Tylsät työpäivät ovat vaarallisia

Olen tällä hetkellä harrastamassa, siis töissä, mutta toisessa paikassa kuin normaalisti. Siksi kutsun tätä harrastamiseksi. Enemmänkin ehkä voisi tehdä analyysiä työn ja "työn" eroista, mutta tyydyn tällä kertaa toteamaan, että tällaiset hiljaiset työpäivät ovat sangen vaarallisia. Ne kun aiheuttavat ihmisessä mieliteon kaikenlaiseen ylimääräiseen. Minä esimerkiksi olen kuluttanut aikaani surffaamalla netissä ja sekös vasta kiusauksia synnyttää. Huuto.net on aivan kamala paikka ja ebay vielä pahempi - pitäisi olla estettynä moisille sivuille pääsy, kun ei kerran pääse naamakirjaankaan.

Olen nyt jo tässä surffatessani  kehittänyt itselleni tarpeen hankkia hiuspidennykset ja tusinan eri värisiä uusia glittereitä, että kiitosta vaan ebay. Toistaiseksi olen istunut lujasti näppieni päällä ja onnistunut olemaan tilaamatta tai ostamatta mitään. Onneksi heti aamusta silmiini sattui kirjoitus, jossa kerrottiin miehestä, joka vei vuodeksi kaikki tavaransa varastoon ja miten hän sitten selvisi, kun uusia ei saanut ostaa tilalle ja varastosta sai ottaa vain yhden tavaran päivässä. Keskityn miettimään sitä, miten selviäisin tuollaisesta tilanteesta ja unohdan ne hiuspidennykset hetkeksi, mutta kyllä ne silti olisivat kovasti kivat...niiden glittereiden unenomaisesta kimalteesta puhumattakaan, miten ihana niitä olisikaan levitellä kynsille. Tässä kohtaa isken itseäni virtuaalisesti poskelle ja päätän keskittyä aktiivisesti johonkin muuhun kuin tavaroiden ajattelemiseen.