perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kun en vaan kykene

Olen useimmissa asioissa äärimmäisen kurinalainen ja menen tavoitteet asetettuani vaikka läpi harmaan kiven päämäärän saavuttaakseni - tosin saattaa olla, että en välttämättä mene sen kiven läpi, vaan kiipeän yli tai kaivaudun alta, kun kiertämään ei pääse. Tavoitteen asetettuani menen kuitenkin siihen suuntaan kaikin voimin.

On kuitenkin kaksi asiaa, joita en millään, mitenkään ja kuinkaan kykene tekemään, en pitkäaikaisesti ja niin kuin ne pitäisi tehdä. Nuo kaksi asiaa ovat tilikirja ja ruokapäiväkirja. Turha sanoakaan, ettenkö olisi yrittänyt - ruokapäiväkirjan suhteen olen varmasti kolunnut läpi kaikki mahdolliset netin palvelut, hankkinut niin asiallisia kuin kauniitakin vihkoja, kovilla kansilla ja kauniilla kuvilla, ohuita ja paksuja, käyttänyt paperilappuja ja A3sia ja lopputulos on aina sama: jaksan kaksi päivää, korkeintaan ja sitten alkaa lipsua. Viimeistään neljäntenä päivänä totean, ettei tästä mitään tule ja lopetan.

Tilikirja on toinen aivan yhtä epätoivoinen. Kykenen kyllä siihen, että palkastani jää joka kuukausi säästöön ja siihen, että tiedän viiden euron tarkkuudella, paljonko minulla on tileilläni rahaa, mutta en kerta kaikkiaan kykene kirjaamaan tulojani ja menojani vihkoon. Tätäkin olen yrittänyt aika epätoivoisesti ja monta kertaa ja silti lopputulos on se sama: parin viikon jälkeen kirjaaminen vaan jää. Tähänkin on koitettu hakea apua myös netistä ja todettu, että se toimi vielä huonommin kuin vihkosysteemi.

Jossain kohtaa sitten päätin, että antaa olla. Kun kerran tilini ja talouteni pysyvät tasapainossa ilman tilikirjaakin, niin annan itselleni luvan olla "huono emäntä" ja jättää tilikirjat täyttämättä. Sen sijaan tuohon ruokapäivään pitäisi ihan tosissaan panostaa - se kun on kyllä oiva apuväline, mutta miten sen täyttäminen tosiaan voi olla niin kovin, kovin hankalaa.

Ei kommentteja: