Juttelin erään ystäväni kanssa taannoin hänen poikansa paidasta, juhlapaidasta, johon nuorimies oli saanut aikaiseksi tahrat sekä selkään että hihaan ja olihan siinä jotain erilaista likaa etupuolellakin. Etupuolen viirut olivat peräisin likaisista turvavöistä, mutta hihat ja selän tahrat olivat mysteeri.
Ystäväni oli koettanut pestä paitaa ja saanut tahrat vain pikkuisen haalistumaan. Häntä harmitti kovasti, ettei ollut saanut tahroja lähtemään pesussa. Vähän ne olivat haalistuneet, mutta selvästi edelleen violetteina jäljellä. Paita oli kallista sorttia ja sen omistajaa nuo violetit läiskät häiritsivät niin paljon, ettei luvannut enää pitää paitaa.
Lupasin minäkin kantaa korteni kekoon ja kokeilla, josko onnistuisin tuon suhteen. Minulla kun on noita "kikkoja", joilla eri tahroja poistan. Kun sitten sain paidan käsiini, olin irvistää ja pahasti. Tahrat olivat sitä pahinta mahdollista, kuivunutta ja kertaalleen pestyä punaviiniä - sen pois saaminen vaatiikin hiukan enemmän kuin tiskiainetta tai soodaa.
Punaviinitahrathan pitäisi poistaa tuoreeltaan. Joko kaatamalla valkoviiniä tai vissyvettä päälle taikka sitten kaatamalla tahran päälle reilusti suolaa. Sitten kun tahra on kuivunut, alkaa poistaminen olla tosiaan hankalampaa ja vielä pahemmaksi se menee, kun paita oli jo kertaalleen pesty.
Sen verran olin taas nopea ja näppärä, etten tajunnut napata ennen kuvia paidasta. Jälkeen kuva kuitenkin todistaa, että tahrat ovat tuskin havaittavat. Ja jos siinä vieressä olisi ollut ennen kuva, niin ero olisi ollut melkoinen.
Onnittelin itseäni - jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksensa. Minulla se oli tänään tuo paita.
Mikä sitten on se salainen aseeni. Juu, luotan pinkkiin eli Vanish Oxi Action oli käytössä tällä kertaa. Onnistumisen kokemusta haittaisi ainostaan pieni karvas muistutus siitä, etten mahtunut mukaan Buzzadorin Vanish-kampanjaan, se kun olisi ollut kuin minulle tehty.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti