Itse olen valmis kallistumaan tuohon ensin mainittuun, varsinkin jos vertailukohtana käyttää tätä mennyttä viikonloppua. Vietimme sen Herra Kirjoituksen kanssa urbaanissa ympäristössä ollen turisteina omassa kotikaupungissamme.
Aloitimme lauantaina tutustumalla paikallisen Luontotalon näyttelyihin, koska täällä vietettiin kaikissa museoissa avoimien ovien päivää ja niihin oli ilmainen sisäänpääsy. Luontotalo Arkissa oli lisäksi uusi kaupunginpuutarhaan liittyvä näyttely, joka oli sitten se viimeinen houkutin, joka sai meidät lähtemään tuonne. Tutustuimme sekä ranta-alueita kuvaavaan näyttelyyn että katselimme meren rannikosta kertovaa elokuvaa (Mikä kumma siinä onkaan, että päädymme aina kulturisoituessamme katsomaan meri-aiheista lyhytelokuvaa oli aiheena sitten brasilialainen merikilpikonnan elvytys tai omien rannikoidemme merenrantakasvisto.), lisäksi pääsimme jättämään sormenjälkemme kyseisen talon seinälle. Näyttelyssä kun oli teos, Sormenjälkipuu, johon kaikkien näyttelyssä kävijöiden toivottiin jättävän sormenjälkensä puun lehdiksi.
Auringon paistaessa suorastaan helteisesti, siirryimme seuraavaan etappiin eli nauttimaan toritunnelmasta ja lihapiirakoista. Jotenkin hassusti vain jäin kaipaamaan laineiden liplatusta ja laivojen huutelua, sillä niihin olen kesäisellä Laukontorilla tottunut. Nyt ei ollut laivoja eikä vettä, mutta lihapiirakat maistuivat silti.
Kolmas kohde aiheutti pieniä ongelmia, sillä valittavana oli Leineperin ruukin markkinoiden ja Viikkarin kyläjuhlan välillä. Koska Viikkariin pääsi pyörällä, valitsimme sen. Pyörä kun tarkoittaa omaa aikataukua ja vapautta mennä ja tulla, miten haluaa. Leineperiin suosittelivat linja-autokyytiä ja se taas olisi tarkoittanut aikatauluriippuvuutta.
Viikkarissa oli tarjolla popup ravintoloita ravintolapäivän kunniaksi, pihakirppiksiä ohjelmalla ja ilman ja sitten se varsinainen kyläjuhla, jossa oli esillä erilaisten yhdistysten kojuja, sirkustemppurataa ja jopa oma veispuukki. Lisäksi tarjolla oli useampia erilaisia esiintyviä bändejä ja illaksi olisi vielä ollut tanssit ja ties mitä muuta ohjelmaa.
Me kiertelimme tuolla juhla-aluella ja tutkailimme varjoisten pihojen kirppispöytiä. Poikkesimme tutustumaan sekä rakennuskulttuuritalo Toivoon että Korsmanin taloon, kahvittelimme kahvila Maitohampaassa ja ihailimme kuvataidekoululaisten (1-6vee) erilaisia töitä. Lopuksi istahdimme nurmikolle nauttimaan musiikista.
Tapahtumia olisi ollut paljon muitakin, mutta jossain kohtaa totesimme auringon olevan sen verran armoton (minähän en pala oikeastaan koskaan, mutta Herra Kirjoitus on sitäkin herkkähipiäisempi), että on syytä siirtyä sisätiloihin ja iltaan valmistautumiseen.
Illalla vuorossa olivat Euroviisujen kisakatsomo ja peli-ilta kera ruokaherkkujen. Koska emme toimineet illan isäntinä, oli äärimmäisen ihastuttavaa päästä nauttimaan valmiista herkuista.
Myös sunnuntaina meidät oli kutsuttu valmiiden notkuvien ruokapöytien ääreen, sillä juhlimme Ievuskaisen synttäreitä. Myös sunnuntaina lautapelit näyttelivät tärkeää osaa.
Vaikka edessä on pari todella raskasta työviikkoa, kyllä näillä eväillä taas jaksaa. Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti