Vähän tätä samaa taktiikkaa noudatettiin tänään herra Kirjoituksen työlaukun/salkun suhteen. Rakkaalla puolisollani on viime aikoina ollut käytössä minun vanha salkkuni, jonka ostin joskus ammoin Saksasta saamani innostuksen mukaan. Siellä kun kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla, oli koululaukkuna tuollainen nahkainen veska, joka toimii sekä reppuna, salkkuna kädestä kantaen että olkalaukkuna olkahihnasta. Ihan oikeasti äärimmäisen kätevä peli, koska tarpeettomat osat esim. pitkän olkahihnan tai repun olkaimet saattoi irrottaa ja käyttää vain niitä tarpeellisia. Tuossa laukussa oli se hyvä puoli, että se kesti isältä pojalle ja palveli koululaisia melkein ala-asteelta yliopistoon ja mahdolliseen työelämään asti. Silloin kaiken hankkimani piti olla mustaa, ja siksi salkkukin on musta - tänä päivänä ottaisin sen toisen vaihtoehdon eli luonnonvärisen siis beigen sävyisen. Tai ehkä se oli vain tapa erottua, kun saksalaisilla koululaisilla oli kaikilla nuo vaaleat. Silloin tuota laukkua myi WWF varsin suolaiseen hintaan, nykyään sitä ei ainakaan heidän kauttaa enää saa.
Kun kyseinen laukku ei enää soveltunut minun käyttööni, se makasi vuosia kotitaloni vintillä komerossa. Sieltä sen keksin Herra Kirjoituksen käyttöön joskus vuosi tai pari sitten. Ja hyvin on veska palvellut hänelläkin työkäytössä.
Nyt sitten viime talvena kävi vain niin ikävästi, että laukkua sulkevista soljista toinen irtosi ja katosi. Sitä kyllä ihan oikeasti etsittiin kissojen ja koirien ja vähän muidenkin työkalujen kanssa ja siitä huolimatta solki oli ja pysyi kateissa. En edes viitsi laskea, miten monta kertaa käänsin ympäri pihamme kaikki lumikasojen pohjat tuota solkea etsiessäni ja Herra Kirjoitus tietenkin teki vastaavan työpaikallaan, sillä tuo oli toinen potentiaalinen paikka soljen katoamiseen, ja solki vain oli ja pysyi kateissa. Pieni osa, mutta oleellisen tärkeä.
Ensiksi mietimme, että viemme laukun suutarille ja kysymme, onko korjaaminen mahdollista. Suutarit kun yleensä pystyvät melkoisiin ihmeisiin. Sitten iski kuitenkin ajatus, että voisihan tuon tehdä itsekin.
Niinpä sitten aloin tutkailla huuto.netistä soveliaita halpoja laukkuja, joissa olisi vastaava solki. Paikallisille kirppareille en töiden takia ehtinyt, joten siksi netti jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Jonkin aikaa tutkailtuani, löytyikin mitoiltaan sopiva solki, jonka lupsakka itäsuomalainen myyjä suostui myymään laukusta irrotettuna, kun selitin hänelle tilanteen, miksi haluan vain osan laukusta. No, kaikki ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaikka kävimmekin myyjän kanssa pitkällistä kirjeenvaihtoa soljen mitoista. Minä unohdin kysyä soljen paksuuden - tarkistin vain pituuden ja leveyden ja ne olivat lähes täydelliset. Samaan pakettiin päätyi sitten edullisesti muutakin kivaa askartelumateriaalia, joiden käyttöön on idea jo valmiina.
Kun sitten aloimme sovitella solkea paikalleen, huomasimme kaksi asiaa. Soljen kaulan metalli osa oli millin liian lyhyt, jotta solki lukkiutuisi paikalleen ja lisäksi se oli pari milliä liian ohut, mikä myös esti soljen lukkiutumisen. Tässä kohtaa tullaan sitten siihen purukumiosioon. Olin jo aiemmin ostanut toisen soljen(josta puuttuu tuo klipsilukko osa) tätä projektia varten Kontista 20 sentin hintaan, kun en koskaan uskonut löytäväni näin täydellistä korvaavaa solkea, jonka sitten huuto.netistä löysin. Nyt kun sitä aikaisemmin hankittua solkea sitten olisi tarvittu, en löytänytkään sitä mistään, vaikka käänsin puolen huushollia ympäri. Olisin tarvinnut tuosta toisesta soljesta nahkaa (koska siinä roikkui pätkä vyötä) saadakseni sen liimattua tuonne ohuemman soljen taakse vahvikkeeksi. Etsiessäni puuttuvaa solkea, huomasin siivouskomerossa huonekaluhuopaa. Siinähän on liimaa taustalla jo valmiiksi eli päätin käyttää sitä. Musta tarramuovi oli liian paksua, joten oli pakko käyttää tuota valkoista.
Herra Kirjoitus suoritti sitten pikkuisen viilausta, ja poisti sen millin verran metallia pois tuosta soljen yläosasta. Ja sitten tuo toimii kuin unelma. Ainakin siihen asti, kunnes tuo huonekaluhuopa rullautuu kasaan tai irtoaa.
Projektit etenevät kohtuullista vauhtia, sillä se ylimääräinen tuolikin päätyi tänään uuteen kotiin. Sen saa kuulemma joku kiinalainen vaihtari, joka tulee Suomeen kolmeksi kuukaudeksi. Isäntäperheen isä oli ostajana kovasti tyytyväinen vitosen kauppaan, mutta väitän silti olleeni tyytyväisempi siihen, että tuoli sai uuden kodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti