaappaat ja 50-luvun mekko. Mä haluan ne kaikki just nyt... Sillä kohtaa kun himo on iskenyt oikein pahaksi, olen antanut itselleni luvan ajatella, että vuodessa on vain 365 päivää ja se on ohi ennen kuin huomaankaan ja sitten ensi vuonna voin ajatella noita.

Tietenkin hätäinen ja kärsimätön ihminen yrittää uskotella itselleen, että tavarat loppuvat maailmasta ja ne täytyisi sen vuoksi saada heti. Järkevämpi minäni on kuitenkin toistaiseksi onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että niin ei käy. Korvaaviakin juttuja voisi omasta varastosta etsiä, punaisen villakangastakin himoon voisi esimerkiksi auttaa harmaa villakangastakki punaisin asustein, mikäli siis olisi järkevä käyttää tuollaista vaatetta juuri nyt. Näihin vaihteleviin vesisateisiin ja superpakkasiin villakangastakki ei oikein ole se luontevin vaate. Uusi toppapuku puoltaisi kyllä hankintaansa noihin pakkaspäiviin, mutta toisaalta kun vanha on vielä ihan kohtuullinen eikä niitä pakkaspäiviä niin kovin monta ole eli ehkä selviän vielä ensi talveen. Mikäli talvi näyttää venyvän kovin pitkälle, niin pistetään uuteen harkintaan. Tosin viimeaikaisten kelien perusteella voisi olla parempi ajatella aikuisten kokoisen kurahaalarin kuin toppapuvun hankintaa.

Vintagemekon hankinnan siirtämisen olen onnistunut perustelemaan itselleni sillä, että ensi vuonna voisi mahtua hiukan pienempi koko ja mekko toki silloin näyttäisi huomattavasti paremmalta kuin nyt.

Bikersaappaita en halua tässä kohtaa edes ajatella, sillä niiden ostamatta jättäminen on se hankalin pala. Olen yrittänyt tehdä itseni kanssa erilaisia lehmänkauppoja aiheesta, kun jos saan myytyä niin ja niin monta paria itselleni sopimattomia kenkiä, niin voin sitten ostaa ne jne. Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt pysyä lujana - uusia kenkiä vasta todelliseen tarpeeseen tai vasta ensi vuonna. Se on kuitenkin vain se 365 päivää, mitä pitää odottaa.

Välipäivien pöllöilyä

Löysin jo kesällä Mutturalla blogista ihanat pöllöpiilot, joita oli tietenkin myös pakko päästä kokeilemaan itse. Turha sanoakaan, että taas ei kovin paljon päätä huimannut, väänsin nimittäin elämäni ensimmäiset aplikaatiot näihin ja ajattelin silti antaa lahjaksi...

Pöllöt syntyivät n. 41cm x 1m kokoisesta markiisin palasesta, vuorimateriaalista ja erilaisista silmäkankaista. Silmien musta osa on trikoota, valkoinen lakanakangasta ja sininen ja vihreä jämäpuuvillaa. Vetoketjut ovat nekin kierrätys materiaalia, ratkoin ne vanhasta hyvin palvelleesta repustani.

Pöllöjen päällinen on uutta, vahvinta harmaata markiisikangasta, mitä kaupasta löytyi. Sinisilmäisellä on vuorina kiinnisilitettävä tukikangas, paksuinta mahdollista sekin. Vihreäsilmäisen vuoritin Herra Kirjoituksen vanhalla farkun lahkeella. Tulipa sitten tuota vihreäsilmäistä tehdessä opittua kantapään kautta sekin, mihin väliin ei kannata vetoketjua laittaa... Eli jos haluaa tehdä sen fiksusti, ommellaan vetoketju vuorin ja päällisen väliin, mikä kyllä vaatii koneelta jonkin verran tehoja, jos sattuu käyttämään paksuja kankaita kuten minä tässä.

Tein ensiksi silmät ja ne piirtelin sopivankokoisia keittiöstä löytyneitä tarvikkeita hyödyntäen. Sitten tosiaan tikkasin kapealla siksakilla kerros kerrokselta kasaan. Sitten ompelin kasaan itse pöllö, siis sivusaumat, ja tein pohjan kangaskassi taitoksen mukaan (kts. Tosimummon kangaskassin ompeluohje). Hiukan se olisi voinut ehkä olla leveämpikin kuin tuo käyttämäni 9 cm, mutta kyllä pöllöt noinkin seisovat, kun saavat riittävästi täytettä. Seuraavaksi ompelin nokan eli toisen kolmion tuon varsinaisen nokkaosan alle ja viimeisenä kiinnitin vetoketjun.

Hauskasti pöllöjen ilmeet muuttuvat siitä riippuen, miten paljon niissä on tavaraa sisällä. Vähän tavaraa saa pöllön murjottamaan ja enemmän tavaraa saa pöllön ilmeen heti iloisemmaksi. Lisäksi teimme jälkikäteen huomion, että nämä näyttivät ihan hauskoilta toisinkin päin siis niin, että avoinainen vetoketju oli suuna ja tuo pöllön nokka leukana.

Yhden tekemiseen meni reilut kaksi tuntia aikaa ja kangasta jäi vielä yhteen isoon tai kahteen pieneen. Kaupasta ostetut materiaalit maksoivat yhteensä pari kymppia, joten karkeasti laskien yhdelle pöllölle tuli materiaalihintaa n. 7 euroa.

Itsekuripäiväkirja; viikko 1

Sain ystävältäni Ievuskaiselta joululahjaksi Itsekuripäiväkirjan. Tietyiltä osin se on soveltuvampi sinkulle kuin vakaalle rouvasimmeiselle, mutta moni asia sopii naisen elämään suhdetilanteesta riippumatta.

Kyseisessä kirjassa on jokaiselle viikolle viikkokohtainen kysely koskien liikuntaa, rahaa, rakkautta, alkoholia, shoppailua ja monia muita asioita. Tämän lisäksi jokaiselle viikolle on sivun verran asiaa mielenkiintoisista aiheista, kuten tarinaa siitä, mitä kengät kertovat sinusta, pikapiristystä kasvoille, vaatekaapin siivousta ja etelänloman pikasanastoa. Kirjassa on myös tyhjiä sivuja täytettäviksi tietyn teeman mukaan.

Nuukana ihmisenä ajattelin saada tämän kirjan kestämään enemmän kuin vuoden, joten päätin tänä vuonna ottaa kopiot noista täytettävistä sivusta ja täyttää tiedot kopioihin, jotka sitten skannaan blogiin. Ajattelin lisätä myös enemmän itseäni koskevia juttuja tuohon sivulle, siinä kun onneksi sattuu olemaan tilaa myös, esimerkiksi vaikka viikon työtunnit voisi sinne rustata. Toivoisin saavani irti myös jotain noista teemasivuista, mutta tuo ensimmäinen on jo melkein liian vaikea pala pureksittavaksi. Miksi ihmeessä vuoden ensimmäisen viikon "teemana" pitää olla vaatteiden läpikäyminen? Eikös sen olisi voinut säästää jonnekin syksyyn tai edes kevääseen...

Koska olen hyvä aloittamaan, mutta huono jatkamaan, tämä kirja toivottavasti motivoi pysymään ruodussa. Tarkoitus olisi sunnuntaina tai viimeistään seuraavan viikon tiistaihin mennessä tehdä raportti edellisestä viikosta. Jos menee siihen, että sunnuntaina ei millään kerkiä, niin tehdään sitten myöhässä, mutta julkaisupäiväksi tulee kuitenkin aina sunnuntai.

Tässä siis viiveellä tuo luvattu ensimmäisen viikon tilitys, eikä tasan hyvältä näytä. Kuva kasvaa klikkaamalla.

Buzzaus: Vanish tahratestissä

Pääsin Buzzadorin kautta mukaan Vanish kampanjaan, jossa yhtenä osa-alueena oli testaus tuotteiden mukana tulevalle tilkulle. Minä kuulun niihin, joiden mielestä tuotteet testataan IRL, eikä minkään tilkun avulla. Siispä altistin Vanishin suoraan käyttötestaukseen ilman mitään väliversioita.

Testimateriaalia kun valitettavasti tälläaisen rähmäkäpälän perheessä riittää, tyypillisesti tavallisia puuvillaisia paitoja, jotka ovat saaneet "lisämaustetta" milloin mistäkin ruoasta.

Ensimmäisellä paidalla mansikkatahroja, jotka vielä ehtivät kuivahtaakin pari päivää ennen kuin paita päätyi pesuun.

 

Käsittely Vanish "supergeelillä" ennen koneeseen laittoa ja sen jälkeen normaali pesu paidan pesuohjeiden mukaan. Tahrat katosivat kuten kuvista näkyy. Toisin sanoen silityksen jälkeen paitaa kehtaa taas pitää, muussa tapauksessa siitä olisi ollut pakko tehdä matonkudetta, on se ihanaa, kun joku pelastaa lempivaatteesi käyttöön uudestaan.

Sama toistettiin mm. suklaalla ja kahvilla, joista jälkimmäinen tuoretta. Pakko se on uskoa, kyllä se vaan toimii. Tahratonta uutta vuotta siis kaikille.

Sallitut herkut

Totesin jokunen päivä sitten olevani niin onnellisessa asemassa, että minun ei tulevana vuonna tarvitse tehdä juuri mitään hankintoja. Noin nopsasti ajatellen kaikkea on valmiina.

Koska kuitenkin tunnen itseni ja ostoshimoni, on turha kierrellä ja kaarrella sitä asiaa, ettenkö jossain vaiheessa kuitenkin haluaisi ostaa jotain. Jos ei tarpeita ole, niin sitten tarpeetonta ostetaan. Sen vuoksi lupaan itselleni oikeuden hankkia neljä lautapeliä vuoden aikana - yhden joka kolmas kuukausi. Lupaan myös, että saan ostaa turkoosit, tähän laukkuuni sopivat kengät ja huivin, jos sellaiset vastaan tulevat. Vanhat tutut eli Mauri Kunnaksen kirjat ja Kalevala korun joulukoriste ovat myös listalla. Unohtamatta tietenkään sitä perinteistä Disneytä, mikäli saavat studioiltaan polkaistua valmiiksi jonkun uuden julkaisun.

Lisäksi tähän voisi koota listan tapettirullista, maalauspensseleistä, liisteristä ja maaleista. Aina kun tekee mieli ostaa jotain, sen kun menee rautakauppaan ja hankkii jotain noista tulevassa remontissa tarvittavista jutuista - ehkä se riittää viemään ostoshimoa ensimmäisen puolen vuoden ajaksi. Kunhan nyt ensiksi saisin sen tarvikelistan koottua, se kun ei satu olemaan niitä kaikken inspiroivimpia koottavia. Minä kun en ole remontti-ihminen lainkaan, mikä tässä tilanteessa on kovin valitettavaa.

Onneksi remppafirma tarjoaa muovit, joilla voi peittää sekä huonekalut että lattian, jolloin niitä ei tarvitse lisätä ostoslistalle. Tuo remonttiasia on kuitenkin otettava työn alle mitä pikimmin, joten seuraavien parin kuukauden ajan voinen keskittää shoppaushimoni tosiaan tuonne rautakauppaan.

Uuden vuoden uudet tuulet

No jaa, eiväthän ne nyt mitenkään niin kovin uusia ole, mutta taas kerran yritän pitää niistä kiinni. Olen nyt vanhoilla päivilläni oppinut sen, että kertaus on opintojen äiti ja että niitä toistoja pitää tulla - ei yksi, ei kaksi, ei viisi, vaan viisikymmentä - ennen kuin uusista tavoista tulee tottumus, jota ei enää edes ajattele. Silloin kun on päässyt niin pitkälle, ollaan jo hyvällä tiellä.

Näiden toistojen vuoksi toistan itseäni vielä kerran. Tällä kertaa yritän pitää järjen päässäni ja olla haukkaamatta liian isoa palasta. Vanhoista tutuista jutuista kosmetiikka ostojen ja poistojen seurannasta on tullut jo hyvä tapa, se on loistava esimerkki siitä, miten toisto todella muuttuu tottumukseksi. Kun on riittävän monta kertaa pistänyt tyhjentyneet purkit talteen raportointia varten ja jättänyt kaupassa ostamatta jotain, koska on blogissa luvannut, ettei osta, niin kyllä siitä tosiaan tulee tapa.

Nyt vuonna 2015 pyrkimykseni on tosiaankin olla ostamatta lisää kosmetiikkaa. Pari poikkeusta hyväksytään ja ne ovat todellakin loppuun käytettyjen tuotteiden korvaaminen uudella siis siinä tilanteessa, jossa viimeinenkin purkki on loppuun käytetty (lähinnä olen huolissani meikinpoistoaineista, ne taitavat olla se ensimmäinen ja ainoa, joka varannostani loppuu) ja vanhentuvien bonuspisteiden hyödyntäminen (en halua haaskata vaivalla kasaamiani pisteitä päästämällä ne katoamaan taivaan tuuliin).

Toinen asia, johon olen jo kohtuullisen hyvin tottunut on "kierrätyskeijuilu" eli en osta uusia vaatteita. Olen melko hyvin onnistunut pitämään kiinni siitä, että en osta vaatteita lainkaan. Tästä pidän edelleen kiinni vuoden 2015 aikanakin, ei uusia eikä "minulle uusia" eli kirppisvaatteita minulle. Saman haluan vielä laajentaa koskemaan kenkiäkin - ei niitäkään lisää tulevana vuonna. Koska pitää olla jokin takaportti, niin olkoon se se perinteinen "kolme villiä korttia" eli jos jotain aivan vastustamatonta tulee vastaan, niin kolme poikkeusta sallitaan.

Sitten nämä perinteiset ruokaan liittyvät lupaukseni, joista olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Ruokahävikin saattaminen nollaan tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä ensi vuonna ja menojen seuranta ruoan osalta ainakin vuoden parin ensimmäisen kuukauden ajan. Kolmannesta viidenteen kuukauteen se kun ei ole mahdollista, koska elinolosuhteet ovat siinä vaiheessa aika poikkeukselliset putkiremontin vuoksi.

Lisäksi otan ihan tosissani sen tavoitteen, että 365 tavaraa pitää vähentyä vuoden aikana. Mihin liittyen lupaan lisätä joka viikko myyntiin vähintäänkin kolme tavaraa (olin ensin ajatellut napsuttaa kunnianhimoisesti tavaran päivässä, mutta se nyt vaan ei ole realistista, joten pikkuisen löysiä tästäkin). Näin joulun jälkimainingeissa ikään kuin lahjana itselleni lupaan vielä sen, että joulukuun lopussa poistuneet tavarat pääsevät aloittamaan uutta listaa poistuneista eikä joulukuun hankintoja kirjata mihinkään saapuneisiin kuten jo aikaisemmmin totesin.

Eiköhän tuossa ole tavoitetta vuoden alkuun riittävästi. Katsotaan sitten jatkossa, mitä voi lisätä tai miten noita mahdollisesti pitää muokata. Toivottavasti tässä auttaa lahjaksi saamani itsekuripäiväkirja, jonka täyttöön alan tosissaan panostaa tai oikeiastaan olen jo panostanut, koska päiväkirja alkaa viikolta yksi ja se viikko on nyt jo puolivälissä.