Miten se sinne hiipi

Kuten ehkä mahdollisesti olette sattuneet kuulemaan rouva Jälkikirjoitus pitää vihreästä väristä ja turkoosista ja tietenkin punaisesta sekä luonnonvalkoisesta ja hiekanruskeasta. Sininen, erityisesti tummansininen, on vain jotenkin ollut vaalean lilan keralla sellainen väri, jota en koe omakseni.

Satuin tässä päivänä muutamana vilkaisemaan peiliin, kun olin uloslähdössä. Onhan se sentään syytä tehdä, ihan vain jo sen takia, että varmistuu, että on ymmärtänyt laittaa vaatteet päälleen ja myös siksi, ettei lahkeesta roiku vaikka ylimääräisiä sukkahousuja niin kuin eräällä työkaverillani. Puhumattakaan siitä, että huulipunan pahus on sattunut hyppäämään hampaisiin ja pilkistelee sieltä hymyn kera.

No, tällä kertaa nyt vain satuin vilkaisemaan peiliin hiukan toisin silmin kuin tavallisesti. Jätin tietoisesti huomioimatta sen, miten ison osan olemukseni täytti peilistä tai miten kipeästi naamani kaipaisi auringon ruskettavaa kosketusta. Sen sijaan katseeni pysähtyi siihen tavalliseen arkisotisopaani, joka päälläni täältä asunnostamme useimmiten poistun. Jälleen kerran lienee syytä mainita se, että työnantajan tarjoama vaatetusetu takaa sen, että töissä on aina tai ainakin lähes aina, jollei joku ole jemmannut kaikkia sopivan kokosia vaatteita pukukaappinsa, saatavilla siistit työvaatteet eikä näin ollen tarvitse juuri panostaa pukeutumiseen töissä olemista varten. Tuijotin siis peilistä tuulipukuista minääni ja jouduin irvistämään. Ne vaatteet, joissa useimmiten juuri tällä hetkellä liikun, ovat tummansiniset tuulihousut ja tummansininen, puhtaan valkoisella tehostettu tuulitakki - eri paria tosin, takki on Umbron ja housut Raiskin, mutta sillä ei liene tässä asiassa mitään merkitystä, sillä ne tosiaan olivat siniset, tummansiniset. Raiskin housut sitä tavallisinta mariininsiniseksi kutsutta tummansinisen sävyä ja takki pikkuisen kirkkaampi, ei kuitenkaan mikään suomenlipunsininen, vaan kuitenkin tummansininen sekin.

Miten ihmeessä tummansiniset vaatteet ovat hiipineet kaappiini jokapäiväisiksi käyttövaatteiksen? Missä kohtaa värisilmäni on jättänyt minut ja saanut hankkimaan jotain tuollaista, eihän sininen edes sovi minulle? Pahinta tässä on se, että toinen, kolmas ja viideskin vilkaisu todistivat sen tosiasian, ettei tuo sininen väri päälläni näyttänyt lainkaan niin pahalta kuin kuvittelin. Siitäkin huolimatta lienee syytä jossain vaiheessa tehdä inventaariota vaatekaapissa ja katsoa, mitä sinne on huomaamattani hiipinyt. Kuinkahan paljon vaaleaa liilaa sieltä oikein löytyykään niiden kaksien housujen lisäksi, joiden tiedän siellä olevan?

Koska ulkona sataa, tuulee ja myrskyää, tyydyn kuitenkin jälleen kiskomaan tummansinisen tuulipuvun ylleni uskoen, ettei kukaan ainakaan tällaisella kelillä vilkaisekaan minua, vaan keskittyy pyrkimään sisälle lämpimään, niin minä ainakin itse tekisin.