Nyt kun olen viimeisten kohta puolen vuoden ajan pyrkinyt muokkaamaan itseäni ja ajatuksiani siihen suuntaan, että ostaminen ei ole välttämätöntä, eikä sillä tuoteta mielihyvää, huomaan jollakin tasolla onnistuneeni ja jollain tasolla epäonnistuneeni. Tiettyjen asioiden suhteen muistan silloin alkuun ajatelleeni, että kauheaa, kun tämä (esim. jokin kosmetiikkatuote) loppuu, täytyy ostaa uusi - olin siis suggeroinut itseni niin hyvin siihen, että ostaminen on kamalaa. Samalla nuukuusperiaate oli istuttanut mieleeni ajatuksen siitä, että kuinkahan paljon se oikein maksaa, kun joudun sitten taas ostaman uutta. Jossain vaiheessa yllätin itseni toivomasta, ettei mikään tuote loppuisi tai tavara rikkuisi, ettei vaan tarvitsi ostaa mitään.
Tällä hetkellä ajatusmaailma on tietyllä tasolla seestynyt, aika harvoin tulee enää sellaisia "ihan pakko saada" tai "aivan pakko ostaa" - ajatuksia. Toisaalta myöskin se "kun on pakko ostaa jotain" ajatusmaailmakin on kääntynyt siihen suuntaan, että totta kai tarpeeseen ostetaan. Olenpa joskus yllättänyt itseni katselemassa tyhjiä purkkeja hyvillä mielin ja ajatellen, että hyvä kun tuokin loppui, saan sitten joskus ostaa jotain kivaa.
Edelleenkään en osaa sanoa, onko tämä äärimmäinen ostamattomuus sen parempi asia kuin jatkuva holistinen shoppaaminenkaan, mutta ehkä jossain vaiheessa alan lähestyä sitä kultaista keskitietä, jonka määritelmä tosiaan voisi olla tuo edellisessä kappaleessa todettu: "ostetaan kun tarvitaan". Ja silloinkin tarve pitää erottaa halusta ja olla todellinen tarve. Meikinpoistoaine toimikoon jälleen kerran esimerkkkinä tästä. Kun se loppuu, on joko todellinen tarve ostaa uusi taikka sitten lopettaa meikkaaminen, koska kyllä kasvot on pakko puhdistaa meikeistä. Rintaliivit tai huulipuna sopisi sitten siihen toiseen malliin eli niitä ei tarvitse ostaa vain siksi, että markkinoille on tullut uusi kiva malli tai sävy ja ostamatta jättämistä voisi perustella sillä, että kaapissa on monet liivit ja lukuisia huulipunia - tilanne olisi tietenkin eri, jos kyseessä olisi se viimeinen huulipuna tai viimeiset liivit, silloin on jo tarve ostaa uusi/uudet.
Tässä kohtaa en sitten ala lainkaan pohtimaan sitä asiaa, onko tuo edellisen esimerkin huulipuna välttämättömyys, joka pitää hankkia. Voisihan sitä aivan hyvin tulla toimeen ilmankin- olisi vain meikkaamatta. Toisaalta meikkaamatta jättäminen ei ihan oikeasti ole vaihtoehto ihmiselle, joka on koko aikuisikänsä tottunut kulkemaan pakkelit naamassa, se on kuin jättäisi osan persoonallisuuttaan pois. Jälleen kerran voisin vedota siihen, että jos olisi todellinen taloudellinen pakko, jättäisin sen huulipunan ostamatta, vaikka viimeinenkin olisi loppu ja ostaisin sillä rahalla leipää (tai siis meikäläisen kaltaisen nuukan ihmisen kyseessä ollen jauhoja ja hiivaa - itse leivottu leipä kun tulee halvemmaksi). Kun tuota todellista pakkoa ei ole, asia on tietenkin merkityksetön moraalisen pohdinnan kannalta ja viimeisen huulipunan loputtua ostoskoriin päätyvät sekä leipä että huulipuna.
perjantai 31. toukokuuta 2013
maanantai 27. toukokuuta 2013
Se seurasi minua kotiin, saanko pitää sen?
Tätä tekstiä aloittaessani näen silmissäni vanhan sarjakuvan, jossa Aku Ankan veljenpojat raahaavat kolmeen pekkaan kaikin voimin kiskoen kotiinsa koiran ja Akun tullessa kotiin katsovat tätä kiltisti killittäen silmiin ja sanovat: "Se seurasi meitä kotiin, saammehan pitää sen?"
Minulla on vähän samanlainen olo tuodessani kotiin taas kerran jotain uutta. Sain sen lahjaksi ystävältä, joka poisti vaatehuoneestaan kaikkea ylimääräistä. Toisen minimalismi on toisen hamstraus. En vain voinut sanoa ei, sillä laukku on aivan uskomattoman ihana, luonnonvalkoinen tummilla tereillä, merkiltään Benetton. Laukussa on sekä olkahihna että käsikahvat. Laukkua on käytetty tasan kerran ja se on kuin uusi. En vain voinut hylätä sitä ja jättää menemään roskikseen.
Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa:
Lupaan käyttää sitä ahkerasti, jotta laukusta ei tule vain kaapin täytettä.
Minulla on vähän samanlainen olo tuodessani kotiin taas kerran jotain uutta. Sain sen lahjaksi ystävältä, joka poisti vaatehuoneestaan kaikkea ylimääräistä. Toisen minimalismi on toisen hamstraus. En vain voinut sanoa ei, sillä laukku on aivan uskomattoman ihana, luonnonvalkoinen tummilla tereillä, merkiltään Benetton. Laukussa on sekä olkahihna että käsikahvat. Laukkua on käytetty tasan kerran ja se on kuin uusi. En vain voinut hylätä sitä ja jättää menemään roskikseen.
Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa:
Lupaan käyttää sitä ahkerasti, jotta laukusta ei tule vain kaapin täytettä.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Blogeja, nuukailua, säästämistä ja minimalismia
Olen viimeaikoina lukenut todella paljon nettikeskusteluja ja blogeja nuukailusta ja säästämisestä sekä minimalismista (käsi ei edellenkään pidä kirjoittamisesta eikä kirjojen lukemisesta, netissäkin mennään periaatteella mitä pidempi teksti, sen parempi). Nuukailu on yksi asia, joka kovasti jakaa mielipiteitä siitä, mikä on tervettä nuukailua ja mikä saituutta, joka haittaa elämää. Jotkut kokivat esimerkiksi sellaiset tavanomaiset säästökeinot kuin valojen sammuttamisen niistä huoneista, joissa ei olla, tai huoneiston lämpötilan laskemisen asteella liiaksi saituudeksi, kun joillekin ne ovat osa ihan tavallista, jokapäiväistä elämää, pieni ekoteko oman lompakon ja luonnon parhaaksi.
Keskustelujen perusteella voi todeta vaikeuksia tulevan silloin, kun kaksi tässä asiassa kovin erilaista ihmistä osuu asumaan saman katon alle. Eräässäkin keskustelussa joku nainen oli pahoillaan siitä, miten hänen miehensä ei mitenkään halua säästää ja miettiä, miten talouden rahat saataisiin paremmin riittämään. Samaan aikaan toinen valitti, että mies on niin itara ja nuuka, että mitään ei saisi kulua mihinkään ja palella pitäisi kylmässä asunnossa, jotta lämmityskuluja säästettäisiin. Menipä tämä viimeksi mainittu nainen jopa niin pitkälle, että ehdotti ensinmainitulle miesten vaihtamista päittäisin, hän kun ottaisi mieluummin jonkun muun sorttisen miehen tuon yltiöitaran tilalle.
Myös säästämistä tehdään kovin erilaisin tavoittein ja erilaisista lähtökohdista. Joillekin säästäminen on sitä jatkuvaa pennin venyttämistä, jotta selviäisi jokapäiväisestä elämästä, toisille säästäminen on keino saavuttaa jotain tavoittelemisen arvoista kuten oma koti, kolmansille säästäminen ja nuukailu on keino vähentää kotiin kertyvän tavaran - tarpeettoman tai tarpeellisen - määrää, pyrkimystä minimalismiin siis.
Vaikka olen itse hoitanut raha-asiani aina tunnollisesti ja tarkasti, oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä lukemaan sellaisia blogeja, joissa kerrottiin, miten ihmiset selviävät veloistaan. Onneksi monet varsin avomielisesti myös raottivat tarinoita velkojen takana eli miten ja miksi tähän tultiin, että on tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja velkaa, mutta ei omaisuutta, jonka voisi realisoida maksaakseen velat. Parasta luettavaa näissä tietenkin olivat selviämistarinat, kertomukset siitä, millä keinoin ihmiset ongelmansa ratkaisivat, miten säästivät saadakseen rahansa riittämään ja miten onnellisia olivat velkataakan pienentyessä. Kovasti nuo tekstit olivat minulle opettavaisia, vaikka itse en ehkä noin avoimesti pystyisi raha-asioitani kenenkään kanssa jakamaan. Vaikka elämäntilanteeni on hyvin erilainen (työ on vakituinen, asunto on oma, auto on oma, ainoa minulla oleva velka on ns. sijoitusvelkaa ja senkin pystyisin halutessani maksamaan kaiken pois tarvitsematta realisoida mitään), nuo tekstit opettivat minulle paljon.
Ihailen suuresti noiden kirjoittajien itsekuria ja kekseliäisyyttä sen suhteen, miten rahat tosiaan saadaan riittämään. Siinä minulla olisi vielä paljon opittavaa, sillä näennäisestä nuukailusta huolimatta aika usein käy niin, että perheemme menoissa esimerkiksi ulkona syöminen näkyy isona kulueränä. Ja tuo on sentään varsin pitkälle ihan tarpeetonta - se voisi paremminkin olla joskus sallittu spesiaalihetki kuin jatkuva yllättävän laiskuuden tulos, kuten meillä tahtoo olla. Olen kyllä tiedostanut senkin, että tilanne saattaisi olla aivan eri, jos rahatilanteemme tosiaan olisi niin tiukka, että spontaani pizzanhaku aiheuttaisi budjettiin viikon ruokaostosten kokoisen loven.
Minimalismi on minun kohdallani tunteita jakava asia. Toinen puoli minusta on aivan innoissaan tavaran vähentämisen mahdollisuudesta ja pelkistetymmästä elämästä. Se toinen puoli, hamsteripuoleni (tai minun tapauksessani ei varmaan puolikas riitä, vaan pitäisi olla kolme neljännestä), ei aina oikein ymmärrä esimerkiksi tavaran hävittämistä vain hävittämisen tai poistamisen vuoksi. Tajuan toisaalta aivan hyvin, että esimerkiksi vaatekaapissani on aivan liikaa rättejä, koska todennäköisesti pärjäisin aivan hyvin 333-haasteessa eli kykenisin elämään kolme kuukautta vain 33 vaatetta tai asustetta käyttäen, vaikka vaatekaapissani on varmasti satakertainen määrä vaatteita tuohon nähden. Tuosta ylimäärästä huolimatta en halua hävittää mitään, sillä klassisella tekosyyllä, että käytän sitä vielä joskus.
Ongelmaa varmaan lisää se, että pidän vaatteeni todellakin loppuun, jolloin ne kestävät ihan uskomattoman kauan käytössä. Kuten on jo aiemmin todettu, minä paikkaan ja parsin, ompelen ratkenneet saumat ja vaihdan löystyneet kuminauhat, mikä lisää entisestään vaatteiden käyttöikää. Monen monta kertaa olen aloittanut kaappieni siivouksen, mutta ongelmaksi tulee se jatko. Voisin luopuakin joistain vaatteistani, mutta vastikkeeton lahjoittaminen kotikaupungissani toimiville organisaatioille ei oikein innosta, kirpparipöytä tarvitsisi muutakin täydennystä kuin rättejä ja kauppa huuto.netissä on hiljentynyt niin, ettei oikein maksa vaivaa niitä sinne naputella. Pakettina ne ehkä saattaisivat siellä mennä kaupaksi, mutta silloin ei niistä kovin montaa kymmentä senttiä saisi kappaleesta ja toisaalta taas yksittäin naputellen ilmotuksien laadintaan menisi ikuisuus.
Tajuanhan minä sen, että tuo antaminen vaikkapa Konttiin olisi se nopea ja helppo tapa, mutta nuukajussia sisässäni tökkii. Olen kuitenkin maksanut jokaisesta vaatteesta jotain, koska en kuulu niihin onnellisiin bloggaajiin, jotka saavat lahjoituksena vaatteita enemmän kuin ehtivät ja viitsivät käyttää. Koska monet vaatteista ovat sellaisia, etten ole niitä ehkä kertaakaan pitänyt, joissain on tosiaan jopa laput kiinni, tuntuu ilmainen antaminen samalta kuin tiputtelisi seteleitä kadulle. Haluaisin siis jonkin, vaikka kuinka pienen, rahallisen vastineen noista eteenpäin menevistä vaatteista taikka sitten haluan, että organisaatio, joka vaatteet ilmaiseksi saa, myös antaa ne ilmaiseksi eteenpäin sellaisille, jotka niitä todella tarvitsevat. Näin ollen esimerkiksi pelastusarmeijan yömaja tai vastaava voisi olla hyvä lahjoituksen kohde, mutta kun sellaisia ei paikkakunnallani toimi.
Hiukan kateellisenakin olen tosiaan lukenut ihmisten "500 tavaraa pois" -listoja ja miettinyt, miten monta tavaraa meiltä voisi lähteä ennen kuin sen edes huomaisi. Pelkäänpä pahoin, ettei tuo 500 vielä näkyisi kovinkaan paljon. Pitänee alkaa pikku hiljaa kouluttamaan itseään siihen, että yksi tavara päivässä kirppis- tai poistokasaan tekee jo vuodessa 365 tavaraa. Toinen puoli minusta kuitenkin koko ajan huutaa sitä, että laitapa joku tavara pois, niin tarvitset sitä hyvin pian - onhan se nyt jo tullut todistettua, kun vuosia vanhat kerniliinatkin päätyivät uusiokäyttöön siivouskomeroon.
Olen siis vaikeiden valintojen edessä: syödä vai säästää.
Keskustelujen perusteella voi todeta vaikeuksia tulevan silloin, kun kaksi tässä asiassa kovin erilaista ihmistä osuu asumaan saman katon alle. Eräässäkin keskustelussa joku nainen oli pahoillaan siitä, miten hänen miehensä ei mitenkään halua säästää ja miettiä, miten talouden rahat saataisiin paremmin riittämään. Samaan aikaan toinen valitti, että mies on niin itara ja nuuka, että mitään ei saisi kulua mihinkään ja palella pitäisi kylmässä asunnossa, jotta lämmityskuluja säästettäisiin. Menipä tämä viimeksi mainittu nainen jopa niin pitkälle, että ehdotti ensinmainitulle miesten vaihtamista päittäisin, hän kun ottaisi mieluummin jonkun muun sorttisen miehen tuon yltiöitaran tilalle.
Myös säästämistä tehdään kovin erilaisin tavoittein ja erilaisista lähtökohdista. Joillekin säästäminen on sitä jatkuvaa pennin venyttämistä, jotta selviäisi jokapäiväisestä elämästä, toisille säästäminen on keino saavuttaa jotain tavoittelemisen arvoista kuten oma koti, kolmansille säästäminen ja nuukailu on keino vähentää kotiin kertyvän tavaran - tarpeettoman tai tarpeellisen - määrää, pyrkimystä minimalismiin siis.
Vaikka olen itse hoitanut raha-asiani aina tunnollisesti ja tarkasti, oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä lukemaan sellaisia blogeja, joissa kerrottiin, miten ihmiset selviävät veloistaan. Onneksi monet varsin avomielisesti myös raottivat tarinoita velkojen takana eli miten ja miksi tähän tultiin, että on tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja velkaa, mutta ei omaisuutta, jonka voisi realisoida maksaakseen velat. Parasta luettavaa näissä tietenkin olivat selviämistarinat, kertomukset siitä, millä keinoin ihmiset ongelmansa ratkaisivat, miten säästivät saadakseen rahansa riittämään ja miten onnellisia olivat velkataakan pienentyessä. Kovasti nuo tekstit olivat minulle opettavaisia, vaikka itse en ehkä noin avoimesti pystyisi raha-asioitani kenenkään kanssa jakamaan. Vaikka elämäntilanteeni on hyvin erilainen (työ on vakituinen, asunto on oma, auto on oma, ainoa minulla oleva velka on ns. sijoitusvelkaa ja senkin pystyisin halutessani maksamaan kaiken pois tarvitsematta realisoida mitään), nuo tekstit opettivat minulle paljon.
Ihailen suuresti noiden kirjoittajien itsekuria ja kekseliäisyyttä sen suhteen, miten rahat tosiaan saadaan riittämään. Siinä minulla olisi vielä paljon opittavaa, sillä näennäisestä nuukailusta huolimatta aika usein käy niin, että perheemme menoissa esimerkiksi ulkona syöminen näkyy isona kulueränä. Ja tuo on sentään varsin pitkälle ihan tarpeetonta - se voisi paremminkin olla joskus sallittu spesiaalihetki kuin jatkuva yllättävän laiskuuden tulos, kuten meillä tahtoo olla. Olen kyllä tiedostanut senkin, että tilanne saattaisi olla aivan eri, jos rahatilanteemme tosiaan olisi niin tiukka, että spontaani pizzanhaku aiheuttaisi budjettiin viikon ruokaostosten kokoisen loven.
Minimalismi on minun kohdallani tunteita jakava asia. Toinen puoli minusta on aivan innoissaan tavaran vähentämisen mahdollisuudesta ja pelkistetymmästä elämästä. Se toinen puoli, hamsteripuoleni (tai minun tapauksessani ei varmaan puolikas riitä, vaan pitäisi olla kolme neljännestä), ei aina oikein ymmärrä esimerkiksi tavaran hävittämistä vain hävittämisen tai poistamisen vuoksi. Tajuan toisaalta aivan hyvin, että esimerkiksi vaatekaapissani on aivan liikaa rättejä, koska todennäköisesti pärjäisin aivan hyvin 333-haasteessa eli kykenisin elämään kolme kuukautta vain 33 vaatetta tai asustetta käyttäen, vaikka vaatekaapissani on varmasti satakertainen määrä vaatteita tuohon nähden. Tuosta ylimäärästä huolimatta en halua hävittää mitään, sillä klassisella tekosyyllä, että käytän sitä vielä joskus.
Ongelmaa varmaan lisää se, että pidän vaatteeni todellakin loppuun, jolloin ne kestävät ihan uskomattoman kauan käytössä. Kuten on jo aiemmin todettu, minä paikkaan ja parsin, ompelen ratkenneet saumat ja vaihdan löystyneet kuminauhat, mikä lisää entisestään vaatteiden käyttöikää. Monen monta kertaa olen aloittanut kaappieni siivouksen, mutta ongelmaksi tulee se jatko. Voisin luopuakin joistain vaatteistani, mutta vastikkeeton lahjoittaminen kotikaupungissani toimiville organisaatioille ei oikein innosta, kirpparipöytä tarvitsisi muutakin täydennystä kuin rättejä ja kauppa huuto.netissä on hiljentynyt niin, ettei oikein maksa vaivaa niitä sinne naputella. Pakettina ne ehkä saattaisivat siellä mennä kaupaksi, mutta silloin ei niistä kovin montaa kymmentä senttiä saisi kappaleesta ja toisaalta taas yksittäin naputellen ilmotuksien laadintaan menisi ikuisuus.
Tajuanhan minä sen, että tuo antaminen vaikkapa Konttiin olisi se nopea ja helppo tapa, mutta nuukajussia sisässäni tökkii. Olen kuitenkin maksanut jokaisesta vaatteesta jotain, koska en kuulu niihin onnellisiin bloggaajiin, jotka saavat lahjoituksena vaatteita enemmän kuin ehtivät ja viitsivät käyttää. Koska monet vaatteista ovat sellaisia, etten ole niitä ehkä kertaakaan pitänyt, joissain on tosiaan jopa laput kiinni, tuntuu ilmainen antaminen samalta kuin tiputtelisi seteleitä kadulle. Haluaisin siis jonkin, vaikka kuinka pienen, rahallisen vastineen noista eteenpäin menevistä vaatteista taikka sitten haluan, että organisaatio, joka vaatteet ilmaiseksi saa, myös antaa ne ilmaiseksi eteenpäin sellaisille, jotka niitä todella tarvitsevat. Näin ollen esimerkiksi pelastusarmeijan yömaja tai vastaava voisi olla hyvä lahjoituksen kohde, mutta kun sellaisia ei paikkakunnallani toimi.
Hiukan kateellisenakin olen tosiaan lukenut ihmisten "500 tavaraa pois" -listoja ja miettinyt, miten monta tavaraa meiltä voisi lähteä ennen kuin sen edes huomaisi. Pelkäänpä pahoin, ettei tuo 500 vielä näkyisi kovinkaan paljon. Pitänee alkaa pikku hiljaa kouluttamaan itseään siihen, että yksi tavara päivässä kirppis- tai poistokasaan tekee jo vuodessa 365 tavaraa. Toinen puoli minusta kuitenkin koko ajan huutaa sitä, että laitapa joku tavara pois, niin tarvitset sitä hyvin pian - onhan se nyt jo tullut todistettua, kun vuosia vanhat kerniliinatkin päätyivät uusiokäyttöön siivouskomeroon.
Olen siis vaikeiden valintojen edessä: syödä vai säästää.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Täpläsukat
En enää selittele sen kummemmin, miksi näiden sukkien valmistuminen on kestänyt ja kestänyt. Onneksi ne nyt ovat valmiit.
Lankana alkuvuodesta ostamani neonvärihippuinen Veera. Niinhän siinä kävi kuin alkuun veikkasinkin, neon pätkät ovat liian lyhyitä ja niitä on liian tiheässä, jotta pinta näyttäisi kovin hyvältä. Minusta lopputulos on suttuinen.
Tässä vielä kuvat valmiista lopputuloksesta. Menevät maalle työkäyttöön, vaikka eivät varmaan kovin mielyttävät olekaan, koska materiaali on 100% akryyliä.
Seuraavat sukat valmistuvat ehkä sitten joskus syksyllä tai sitten eivät koskaan...
Lankana alkuvuodesta ostamani neonvärihippuinen Veera. Niinhän siinä kävi kuin alkuun veikkasinkin, neon pätkät ovat liian lyhyitä ja niitä on liian tiheässä, jotta pinta näyttäisi kovin hyvältä. Minusta lopputulos on suttuinen.
Tässä vielä kuvat valmiista lopputuloksesta. Menevät maalle työkäyttöön, vaikka eivät varmaan kovin mielyttävät olekaan, koska materiaali on 100% akryyliä.
Seuraavat sukat valmistuvat ehkä sitten joskus syksyllä tai sitten eivät koskaan...
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Rentouttava viikonloppu
Muistan lukeneeni jostain, miten kaksi asiantuntijaa kiistelivät loman sopivata pituudesta. Toisen mukaan lyhyempikin aika täydellistä irtautumista työ- ja arkirutiineista riittää, toisen kannattaessa vähintäänkin kolmen-neljän viikon katkosta vähintään kerran vuodessa.
Itse olen valmis kallistumaan tuohon ensin mainittuun, varsinkin jos vertailukohtana käyttää tätä mennyttä viikonloppua. Vietimme sen Herra Kirjoituksen kanssa urbaanissa ympäristössä ollen turisteina omassa kotikaupungissamme.
Aloitimme lauantaina tutustumalla paikallisen Luontotalon näyttelyihin, koska täällä vietettiin kaikissa museoissa avoimien ovien päivää ja niihin oli ilmainen sisäänpääsy. Luontotalo Arkissa oli lisäksi uusi kaupunginpuutarhaan liittyvä näyttely, joka oli sitten se viimeinen houkutin, joka sai meidät lähtemään tuonne. Tutustuimme sekä ranta-alueita kuvaavaan näyttelyyn että katselimme meren rannikosta kertovaa elokuvaa (Mikä kumma siinä onkaan, että päädymme aina kulturisoituessamme katsomaan meri-aiheista lyhytelokuvaa oli aiheena sitten brasilialainen merikilpikonnan elvytys tai omien rannikoidemme merenrantakasvisto.), lisäksi pääsimme jättämään sormenjälkemme kyseisen talon seinälle. Näyttelyssä kun oli teos, Sormenjälkipuu, johon kaikkien näyttelyssä kävijöiden toivottiin jättävän sormenjälkensä puun lehdiksi.
Auringon paistaessa suorastaan helteisesti, siirryimme seuraavaan etappiin eli nauttimaan toritunnelmasta ja lihapiirakoista. Jotenkin hassusti vain jäin kaipaamaan laineiden liplatusta ja laivojen huutelua, sillä niihin olen kesäisellä Laukontorilla tottunut. Nyt ei ollut laivoja eikä vettä, mutta lihapiirakat maistuivat silti.
Kolmas kohde aiheutti pieniä ongelmia, sillä valittavana oli Leineperin ruukin markkinoiden ja Viikkarin kyläjuhlan välillä. Koska Viikkariin pääsi pyörällä, valitsimme sen. Pyörä kun tarkoittaa omaa aikataukua ja vapautta mennä ja tulla, miten haluaa. Leineperiin suosittelivat linja-autokyytiä ja se taas olisi tarkoittanut aikatauluriippuvuutta.
Viikkarissa oli tarjolla popup ravintoloita ravintolapäivän kunniaksi, pihakirppiksiä ohjelmalla ja ilman ja sitten se varsinainen kyläjuhla, jossa oli esillä erilaisten yhdistysten kojuja, sirkustemppurataa ja jopa oma veispuukki. Lisäksi tarjolla oli useampia erilaisia esiintyviä bändejä ja illaksi olisi vielä ollut tanssit ja ties mitä muuta ohjelmaa.
Me kiertelimme tuolla juhla-aluella ja tutkailimme varjoisten pihojen kirppispöytiä. Poikkesimme tutustumaan sekä rakennuskulttuuritalo Toivoon että Korsmanin taloon, kahvittelimme kahvila Maitohampaassa ja ihailimme kuvataidekoululaisten (1-6vee) erilaisia töitä. Lopuksi istahdimme nurmikolle nauttimaan musiikista.
Tapahtumia olisi ollut paljon muitakin, mutta jossain kohtaa totesimme auringon olevan sen verran armoton (minähän en pala oikeastaan koskaan, mutta Herra Kirjoitus on sitäkin herkkähipiäisempi), että on syytä siirtyä sisätiloihin ja iltaan valmistautumiseen.
Illalla vuorossa olivat Euroviisujen kisakatsomo ja peli-ilta kera ruokaherkkujen. Koska emme toimineet illan isäntinä, oli äärimmäisen ihastuttavaa päästä nauttimaan valmiista herkuista.
Myös sunnuntaina meidät oli kutsuttu valmiiden notkuvien ruokapöytien ääreen, sillä juhlimme Ievuskaisen synttäreitä. Myös sunnuntaina lautapelit näyttelivät tärkeää osaa.
Vaikka edessä on pari todella raskasta työviikkoa, kyllä näillä eväillä taas jaksaa. Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä.
Itse olen valmis kallistumaan tuohon ensin mainittuun, varsinkin jos vertailukohtana käyttää tätä mennyttä viikonloppua. Vietimme sen Herra Kirjoituksen kanssa urbaanissa ympäristössä ollen turisteina omassa kotikaupungissamme.
Aloitimme lauantaina tutustumalla paikallisen Luontotalon näyttelyihin, koska täällä vietettiin kaikissa museoissa avoimien ovien päivää ja niihin oli ilmainen sisäänpääsy. Luontotalo Arkissa oli lisäksi uusi kaupunginpuutarhaan liittyvä näyttely, joka oli sitten se viimeinen houkutin, joka sai meidät lähtemään tuonne. Tutustuimme sekä ranta-alueita kuvaavaan näyttelyyn että katselimme meren rannikosta kertovaa elokuvaa (Mikä kumma siinä onkaan, että päädymme aina kulturisoituessamme katsomaan meri-aiheista lyhytelokuvaa oli aiheena sitten brasilialainen merikilpikonnan elvytys tai omien rannikoidemme merenrantakasvisto.), lisäksi pääsimme jättämään sormenjälkemme kyseisen talon seinälle. Näyttelyssä kun oli teos, Sormenjälkipuu, johon kaikkien näyttelyssä kävijöiden toivottiin jättävän sormenjälkensä puun lehdiksi.
Auringon paistaessa suorastaan helteisesti, siirryimme seuraavaan etappiin eli nauttimaan toritunnelmasta ja lihapiirakoista. Jotenkin hassusti vain jäin kaipaamaan laineiden liplatusta ja laivojen huutelua, sillä niihin olen kesäisellä Laukontorilla tottunut. Nyt ei ollut laivoja eikä vettä, mutta lihapiirakat maistuivat silti.
Kolmas kohde aiheutti pieniä ongelmia, sillä valittavana oli Leineperin ruukin markkinoiden ja Viikkarin kyläjuhlan välillä. Koska Viikkariin pääsi pyörällä, valitsimme sen. Pyörä kun tarkoittaa omaa aikataukua ja vapautta mennä ja tulla, miten haluaa. Leineperiin suosittelivat linja-autokyytiä ja se taas olisi tarkoittanut aikatauluriippuvuutta.
Viikkarissa oli tarjolla popup ravintoloita ravintolapäivän kunniaksi, pihakirppiksiä ohjelmalla ja ilman ja sitten se varsinainen kyläjuhla, jossa oli esillä erilaisten yhdistysten kojuja, sirkustemppurataa ja jopa oma veispuukki. Lisäksi tarjolla oli useampia erilaisia esiintyviä bändejä ja illaksi olisi vielä ollut tanssit ja ties mitä muuta ohjelmaa.
Me kiertelimme tuolla juhla-aluella ja tutkailimme varjoisten pihojen kirppispöytiä. Poikkesimme tutustumaan sekä rakennuskulttuuritalo Toivoon että Korsmanin taloon, kahvittelimme kahvila Maitohampaassa ja ihailimme kuvataidekoululaisten (1-6vee) erilaisia töitä. Lopuksi istahdimme nurmikolle nauttimaan musiikista.
Tapahtumia olisi ollut paljon muitakin, mutta jossain kohtaa totesimme auringon olevan sen verran armoton (minähän en pala oikeastaan koskaan, mutta Herra Kirjoitus on sitäkin herkkähipiäisempi), että on syytä siirtyä sisätiloihin ja iltaan valmistautumiseen.
Illalla vuorossa olivat Euroviisujen kisakatsomo ja peli-ilta kera ruokaherkkujen. Koska emme toimineet illan isäntinä, oli äärimmäisen ihastuttavaa päästä nauttimaan valmiista herkuista.
Myös sunnuntaina meidät oli kutsuttu valmiiden notkuvien ruokapöytien ääreen, sillä juhlimme Ievuskaisen synttäreitä. Myös sunnuntaina lautapelit näyttelivät tärkeää osaa.
Vaikka edessä on pari todella raskasta työviikkoa, kyllä näillä eväillä taas jaksaa. Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Uunimunakas
Olen viimeisten lomapäivien aikana käynyt läpi lehtiä, jotka taas kerran ovat jotenkin meille kertyneet ja jääneet lukematta. Olen vahingosta viisastunut ja yritän nykyään lukea lehdet vähintään kerran kuussa, jotta välttyisin tältä. Samalla on tullut katseltua kriittisesti sitä, mitä lehdistä säästetään ja mitkä tarjotaan kiertoon (ennen kuin minä olen niitä lukenut, ne ovat jo kulkeneet äitini ja Herra Kirjoituksen kautta) - minusta jokainen lehti kestää paljon enemmänkin kuin kaksi tai kolme lukukertaa, joten koetan löytää kaikille vielä vähintään yhden lukijan, mieluummin kaksi tai enemmän.
Kotiliedestä 9/13 löysin reseptin, jonka haluan ottaa talteen. Nykyään olen jo sen verran teknistynyt, että yhden hyvän jutun takia ei säästetä koko lehteä, vaan tarvittava siirretään digimuotoon ja talletetaan blogiin.
Kotiliedestä 9/13 löysin reseptin, jonka haluan ottaa talteen. Nykyään olen jo sen verran teknistynyt, että yhden hyvän jutun takia ei säästetä koko lehteä, vaan tarvittava siirretään digimuotoon ja talletetaan blogiin.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Johan kolahti - ja lujaa
Kuten tuossa aikasemmin mainitsin sain idean tilata ilmaisen Trendin näytenumeron, jonka sitten töiden lomassa luin kannesta kanteen. Yleensä luokittelen Trendin sellaiseksi lehdeksi, jota selaan pikaisesti jossain kampaamossa tai lääkärikeskuksen odotustilassa tai mahdollisesti työpaikan kahvihuoneessa, jos joku on ko. lehden sinne sattunut tuomaan.
Nyt kuitenkin kävi niin, että tuosta lehdestä löytyi jotain, joka kolahti minuun ja tosi lujaa kolahtikin. Juttu oli suorastaan minulle kirjoitettu (ja se ei suinkaan ollut se, miten pyydän lisää palkaa, jos joku lehden sisällön tunteva alkaa arvuutella, mikä juttu se oli). Kyseessä oli Eeva Kolun juttu "Suomalaisittain chic", jossa kirjoittaja on kyllästynyt homssuiseen ulkomuotoon ja päättää selvittää paraneeko elämä, jos oppia tyyliinsä ottaa pariisilaisilta.
Ensimmäinen asia, mikä kirjoituksessa tökkäsi oli se, että pariisilainen tyylikkyys ei tarkoita hurjan korkeita korkoja ja vaikeita kampauksia, vaan yleisesti huoliteltua olemusta. Liian usein tulee ajateltua, että tyylikkyys vaatii juuri noita korkeita korkoja ja täydellisyyttä, mutta eihän se niin ihan oikeasti mene. Vaatteiden tyylikkyys on niin paljon kiinni siitä, miten ne kannat ja miten osaat ottaa ympäristösi.
Se mikä jutussa iski päähän kuin leka, löytyy tuon alla olevan kuvan alleviivatuista osioista.
Minä jouduin ensimmäisenä myöntämään, että mukavuudenhalu todellakin tekee ihmisestä apaattisen, on paljon helpompaa pistää päälle aina se sama tuulipuku kuin valita kaapista siistifarkut ja niihin sopiva paita ja mahdollisesti koru. Eihän se paljon vaatisi, mutta kun, mutta kun...
Yritän nyt ihan oikeasti hiukan enemmän panostaa siihen, mitä pistän päälleni vaikkakin vain työmatkaksi. Kiskon itseni irti tästä apatiasta ja ainaisesta mukavuudenhalusta.
Nyt kuitenkin kävi niin, että tuosta lehdestä löytyi jotain, joka kolahti minuun ja tosi lujaa kolahtikin. Juttu oli suorastaan minulle kirjoitettu (ja se ei suinkaan ollut se, miten pyydän lisää palkaa, jos joku lehden sisällön tunteva alkaa arvuutella, mikä juttu se oli). Kyseessä oli Eeva Kolun juttu "Suomalaisittain chic", jossa kirjoittaja on kyllästynyt homssuiseen ulkomuotoon ja päättää selvittää paraneeko elämä, jos oppia tyyliinsä ottaa pariisilaisilta.
Ensimmäinen asia, mikä kirjoituksessa tökkäsi oli se, että pariisilainen tyylikkyys ei tarkoita hurjan korkeita korkoja ja vaikeita kampauksia, vaan yleisesti huoliteltua olemusta. Liian usein tulee ajateltua, että tyylikkyys vaatii juuri noita korkeita korkoja ja täydellisyyttä, mutta eihän se niin ihan oikeasti mene. Vaatteiden tyylikkyys on niin paljon kiinni siitä, miten ne kannat ja miten osaat ottaa ympäristösi.
Se mikä jutussa iski päähän kuin leka, löytyy tuon alla olevan kuvan alleviivatuista osioista.
Minä jouduin ensimmäisenä myöntämään, että mukavuudenhalu todellakin tekee ihmisestä apaattisen, on paljon helpompaa pistää päälle aina se sama tuulipuku kuin valita kaapista siistifarkut ja niihin sopiva paita ja mahdollisesti koru. Eihän se paljon vaatisi, mutta kun, mutta kun...
Yritän nyt ihan oikeasti hiukan enemmän panostaa siihen, mitä pistän päälleni vaikkakin vain työmatkaksi. Kiskon itseni irti tästä apatiasta ja ainaisesta mukavuudenhalusta.
torstai 16. toukokuuta 2013
Kevättä, kättä ja käsitöitä
Olen virallisesta työstäni lomalla, mutta istun tälläkin hetkellä harrastetyöpaikassani. Tämä onneksi on yleensä sen verran hiljaisempi mesta, että täällä selviän, vaikka en välttämättä olisi selvinnyt normaaleista töistäni sen verran rankempaa, kiireisempää ja vaativampaa on työ tuolla normipaikassani.
Koska käteni on lähinnä minua ja koska huomaan sen olemassa olon kirjoittaessani, niin aloitan tietenkin siitä. Olen tainnut joskus aikaisemmin mainitakin, että onhan noita oireita jo pidemmän aikaa ollut. Kuten esimerkiksi se, että tavarat tippuvat käsistä - sille ei vain voi mitään. Onneksi en ole hajottanut mitään korvaamatonta, ainakaan toistaiseksi. Naapurit kyllä varmaan kiittävät, kun aamullakin voi kuulua mitä mielenkiintoisinta kolinaa, kun välillä putoaa margariinirasia jääkaapista otettaessa tai lakkapullo kylppärissä. Kutominen ja virkkaaminen ovat jo pidemmän aikaa tehneet sitä, että hetken aikaa tehtyäni kädet tai siis tarkemmin ottaen sormet puutuvat aivan tunnottomiksi. Niitä on sitten pakko hieroa ennen kuin voi jatkaa - saman efektin saa aikaan myös pyöräily joko tavallisella tai spinningpyörällä, jossain kohtaa vain tajuaa, että tunto sormista katoaa. Olin itse jo hetken epäillyt sitä että, ongelmana on tosiaan tuo karpaalikanava, mutta kieltäydyin uskomasta sitä - tai siis en halunnut ajatella sen mahdollisuutta.
Siinä vaiheessa kun en enää saanut yöllä nukuttua, kun kädet tai siis oikea käsi puutui ja herätti tämän tuosta hieromaan sitä, tajusin, että nyt on sitten pakko mennä tapaamaan lääkäriä halusin tai en. Sieltä tuli sitten se diagnoosi, jota en olisi halunnut kuulla "sondroma canalis carpi" eli rannekanavan ahtuma ja näin ensi alkuun hoidoksi yölasta. Siis "yölasta" siksi, että sitä pitäisi pitää vähintäänkin öisin, mutta mielellään myös päivisin työn sallimissa rajoissa. Tuosta lastasta on kyllä ollut todella paljon apua - käden öinen puutuminen lakkasi kuin seinään. Edellisyönä unohdin laittaa lastan ja heräsin yöllä siihen, että oikea käsi oli olkapäähän saakka toisaalta tunnottoman puutunut ja toisaalta sitten tolkuttoman kipeä.
Tuo rannekanavan ahtauma on tyypillinen tauti ihmisillä, jotka tekevät käsillään paljon jotain, sillä kuviohan menee niin, että käden keskihermo kulkee luisessa rannekanavassa ja luuthan ei tunnetusti anna periksi. Kun sitten ranteen ja peukalon lihakset syystä tai toisesta turpoavat tai kasvavat, ahdistavat ne tuota hermoa siellä luukanavassa, ja se saa aikaan noi oireet. Mulla on siis ylikehittyneet ranne ja peukalolihakset :-D. Voihan tämän asian kaiketi kääntää positiiviseksi niin päin, että on sentään jossain paikassa ihan todistetusti lihaksia!
Yölastan kanssa mennään nyt sitten pari kuukautta ja katsotaan, mitä sitten. Jos se riittää korjaamaan oireet, ollaan tyytyväisiä, jos ei, tarjolla on ensisijaisesti kortisonipiikkiä ja jos nekään eivät riitä, puukkoa. Tuon lisäksi minun pitäisi noiden parin kuukauden ajan olla tekemättä käsitöitä vallan (olen kyllä päättänyt olla kiltti heti kun saan kesken olevat sukat kudottua loppuun eli mahdollisesti tällä viikolla...) ja periaatteessa ei saisi tehdä mitään, mikä kehittäisi noita lihaksia, mutta en voi olla poissa kuntosalilta enkä myöskään halua lopettaa nettisurffailua ja kirjoittamista vallan. Hulluksihan minä tulen, jos kaikki harrastukset pitää lopettaa.
Viikonloppuna maalla tuli sitten tehtyä pahaa oikein urakalla - en nimittäin tietenkään kertonut kotona vanhemmilleni, mikä tilanne käden suhteen on ja pidin tarkasti huolta siitä, etteivät he päässeet näkemään lastaa. Käänsimme porukalla tarikon kanssa kasvimaan, minä tein siitä tietenkin suurimman osan ja käsi tykkäsi hyvää... Lähes yhtä hyvää se tykkäsi siitä, että suoritin elämäni ensimmäisen traktorilla tapahtuvan äestämisen ja perunankylvön. Ensimmäinen oli huomattavasti pahempi, jälkimmäisestä tuli sentään ihan kohtuullisen hyvää jälkeä. Koska käsityöt ovat pannassa tai siis jos ollaan rehellisiä, en yksinkertaisesti kykene tekemään juuri mitään. En pysty kutomaan sukkaa kuin viisi kierrosta kerrallaan ja sitten on tunto molemmista käsistä aivan poissa. Käsitöitä ei siis hetkeen tulla täälä blogissa näkemään. Kevät puuhista alkaa tietenkin se perinteisistä perinteisin eli siivoaminen ja ikkunanpesu. Kun ei ole kaupungissa puutarhaa rapsutettavaksi, niin pitäähän sitä jotain kevätpuuhia olla. En tosin osaa sanoa, mitä käsi tuosta tykkää, mutta saa tykätä vaikka miten pahaa, ikkunat pestään. Tuon lääkärissä käynnin jälkeen olen ärissyt ja murissut ja mutissut, että viimeisin syntymäpäivä olisi saanut jäädä viettämättä, se kun ei tuonut kuin kremppoja tullessaan. Hiukan ennen vuosipäivää meni nilkka, jonka kanssa on tahittu liki puoli vuotta ja nyt sitten noi kädet. Onneksi sentään on kevät ja aurinko paistaa!
Koska käteni on lähinnä minua ja koska huomaan sen olemassa olon kirjoittaessani, niin aloitan tietenkin siitä. Olen tainnut joskus aikaisemmin mainitakin, että onhan noita oireita jo pidemmän aikaa ollut. Kuten esimerkiksi se, että tavarat tippuvat käsistä - sille ei vain voi mitään. Onneksi en ole hajottanut mitään korvaamatonta, ainakaan toistaiseksi. Naapurit kyllä varmaan kiittävät, kun aamullakin voi kuulua mitä mielenkiintoisinta kolinaa, kun välillä putoaa margariinirasia jääkaapista otettaessa tai lakkapullo kylppärissä. Kutominen ja virkkaaminen ovat jo pidemmän aikaa tehneet sitä, että hetken aikaa tehtyäni kädet tai siis tarkemmin ottaen sormet puutuvat aivan tunnottomiksi. Niitä on sitten pakko hieroa ennen kuin voi jatkaa - saman efektin saa aikaan myös pyöräily joko tavallisella tai spinningpyörällä, jossain kohtaa vain tajuaa, että tunto sormista katoaa. Olin itse jo hetken epäillyt sitä että, ongelmana on tosiaan tuo karpaalikanava, mutta kieltäydyin uskomasta sitä - tai siis en halunnut ajatella sen mahdollisuutta.
Siinä vaiheessa kun en enää saanut yöllä nukuttua, kun kädet tai siis oikea käsi puutui ja herätti tämän tuosta hieromaan sitä, tajusin, että nyt on sitten pakko mennä tapaamaan lääkäriä halusin tai en. Sieltä tuli sitten se diagnoosi, jota en olisi halunnut kuulla "sondroma canalis carpi" eli rannekanavan ahtuma ja näin ensi alkuun hoidoksi yölasta. Siis "yölasta" siksi, että sitä pitäisi pitää vähintäänkin öisin, mutta mielellään myös päivisin työn sallimissa rajoissa. Tuosta lastasta on kyllä ollut todella paljon apua - käden öinen puutuminen lakkasi kuin seinään. Edellisyönä unohdin laittaa lastan ja heräsin yöllä siihen, että oikea käsi oli olkapäähän saakka toisaalta tunnottoman puutunut ja toisaalta sitten tolkuttoman kipeä.
Tuo rannekanavan ahtauma on tyypillinen tauti ihmisillä, jotka tekevät käsillään paljon jotain, sillä kuviohan menee niin, että käden keskihermo kulkee luisessa rannekanavassa ja luuthan ei tunnetusti anna periksi. Kun sitten ranteen ja peukalon lihakset syystä tai toisesta turpoavat tai kasvavat, ahdistavat ne tuota hermoa siellä luukanavassa, ja se saa aikaan noi oireet. Mulla on siis ylikehittyneet ranne ja peukalolihakset :-D. Voihan tämän asian kaiketi kääntää positiiviseksi niin päin, että on sentään jossain paikassa ihan todistetusti lihaksia!
Yölastan kanssa mennään nyt sitten pari kuukautta ja katsotaan, mitä sitten. Jos se riittää korjaamaan oireet, ollaan tyytyväisiä, jos ei, tarjolla on ensisijaisesti kortisonipiikkiä ja jos nekään eivät riitä, puukkoa. Tuon lisäksi minun pitäisi noiden parin kuukauden ajan olla tekemättä käsitöitä vallan (olen kyllä päättänyt olla kiltti heti kun saan kesken olevat sukat kudottua loppuun eli mahdollisesti tällä viikolla...) ja periaatteessa ei saisi tehdä mitään, mikä kehittäisi noita lihaksia, mutta en voi olla poissa kuntosalilta enkä myöskään halua lopettaa nettisurffailua ja kirjoittamista vallan. Hulluksihan minä tulen, jos kaikki harrastukset pitää lopettaa.
Viikonloppuna maalla tuli sitten tehtyä pahaa oikein urakalla - en nimittäin tietenkään kertonut kotona vanhemmilleni, mikä tilanne käden suhteen on ja pidin tarkasti huolta siitä, etteivät he päässeet näkemään lastaa. Käänsimme porukalla tarikon kanssa kasvimaan, minä tein siitä tietenkin suurimman osan ja käsi tykkäsi hyvää... Lähes yhtä hyvää se tykkäsi siitä, että suoritin elämäni ensimmäisen traktorilla tapahtuvan äestämisen ja perunankylvön. Ensimmäinen oli huomattavasti pahempi, jälkimmäisestä tuli sentään ihan kohtuullisen hyvää jälkeä. Koska käsityöt ovat pannassa tai siis jos ollaan rehellisiä, en yksinkertaisesti kykene tekemään juuri mitään. En pysty kutomaan sukkaa kuin viisi kierrosta kerrallaan ja sitten on tunto molemmista käsistä aivan poissa. Käsitöitä ei siis hetkeen tulla täälä blogissa näkemään. Kevät puuhista alkaa tietenkin se perinteisistä perinteisin eli siivoaminen ja ikkunanpesu. Kun ei ole kaupungissa puutarhaa rapsutettavaksi, niin pitäähän sitä jotain kevätpuuhia olla. En tosin osaa sanoa, mitä käsi tuosta tykkää, mutta saa tykätä vaikka miten pahaa, ikkunat pestään. Tuon lääkärissä käynnin jälkeen olen ärissyt ja murissut ja mutissut, että viimeisin syntymäpäivä olisi saanut jäädä viettämättä, se kun ei tuonut kuin kremppoja tullessaan. Hiukan ennen vuosipäivää meni nilkka, jonka kanssa on tahittu liki puoli vuotta ja nyt sitten noi kädet. Onneksi sentään on kevät ja aurinko paistaa!
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Viimeaikojen ilmaiset
Viime aikoina kotiimme on taas päätynyt ilmaistuotteita ja kun muutoin hankitarintamalla on ollut (ja tulee olemaan) varsin hiljaista, niin esitellään nyt sitten edes noita tavalla tai toisella meille ostamatta tulleita tuotteita.
Ilmaisia lehtien näytenumeroita on taas kolhadellut postilaatikosta pari ja vielä muutama on tulossa, sillä osallistuimme molemmat Herra Kirjoituksen kanssa Tuulilasi-lehden kyselyyn, josta palkintona oli muutama numero jotain lehteä. Hän valitsi Tuulilasin, minä Avun, niitä ei tosin vielä ole tullut. Sen sijaan Aarre-lehden ja Trendin näytenumerot tulivat viime tai edellisviikolla. Meinasin melkein unohtaa yhden Maailman kuvalehti, sellainenkin näytenumero meille tuli - juu, ihan itse tilasin.
Buzzasin Hälsans kök-tuotteista ja yksi ostamistani tuotepakkauksista oli vajaa. Ilmoitin asiasta ko. firmaan, jotta tietäisivät jatkossa tarkkailla paremmin pakkauksien täyttöä. Tuosta ilmoituksesta kiittäen ja tuotteen vajausta pahoitellen he lähettivät meille silikoniset patalaput. Kauniin vihreät ja mukavasti lehden malliset siis kovasti kauniit. Tuo muotoilu vaan kyllä pistää epäilemään, että mahtavatko sormet palaa, mutta testaillaan.
Lisäksi ilmoittauduin mukaan Pantenen treatover kampanjaan ihan sen takia, että siinä luvattiin toimittaa hoitoaine testattavaksi. Odotin pientä purtiloa ja olin iloisesti yllättynyt saadessani oikein jättipurkin.
Muut kosmetiikat ovatkin sitten mainosnäyte, joka saapui Yves Rocherin kirjeen mukana. Aika pitkään muuten pyörittelin tuota kirjettä kädessäni ja mietin tilausta - siellä kun olisi ollut suloisen näköinen kesätuoksu, vedenkestävä turkoosin rajausväri ja pari karkkikynsilakaa. Pysyin kuitenkin lujana ja heitin paperit roskiin - tilaan vasta sitten joskus, kun varastot ovat paljon nykyistä pienemmät. Sitrusmaski on ostettu, mutta sekin työkeikalta eli siitä saan korvauksen jälkikäteen eli en voi sitäkään laskea itse ostaneeni.
Netistä bongasin myös Läkerolin maistiaiskampanjan ja tietenkin tungin nokkani sinnekin. Rasiallinen Lemon Läkeroleja saapui eilen. Vielä ei ole niitä maistettu.
Ilmaisia lehtien näytenumeroita on taas kolhadellut postilaatikosta pari ja vielä muutama on tulossa, sillä osallistuimme molemmat Herra Kirjoituksen kanssa Tuulilasi-lehden kyselyyn, josta palkintona oli muutama numero jotain lehteä. Hän valitsi Tuulilasin, minä Avun, niitä ei tosin vielä ole tullut. Sen sijaan Aarre-lehden ja Trendin näytenumerot tulivat viime tai edellisviikolla. Meinasin melkein unohtaa yhden Maailman kuvalehti, sellainenkin näytenumero meille tuli - juu, ihan itse tilasin.
Buzzasin Hälsans kök-tuotteista ja yksi ostamistani tuotepakkauksista oli vajaa. Ilmoitin asiasta ko. firmaan, jotta tietäisivät jatkossa tarkkailla paremmin pakkauksien täyttöä. Tuosta ilmoituksesta kiittäen ja tuotteen vajausta pahoitellen he lähettivät meille silikoniset patalaput. Kauniin vihreät ja mukavasti lehden malliset siis kovasti kauniit. Tuo muotoilu vaan kyllä pistää epäilemään, että mahtavatko sormet palaa, mutta testaillaan.
Muut kosmetiikat ovatkin sitten mainosnäyte, joka saapui Yves Rocherin kirjeen mukana. Aika pitkään muuten pyörittelin tuota kirjettä kädessäni ja mietin tilausta - siellä kun olisi ollut suloisen näköinen kesätuoksu, vedenkestävä turkoosin rajausväri ja pari karkkikynsilakaa. Pysyin kuitenkin lujana ja heitin paperit roskiin - tilaan vasta sitten joskus, kun varastot ovat paljon nykyistä pienemmät. Sitrusmaski on ostettu, mutta sekin työkeikalta eli siitä saan korvauksen jälkikäteen eli en voi sitäkään laskea itse ostaneeni.
Netistä bongasin myös Läkerolin maistiaiskampanjan ja tietenkin tungin nokkani sinnekin. Rasiallinen Lemon Läkeroleja saapui eilen. Vielä ei ole niitä maistettu.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Onnistuminen tunne
Juttelin erään ystäväni kanssa taannoin hänen poikansa paidasta, juhlapaidasta, johon nuorimies oli saanut aikaiseksi tahrat sekä selkään että hihaan ja olihan siinä jotain erilaista likaa etupuolellakin. Etupuolen viirut olivat peräisin likaisista turvavöistä, mutta hihat ja selän tahrat olivat mysteeri.
Ystäväni oli koettanut pestä paitaa ja saanut tahrat vain pikkuisen haalistumaan. Häntä harmitti kovasti, ettei ollut saanut tahroja lähtemään pesussa. Vähän ne olivat haalistuneet, mutta selvästi edelleen violetteina jäljellä. Paita oli kallista sorttia ja sen omistajaa nuo violetit läiskät häiritsivät niin paljon, ettei luvannut enää pitää paitaa.
Lupasin minäkin kantaa korteni kekoon ja kokeilla, josko onnistuisin tuon suhteen. Minulla kun on noita "kikkoja", joilla eri tahroja poistan. Kun sitten sain paidan käsiini, olin irvistää ja pahasti. Tahrat olivat sitä pahinta mahdollista, kuivunutta ja kertaalleen pestyä punaviiniä - sen pois saaminen vaatiikin hiukan enemmän kuin tiskiainetta tai soodaa.
Punaviinitahrathan pitäisi poistaa tuoreeltaan. Joko kaatamalla valkoviiniä tai vissyvettä päälle taikka sitten kaatamalla tahran päälle reilusti suolaa. Sitten kun tahra on kuivunut, alkaa poistaminen olla tosiaan hankalampaa ja vielä pahemmaksi se menee, kun paita oli jo kertaalleen pesty.
Sen verran olin taas nopea ja näppärä, etten tajunnut napata ennen kuvia paidasta. Jälkeen kuva kuitenkin todistaa, että tahrat ovat tuskin havaittavat. Ja jos siinä vieressä olisi ollut ennen kuva, niin ero olisi ollut melkoinen.
Onnittelin itseäni - jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksensa. Minulla se oli tänään tuo paita.
Mikä sitten on se salainen aseeni. Juu, luotan pinkkiin eli Vanish Oxi Action oli käytössä tällä kertaa. Onnistumisen kokemusta haittaisi ainostaan pieni karvas muistutus siitä, etten mahtunut mukaan Buzzadorin Vanish-kampanjaan, se kun olisi ollut kuin minulle tehty.
Ystäväni oli koettanut pestä paitaa ja saanut tahrat vain pikkuisen haalistumaan. Häntä harmitti kovasti, ettei ollut saanut tahroja lähtemään pesussa. Vähän ne olivat haalistuneet, mutta selvästi edelleen violetteina jäljellä. Paita oli kallista sorttia ja sen omistajaa nuo violetit läiskät häiritsivät niin paljon, ettei luvannut enää pitää paitaa.
Lupasin minäkin kantaa korteni kekoon ja kokeilla, josko onnistuisin tuon suhteen. Minulla kun on noita "kikkoja", joilla eri tahroja poistan. Kun sitten sain paidan käsiini, olin irvistää ja pahasti. Tahrat olivat sitä pahinta mahdollista, kuivunutta ja kertaalleen pestyä punaviiniä - sen pois saaminen vaatiikin hiukan enemmän kuin tiskiainetta tai soodaa.
Punaviinitahrathan pitäisi poistaa tuoreeltaan. Joko kaatamalla valkoviiniä tai vissyvettä päälle taikka sitten kaatamalla tahran päälle reilusti suolaa. Sitten kun tahra on kuivunut, alkaa poistaminen olla tosiaan hankalampaa ja vielä pahemmaksi se menee, kun paita oli jo kertaalleen pesty.
Sen verran olin taas nopea ja näppärä, etten tajunnut napata ennen kuvia paidasta. Jälkeen kuva kuitenkin todistaa, että tahrat ovat tuskin havaittavat. Ja jos siinä vieressä olisi ollut ennen kuva, niin ero olisi ollut melkoinen.
Mikä sitten on se salainen aseeni. Juu, luotan pinkkiin eli Vanish Oxi Action oli käytössä tällä kertaa. Onnistumisen kokemusta haittaisi ainostaan pieni karvas muistutus siitä, etten mahtunut mukaan Buzzadorin Vanish-kampanjaan, se kun olisi ollut kuin minulle tehty.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Makuuhuoneen uudet lamput
HUOM! LAMPUT VAATIVAT VIELÄ VIIDENNENKIN MAALIKERROKSEN - LISÄÄN KUVAT LOPULLISISTA VERSIOISTA KUN SAAN LAMPUT KUNTOON. TÄMÄ TEKSTI ON SIIS TYNKÄ!
Ostin jokin aika sitten huuto.netistä lamput, jotka oli tarkoitus tuunata makuuhuonettamme varten. Kaupat eivät sujuneet ihan oppikirjan mukaan, sillä myyjän hyväkuntoisina myymät lamput olivat aivan kissankarvoissa ja varjostinmuovit puhkipalaneet ja rikki murtuneet - lamput olivat siis kaukana hyväkuntoisista. Pettymys kaupoissa sai minut hautaamaan lamput askarteluhuoneen perälle odottamaan otollisempaa hetkeä, sillä lampuissa oli paljon enemmän työtä kuin olin odottanut.
Lampun jalat olivat kirkkaan siniset, ja kaikesta sinisen vaatekaappiini hiipimisestä huolimatta en ole valmis hyväksymään sitä ainakaan tässä sävyssä kotiini (en ainakaan vielä). Päätin siis maalata ne vaaleiksi. Kaapissa oli valmiina joskus hankkimani luonnonvalkoinen askartelumaali ja sivellinkin löytyi omista varastoista, kun vappuhuumassa unohdin sen ostaa.
Tässä lampunjalat ensimmäisen maalauskerran jälkeen. Maalin piti tosiaan olla luonnonvalkoista, mutta altakuultava sininen tietenkin taittoi värin kylmäksi jään valkoiseksi. Uskoakseni maalauskertoja tarvitaan ainakin kaksi tai kolme, ennen kuin peittävyys on riittävä.
Tässä sitten lopputulosta useamman maalauskerroksen jälkeen.
Oikeanpuoleinen lampunvarjostin on alkuperäisessä asussaan, tosin kissankarvoista siistittynä. Tuo oli varjostimista se parempikuntoinen. Vasemmassa on sitten koevedos uudesta päälyksestä, tarkoitus olisi käyttää tuohon päällystämiseen satiininauhaa, mutta en ole löytänyt sopivaa tummanruskeaa nauhaa (tosin en kovin aktiivisesti ole etsinytkään, sillä hinnat ensimmäisessä kaupassa saivat pohtimaan asiaa uudelleen). Testasin päällystämisen toimivuutta luonnonvalkoisella lastunauhalla, sitä kun sattui olemaan kaapissa valmiina - nauha on ostettu minun ja herra Kirjoituksen häihin auton koristelua varten. Tästä serkkuni rusetti aikoinaan taiteili meille koristerusetin ja loput jäivät odottamaan uutta käyttöä - tulipa sitten käytettyä tähän ja vielä jäi nauhaa jäljellekin.
Muovisena lastunauha on niin jäykkää ja kovaa, että se ei suostu asettumaan niin nätisti kuin silkki- tai satiininauha, vaan kupruilee ikävästi. Melko tummaa nauhan kuitenkin pitää olla, jotta sillä peittäisi tuon kirkkaansinisen värin. Näin ensi alkuun tuo lastunauha saa toimia paremman korvikkeena, kunnes löydän sopivaa tummanruskeaa silkkinauhaa. Menekki kahteen varjostimeen on noin kymmenen metriä, jos nauha on viisi senttiä leveää.
Askartelin vielä ylijääneistä nauhanjämistä rusetit koristamaan varjostimia.
Pakko tunnustaa, että yllätyin siitä, että näistä tuli näinkin hyvät. Olin varautunut siihen, ettei lastunauha toimisi tässä hommassa lainkaan.
Ostin jokin aika sitten huuto.netistä lamput, jotka oli tarkoitus tuunata makuuhuonettamme varten. Kaupat eivät sujuneet ihan oppikirjan mukaan, sillä myyjän hyväkuntoisina myymät lamput olivat aivan kissankarvoissa ja varjostinmuovit puhkipalaneet ja rikki murtuneet - lamput olivat siis kaukana hyväkuntoisista. Pettymys kaupoissa sai minut hautaamaan lamput askarteluhuoneen perälle odottamaan otollisempaa hetkeä, sillä lampuissa oli paljon enemmän työtä kuin olin odottanut.
Lampun jalat olivat kirkkaan siniset, ja kaikesta sinisen vaatekaappiini hiipimisestä huolimatta en ole valmis hyväksymään sitä ainakaan tässä sävyssä kotiini (en ainakaan vielä). Päätin siis maalata ne vaaleiksi. Kaapissa oli valmiina joskus hankkimani luonnonvalkoinen askartelumaali ja sivellinkin löytyi omista varastoista, kun vappuhuumassa unohdin sen ostaa.
Tässä lampunjalat ensimmäisen maalauskerran jälkeen. Maalin piti tosiaan olla luonnonvalkoista, mutta altakuultava sininen tietenkin taittoi värin kylmäksi jään valkoiseksi. Uskoakseni maalauskertoja tarvitaan ainakin kaksi tai kolme, ennen kuin peittävyys on riittävä.
Tässä sitten lopputulosta useamman maalauskerroksen jälkeen.
Oikeanpuoleinen lampunvarjostin on alkuperäisessä asussaan, tosin kissankarvoista siistittynä. Tuo oli varjostimista se parempikuntoinen. Vasemmassa on sitten koevedos uudesta päälyksestä, tarkoitus olisi käyttää tuohon päällystämiseen satiininauhaa, mutta en ole löytänyt sopivaa tummanruskeaa nauhaa (tosin en kovin aktiivisesti ole etsinytkään, sillä hinnat ensimmäisessä kaupassa saivat pohtimaan asiaa uudelleen). Testasin päällystämisen toimivuutta luonnonvalkoisella lastunauhalla, sitä kun sattui olemaan kaapissa valmiina - nauha on ostettu minun ja herra Kirjoituksen häihin auton koristelua varten. Tästä serkkuni rusetti aikoinaan taiteili meille koristerusetin ja loput jäivät odottamaan uutta käyttöä - tulipa sitten käytettyä tähän ja vielä jäi nauhaa jäljellekin.
Muovisena lastunauha on niin jäykkää ja kovaa, että se ei suostu asettumaan niin nätisti kuin silkki- tai satiininauha, vaan kupruilee ikävästi. Melko tummaa nauhan kuitenkin pitää olla, jotta sillä peittäisi tuon kirkkaansinisen värin. Näin ensi alkuun tuo lastunauha saa toimia paremman korvikkeena, kunnes löydän sopivaa tummanruskeaa silkkinauhaa. Menekki kahteen varjostimeen on noin kymmenen metriä, jos nauha on viisi senttiä leveää.
Askartelin vielä ylijääneistä nauhanjämistä rusetit koristamaan varjostimia.
lauantai 11. toukokuuta 2013
BUZZAUS: Hälsans Kök kasvispyörykät
"Näyttääpä muuten tosi hyviltä ja tuoksuu myös..." sanoi nälkäinen T-rex tänä aamuna ilmestyessään keittiöön. Tarkoitus oli tarjoilla tukeva aamiainen mallia pekoni ja kananmunat, mutta yli kolmetoista tuntiseksi venähtäneen työpäivän vuoksi jäi sitten käymättä kaupassa ja päädyimme jälleen rouva Jälkikirjoituksen soveltavaan keittiöön.
Niinpä aamupalaksi muodostuikin pyörykkäleipiä ja samalla tuli testailtua viimeinen Buzzadorin kautta testaukseen saamistani Hälsäns kök tuotteista, nimittäin kasvispyörykät.
Hälsans Kökin kasvispyörykät on valmistettu vehnä- ja soijaproteiinista ja ne ovat helppo ja mukava tapa tuoda vaihtelua päivällispöytään. Sopii myös loistavasti välipalaksi herkullisen dippikastikkeen kera.
Tuotetiedoiksi ilmoitetaan seuraavat: Soijaproteiini 51% (vedellä turvotettu), vehnäproteiini 15% (vedellä turvotettu,), vesi, kananmunan valkuaisjauhe, kasviöljy, maltodekstriini, tärkkelys, suola (1,6%) sipulijauhe, hernekuitu, proteiinihydrolysaatti (vehnä), mallasuute (ohra), aromit, valkosipulijauhe, stabilointiaineet (guarkumi, natriumalginaatti), hiiva, punajuurijauhe, mausteet
Sipuli- ja valkosipulijauhe tuolla tuoteselosteessa saivat kyllä T-rexin aka Herra Kirjoituksen pikkuisen irvistelemään, toisaalta sitä ennen oli jo hänen nenänsä tavoittanut pannulla paistuvien (en sitten edelleenkään malttanut olla kokeilematta pannussa paistamista sen ihanan pinnan takia, vaikka falafeleihin tarvittiinkin mikrokuumennusta lisäksi) pyöryköiden herkullinen tuoksun.
Leipänä toimi tavallinen monivilja paahtis, joka tietenkin käytettiin leivänpaahtimen kautta. Sen päälle pistettiin toiselle leivälle cheddar-sulatejuustoa ja toiselle leivälle Auran paprikamajoneesia. Lisäkokeilussa olivat myös maapähkinät, jotka kertahaukkauksen jälkeen napsittiin leivältä erikseen - tämä yhdistelmä ei vain toiminut. Sen sijaan leivän, pyöryköiden ja juuston tai majoneesin liitto toimi yhdellä sanalla sanottuna loistavasti.
Hiukan aneemisen näköisten leipien seurana vasta puristettua limettimehua ja salmiakinmakuinen D-vitamiini, joita niitäkin tässä keväällä testattiin. Kahvimuki jäi pois kuvasta, sillä se oli kuvanottohetkellä täytettävänä.
Vaikka leivät saattavatkin näyttää katsojan silmään hiukan värittömiltä, oli maku tosiaan mitä mainioin. Tavallisista eines"lihapullista" ja näistä kasvispyöryköistä ei tosiaan voi puhua samana päivänäkään, sen verran loistavan makuisia nämä kasvispullat olivat. Tokihan ne ovat kalliimpia kuin nuo jauhopullat, mutta on maussa sen verran eroa näiden hyväksi, että jatkossa ostan mieluummin näitä kuin muita. Paketissa taisi olla 21 pyörykkää ja hinta vähän yli neljän euron luokkaa
Pyörykät muuten paistuivat pannulla ilmoitetussa ajassa kuumiksi ja pinnaltaan herkullisen rapeiksi. Ovat varmasti todella hyviä esimerkiksi pastan kanssa ja sopivat luultavasti paremmin kuin hyvin dipattavaksi.
Lisää tietoa täältä: http://www.halsanskok.fi/
Niinpä aamupalaksi muodostuikin pyörykkäleipiä ja samalla tuli testailtua viimeinen Buzzadorin kautta testaukseen saamistani Hälsäns kök tuotteista, nimittäin kasvispyörykät.
Hälsans Kökin kasvispyörykät on valmistettu vehnä- ja soijaproteiinista ja ne ovat helppo ja mukava tapa tuoda vaihtelua päivällispöytään. Sopii myös loistavasti välipalaksi herkullisen dippikastikkeen kera.
Tuotetiedoiksi ilmoitetaan seuraavat: Soijaproteiini 51% (vedellä turvotettu), vehnäproteiini 15% (vedellä turvotettu,), vesi, kananmunan valkuaisjauhe, kasviöljy, maltodekstriini, tärkkelys, suola (1,6%) sipulijauhe, hernekuitu, proteiinihydrolysaatti (vehnä), mallasuute (ohra), aromit, valkosipulijauhe, stabilointiaineet (guarkumi, natriumalginaatti), hiiva, punajuurijauhe, mausteet
Sipuli- ja valkosipulijauhe tuolla tuoteselosteessa saivat kyllä T-rexin aka Herra Kirjoituksen pikkuisen irvistelemään, toisaalta sitä ennen oli jo hänen nenänsä tavoittanut pannulla paistuvien (en sitten edelleenkään malttanut olla kokeilematta pannussa paistamista sen ihanan pinnan takia, vaikka falafeleihin tarvittiinkin mikrokuumennusta lisäksi) pyöryköiden herkullinen tuoksun.
Hiukan aneemisen näköisten leipien seurana vasta puristettua limettimehua ja salmiakinmakuinen D-vitamiini, joita niitäkin tässä keväällä testattiin. Kahvimuki jäi pois kuvasta, sillä se oli kuvanottohetkellä täytettävänä.
Pyörykät muuten paistuivat pannulla ilmoitetussa ajassa kuumiksi ja pinnaltaan herkullisen rapeiksi. Ovat varmasti todella hyviä esimerkiksi pastan kanssa ja sopivat luultavasti paremmin kuin hyvin dipattavaksi.
Lisää tietoa täältä: http://www.halsanskok.fi/
torstai 9. toukokuuta 2013
Ja purukumilla me paikkasimme sen...
Kaikkihan varmaan muistavat vanhan rallatuksen siitä, miten pikku Matin autosta on kumi puhjennut ja miten purukumilla me paikkasimme sen.
Vähän tätä samaa taktiikkaa noudatettiin tänään herra Kirjoituksen työlaukun/salkun suhteen. Rakkaalla puolisollani on viime aikoina ollut käytössä minun vanha salkkuni, jonka ostin joskus ammoin Saksasta saamani innostuksen mukaan. Siellä kun kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla, oli koululaukkuna tuollainen nahkainen veska, joka toimii sekä reppuna, salkkuna kädestä kantaen että olkalaukkuna olkahihnasta. Ihan oikeasti äärimmäisen kätevä peli, koska tarpeettomat osat esim. pitkän olkahihnan tai repun olkaimet saattoi irrottaa ja käyttää vain niitä tarpeellisia. Tuossa laukussa oli se hyvä puoli, että se kesti isältä pojalle ja palveli koululaisia melkein ala-asteelta yliopistoon ja mahdolliseen työelämään asti. Silloin kaiken hankkimani piti olla mustaa, ja siksi salkkukin on musta - tänä päivänä ottaisin sen toisen vaihtoehdon eli luonnonvärisen siis beigen sävyisen. Tai ehkä se oli vain tapa erottua, kun saksalaisilla koululaisilla oli kaikilla nuo vaaleat. Silloin tuota laukkua myi WWF varsin suolaiseen hintaan, nykyään sitä ei ainakaan heidän kauttaa enää saa.
Kun kyseinen laukku ei enää soveltunut minun käyttööni, se makasi vuosia kotitaloni vintillä komerossa. Sieltä sen keksin Herra Kirjoituksen käyttöön joskus vuosi tai pari sitten. Ja hyvin on veska palvellut hänelläkin työkäytössä.
Nyt sitten viime talvena kävi vain niin ikävästi, että laukkua sulkevista soljista toinen irtosi ja katosi. Sitä kyllä ihan oikeasti etsittiin kissojen ja koirien ja vähän muidenkin työkalujen kanssa ja siitä huolimatta solki oli ja pysyi kateissa. En edes viitsi laskea, miten monta kertaa käänsin ympäri pihamme kaikki lumikasojen pohjat tuota solkea etsiessäni ja Herra Kirjoitus tietenkin teki vastaavan työpaikallaan, sillä tuo oli toinen potentiaalinen paikka soljen katoamiseen, ja solki vain oli ja pysyi kateissa. Pieni osa, mutta oleellisen tärkeä.
Ensiksi mietimme, että viemme laukun suutarille ja kysymme, onko korjaaminen mahdollista. Suutarit kun yleensä pystyvät melkoisiin ihmeisiin. Sitten iski kuitenkin ajatus, että voisihan tuon tehdä itsekin.
Niinpä sitten aloin tutkailla huuto.netistä soveliaita halpoja laukkuja, joissa olisi vastaava solki. Paikallisille kirppareille en töiden takia ehtinyt, joten siksi netti jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Jonkin aikaa tutkailtuani, löytyikin mitoiltaan sopiva solki, jonka lupsakka itäsuomalainen myyjä suostui myymään laukusta irrotettuna, kun selitin hänelle tilanteen, miksi haluan vain osan laukusta. No, kaikki ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaikka kävimmekin myyjän kanssa pitkällistä kirjeenvaihtoa soljen mitoista. Minä unohdin kysyä soljen paksuuden - tarkistin vain pituuden ja leveyden ja ne olivat lähes täydelliset. Samaan pakettiin päätyi sitten edullisesti muutakin kivaa askartelumateriaalia, joiden käyttöön on idea jo valmiina.
Kun sitten aloimme sovitella solkea paikalleen, huomasimme kaksi asiaa. Soljen kaulan metalli osa oli millin liian lyhyt, jotta solki lukkiutuisi paikalleen ja lisäksi se oli pari milliä liian ohut, mikä myös esti soljen lukkiutumisen. Tässä kohtaa tullaan sitten siihen purukumiosioon. Olin jo aiemmin ostanut toisen soljen(josta puuttuu tuo klipsilukko osa) tätä projektia varten Kontista 20 sentin hintaan, kun en koskaan uskonut löytäväni näin täydellistä korvaavaa solkea, jonka sitten huuto.netistä löysin. Nyt kun sitä aikaisemmin hankittua solkea sitten olisi tarvittu, en löytänytkään sitä mistään, vaikka käänsin puolen huushollia ympäri. Olisin tarvinnut tuosta toisesta soljesta nahkaa (koska siinä roikkui pätkä vyötä) saadakseni sen liimattua tuonne ohuemman soljen taakse vahvikkeeksi. Etsiessäni puuttuvaa solkea, huomasin siivouskomerossa huonekaluhuopaa. Siinähän on liimaa taustalla jo valmiiksi eli päätin käyttää sitä. Musta tarramuovi oli liian paksua, joten oli pakko käyttää tuota valkoista.
Herra Kirjoitus suoritti sitten pikkuisen viilausta, ja poisti sen millin verran metallia pois tuosta soljen yläosasta. Ja sitten tuo toimii kuin unelma. Ainakin siihen asti, kunnes tuo huonekaluhuopa rullautuu kasaan tai irtoaa.
Projektit etenevät kohtuullista vauhtia, sillä se ylimääräinen tuolikin päätyi tänään uuteen kotiin. Sen saa kuulemma joku kiinalainen vaihtari, joka tulee Suomeen kolmeksi kuukaudeksi. Isäntäperheen isä oli ostajana kovasti tyytyväinen vitosen kauppaan, mutta väitän silti olleeni tyytyväisempi siihen, että tuoli sai uuden kodin.
Vähän tätä samaa taktiikkaa noudatettiin tänään herra Kirjoituksen työlaukun/salkun suhteen. Rakkaalla puolisollani on viime aikoina ollut käytössä minun vanha salkkuni, jonka ostin joskus ammoin Saksasta saamani innostuksen mukaan. Siellä kun kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla, oli koululaukkuna tuollainen nahkainen veska, joka toimii sekä reppuna, salkkuna kädestä kantaen että olkalaukkuna olkahihnasta. Ihan oikeasti äärimmäisen kätevä peli, koska tarpeettomat osat esim. pitkän olkahihnan tai repun olkaimet saattoi irrottaa ja käyttää vain niitä tarpeellisia. Tuossa laukussa oli se hyvä puoli, että se kesti isältä pojalle ja palveli koululaisia melkein ala-asteelta yliopistoon ja mahdolliseen työelämään asti. Silloin kaiken hankkimani piti olla mustaa, ja siksi salkkukin on musta - tänä päivänä ottaisin sen toisen vaihtoehdon eli luonnonvärisen siis beigen sävyisen. Tai ehkä se oli vain tapa erottua, kun saksalaisilla koululaisilla oli kaikilla nuo vaaleat. Silloin tuota laukkua myi WWF varsin suolaiseen hintaan, nykyään sitä ei ainakaan heidän kauttaa enää saa.
Kun kyseinen laukku ei enää soveltunut minun käyttööni, se makasi vuosia kotitaloni vintillä komerossa. Sieltä sen keksin Herra Kirjoituksen käyttöön joskus vuosi tai pari sitten. Ja hyvin on veska palvellut hänelläkin työkäytössä.
Nyt sitten viime talvena kävi vain niin ikävästi, että laukkua sulkevista soljista toinen irtosi ja katosi. Sitä kyllä ihan oikeasti etsittiin kissojen ja koirien ja vähän muidenkin työkalujen kanssa ja siitä huolimatta solki oli ja pysyi kateissa. En edes viitsi laskea, miten monta kertaa käänsin ympäri pihamme kaikki lumikasojen pohjat tuota solkea etsiessäni ja Herra Kirjoitus tietenkin teki vastaavan työpaikallaan, sillä tuo oli toinen potentiaalinen paikka soljen katoamiseen, ja solki vain oli ja pysyi kateissa. Pieni osa, mutta oleellisen tärkeä.
Ensiksi mietimme, että viemme laukun suutarille ja kysymme, onko korjaaminen mahdollista. Suutarit kun yleensä pystyvät melkoisiin ihmeisiin. Sitten iski kuitenkin ajatus, että voisihan tuon tehdä itsekin.
Niinpä sitten aloin tutkailla huuto.netistä soveliaita halpoja laukkuja, joissa olisi vastaava solki. Paikallisille kirppareille en töiden takia ehtinyt, joten siksi netti jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Jonkin aikaa tutkailtuani, löytyikin mitoiltaan sopiva solki, jonka lupsakka itäsuomalainen myyjä suostui myymään laukusta irrotettuna, kun selitin hänelle tilanteen, miksi haluan vain osan laukusta. No, kaikki ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaikka kävimmekin myyjän kanssa pitkällistä kirjeenvaihtoa soljen mitoista. Minä unohdin kysyä soljen paksuuden - tarkistin vain pituuden ja leveyden ja ne olivat lähes täydelliset. Samaan pakettiin päätyi sitten edullisesti muutakin kivaa askartelumateriaalia, joiden käyttöön on idea jo valmiina.
Kun sitten aloimme sovitella solkea paikalleen, huomasimme kaksi asiaa. Soljen kaulan metalli osa oli millin liian lyhyt, jotta solki lukkiutuisi paikalleen ja lisäksi se oli pari milliä liian ohut, mikä myös esti soljen lukkiutumisen. Tässä kohtaa tullaan sitten siihen purukumiosioon. Olin jo aiemmin ostanut toisen soljen(josta puuttuu tuo klipsilukko osa) tätä projektia varten Kontista 20 sentin hintaan, kun en koskaan uskonut löytäväni näin täydellistä korvaavaa solkea, jonka sitten huuto.netistä löysin. Nyt kun sitä aikaisemmin hankittua solkea sitten olisi tarvittu, en löytänytkään sitä mistään, vaikka käänsin puolen huushollia ympäri. Olisin tarvinnut tuosta toisesta soljesta nahkaa (koska siinä roikkui pätkä vyötä) saadakseni sen liimattua tuonne ohuemman soljen taakse vahvikkeeksi. Etsiessäni puuttuvaa solkea, huomasin siivouskomerossa huonekaluhuopaa. Siinähän on liimaa taustalla jo valmiiksi eli päätin käyttää sitä. Musta tarramuovi oli liian paksua, joten oli pakko käyttää tuota valkoista.
Herra Kirjoitus suoritti sitten pikkuisen viilausta, ja poisti sen millin verran metallia pois tuosta soljen yläosasta. Ja sitten tuo toimii kuin unelma. Ainakin siihen asti, kunnes tuo huonekaluhuopa rullautuu kasaan tai irtoaa.
Projektit etenevät kohtuullista vauhtia, sillä se ylimääräinen tuolikin päätyi tänään uuteen kotiin. Sen saa kuulemma joku kiinalainen vaihtari, joka tulee Suomeen kolmeksi kuukaudeksi. Isäntäperheen isä oli ostajana kovasti tyytyväinen vitosen kauppaan, mutta väitän silti olleeni tyytyväisempi siihen, että tuoli sai uuden kodin.
tiistai 7. toukokuuta 2013
BUZZAUS: Hälsäns kök Falafel
Parista vielä testaamattomasta Hälsäns kökin tuotteesta meillä testatiin seuraavaksi falafeleja, jotka itse asiassa olivat tässä kampanjassa se tuote, jota kaikkein eniten maistettavakseni odotin.
Tuotteesta kerrotaan seuraavaa: Hälsans Kökin Falafel on herkullinen kikherneistä valmistettu tuote, joka on 100% luonnollinen ja kasvisperäinen. Falafel sopii loistavasti esimerkiksi pitaleivän väliin jäävuorisalaatin ja jogurttikastikkeen kera, tai vaikkapa osaksi herkullista couscous-salaattia.
Tuotetiedot ovat seuraavat:
Kikherne (47%), kesäkurpitsa, sipuli, kasviöljy, korppujauho/vehnäjauho, vesi, suola, hiiva, leivänparanne (kasvisöljy), paprikauute), persilja, mausteet, suola (1,5 %), vesi, stabilointiaine(metyyliselluloosa), nostatusaine (natriumkarbonaatti), valkosipulijauhe, hiiva. Saattaa sisältää hivenen soijaa, kananmunaa ja seesaminsiemeniä. Voimakassuolainen.
Nuo falafelit olisi voinut valmistaa joko uunissa, mikrossa taikka pannulla paistamalla. Itse päädyin perinteiseen paistamiseen, koska samalla pannulla valmistui sitten aterian toinen osa eli paistettu haloumijuusto. Paistoin nuo pyörykät ihan ohjeiden mukaan, joten olin pikkuisen hämmästynyt ja pettynytkin, kun maistettavaksi päätyikin kylmä pyörykkä (miehellä sama juttu eli olivat kylmiä, vaikka oli ihan ohjeen mukaan paistettu). Onneksi on mikroaaltouuni, pyörykät toiselle lautaselle ja minuutin kuumennus ja johan lämpisivät.
Illallisella oli falafelien lisäksi tarjolla haloumijuustoa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja salsaa.
Falafelien maku oli voimakas ja mausteinenkin, ihan hyvä, johtuneeko sitten siitä, että pidän kikherneen mausta. Olen jossain matkallani, olisiko ollut Kreikassa, saanut paikallisia herkkufalafeleja, ja ihan niiden veroisia nämä eivät olleet - tosin tässä yhteydessä voi olla, että aika kultaa muistot ja samalta lautaselta tarjottuna olisivat pisteet menneet toisin tai tasan. Pidin mausta paljon, mausteisuus oli juuri sopiva, rakenteesta myös, mutta moitin tuota paisto-ohjetta, koska olisivat varmasti vaatineet vielä useamman minuutin pannulla lämmitäkseen kunnolla kääntelystä huolimatta. Mikrossa näiden olisi pitänyt valmistua minuutissa eli seuraavalla kerrallä käytän sitten mikroa.
Lisää tietoa täältä: http://www.halsanskok.fi/
Tuotteesta kerrotaan seuraavaa: Hälsans Kökin Falafel on herkullinen kikherneistä valmistettu tuote, joka on 100% luonnollinen ja kasvisperäinen. Falafel sopii loistavasti esimerkiksi pitaleivän väliin jäävuorisalaatin ja jogurttikastikkeen kera, tai vaikkapa osaksi herkullista couscous-salaattia.
Tuotetiedot ovat seuraavat:
Kikherne (47%), kesäkurpitsa, sipuli, kasviöljy, korppujauho/vehnäjauho, vesi, suola, hiiva, leivänparanne (kasvisöljy), paprikauute), persilja, mausteet, suola (1,5 %), vesi, stabilointiaine(metyyliselluloosa), nostatusaine (natriumkarbonaatti), valkosipulijauhe, hiiva. Saattaa sisältää hivenen soijaa, kananmunaa ja seesaminsiemeniä. Voimakassuolainen.
Nuo falafelit olisi voinut valmistaa joko uunissa, mikrossa taikka pannulla paistamalla. Itse päädyin perinteiseen paistamiseen, koska samalla pannulla valmistui sitten aterian toinen osa eli paistettu haloumijuusto. Paistoin nuo pyörykät ihan ohjeiden mukaan, joten olin pikkuisen hämmästynyt ja pettynytkin, kun maistettavaksi päätyikin kylmä pyörykkä (miehellä sama juttu eli olivat kylmiä, vaikka oli ihan ohjeen mukaan paistettu). Onneksi on mikroaaltouuni, pyörykät toiselle lautaselle ja minuutin kuumennus ja johan lämpisivät.
Illallisella oli falafelien lisäksi tarjolla haloumijuustoa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja salsaa.
Falafelien maku oli voimakas ja mausteinenkin, ihan hyvä, johtuneeko sitten siitä, että pidän kikherneen mausta. Olen jossain matkallani, olisiko ollut Kreikassa, saanut paikallisia herkkufalafeleja, ja ihan niiden veroisia nämä eivät olleet - tosin tässä yhteydessä voi olla, että aika kultaa muistot ja samalta lautaselta tarjottuna olisivat pisteet menneet toisin tai tasan. Pidin mausta paljon, mausteisuus oli juuri sopiva, rakenteesta myös, mutta moitin tuota paisto-ohjetta, koska olisivat varmasti vaatineet vielä useamman minuutin pannulla lämmitäkseen kunnolla kääntelystä huolimatta. Mikrossa näiden olisi pitänyt valmistua minuutissa eli seuraavalla kerrallä käytän sitten mikroa.
Lisää tietoa täältä: http://www.halsanskok.fi/
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Kevään ja kesän projektit
Koko kevään on käsityö- ja tuunausrintamalla ollut äärimmäisen hiljaista, vaikka ideoita on muhinut päässä vaikka millä mitalla. Kokoan niistä jonkinlaista ideakatsausta tähän, jos vaikka onnistuisin sen avulla saamaan jotain tehdyksikin.
Laatikoiden päällystämistä. Olen saanut töistä tosi hienoja kannellisia laatikoita, niissä tulee meille tavaraa ja ne päätyisivät roskiin, ellei joku halua tarjota niille uutta kotia. Ne vain ovat väriltään aaltopahvin ruskeita, osa on odottanut päällystämistä useamman vuoden, toiset muutaman viikon. Tarvittavat välineet: jämätapetteja (joita pitäisi olla vintissä jemmassa) ja tapettiliisteriä kaupasta.
Huuto.netistä hankkimani lamput kaipaavat uusia varjostimia ja lampun jalat maalia. Nuo lamput olivat paljon huonommassa kunnossa kuin myyjä antoi ilmoituksessaan ymmärtää, joten siitä syystä into niiden tuunaamiseen lopahti alkuunsa. Olin kuvitellut selviäväni päälystämällä varjostimet uudelleen, mutta varjostinten varjostinmuovi olikin rikki eli noista ei voi käyttää kuin rungon, muovitkin kun pitää uusia. Lampunjalat ovat nyt siniset ja sen verran aion pitää periaatteistani kiinni, että sen värisenä ne eivät meille muuta, vaikka miten paljon sinistä tänne muuten hiipiikin. Luonnonvalkoinen maali olisi valmiina, puuttuu vain varjostinmuovi ja varjostinmateriaali - pyörittelen pariakin erilaista silkkinauhaideaa, enkä ole vielä osannut valita. Kaupasta pitäisi hankkia sivellin noiden lampunjalkojen maalaamiseen ja materiaalit varjostimiin.
Alakerran askarteluhuoneeseen majoittamassani lipastossa odottavat myös tarvikkeet sytykeruusujen tekemiseen. Kynttilänpätkät sain lahjoituksena, kananmunakennot olen kerännyt itse (ja koko ajan yritän muistaa tallettaa niitä vielä lisää). Nyt puuttuu enää vain kynttiläväri, koska lahjoituksena saamani kynttilänpätkät ovat valkosia, tulee ruusuista tylsän värisiä ja kattila, jossa niitä voisi sulattaa. Saattaa kyllä olla niin, etten malta ottaa yhtään kattilaa omasta kaapistani, vaan ostan sellaisen kirpparilta. Kontissa näkyi olevan parin euron hinnalla kaupan.
Herra Kirjoituksen työsalkku on projekteista kiireisin. Herra Kirjoitus onnistui hukkaamaan salkustani, laukku on siis alunperin minun, mutta siirtynyt sittemmin Herra Kirjoitukselle työkäyttöön, toisen laukun sulkemiseen käytettävistä lukkosoljista. Tuo katoaminen tapahtui talvella ja olemme moneen kertaan tutkailleet kaikki potentiaaliset lumikasan pohjat ja joutuneet myöntämään, että ei vain löydy. Jotain uutta pitää siis keksiä tilalle. Varaosat etsinnässä...
Kirjavasta Veerasta pitäisi saada aikaan sukat, samoin yksille puuvillasukille olisi käyttöä. Noihin löytyvät langat vanhoista varastoista.
Vanhasta työtuolista pitäisi päästä eroon, se on jotenkin jämähtänyt tuohon työhuoneen nurkkaan.
Laatikoiden päällystämistä. Olen saanut töistä tosi hienoja kannellisia laatikoita, niissä tulee meille tavaraa ja ne päätyisivät roskiin, ellei joku halua tarjota niille uutta kotia. Ne vain ovat väriltään aaltopahvin ruskeita, osa on odottanut päällystämistä useamman vuoden, toiset muutaman viikon. Tarvittavat välineet: jämätapetteja (joita pitäisi olla vintissä jemmassa) ja tapettiliisteriä kaupasta.
Huuto.netistä hankkimani lamput kaipaavat uusia varjostimia ja lampun jalat maalia. Nuo lamput olivat paljon huonommassa kunnossa kuin myyjä antoi ilmoituksessaan ymmärtää, joten siitä syystä into niiden tuunaamiseen lopahti alkuunsa. Olin kuvitellut selviäväni päälystämällä varjostimet uudelleen, mutta varjostinten varjostinmuovi olikin rikki eli noista ei voi käyttää kuin rungon, muovitkin kun pitää uusia. Lampunjalat ovat nyt siniset ja sen verran aion pitää periaatteistani kiinni, että sen värisenä ne eivät meille muuta, vaikka miten paljon sinistä tänne muuten hiipiikin. Luonnonvalkoinen maali olisi valmiina, puuttuu vain varjostinmuovi ja varjostinmateriaali - pyörittelen pariakin erilaista silkkinauhaideaa, enkä ole vielä osannut valita. Kaupasta pitäisi hankkia sivellin noiden lampunjalkojen maalaamiseen ja materiaalit varjostimiin.
Alakerran askarteluhuoneeseen majoittamassani lipastossa odottavat myös tarvikkeet sytykeruusujen tekemiseen. Kynttilänpätkät sain lahjoituksena, kananmunakennot olen kerännyt itse (ja koko ajan yritän muistaa tallettaa niitä vielä lisää). Nyt puuttuu enää vain kynttiläväri, koska lahjoituksena saamani kynttilänpätkät ovat valkosia, tulee ruusuista tylsän värisiä ja kattila, jossa niitä voisi sulattaa. Saattaa kyllä olla niin, etten malta ottaa yhtään kattilaa omasta kaapistani, vaan ostan sellaisen kirpparilta. Kontissa näkyi olevan parin euron hinnalla kaupan.
Herra Kirjoituksen työsalkku on projekteista kiireisin. Herra Kirjoitus onnistui hukkaamaan salkustani, laukku on siis alunperin minun, mutta siirtynyt sittemmin Herra Kirjoitukselle työkäyttöön, toisen laukun sulkemiseen käytettävistä lukkosoljista. Tuo katoaminen tapahtui talvella ja olemme moneen kertaan tutkailleet kaikki potentiaaliset lumikasan pohjat ja joutuneet myöntämään, että ei vain löydy. Jotain uutta pitää siis keksiä tilalle. Varaosat etsinnässä...
Kirjavasta Veerasta pitäisi saada aikaan sukat, samoin yksille puuvillasukille olisi käyttöä. Noihin löytyvät langat vanhoista varastoista.
Vanhasta työtuolista pitäisi päästä eroon, se on jotenkin jämähtänyt tuohon työhuoneen nurkkaan.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Lempeän tulinen porkkanasosekeitto
Ilmoitin tuossa huhtikuun tavoitteissani, etten heittäisi mitään ruokaa hukkaan. Tästä syystä jääkaapin siivous kirvoitti käyttämään viime sadon viimeiset porkkanat, osa meni syöntiin ihan sellaisenaan ja osasta pyöräytin porkkanasosekeittoa.
Porkkanasosekeitto
500 g porkkanoita
20g tuoretta inkivääriä
3 rkl öljyä
1 kasvisliemi tai lihaliemikuutio
vettä
1 dl kermaa tai maitoa
1 tl arabian hot - mausteseosta
½-1 tl chiliä, jauheena, mielellään tulista
mustaa pippuria
suolaa
250g sulatejuustoa
Porkkanasosekeitto
500 g porkkanoita
20g tuoretta inkivääriä
3 rkl öljyä
1 kasvisliemi tai lihaliemikuutio
vettä
1 dl kermaa tai maitoa
1 tl arabian hot - mausteseosta
½-1 tl chiliä, jauheena, mielellään tulista
mustaa pippuria
suolaa
250g sulatejuustoa
Kuori ja kuutioi porkkanat
ja murskaa tuore inkivääri pieneksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota inkivääriä ja
porkkanoita siinä. Kaada päälle vettä niin
että kasvikset peittyvät, ja lisää kasvisliemikuutio sekä mausteet. Anna kiehua
miedolla lämmöllä kunnes porkkanat ovat kypsiä (n. 20 minuuttia).
Soseuta keitto esimerkiksi
sauvasekoittimella ja lisää joukkoon loraus kermaa tai maitoa sekä sulatejuusto. Mausta
suolalla ja pippurilla ja lämmitä keitto uudelleen.
Jos pitää sipulista, keittoon voi lisätä sipulin ja valkosipulin kynnen/kynsiä, meillä vaan ei tuo miespuolinen suostu noita syömään, joten siksi jätin ne pois.
perjantai 3. toukokuuta 2013
BUZZAUS: Maxim testaus osa kolme
Nyt on sitten kaikkia paketissa olleita Maxim- tuotteita kokeiltu vähintäänkin yhden kerran.
Tähän viimeiseen testierään (ja siis kahteen kuntoilukertaan, en edes minä näitä kaikkia kerralla mussuttanut ) valikoituivat Banana flavor Recovery Bar, Sweet&salty Energy Bar ja suklaanmakuinen Recovery Drink.
Tuo suklaanmakuinen palautusjuoma oli todellinen herkku, se maistui siltä kuin olisi juonut sulaa suklaajäätelöä. Purkin kyljen mainosteksti: "rich chocolate flavor" pitää todellakin paikkansa, sillä tuote oli ihanan suklainen ja makea - kaloreita 250ml purkissa on 250. Lisäksi sillä tosiaan on piristävä ja palauttava vaikutus, olin kuntoilun jälkeen aivan naatti, mutta suihkun ja tämän juoman jälkeen vartissa jälleen täysissä voimissani. Tämä on vähintäänkin yhtä hyvä kuin saman sarjan vaniljaversio. Tätä voisi kyllä suositella ihan herkkuhetkeenkin siis ilman kuntoilua. Ja kuntoilu toimii hyvänä tekosyynä, jos haluaa vähän terveellisempää herkkua, sillä maussa tämä ei suklaalle häviä.
Banaaninmakuinen recovery bar jäi sarjan viimeiseksi tuon makunsa takia. Minulla on joku ihme antipatia kaikkia keinomakuja vastaan - ykkösinhokkini on keinovadelma (jota oli lasten antibiooteissa ja sain siitä lapsena enemmän kuin tarpeekseni), hyvänä kakkosena tulee keinobanaani ja kolmosena keinoappelsiini (tuosta appelsiinista kirjoittelinkin jo, miten tämän sarjan appelsiinijuoma yllätti positiivisesti maullaan). Olin siis varsin epäluuloinen tuon banaanin suhteen, mutta jälleen kerran sain kantaa epäluuloni romukoppaan. Patukka maistui banaanilta, ehkä aavistuksen keinotekoiselta, mutta ei todellakaan pahalta tai täysin keinobanaanilta. Rakenne oli sarjalle tyypillinen aavistuksen karheahko, mutta maku ihan ok. Näiden palauttavien patukoiden teko ei ollut ehkä yhtä voimakas ja nopea kuin noilla juomilla, joten mieluummin kuin kuntoilun jälkeen, käyttäisin näitä ateriankorvikkeina tilanteissa, joissa ei oikein ole aikaa syödä - yhden haukun patukasta kun kyllä ehtii halutessaan ottaa.
Viimeisimpänä sitten esittelyssä ehdoton suosikkini Energy bar Sweet&salty, joka on aivan uskomattoman herkullinen yhdistelmä suolaista ja makeaa. Patukan pinnalla oli suolaisia maapähkinöitä, joista patukaan tuli kiva purutuntuma ja täyte oli sitten herkullisen makeaa. Nams. Tätä maistelin tosiaan ennen kuntoilua ja hyvin tämän avulla tuntui jaksavan urheilla.
Jos minun pitäisi nostaa maximin tuotteista kolme suosikkiani esiin, niin valinta kallistuisin sitruunan ja limen makuinen Hypotonic Sports Drinkiin, Sweet&salty patukkaan ja noihin erimakuisiin recovery drinkkeihin. Minusta tuntuu, että itselleni kuntoiluun sopii parhaiten juuri yhdistelmä, jossa käytetään juotavaa tuotetta kuntoilun aikana ja sitten kuntoilun jälkeen jotain palauttavaa. Tuo sweet&salty vaan on niin herkullinen, että se on ihan pakko mainita ja suositella kokeilemaan.
Täältä tuotteiden virallisilta nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja muutakin tietoa. www.maximsports.fi
Tähän viimeiseen testierään (ja siis kahteen kuntoilukertaan, en edes minä näitä kaikkia kerralla mussuttanut ) valikoituivat Banana flavor Recovery Bar, Sweet&salty Energy Bar ja suklaanmakuinen Recovery Drink.
Tuo suklaanmakuinen palautusjuoma oli todellinen herkku, se maistui siltä kuin olisi juonut sulaa suklaajäätelöä. Purkin kyljen mainosteksti: "rich chocolate flavor" pitää todellakin paikkansa, sillä tuote oli ihanan suklainen ja makea - kaloreita 250ml purkissa on 250. Lisäksi sillä tosiaan on piristävä ja palauttava vaikutus, olin kuntoilun jälkeen aivan naatti, mutta suihkun ja tämän juoman jälkeen vartissa jälleen täysissä voimissani. Tämä on vähintäänkin yhtä hyvä kuin saman sarjan vaniljaversio. Tätä voisi kyllä suositella ihan herkkuhetkeenkin siis ilman kuntoilua. Ja kuntoilu toimii hyvänä tekosyynä, jos haluaa vähän terveellisempää herkkua, sillä maussa tämä ei suklaalle häviä.
Banaaninmakuinen recovery bar jäi sarjan viimeiseksi tuon makunsa takia. Minulla on joku ihme antipatia kaikkia keinomakuja vastaan - ykkösinhokkini on keinovadelma (jota oli lasten antibiooteissa ja sain siitä lapsena enemmän kuin tarpeekseni), hyvänä kakkosena tulee keinobanaani ja kolmosena keinoappelsiini (tuosta appelsiinista kirjoittelinkin jo, miten tämän sarjan appelsiinijuoma yllätti positiivisesti maullaan). Olin siis varsin epäluuloinen tuon banaanin suhteen, mutta jälleen kerran sain kantaa epäluuloni romukoppaan. Patukka maistui banaanilta, ehkä aavistuksen keinotekoiselta, mutta ei todellakaan pahalta tai täysin keinobanaanilta. Rakenne oli sarjalle tyypillinen aavistuksen karheahko, mutta maku ihan ok. Näiden palauttavien patukoiden teko ei ollut ehkä yhtä voimakas ja nopea kuin noilla juomilla, joten mieluummin kuin kuntoilun jälkeen, käyttäisin näitä ateriankorvikkeina tilanteissa, joissa ei oikein ole aikaa syödä - yhden haukun patukasta kun kyllä ehtii halutessaan ottaa.
Viimeisimpänä sitten esittelyssä ehdoton suosikkini Energy bar Sweet&salty, joka on aivan uskomattoman herkullinen yhdistelmä suolaista ja makeaa. Patukan pinnalla oli suolaisia maapähkinöitä, joista patukaan tuli kiva purutuntuma ja täyte oli sitten herkullisen makeaa. Nams. Tätä maistelin tosiaan ennen kuntoilua ja hyvin tämän avulla tuntui jaksavan urheilla.
Jos minun pitäisi nostaa maximin tuotteista kolme suosikkiani esiin, niin valinta kallistuisin sitruunan ja limen makuinen Hypotonic Sports Drinkiin, Sweet&salty patukkaan ja noihin erimakuisiin recovery drinkkeihin. Minusta tuntuu, että itselleni kuntoiluun sopii parhaiten juuri yhdistelmä, jossa käytetään juotavaa tuotetta kuntoilun aikana ja sitten kuntoilun jälkeen jotain palauttavaa. Tuo sweet&salty vaan on niin herkullinen, että se on ihan pakko mainita ja suositella kokeilemaan.
Täältä tuotteiden virallisilta nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja muutakin tietoa. www.maximsports.fi
torstai 2. toukokuuta 2013
BUZZAUS: Hälsans kök, T-rexin vappulounas
Niin kuin me kaikki tiedämme, niin nakit ja perunasalaatti kuuluvat paitsi uuteen vuoteen myös vappuun - ainakin joidenkin mielestä. Meilläkin noudatettiin tuota perinnettä tänä vappuna ja syötiin nakkeja vappulounaaksi, tällä kertaa sellaisena T-rex versiona.
Tarkoitus oli siis vertailla Hälsans Kökin soijanakkeja ja tavallisia nakkeja, meillä tarjolla oli Popsin iso viitosia.
Paistoin Hälsans Kökin nakit pannulla, muita vaihtoehtoja olisi ollut grillaaminen tai uunissa valmistaminen, mutta minä luotan perinteiseen paistinpannuun. Koska kyseessä on pakastetuote, en lähtenyt niitä pilkkomaan, vaan heittelin ne pannulle kokonaisina.
Nakit kypsyivät pannulla noin viidessä minuutissa, pakkauksessa lukee kyllä 8-10 min, mutta eivät ne niin kauaa vaatineet, kun niitä käänteli, jotta paistopintaa tulisi joka puolelle. Paistopinnasta tuli muuten tosi kaunis, eivätkä nakit ottaneet pannuun kiinni, vaikka rasvana ei ollutkaan muuta kuin pyyhkäisy oliiviöljyä.
Tavalliset nakit kyllä pistelin palasiksi ja paistoin nekin pannulla. Jotta ruoka ei olisi ollut pelkkää nakkia, paistoin mukaan viimeisen jääkaapissa olleen keitetyn perunan ja lisukkeeksi tarjoilin salaattia (taisi joku olla pikkuisen innoissaan tuosta rocky roadista, kun kaikki kunnon ruoka jäi kauppaan esim. muut salaattitarpeet). Kyllä annos silti ihan näyttävä ja maukas oli.
Rakenteeltaan nuo soijanakit olivat tavallisia nakkeja karkeampia, rakeisempia ja maultaan mausteisempia, joskin niissä oli vähemmän suolaa kuin tavallisissa nakeissa. Maku oli täyteläinen ja hyvä, jotenkin sellainen bratwurstimainen pidin kovasti.
Rakas puolisoni, joka siis tosissaan on varsinainen t-rex eli armoitettu lihansyöjä, piti näistä kovasti ja ilmoitti syövänsä vastaisuudessakin. "Mä tykkäsin, vaikka maku olikin erilainen", olivat hänen kommenttinsa. Noihin samoihin sanoihin voisin minäkin yhtyä,m tosin se minun on pakko myöntää, etten osaa kuvitella valmistavani näistä nakkisoppaa, mutta esimerkiksi kesällä grillissä ovat varmasti todellista herkkua. Toinen, missä aion näitä jatkossa kokeilla, on joku espanjalaistyylinen tapas-juttu, siihenkin ne mielestäni sopisivat hyvin.
Lisää tietoa täältä:
http://www.halsanskok.fi/
Tarkoitus oli siis vertailla Hälsans Kökin soijanakkeja ja tavallisia nakkeja, meillä tarjolla oli Popsin iso viitosia.
Paistoin Hälsans Kökin nakit pannulla, muita vaihtoehtoja olisi ollut grillaaminen tai uunissa valmistaminen, mutta minä luotan perinteiseen paistinpannuun. Koska kyseessä on pakastetuote, en lähtenyt niitä pilkkomaan, vaan heittelin ne pannulle kokonaisina.
Nakit kypsyivät pannulla noin viidessä minuutissa, pakkauksessa lukee kyllä 8-10 min, mutta eivät ne niin kauaa vaatineet, kun niitä käänteli, jotta paistopintaa tulisi joka puolelle. Paistopinnasta tuli muuten tosi kaunis, eivätkä nakit ottaneet pannuun kiinni, vaikka rasvana ei ollutkaan muuta kuin pyyhkäisy oliiviöljyä.
Tavalliset nakit kyllä pistelin palasiksi ja paistoin nekin pannulla. Jotta ruoka ei olisi ollut pelkkää nakkia, paistoin mukaan viimeisen jääkaapissa olleen keitetyn perunan ja lisukkeeksi tarjoilin salaattia (taisi joku olla pikkuisen innoissaan tuosta rocky roadista, kun kaikki kunnon ruoka jäi kauppaan esim. muut salaattitarpeet). Kyllä annos silti ihan näyttävä ja maukas oli.
Rakenteeltaan nuo soijanakit olivat tavallisia nakkeja karkeampia, rakeisempia ja maultaan mausteisempia, joskin niissä oli vähemmän suolaa kuin tavallisissa nakeissa. Maku oli täyteläinen ja hyvä, jotenkin sellainen bratwurstimainen pidin kovasti.
Rakas puolisoni, joka siis tosissaan on varsinainen t-rex eli armoitettu lihansyöjä, piti näistä kovasti ja ilmoitti syövänsä vastaisuudessakin. "Mä tykkäsin, vaikka maku olikin erilainen", olivat hänen kommenttinsa. Noihin samoihin sanoihin voisin minäkin yhtyä,m tosin se minun on pakko myöntää, etten osaa kuvitella valmistavani näistä nakkisoppaa, mutta esimerkiksi kesällä grillissä ovat varmasti todellista herkkua. Toinen, missä aion näitä jatkossa kokeilla, on joku espanjalaistyylinen tapas-juttu, siihenkin ne mielestäni sopisivat hyvin.
Lisää tietoa täältä:
http://www.halsanskok.fi/
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Neljännes vuoden hankinnat
Alan ylittää itseni näiden hankintojeni suhteen. Tässä postauksessa esitellään hirmuiset hankintani väliltä helmi-huhtikuu.
Helmikuussa oli pakko käyttää vanheneva s-kaupan lahjakortti, joten hankintaan päätyi myös jotain sellaista, jonka hankkimista olen kyllä pitkään miettinyt, mutta yleensä kaupassa ollessani unohtanut sen. Tämä kuuluu niihin, joita ei palata kassajonosta hakemaan, se kun ei ole niin tarpeellinen. Ja kuitenkin se on tarpeellinen, nimittäin ripsiharja ja -kampa yhdistelmä. Hintaa huimat 5,9 €.
Hemmotelupäiväni saldona meille muutti myös pari hiustenhoitotuotetta. Hiuspuuteri ja raskaille hiuksille tarkoitettu tyvikohottava muotovaahto. Osan näistä maksoin lahjakortilla, jonka sain sukulaisiltani synttärilahjaksi. Sillä samalla lahjakortilla maksettiin myös ultraäänikasvohoito, kulmien muotoilu ja värjäys sekä ripsien värjäys ja hiustenleikkaus. Omaa kustannettavaa näistä jäi noin 13 euroa.
Lautapeli kokoelmaa tuli täydennettyä Wapi-nimisellä pelillä. Tätäkin olen etsiskellyt pitkään, koska en pelin todistetusta viihdytysarvosta huolimatta ole ollut valmis maksamaan siitä mahdottomia. Nyt oli peli halpa, mutta kun siihen päälle lisää postin varsin kohtuuttomat toimituskulut, niin hinta nousi likelle kipurajaa. Peli itsessään maksoi 3,50€ ja postikulut 7,20€ eli kokonaishinta 10,70€.
Ei siis kovin kummoisia hankintoja ole tässä viimeisten kuukausien aikana tullut tehtyä ajattelin itsekseni, kunnes iski huhtikuu ja sitten repesi:
Ostin itselleni Teamin työtuolin käytettynä Kontista hurjaan 20€ hintaan. Väri vain on pikkuisen väärä - se kun on mariininsininen (mitä tulikaan kirjoitettua sen sinisen ryömimisestä vaatekaappiin, nyt se hiipii jo kotiinkin), mutta ainahan sen voi päälystää jonkun muun väriseksi. Miten olisi vaikka turkoosi tai lime? :-) Kuva muuten vääristää väriä melkoisesti, ei se ihan noin vaalea sininen kuitenkaan ole, vaan ihan oikeasti tumma mariini.
Samaiselta Kontin käynniltä mukaani päätyi myös Gollan turkoosi kännykkäkotelo, se on aivan uusi ja täsmälleen samanlainen kuin se, jota aikaisemmin tuunasin ja sitten myöhemmin hukkasin. Päätin hankkia tämän kahden euron arvoisen aarteen, vaikka sille juuri tällä hetkellä ei olekaan käyttöä. Olen kuitenkin niin äärimmäisen hyvä kadottamaan noita kännykkäkoteloita, että on syytä olla edes yksi varastossa.
Lisäksi löysin itseni hipelöimästä noita kynsiviiloja, ei siis Kontissa, vaan supermarketissa. Olivat niin syötävän suloisia ja kun niitä sai eurolla kolme, oli ihan pakko. Loistavana perusteluna tietenkin se, että noista voi sitten aina yhden kerrallaan laittaa meikkipussiin (ja tietenkin siivota sieltä ne vanhat loppuunkäytetyt viilat pois).
Langat, kirjava Veera, 100% akryyliä, ovat Prisman tarjouksesta ja kustansivat euron kerä. Näin työkaverillani samantyyliset puuvillasukat, niissä oli valkoisella pohjalla noita neonsävyisiä pilkkuja ja ne olivat niin hauskannäköiset, että pitää päästä kokeilemaan itsekin, josko näistä Veeroista syntyisi edes puoliksi yhtä hyvät. Näyttävät kyllä aika lyhyiltä nuo neonväriset pätkät eli näistä saattaa tulla turhan kirjavat, kun yksi väri ei riitä edes yhteen silmukkaan. Vinkkinä Novitalle: saisiko samaa tyyliä olevaa lankaa, mutta niin, että neonpätkät ovat pidempiä ja niitä olisi harvemmassa? Erottuisivat niin paremmin.
Kosmetiikan osalta kaikki menee sinne linjalle "saatu". Dermosil nimittäin muisti uusimmalla lehdellään ja sen välissä oli taas näytteitä. Testattavaksi päätyvät siis After sun shower gel, aurinkorasva suojakertoimella 20 ja aina cream (jokapäiväiseen kauneudenhoitoon kehitetty voide).
Kaikki hankintani on tosiaan esitelty tässä postauksessa. Ihan oikeasti teille epäilijöille tiedoksi, että en ole alkuvuonna langennut ostamaan yhtään vaatteita, kenkiä tai laukkuja, pelejä olen ostanut vain yhden ja kosmetiikkaakin vain noiden kahden purkin verran. Saa onnitella! :-D
Helmikuussa oli pakko käyttää vanheneva s-kaupan lahjakortti, joten hankintaan päätyi myös jotain sellaista, jonka hankkimista olen kyllä pitkään miettinyt, mutta yleensä kaupassa ollessani unohtanut sen. Tämä kuuluu niihin, joita ei palata kassajonosta hakemaan, se kun ei ole niin tarpeellinen. Ja kuitenkin se on tarpeellinen, nimittäin ripsiharja ja -kampa yhdistelmä. Hintaa huimat 5,9 €.
Ei siis kovin kummoisia hankintoja ole tässä viimeisten kuukausien aikana tullut tehtyä ajattelin itsekseni, kunnes iski huhtikuu ja sitten repesi:
Ostin itselleni Teamin työtuolin käytettynä Kontista hurjaan 20€ hintaan. Väri vain on pikkuisen väärä - se kun on mariininsininen (mitä tulikaan kirjoitettua sen sinisen ryömimisestä vaatekaappiin, nyt se hiipii jo kotiinkin), mutta ainahan sen voi päälystää jonkun muun väriseksi. Miten olisi vaikka turkoosi tai lime? :-) Kuva muuten vääristää väriä melkoisesti, ei se ihan noin vaalea sininen kuitenkaan ole, vaan ihan oikeasti tumma mariini.
Lisäksi löysin itseni hipelöimästä noita kynsiviiloja, ei siis Kontissa, vaan supermarketissa. Olivat niin syötävän suloisia ja kun niitä sai eurolla kolme, oli ihan pakko. Loistavana perusteluna tietenkin se, että noista voi sitten aina yhden kerrallaan laittaa meikkipussiin (ja tietenkin siivota sieltä ne vanhat loppuunkäytetyt viilat pois).
Langat, kirjava Veera, 100% akryyliä, ovat Prisman tarjouksesta ja kustansivat euron kerä. Näin työkaverillani samantyyliset puuvillasukat, niissä oli valkoisella pohjalla noita neonsävyisiä pilkkuja ja ne olivat niin hauskannäköiset, että pitää päästä kokeilemaan itsekin, josko näistä Veeroista syntyisi edes puoliksi yhtä hyvät. Näyttävät kyllä aika lyhyiltä nuo neonväriset pätkät eli näistä saattaa tulla turhan kirjavat, kun yksi väri ei riitä edes yhteen silmukkaan. Vinkkinä Novitalle: saisiko samaa tyyliä olevaa lankaa, mutta niin, että neonpätkät ovat pidempiä ja niitä olisi harvemmassa? Erottuisivat niin paremmin.
Kosmetiikan osalta kaikki menee sinne linjalle "saatu". Dermosil nimittäin muisti uusimmalla lehdellään ja sen välissä oli taas näytteitä. Testattavaksi päätyvät siis After sun shower gel, aurinkorasva suojakertoimella 20 ja aina cream (jokapäiväiseen kauneudenhoitoon kehitetty voide).
Kaikki hankintani on tosiaan esitelty tässä postauksessa. Ihan oikeasti teille epäilijöille tiedoksi, että en ole alkuvuonna langennut ostamaan yhtään vaatteita, kenkiä tai laukkuja, pelejä olen ostanut vain yhden ja kosmetiikkaakin vain noiden kahden purkin verran. Saa onnitella! :-D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
