Pataisaa vappua!

Tämä viime viikon lauantaina maakuntalehdessä julkaistu mainos havainnollistaa aika hyvin, millaisissa tunnelmissa täällä on viime ajat eletty. Kunnianarvoisa maakuntalehtikin oli tosiaan muuttanut torstain ajaksi nimensä Patakunnan kansaksi.

Tämän kuvan myötä haluan toivotella kaikille oikein iloista ja hauskaa vappua!

Rocky road Rouva Jälkikirjoituksen tapaan

Koska eilen tuli testailtua noita rocky road reseptejä, on "aivan pakko" pistää julkaisuun vielä yksi ehdotelma aiheeseen liittyen: nimittäin Rocky road rouva Jälkikirjoituksen tapaan.

Ensimmäiseksi selataan läpi paitsi nuo tuohon reseptivalikoimaan otetut vaihtoehdot myös tusina muuta reseptiä ja mietitään, että mitähän noista vapuksi kokeilisi. Sitten seuraakin se kuningasajastus ja kauppaan ryntäys: miksi tehdä yhtä, kun voi tehdä montaa.

Niinpä me sitten eilen illalla Herra Kirjoituksen kanssa silppusimme vaahtokarkkeja, kirsikoita ja lakritsia, sulattelimme suklaata ja teimme rocky road-koostetta. Ja sehän menee näin (kannattaa sitten lukea loppuun ja rynnätä kauppaan vasta sen jälkeen).

Tarvitset:
-   riittävän laakean astian, esim. elmu-kelmulla vuorattu piirakkavuoka on tähän mitä loistavin

-  2-4 sopivaa rocky road reseptiä ja niihin tarvittavat aineet, sooloillakin saa, sillä rocky roadiinhan voi  
    pistää melkein mitä vaan ylijäämäherkkuja (jos sellaisia jostain ihmeen syystä sattuu olemaan). Noista
    resepteistä kannattaa laskea sopiva pienennössuhde sitten ennen kaupassa käyntiä, jos tarvitset lakritsaa
    kahden patukan verran, ei ehkä kannata ostaa 400g pussia, jos ei muutoin satu olemaan suuri lakritsin
    ystävä.

-   laske siis ennen kauppaan menoa tarvitsemasi aineet esim. 50 grammalle suklaata (siis jos reseptissä on
    500g suklaata, ota sitä ja muita aineita 1/10, vaikka se sitten tarkoittaa 9 grammaa kirsikoita ;-) )

-  ota toteutukseen ensimmäinen resepti ja levitä siinä tarvittaivia aineita piirakkavuoan pohjalle siinä
    suhteessa, kun aiot reseptejä kokeilla. Kaksi reseptiä täytä puolet, kolme reseptiä täytä kolmannes, neljä
    neljännes jne. Itse kokeilimme kolmella ja toimi hyvin.

-   kun "kuivat aineet" on levitelty valmiiksi vuoan pohjalle (tai sekoitettu kipossa ja kaadettu sitten vuokaan),
    sulatettaan suklaa. Yhdestä 200g levystä Fazerin sinistä riittää hyvin yhteen piirakkavuoalliseen, jos ei
    halua yltiösuklaista versiota.

-   kaadetaan sulatettu suklaa noiden muiden aineiden päälle, annetaan vetäytyä pari minuuttia, pistetään
     kelmu päälle ja painellaan tiiviiksi. Sitten vaan jääkaappiin jäähtymään.


Eilen tuli todistettua sekin, että tuollaisena suhteellisen ohuena rocky road kovettuu noin tunnissa (oli ihan pakko vähän maistaa...). Meillä oli yhdessä vuoassa kolme eri rocky road versiota:  reseptikoosteen kakkonen (jossa tosin oli suolapähkinöitä tavallisten maapähkinöiden tilalla), reseptikoosteen kuutonen ilman mitään muutoksia ja överi rockysta kevennetty versio, jossa oli suolapähkinöitä, vaahtokarkkeja ja lakua, koska minä unohdin viikunat kauppaan. Kummallekin löytyi oma suosikki, vaikka kaikki olivatkin hyviä. Herra Kirjoitus tykkäsi tuosta kuutosesta ja minä laku-versiosta.

BUZZAUS: kasvishampurilaiset Hälsans Kök

Pääsin Buzzadorin kautta mukaan testaamaan Hälsans Kök - tuotteita. Hälsans Kök on valmistanut herkullista kasvisruokaa jo yli 25 vuotta. Koko tämän ajan toimintaa on ohjannut intohimo ruokaa kohtaan ja tavoite tarjota kuluttajille uusia ja hyviä lihattomia vaihtoehtoja. He ovat ylpeitä käyttämistään puhtaista raaka-aineista, tuotteidensa korkeasta laadusta sekä tietysti näiden kahden tuloksesta – Herkullisesta mausta.

Ensimmäiseksi testasimme Hälsäns Kökin kasvispihvejä, joista tehtiin kasvishampurilaisia. Tarvikkeina siis ruis-vehnäsämpylöitä, chgeddarjuustoa, salaattia, maustekurkkua ja tietenkin nuo kasvispihvit. Kuvasta puuttuvat ketsuppi ja salaattikastike, jota hampurilaisiin myös käytettiin.

 Pihvejä on tuossa 300g laatikossa yhteensä neljä, siis kaksi hampurilaista kummallekin meistä.

Sillä aikaa, kun pihvit paistuivat pannussa, paahtuivat sämpylät paahtimessa ottamassa vähän lämpöä.

 Hampurilaiset koottiin perinteisen kaavan mukaan, sämpylälle ensin salaattikastiketta, sitten jääsalaatin lehtiä, cheddarviipale, sitten pannulta kuuma pihvi, ketsuppia, maustekurkkua ja kansi.

Valmis herkku näytti siis tältä.

 

Kasvispihvit yllättivät positiivisesti. Makua niissä tosiaan oli runsaasti, rakenne oli mielyttävä, pihveissä oli kunnon suutuntuma, joka on siis aivan toista kuin valmiissa jauhelihapihveissä. Maussa oli aavistus "savua" mukana, mikä tietysti oli tällaiselle barbeque-friikille pelkkää plussaa.

Olen yleensä aika kriittinen muuttamaan suosikkiruokalistaani, mutta sijoittaisin nämä suosikkiburgerpihvieni top listalle sijalle 3 - näiden edelle menevät vain äidin tekemät jauhelihapihvit ja Elli-tädin reseptin mukaan tehdyt pakettipihvit. Sijoitus on siis korkein mahdollinen, mitä valmisruoalle antaisin ja nämä hakkaavat jopa omat jauhelihapihvini, mikä on aika paljon valmisruokatuotteelta.

Positiivisinta asiassa on se, että huushollimme lihansyöjä, Herra Kirjoitus, joka on varsinainen T Rex, suostui myös syömään näitä. Jotain Herra Kirjoituksen suhteesta lihaan kertoo se autuas hymy, joka hänen naamalleen levisi brasialaisissa ravintoloissa, joissa lautasella oli yleensä yksi viipale tomaattia ja yksi salaatinlehti, muutama ranskalainen ja puolen lautasellista pihviä: kerrankin riittävästi lihaa.

Mutta saakoon Herra Kirjoitus oman puheenvuoronsa näihin purilaisiin liittyen: 

Roaar :) tai jsp, kun en tiedä miten T Rex ääntelisi kun oli syönyt lihaa... 

Olen yleensä sitä mieltä että jos ruoka on terveellistä, niin se ei voi olla hyvää. Tällä kertaa minulla oli hieman ennakkoasenteita kasvisburgeria kohtaa, ajattelin että ei se voi olla kovin hyvä, koska tähän mennessä syömäni kasvispihvit tms. eivät todellakaan ole makuhermojani hemmotelleet... joten Hälsans Kökillä on iso työ minun kohdallani. Hamppis todellakin näytti allaolevalta ja ensimmäisen haukkauksen jälkeen olin hieman ihmeissäni... Maistoinko lainkaan pihviä? koska sellaista "kasviksen" makua ei selvästi huomannut... silmäiltyäni purilaista, huomasin että kyllä oli osa pihvistä oli kadonnut "tuulensuojaan". Pihvi ei ollut niin tiivis mitä aito-liha pihvi on, vaan tämä oli selvästi rakenteeltaan rakeisempi. Maku oli jollain tavalla erillainen kuin lihapihvillä ja se oli mieleeni, koska maku ei tuonut mieleen kasvista tai mielikuvaa kasviksesta.

Plussaa annan kasvispihville siitä että siitä ei jäänyt sellaista "rasvaista" makua, vaan se tuntui olevan tasapainoisempi kokonaisuus. Risuja annan hinnasta, 4 pihviä maksoi 4,32e joka on paljon verrattuna valmiisiin jauhelihapihveihin (muistaakseni oikeita "jauhelihapihvejä" saa alle 80c kpl hintaan).

Loppujen lopuksi, kerroin rakkalle vaimolleni että "en pistä hanttiin, vaikka tekisit toisenkin samanlaisen hamppiksen" jonka hän sitten valmisti - ja se maistui edelleen hyvältä - vaikka söinkin sen tälläkertaa vielä tarkemmin maistellen.  Nam sanoo Herra "Melkein Vege T Rex" Kirjoitus.

http://www.halsanskok.fi/ sivuilta löytyy lisää tietoa tuotteista, mielenkiintoisia reseptejä ja tietoa ajankohtaisista asioista.

Edit: rocky road

Lisäsin vielä yhden, hyväksi todetun reseptin  tuonne rocky road koosteeseen.

Jos jollain on jemmassa joku hyvä resepti ja haluaa jakaa sen kanssamme, niin lisään sen mielelläni tuonne koosteeseen.

BUZZAUS: Maxim-tuotteet osa 2

Sitten esittelyssä lisää testattuja Maxim-tuotteita.

Total hydration- putkessa on veteen liuotettavia tabletteja ja tuote on tarkoitettu käytettäväksi treenin aikana. Ensimmäinen  ja ainoa miinus tuotteelle tuli siitä, että putkessa on kymmenen tablettia ja 750ml pulloon niitä laitetaan kolme, miksi ei siis voi olla 12 tablettia, jotta niitä riittäisi tasan neljään pullolliseen. Maku oli miedon appelsiininen - tässä siis vertailtu täysmehuun. Pelkäsin aluksi, että juoma maistuisi siltä menneiden vuosien vitamiiniliemien keinoappelsiiniltä, josta silloin sain kauhuni. Maku oli kuitenkin mielyttävä, selkeästi appelsiininen, ei liian mieto tai voimakas. Näitä kokeilin käydessäni yövuorojen välillä salilla (tähän testijaksoon on osunut poikkeuksellisen paljon yövuoroja minusta riippumattomista syistä) ja jaksoin tehdä harjoitukseni läpi kunnolla.

Salilta kotiin päästyäni nappasin nassuun vielä tuollaisen Recovery drinkin. Kolmesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta (vanilja, mansikka ja suklaa) valitsin vaniljanmakuisen. Herra Kirjoitus altistettiin tämän tuotteen kohdalla sokkotestille ja ensimmäinen kommentti oli: "vaniljakastiketta purkissa...". Tuote oli tosiaan sellaista paksua, kastikemaista ja voimakkaasti makeaa ja vaniljaista - hyvää, sanoisin minä. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus, mutta kumman hyvin tuo tuntui antavan lisää voimia tai paremminkin palauttavan niitä, sillä takana oli tosiaan yksi töissä valvottu yö, kunnon treeni ja silti tunsin olevani täysissä voimissani jälleen töihin mennessäni.

Tämä yhdistelmä total hydration tabletit ja recovery drink tuntui tosiaan toimivan.

Aikaisemmin kokeilin After training baria tumman suklaan makuisena. Maku oli mielyttävä, mielestäni kuitenkin varsin tumma. Patukan rakenne oli sellainen karkeahko, ateriankorvaus tai proteiinipatukoille tyypillinen. Nälän tämä kyllä vei ihan kiitettävästi, vaikka ei varsinaiseksi aterian korvaus tuotteeksi ole tarkoitettukaan.

On vielä yksi tuote, josta ei ole kuvaa. Mikä olisikaan liikunnan lisäksi se tilanne, jossa tarvitaan kunnolla energiaa? Miten olisi vaikka kiireinen yövuoro? Elimistö on jo pelkästä valvomisesta kovilla ja käy sen vuoksi ylikierroksilla, puhumattakaan siitä, kun pitää vielä kyetä tekemään töitä kiireessä eikä oikeastaan ole aikaa syödä.

Sellaiseen tilanteeseen nappasin mukaani Caramel& choco Energy barin - tai sanotaanko niin, että nappasin sen mukaan pahimman mahdollisen tilanteen varalle ja sellaiseen töissä törmäsin. Tuli siis todistettua, että kyseinen tuote toimii myös ateriankorvikkeena, sillä se antaa nopeasti energiaa ja auttaa jaksamaan. Maku oli todella herkullinen, sokkotestissä olisin kuvitellut varmaan syöväni jotain "oikeaa" tavallista suklaapatukkaa, mukavana yllärinä tuotteessa olivat kuivatuiksi hedelmiksi/marjoiksi tulkitsemani palaset, jotka patukan sisällysluettelon mukaan olivat karamellipaloja. Energiaa tässä patukassa tosiaan on reilusti, yli 220 kcal, joista suurin osa hiilihydraateista, proteiineja tuotteessa on sen verran, että se myös pitää nälkää loitolla.


Täältä tuotteiden virallisilta nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja muutakin tietoa. www.maximsports.fi

Kun en vaan kykene

Olen useimmissa asioissa äärimmäisen kurinalainen ja menen tavoitteet asetettuani vaikka läpi harmaan kiven päämäärän saavuttaakseni - tosin saattaa olla, että en välttämättä mene sen kiven läpi, vaan kiipeän yli tai kaivaudun alta, kun kiertämään ei pääse. Tavoitteen asetettuani menen kuitenkin siihen suuntaan kaikin voimin.

On kuitenkin kaksi asiaa, joita en millään, mitenkään ja kuinkaan kykene tekemään, en pitkäaikaisesti ja niin kuin ne pitäisi tehdä. Nuo kaksi asiaa ovat tilikirja ja ruokapäiväkirja. Turha sanoakaan, ettenkö olisi yrittänyt - ruokapäiväkirjan suhteen olen varmasti kolunnut läpi kaikki mahdolliset netin palvelut, hankkinut niin asiallisia kuin kauniitakin vihkoja, kovilla kansilla ja kauniilla kuvilla, ohuita ja paksuja, käyttänyt paperilappuja ja A3sia ja lopputulos on aina sama: jaksan kaksi päivää, korkeintaan ja sitten alkaa lipsua. Viimeistään neljäntenä päivänä totean, ettei tästä mitään tule ja lopetan.

Tilikirja on toinen aivan yhtä epätoivoinen. Kykenen kyllä siihen, että palkastani jää joka kuukausi säästöön ja siihen, että tiedän viiden euron tarkkuudella, paljonko minulla on tileilläni rahaa, mutta en kerta kaikkiaan kykene kirjaamaan tulojani ja menojani vihkoon. Tätäkin olen yrittänyt aika epätoivoisesti ja monta kertaa ja silti lopputulos on se sama: parin viikon jälkeen kirjaaminen vaan jää. Tähänkin on koitettu hakea apua myös netistä ja todettu, että se toimi vielä huonommin kuin vihkosysteemi.

Jossain kohtaa sitten päätin, että antaa olla. Kun kerran tilini ja talouteni pysyvät tasapainossa ilman tilikirjaakin, niin annan itselleni luvan olla "huono emäntä" ja jättää tilikirjat täyttämättä. Sen sijaan tuohon ruokapäivään pitäisi ihan tosissaan panostaa - se kun on kyllä oiva apuväline, mutta miten sen täyttäminen tosiaan voi olla niin kovin, kovin hankalaa.

Rocky road reseptikooste

Rocky roadhan on australialainen herkku, jonka tekemiseen on varsin monta tapaa. Tähän tekstiin kokoan muutaman reseptin, joista osa on kokeiltu ja hyväksi todettu, osa vielä odottaa testaamista. Niistä laitan lisäinformaatiota sitten kun olen ne ehtinyt testata (jotenkaan en jaksa epäillä, etteivätkö ne tulisi testatuiksi tässä pikapuoliin...)

Rocky road I

60g vaahtokarkkeja
250g erilaisia pähkinöitä
200g kuivahedelmiä
200g tummaa suklaata
100g maitosuklaata

Vuoraa laakea uunivuoka elintarvikekelmulla. Levitä pieniksi pilkotut kuivahedelmät, pähkinät ja vaahtokarkit vuokaan. Sulata tumma suklaa vesihauteessa ja levitä vuokaan. Sulata maitosuklaa ja kaada raidoiksi tumman suklaan päälle. Anna jäähtyä jääkaapissa. Lohko tai leikkaa tarjolle, kun levy on jähmettynyt.



Rocky Road II

500g suklaata (valkoista, tummaa tai maitosuklaata)
90g säilöttyjä kirsikoita
150g vaahtokarkkeja
45g murskattuja maapähkinöitä

Kelmuta 11x22cm kokoinen vuoka. Leikkaa kirsikat ja vaahtokarkit neljänneksiksi. Sulata suklaa vesihauteessa. Levitä kolmannes sulatetusta suklaasta vuoan pohjalle. Levitä suklaan päälle puolet  kirsikoista, vaahtokarkeista ja ja pähkinöistä. Seuraavaksi vuokaan lisätään puolet jäljellä olevasta suklaasta, toinen kerros "täytettä" eli loput kirsikat, vaahtokarkit ja pähkinät. Ylimmäksi laitetaan loput suklaasta. Annetaan jäähtyä jääkaapissa noin kahdeksan tunnin ajan tai kunnes herkku on kovettunut, leikataan paloiksi.




Överi Rocky road

200 g maitosuklaata (Fazerin sinistä)
200 g tummaa suklaata
1 säilykepurkki kondensoitua maitoa (makeutettua)
50 g voita

200 g lakritsipaloja
100 g vaahtokarkkeja
5-7 kuivattua viikunaa
3 dl suolapähkinöitä

Pilko kulhoon karkit - lakut suunnilleen puoliksi, vaahtokarkit samankokoisiksi suupaloiksi  kuin lakut. Pienennä myös kuivatut viikunat. Laita kulhoon ja sekoita joukkoon suolapähkinät. Jätä halutessasi hieman vaahtokarkkeja koristelua varten syrjään.

Kaada kondensoitu maito kattilan pohjalle. Lisää voinokare. Pilko suklaalevyt joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoitellen kunnes suklaapalat ja voi on sulaneet ja massa on tasaista. Katso ettei massa ole liian kuumaa (jos on, niin anna ihan hetki jäähtyä). Kaada sulanut massa karkki-hedelmä-pähkinäseoksen päälle ja sekoita hyvin.

Levitä massa tasaiseksi levyksi leivinpaperillä päällystetylle uunipellille tai muuhun sopivaan astiaan. Siirrä jääkaappiin kovettumaan. Kovettumisessa menee useita tunteja, suosittelen yön yli odottamista.





Rocky Road III

250g suklaata (tummaa suklaata tai maitosuklaata)
1½ dl maapähkinävoita
1 prk kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä
100g pieniä vaahtokarkkeja tai isoja 4 osaan leikattuna
1 dl suolapähkinöitä
(1½ dl kuivattuja karpaloita)


Sulata paloiteltu suklaa ja maapähkinävoi vesihauteen päällä metalli­kulhossa. Sekoita joukkoon loput ainekset. Kumoa seos leivinpaperilla vuorattuun laidalliseen vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Peitä ja nosta viileään. Leikkaa kovettunut seos annospaloiksi ennen tarjoilua
 


 
Rocky Road IV

200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
tölkki kondensoitua maitoa 
25 g voita 
150 g pieniä vaahtokarkkeja
125 g cashew-pähkinöitä

Paloittele suklaa ja sulata se kattilassa miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Lisää kondensoitu maito

ja voi, sekoita tasaiseksi massaksi. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi ja lisää ne vaahtokarkkien kanssa suklaaseokseen. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laita jääkaappiin jäähtymään

muutamaksi tunniksi. Mitä paremmin massa ehtii jäähtyä, sitä helpompaa sitä on leikata siististi. 

  

Rocky Road V

200 g maitosuklaata

200 g tummaasuklaata

1 prk kondensoitua maitoa

2 rkl voita

3 dl pähkinöitä (käytin cashew ja hasselpähkinöitä)

100g pieniä tai pienittyjä vaahtokarkkeja

(öljyä tai vuokasuihketta voiteluun)

Laita höyrykeittimen alaosaan hieman vettä ja kuumenna lähes kiehuvaksi. Laita höyrykeittimen puuro-osa kattilan päälle ja mittaa sinne paloitellut suklaat sekä kondensoitumaito. Sekoittele välillä kunnes kaikki suklaat ovat sulaneet. Lisää voi. Anna jäähtyä hetken aikaa sekoitellen ja sekoita joukkoon pienet tai paloitellut vaahtokarkit sekä pähkinät. Vuoraa 15x25 kokoinen vuoka leivinpaperilla. (Itse öljysin se varmuuden vuoksi). Kaada massa vuokaan ja tasoittele pintaa. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi, kunnes massa on jähmettynyt. Leikkaa pieniksi annospaloiksi tai jätä vähän suuremmiksi fudgepatukoiksi. Voit halutessasi kääräistä fudget vielä sellofaaniin ja laittaa kauniit narut päihin. Näitä voi antaa vaikka lahjaksi. Säilytys jääkaapissa. 

Vinkki! Käytin isoja valkoisia vaahtokarkkeja ja leikkelin ne puhtailla keittiösaksilla noin kuuteen osaan. Jos löydät kaupasta pieniä vaahtokarkkeja, niin käytä niitä!

Vikki! Voit myös jättää vaahtokarkit kokonaan pois ja lisätä halutessasi pähkinöiden määrää. Tai jättää kaikki ylimääräiset pois ja herkutella vain suklaisella fudgella. (tämä resepti peräisin pullahiiren leivontanurkasta)



Rocky Road VI

200 g taloussuklaata (myös maitosuklaa käy) 
20 g voita
50 g vaahtokarkkeja (n. 15 kpl isoja)
3/4 dl suolapähkinöitä
1 dl riisimuroja
½ dl rusinoita

Paloittele suklaa. Sulata suklaa voin kanssa miedolla lämmöllä kattilassa tai vaihtoehtoisesti mikroaaltouunissa. Älä anna kiehua. Nosta kattila liedeltä. Paloittele vaahtokarkit saksilla ja rouhi pähkinät. Jätä vaahtokarkkeja ja pähkinöitä hieman koristeeksi. Sekoita loput vaahtokarkit, pähkinät, riisimurot ja rusinat jäähtyneen suklaasulan joukkoon. Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun kapeaan, suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Ripottele päälle vaahtokarkkeja ja pähkinäitä. Painele koristeet kiinni suklaaseen. Anna jähmettyä jääkaapissa noin tunti. Leikkaa rocky road-levy pieniksi neliöiksi.

Kotilieden lämmössä

Kirjakerhon jäsenyyteni oikeutti minut jälleen ilmaiseen pätkään jotain tiettyä kyseisen kustantamon lehteä ja kyseisestä valikoimasta (joka olisi voinut olla laajempi, vaikka lahjahevosen suuhun ei kuulema saisikaan katsoa) valitsin Kotilieden.

Nyt kun muutama numero on postiluukustamme sisään tupsahtanut ja tullut sekä läpiselattua että tarkalleen luettua, olen positiivisesti yllättynyt. Joko minä olen keski-ikäistynyt entistäkin enemmän (mielikuvani Kotiliedestä on aina ollut keski-ikäisen perheenäidin lehti) tai sitten lehden linja on nuorentunut huomattavasti, sillä sisältö tosiaan oli minun mieleeni. Monipuolista, viihdyttävää ja silti asiallista ja kuitenkin myös hauskaa.Varsin mielenkiintoisia henkilöitä, kokeilemisen arvoisia reseptejä, lyhyempiä ja pidempiä juttuja.

Rakas puolisoni luki tämän jutun etukäteen ja totesi tyypillisen miehiseen tapaansa: juu, siinähän se, on sä olet keski-ikäistynyt. Eli niin kai se sitten on, Kotiliesi on keski-ikäisten naisten lehti ja minä olen ainakin mieleltäni keski-ikäinen.

Kuvassa on muuten myös toinen uusi lehtituttavuus, nimittäin Geo. Sekin on "ilmainen" eli palkkioksi saatu. Kyseiseen lehteen en ole vielä kovin syvällisesti ehtinyt tutustua, mutta kuvat ainakin ovat upeita.

Huomaan muuten blogissani viime aikoina esiintyneen kovasti paljon kaikenlaista "ilmaista", itse asiassa niin paljon, että pitäisiköhän Kaloriinan
kamarin nimi muuttaakin Kaloriinan ilmaisiksi. Tosin edelleenkin olen sitä mieltä, ettei oikeasti ole ilmaista lounasta. Kyllä minä olen tuon kirjakerhon kautta sen verran paljon hyllyn täytettä aikoinaan tilannut, ettei muutama lehdennumero lahjuksina ole yhtään liikaa, vaikka viimeaikoina onkin ollut hyllytilan vähyyden vuoksi tilausrintamalla hiljaisempaa. Samoin nuo "ilmaiset" testaustuotteet kuitenkin edellyttävät jonkinlaista panostusta nekin, tuotteesta kertomista, kirjoittamista ja raportointia eli ei tosiaan ole aivan ilmaista lounasta, vaikka hyvän alennuksen voikin saada.

Hollantilainen tonnikalavuoka

Vuorossa jälleen luottoreseptejä.

Hollantilainen tonnikalavuoka

Riisi:

6 dl vettä
2 kalaliemikuutiota
3 dl pitkää riisiä

Kastike:
3 pussia (à 19 g/Knorr) hollandaisekastikeaineksia, alkuperäinen ohje sanoo kaksi, minä käytän 3
3 dl vettä
40 g voita tai margariinia
2 prk tonnikalaa vedessä
1 ruukku tilliä
1 dl juustoraastetta


Kuumenna vesi ja kalaliemikuutiot kiehuvaksi. Lisää riisit ja keitä 12 minuuttia. Katkaise virta ja anna riisin muhia vielä 3 minuuttia. Valmista kastike sillä aikaa kun riisi kiehuu. Kaada kastikeainekset ja vesi kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja anna kiehua hiljaa kuplien 2 minuutta ja vatkaa rasva joukkoon. Kaada riisi voideltuun uunivuokaan. Levitä tonnikalat liemineen päälle. Silppua tilli ja ripottele silppu ja juustoraaste tonnikalan päälle. Valuta kastike pinnalle. Paista uunissa, 200 asteessa 25–30 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa. 

Miten se sinne hiipi

Kuten ehkä mahdollisesti olette sattuneet kuulemaan rouva Jälkikirjoitus pitää vihreästä väristä ja turkoosista ja tietenkin punaisesta sekä luonnonvalkoisesta ja hiekanruskeasta. Sininen, erityisesti tummansininen, on vain jotenkin ollut vaalean lilan keralla sellainen väri, jota en koe omakseni.

Satuin tässä päivänä muutamana vilkaisemaan peiliin, kun olin uloslähdössä. Onhan se sentään syytä tehdä, ihan vain jo sen takia, että varmistuu, että on ymmärtänyt laittaa vaatteet päälleen ja myös siksi, ettei lahkeesta roiku vaikka ylimääräisiä sukkahousuja niin kuin eräällä työkaverillani. Puhumattakaan siitä, että huulipunan pahus on sattunut hyppäämään hampaisiin ja pilkistelee sieltä hymyn kera.

No, tällä kertaa nyt vain satuin vilkaisemaan peiliin hiukan toisin silmin kuin tavallisesti. Jätin tietoisesti huomioimatta sen, miten ison osan olemukseni täytti peilistä tai miten kipeästi naamani kaipaisi auringon ruskettavaa kosketusta. Sen sijaan katseeni pysähtyi siihen tavalliseen arkisotisopaani, joka päälläni täältä asunnostamme useimmiten poistun. Jälleen kerran lienee syytä mainita se, että työnantajan tarjoama vaatetusetu takaa sen, että töissä on aina tai ainakin lähes aina, jollei joku ole jemmannut kaikkia sopivan kokosia vaatteita pukukaappinsa, saatavilla siistit työvaatteet eikä näin ollen tarvitse juuri panostaa pukeutumiseen töissä olemista varten. Tuijotin siis peilistä tuulipukuista minääni ja jouduin irvistämään. Ne vaatteet, joissa useimmiten juuri tällä hetkellä liikun, ovat tummansiniset tuulihousut ja tummansininen, puhtaan valkoisella tehostettu tuulitakki - eri paria tosin, takki on Umbron ja housut Raiskin, mutta sillä ei liene tässä asiassa mitään merkitystä, sillä ne tosiaan olivat siniset, tummansiniset. Raiskin housut sitä tavallisinta mariininsiniseksi kutsutta tummansinisen sävyä ja takki pikkuisen kirkkaampi, ei kuitenkaan mikään suomenlipunsininen, vaan kuitenkin tummansininen sekin.

Miten ihmeessä tummansiniset vaatteet ovat hiipineet kaappiini jokapäiväisiksi käyttövaatteiksen? Missä kohtaa värisilmäni on jättänyt minut ja saanut hankkimaan jotain tuollaista, eihän sininen edes sovi minulle? Pahinta tässä on se, että toinen, kolmas ja viideskin vilkaisu todistivat sen tosiasian, ettei tuo sininen väri päälläni näyttänyt lainkaan niin pahalta kuin kuvittelin. Siitäkin huolimatta lienee syytä jossain vaiheessa tehdä inventaariota vaatekaapissa ja katsoa, mitä sinne on huomaamattani hiipinyt. Kuinkahan paljon vaaleaa liilaa sieltä oikein löytyykään niiden kaksien housujen lisäksi, joiden tiedän siellä olevan?

Koska ulkona sataa, tuulee ja myrskyää, tyydyn kuitenkin jälleen kiskomaan tummansinisen tuulipuvun ylleni uskoen, ettei kukaan ainakaan tällaisella kelillä vilkaisekaan minua, vaan keskittyy pyrkimään sisälle lämpimään, niin minä ainakin itse tekisin.

BUZZAUS: Maximit testissä osa 1

Ensimmäiseksi täytyy kehua näiden tuotteiden toimivat tosiaan erinomaisesti ainakin sen suhteen, että ne kannustavat käymään kuntoilemassa ahkerasti. Sillä se suorittajan perusajatushan on, että kaikki tehdään hyvin, ja kun nyt sitten kerran sattuu olemaan niin, että nuo tuotteet on tarkoitettu testattavaksi kuntoilun yhteydessä ja jälkeen, pitäähän ne testata perusteellisesti juuri noissa olosuhteissa. Viime aikoina on siis tullut kuntoiltua ahkerasti ja myöskin testattua ensimmäiset Maxim-tuotteet.

Yksi saamistani tuotteista oli sitruunan ja limen makuinen Hypotonic Sports Drink, joka oli tarkoitettu käytettäväksi ennen kuntoilua ja kuntoilun aikana. Maku on tosiaan juuri sitä, mitä tuote lupaakin, mielyttävän sitruunainen ja sehän tietysti minulle sopii, kun satun pitämään sitruunasta. Tuote lupaa, että se muiden asioiden ohella auttaa ylläpitämään energiatasoa kuntoilun aikana. Joko olen tosiaan hyväuskoinen tai sitten tuote tosiaan toimii, sillä testasin tätä yövuorojen välissä kuntoillessani (asia, josta minulla on varsin karvaita kokemuksia, KLIK ja muutenkin olen huomannut, että silloin ei vain jaksa yhtä paljon kuin normaalisti) sekä tietenkin ihan normaalioloissa kuntoillessa ja tunsin tosiaan jaksavani tehdä paremmin. Normaalioloissa yövuoroväsymys saa aikaan sen, että crosstreinerilta on lähdettävä vartissa, nyt meni puoli tuntia suhteellisen kevyesti.

Itse tuotehan on siis jauhe, joka sekoitetaan veteen purkissa olevien annosteluohjeiden mukaan. Minä sain jauheen lisäksi pullon, johon juoman voi sekoittaa.  Makua pääsee pikkuisen säätelemään sillä yli- vai aliannosteleeko (ja tässä kohtaa puhutaan sitten alta puolen mitan lisäyksestä/vähennyksestä per 750ml vettä, johon normaalisti laitettaisiin 3 lusikallista) jauheen määrää suhteessa veteen. Purkin ehdottamalla sekoitussuhteella juomasta tulee tosiaan raikkaan sitruunainen.

Juoman lisäksi olen ehtinyt testaamaan kahta "jälkipatukkaa". Näistä toinen oli After Training Bar, jonka makuna oli hasselpähkinä ja suklaacrisp. Sen verran monensorttista laihdutuspatukkaa olen jo tässä ikuisessa jojoamisessani ehtinyt maistamaan, että voin todeta, ettei tuo eronnut niistä mitenkään ainakaan maultaan. Jos olisin joutunut sokkotestiin, en olisi kyennyt erottamaan tätä Nutriletista tai vastaavista, maku ja rakenne ovat aivan samanlaiset ja niin on toki sisältökin: vähän sokeria ja paljon proteiinia.

Recovery Bar, joka siis myös on tarkoitettu treenin jälkeen käytettäväksi, on kooltaan isompi (painoa 55g, kun tuossa yllämainitussa on 35g) ja sisältää jonkin verran enemmän hiilihydraatteja ja siis myös suhteessa enemmän energiaa, vaikkakin siinä on vähemmän rasvaa. Näitä on useampi makuvaihtoehto ja niistä ensimmäiseksi pääsi testiin (yllätys, yllätys) caramel&hazelnut. Tämä oli positiivinen yllätys, johtuen tietysti isommasta sokerimäärästä, se myös maistui makealta ja vaikutti enemmän tavalliselta suklaapatukalta kuin terveystuotteelta myös rakenteeltaan. Nopeammasta palautumisesta on näin yhden kokemuksen perusteella vähän vaikea antaa arviota eli jatkan testailua.

Täältä tuotteiden virallisilta nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja muutakin tietoa. www.maximsports.fi

BUZZAUS: Maxim urheiluravinteet (teaser)

Pääsin mukaan buzzaus-kampanjaan (www.buzzador.com) jo toisen kerran tänä keväänä. Tällä kertaa testaillaan Maxim-merkkisiä urheiluravinteita.

Tarkempaa infoa tuotteiden mausta ja vaikutuksista on tulossa myöhemmin, mutta hain eilen buzzadorpakettini ärrältä ja kun sain sen avattua, oli aivan pakko kirjoittaa muutama rivi siitä, mitä on tulossa ja mihin olen päässyt mukaan.

Paketin sisältö on siis tämä:

Tässä vielä pikkuisen tietoa ko. tuotteista:
Maximin perusti vuonna 1991 ammattipyöräilijä Steve Jennings. Ensimmäinen Maxim-tuote oli ravinnejauhe Maxim Carbo Loader, mutta todellisen potin räjäytti kreatiini, jonka Maxim lanseerasi ensimmäisenä maailmassa. Kreatiini nousi julkisuuteen vuonna 1992 Barcelonan olympialaisten myötä. Kaikki Maxim-tuotteet kehitetään edelleen ravitsemusasiantuntijoiden ja urheilijoiden kanssa tiiviissä yhteistyössä ja ne täyttävät tiukat laatustandardit, eivätsisällä mitään kiellettyjä aineita ja vielä maistuvat hyvältä.

Maxim on laadukas ja alkuperäinen urheiluravinnesarjakaikille, jotka haluavat varmistaa maksimaalisen onnistuneen liikuntasuorituksen. Uudistuneesta Maxim-tuoteperheestä löydät tuotteet suorituksen jokaiseen vaiheeseen tankkauksesta palautumiseen.

Lue lisää Maxim-tuotteista: www.maximsports.fi

Nyt on sitten monta hyvää syytä treenata! 

Mahtava fiilis vai liian iso pala kakkua

Jos joku olisi kysynyt vartti sitten, niin olisin ilman muuta hehkuttanut spinningohjaajan sanoin, että on tosi, tosi mahtava fiilis, kun mielihyvähormonit oikein jyrää. Kun hetki sitten purin saliveskastani vuotaneen vesipullon kastelemia papereita, olisin ollut valmis vannomaan, että aivan liian iso pala kakkua tuli taas puraistuksi. Pelastaessani treenikassista kahta puhelinta, sykemittaria, treenihanskoja ja noita papereita pelkäsin hetken jo kaikkein pahinta. Nyt onneksi näyttää siltä, että puhelimet toimivat ihan ok eli kaikkein pahimmalta vältyttiin ja nyt vaan voi toivoa, että kuntosaliohjelmatkin kuivuvat edelleen lukukelpoisiksi. Jos asiasta nyt etsimällä pitää jotain positiivista etsiä, niin se on se, että tulipa sitten kerrankin siivottua treenikassi pohjia myöten ja hävitettyä sieltä kaikki vanhat saliaikataulut ja muut ylimääräiset.

Mutta tuo sama liian iso pala kakkua on pyörinyt mielessäni tässä muutenkin viime aikoina. Haluanko liikaa, kun ahnehdin kaikkien normihommien lisä- ja ylitöiden lisäksi vielä harrastetyön ja ylimääräisen keikkatyönkin? Pystynkö pureskelemaan kakun palani vai tukehdunko siihen sittenkin? Pitäisikö ottaa oppia kaikista niistä, jotka vannovat downshiftauksen nimeen vaiko tapojeni mukaisesti uida vastavirtaan ja painaa vähän enemmän duunia, kun muut vaan hölläilee.

Minulla on jälleen kerran se yksi ja perinteinen ongelma, haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta kun vuorokauden tunnit asettavat rajoituksensa. Haluaisin käydä salilla kahdesti päivässä pyöräyttämässä enforfiinit liikkeelle, mutta kun samaan aikaan haluaisin myös istua kullan kainalossa ja katsella telkkaa sekä tietenkin omistaa aikaani tälle blogille ja muille harrasteille, jotka estävät kahden edellä mainitun toteuttamisen. Matkustamisen kanssa ongelmaksi tulee aika, mistä ihmeestä sitä repisi.

Olen siis jälleen sen perinteisen ongelman äärellä, voiko kaiken saada vai onko pakko luopua jostain. Mistä suostun luopumaan, jos jostain on pakko. Tällainen oman päiväkirjan tyylinen blogi tietenkin on siitä mukava, että sen voi aina haudata viikoksi tai pariksi näivettymään ja kaivaa tarvittaessa esiin, kun siltä tuntuu. Ja silti se herättää huonoa omaa tuntoa, kun kuitenkin mielellään kirjoittaisi hyvää blogia ja päivittäisi usein, jotta sitä voisi sitten vuosien päästä palata muistoihinsa.

Nyt kun pahin tukehtumisen tunne on purettu, lienee syytä keskittyä huomisen keikkatyön papereihin. Niitä piti lukea koko päivä ja tätä kirjoitettaessa kello on jo ylittänyt puolen päivän, enkä vielä ole papereihin koskenutkaan. Jos kuitenkin vielä yksi pikku juttu sitä ennen eli vien pyykit kuivumaan ja sinä aikana voinkin sitten keksiä jotain muuta, jolla siirtää noiden papereiden lukemista vielä hiukan. Kohta edessäni on yö ja kakunpalasen asemasta kokonainen kakku - tai sitten teen sen perinteisen kurinpalautuksen ottamalla itseäni niskasta kiinni ja alan töihin just nyt heti. 

Tämän kun muistaisi

Löysin erään niin sopivan ja kuvaavan mietelauseen, että se on pakko pistää tänne ylös, jotta se säilyisi paremmin muistissa

Huoli on tämän päivän hiiri, joka syö huomisen juustoa.

Matkalla paremmaksi ihmiseksi

Huhtikuun haasta itsesi haasteet ovatkin sitten tällä kertaa noita otsikon mainitsemia "matkalla paremmaksi ihmiseksi"- haasteita. Maaliskuussa muu elämä vei haasteista voiton, ei oikein tahtonut olla aikaa edes blogille, saati sitten haasteiden laatimiselle ja noudattamiselle.

Huhtikuussa kuitenkin humahtaa. Tällä kertaa jälleen uusia ja vanhoja haasteita:
1) en osta yhtään vaatetta
2) en osta yhtään laukkua
3) en osta yhtään paria kenkiä
4) en osta yhtään muovikassia, vaan pidän kangaskassin tai muun kantovälineen mukana
5) en heitä yhtään ruokaa hukkaan
6) käyn kuntoilemassa vähintään kolme kertaa viikossa

Jotain pientä saan sentään hankkia itseni piristämiseksi, joten siksi ehdotonta kosmetiikan ostokieltoa ei tälle kuulle ole luvassa. 

Siivouskomeron uusi elämä

Koska tämä ei ole sisustusblogi, en edelleenkään aio esitellä kodistani sen jokaista nurkkaa. Itse asiassa tämä siivouskomero on juuri sovelias määrä kodin esittelyä, enempää ei ole luvassa.

Siivouskomero on tässä kuvassa alkuperäisessä asussaan. Alkuperäisessä sanan kahdessakin merkityksessä, sillä siivouskomero on tosiaan alkuperäisessä muodossaan, tällainen se on ollut jo silloin 50-luvulla, kun talo oli uusi. Jotenkin epäilen, että tuo ei ehkä ollut silloin siivouskomeroksi tarkoitettu, mutta sellaisessa käytössä se on ollut sekä edellisellä asukkaalla että meillä. Toisekseen alkuperäisessä muodossaan siis myös ennen tekemämme "remonttin" aloittamista.

Hävettävän sekainen ja kovin hankalakäyttöinen on tämä siivouskomero ollut. Silmät aukenivat oikeastaan vasta sitten, kun katsoin tätä kuvaa - mikä karmea sekasotku tuolla komerossa oikeastaan onkaan ja kuitenkin sieltä on tullut käsiin kaikki tarvittava siivousta tehtäessä, joskus helpommin, joskus vähän vaikeammin.

Tässä komero tyhjättynä ja pestynä.

Tämä oli herra Kirjoituksen pääsiäisprojekti, itse tein ihan oikeita töitä pääsiäisenä. Sen verran toki osallistuin, että pesin hyllyt, jotka saimme lahjoituksensa serkultani Rusetilta ja hänen mieheltään, ja päälystin ne varastoista löytyneellä kernillä helpomman puhtaana pidon takaamiseksi.

Joskus (tai siis aika usein) kannattaa säästää yhtä ja toista. Esimerkiksi nämä kernit ovat odottaneet varastossa kohta 8 vuotta löytääkseen oikean käyttöpaikan ja nyt sellainen tuli vastaan. Ostin nämä aikanaan ensimmäisen "oman" kotini hyllyjen päälystämiseen. Olin niin innoissani uudesta kodistani, että vähäisistä varoistani sijoitin ison määrän näihin "hyllypapereihin" ja päälystin kaikki makuuhuoneen ja olohuoneen hyllyt niillä. Sitten muuttaessamme nappasin ne mukanani, koska vuokranantaja oli mielestäni sen verran nulju, etten halunnut jättää kallilla ostamiani kernejä seuraavan hänen vuokralaisensa iloksi. Uusi kotimme oli sellainen, että siellä oli joko aivan uudet hyllyt tai korisysteemit käytössä, joten niitä ei tarvittu täällä hyllyjen päälystämiseen. Ei ennen kuin nyt.

Nyt meillä on sitten siivouskomerossa ihanan romanttiset vaaleanpunaiset ruusuhyllyt.

Tässä komero uusine väliseinineen ja hyllyineen sekä viimeisessä kuvassa täytettynä tavaroilla.

 
Viimeisen kuvan oton jälkeen tosi tuli huomattua, että tuo ovessa oleva kori ei sovi enää olemaan siinä, joten se otettiin pois ja sen tilalle tulivat koukut, jotka ovat toistaiseksi tyhjinä..

Netitön elämä

Huolimatta siitä, että tämä kirjoitus tulee julkaisuun aprillipäivänä, tarina on aivan tosi.

Tapahtuipa taas kerran siinä keskikokoisessa kaupungissa keskustan lähellä olevassa kolmiossa, herra Kirjoituksen ja rouva Jälkikirjoituksen kodisssa. Torstai-iltana reilu viikko sitten alkoi nettiyhteydellemme tapahtua kummia, se oli päällä kolmekymmentä sekuntia, pätkäisi yhteyden poikki viideksi-kuudeksi sekunniksi ja sitten taas toimi kolmekymmentä ja taas pätkäisy. Äärimmäisen raivostuttavaa, tuskastuttavaa ja turhauttavaa. Pointshopin klikkauskampanjoiden (sivun pitää olla auki 30 sek., jotta käynnistä saa pisteet) pisteiden kokoamiseen meni normaalin kolmen minuutin sijaan kaksi ja puoli tuntia.

Vaikka oli varsin myöhä, herra Kirjoitus soitti nettiyhtiömme tukeen ja he resetoivat yhteytemme, mikä auttoikin tuoksi yhdeksi illaksi. Perjantai aamuna netti tökki taas ja tällä kertaa nettin toimittaja lupasi lähettää huoltofirman miehet tarkistamaan taloyhtiön keskuksen, jotta netti saataisiin toimimaan. Perjantaina töistä palatessamme meitä odottikin sitten aimo yllätys, netti ei toiminut lainkaan. Puhelinsoitto firmaan aiheutti vain käsien levittelyä ja voivottelua, viikonlopun aikana asialle ei kuulemma voitu mitään. Tai no voisivat he testata vielä kerran resetointia  - no kokeilivat sitten, mutta turhaan.

Maanantaina tilanne oli edelleen sama, netti ei toiminut, joten rakas puolisoni soitti uudelleen netin toimittajan asiakaspalveluun. Tällä kertaa käsien levittelyn lisäksi kehottivat ottamaan yhteyttä taloyhtiön kaapelihuollosta vastavaan firmaan, koska he eivät netintoimittajan puolelta enää kuulemma keksi mitään muuta syytä vikaan kuin johtovika. Kello oli tietenkin jo niin paljon, että soitto meni seuraavaan päivään.

Elettiin siis tiistaita, kun Herra Kirjoitus lähestyi isännöitsijää puhelinsoitolla, joka puolestaan hätisteli kaapelihuollosta vastaavaa firmaa. Siitä firmasta kuitenkin palvelu tuli todella nopeasti. Kaksi miestä saapui heti iltapäivällä tutkailemaan tilannetta. He purkivat ensin antenipistorasiat sekä työhuoneesta ja olohuoneesta ja löysivät mitä mielenkiintoisimpia virityksiä. Johtoja oli yhdistelty paitsi vääränlaisilla yhdistelmäkappaleilla myös kolvaamalla ja teipillä eli varsinainen vipu ja viritys oli kysessä. Miesten tekemä virtamittaus antenirasioistamme osoitti, että niihin tuli niin paljon virtaa, että mikäli olisimme kytkeneet telkkarin noihin rasioihin, olisivat muiden asuntojen telkkarit koko talossa joko menettäneet kuvansa kokonaan tai alkaneet pätkiä. Oman lisämausteensa tuohon toi tietenkin se, että pääsyn olohuoneen antenipistorasialle estivät nojatuoli, kolme isoa kasvista sekä kukkapöytä ja sen päällä oleva kasvi. Noita sitten siirreltiin pois tieltä, jotta miehet pääsivät tuntetumaan kirjahyllyn ja nurkan välissä olevan rasian luo. Tässä kohtaa pitänee sitten todeta, että me emme ole tässä asunnossa mitään remonttia tehneet eli nuo viritykset ovat jo edellisen tai sitä edellisen asukkaan.

Suomalaiskansallisia kirosanoja kuultiin sitten siinä vaiheessa kun miehet tajusivat, ettei pätkivä nettiyhteys suinkaan tullut asuntoomme antenipistokkeen kaapelin kautta vaan puhelinpistokkeesta. He totesivat, että tulivatpahan nuokin sitten katsottua ja viat ennalta ehkäistyä ja korjattua, kun tajusivat laittaneensa antenipistorasiat suotta kuntoon.

Sitten alkoikin varsinainen ralli, kun miehet alkoivat tehdä tutkimusta puhelinpistokkeiden suhteen. Yksi löytyi olohuoneesta ja oli kunnossa, samoin työhuoneessa oleva. Seuraava löytyi makuuhuoneen vaatekaapista, jonne pääsy ei ollutkaan sitten enää niin helppoa. Me tarvitsimme aikanaan makuuhuoneeseen lisää säilytystilaa ja teetimme sinne lisää kaappeja. Koska ainoa mahdollinen paikka lisäkaapeille oli se seinä, jonka kulmauksessa olivat myös puhelinpistoke, antenipistorasia ja yksi sähköpistorasia, rakennettiin kaappi niin, että seiniin leikattiin reiät noita varten, jotta niihin tarvittaessa pääsisi käsiksi. Niinpä sitten purettiin vaatekaapista koreja pois, jotta pääsivät toteamaan, että kyllä näissäkin on johdot kunnossa, eivätkä ne aiheuta mitään ongemia.

Varsinainen rumba alkoikin sitten siinä vaiheessa, kun miehet totesivat, että varsinainen ykkösrasia puuttuu edelleen, se ei ole mikään noista kolmesta jo tutkitusta. Sellaisen piti kuulemma löytyä eteisestä, niinpä miehet aloittivat eteisen tutkimisen. Yksi puhelinpistoke löytyi peilin alla olevan pienen lipaston takaa, sekin oli kunnossa, eikä ollut se etsitty ykkösrasia. Vanhempi miehistä, joka ilmeisesti oli nähnyt urallaan enemmänkin kaikenlaisia asuntoja ja niiden johdotuksia, bongasi rasian eteisen ison lipaston takaa. Se oli siis vain puoliksi lipaston takana, mutta kuitenkin niin paljon, että sen avamiseksi tarvittiin vähän rymsteerausta. Jälleen siis päädyttiin siirtelemään huonekaluja ja kello tikitti tuskastuttavasti - olin näet sopinut itselleni hierojan tuohon iltapäivään ja olin jo kerran siirtänyt sitä, joten sinne oli pakko ehtiä.

Se kaivattu ykkösrasia tosiaan löytyi tuolta isomman lipaston takaa ja kas, jälleen oli käytetty teippiä ja muuta mielenkiintoista kiinnityssysteemiä, jotka miehet tietenkin korjasivat ja uusivat oikeaoppisiksi ja sääntöjen mukaisiksi. Valitettavaa vain, etteivät nuokaan korjaukset tuoneet nettiyhteyttä takaisin...Nyt oli sitten toimivat johdot, mutta ei edelleenkään nettiyhteyttä. Loistavaa.

Kiirehtiessäni hierojalle, löysin samat miehet alemman kerroksen tasanteelta tarkastamassa yläkertaan meneviä johtoja. Molemmat yläkertaan vievät johdot kuulemmat olivat löysiä, joten he kiristivät nekin - palasin innokkain mielin hierojalta takaisin uskoen, että nyt vihdoin ja viimein pääsemme taas kiinni netin maailmaan. Turha toivo, nyt yhteydenmääritys näytti selvästi, että yhteys toimii meiltä taloyhtiön keskukseen, mutta ei siitä eteenpäin.

Keskiviikko aamuna oli jälleen vuorossa yksi soitto netin toimittajan vikailmoituspalveluun. Tällä kertaa minä soitin, eikä tarvinnut edes käyttää rumaa äänensävyä tai perkeleitä - ymmärsivät ihan muutenkin, että netti on saatava kuntoon, kun se on ollut melkein viikon poikki. Lupasin uhrata vapaapäiväni ja istua vaikka koko päivän kotona odottamassa, jotta netti saadaan vihdoin ja viimein kuntoon. Iltapäivään asti sain odottaa, mutta sitten miehet pimpauttivat ovikelloa. He osasivat pikavilkaisun jälkeen suunnistaa kohti työhuonetta ja kas vain, nyt  näytti ADSL-boxi sellaisia valoja, joita ei siinä ollut sitten perjantain nähty. Miehet testasivat yhteyttä ja kaikki toimi loistavasti.

Uskomaton helpotuksen huokaus - kyllä se vain niin on, että ei meillä pärjätä ilman nettiä. Mielenkiintoista tässä tarinassa on se, että kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä tapahtui tuolloin torstaina illalla, miksi netti yhtäkkiä lakkasi toimimasta. No, pääasia on kuitenkin se, että olemme jälleen netin maailmassa, mutta tämä selittää sen, miksi viime aikoina on ollut pikkuisen hiljaista täällä blogissa.