Kallis kauppareissu

Erehdyin menemään tänään kaupungille, koska nilkkani vaikutti jo niin paljon paremmalta. Varsinaiset ostokset eivät maalta merelle vieneet, sillä kaikkiaan tuon kauppareisun rahalliset kustannukset jäivät alta kymmeneen euroon, mutta niistä hankinnoista sitten vähän tuonnempana.

Pääsin kotoni ulos kohtuullisesti, vaikka kolmen kerroksen portaiden alaspäin konkkaaminen ei ollut helppoa. Ilma ulkona oli ihanan talvisen raikas, muutama pakkasaste ja auringonreunaakin vähän näkyvissä, joten uloslähteminen tuntui mitä loistavimmalta ajatukselta. Pääsin kotoa vain parisen sataa metriä, kun se sitten tapahtui. Jalkakäytävän pinnassa oli jääkerros ja sen päällä kerros irtonaista sepeliä. Mitään pahaa aavistamatta astuin tuohon kohtaan kipeällä jalallani ja siinä sitä sitten oltiin - sepeli luisti jalkani alla ja hirvittävä kipu viilsi nilkkaani, itse asiassa koko jalkaani polven alapuolelta ja kyyneleet puristuivat silmiini väkisinkin. Vastaava liike terveellä jalalla olisi todennäköisesti tuntunut, mutta ei mitään sen kummempaa, nyt jo ennestään vaurioituneet nivelsiteet saivat uuden tärskyn ja kipu tietenkin oli sitä vastaava, koska jalan päällä oli koko painoni. Nilkutin kaupunkikierrokseni läpi ja heti kotiinpäästyä kohotin jalan kohti kattoa ja pistin kylmäpussin päälle. Ketutuksen määrä on infernaalinen, miksi, miksi, miksi minun pitikään saada pakkomielle niistä Tiimarin laatikoista, joita ei sitten enää edes ollut myynnissä. Miksi piti kulkena sitä kautta, miksi...?

Lähdin kaupunkiin hakemaan Tiimarin jouluaiheisia pakkauslaatikoita, niitä kun oli ollut siinä viimeksi ohikulkiessani sellaisia sopivan neliönmallisia valkoisella pohjalla ja punaisilla (lumi)tähdillä, kuvittelin sijoittavani ne makuuhuoneeseen, näiden laatikoiden sekaan, KLIK. Se malli laatikoista oli tietenkin loppuunmyyty, mutta samaa kuosia löytyi toisesta laatikkomallista. Ikuisena laatikoiden ystävänä en voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin varastoon muutaman laatikon. Siis tarkemmin sanottuna kuusi laatikkoa, jotka kustanisivat yhteensä 4.50€. Samanmallisia laatikoita olen ostanut aikaisemminkin, silloin Ideaparkin Tiimarista, ja rakastan noita polkadot-laatikoita edelleen ja ne ovat edelleen keittiössämme. Tarkempi esittely löytyy täältä.

Samalla reisulla sitten toteutin hankinnan, jota olen pohtinut vasta vuoden päivät. Kun olen tarpeen muistanut, kyseisessä kaupassa ei ole ollut haluamaani saatavilla ja sitten taas välillä olen sen unohtanut. Kysessä on niinkin arkinen asia kuin rintaliivien pesupussi, sellainen jossa on muovituet ja joka säästää kaaritukia ihan mielettömästi. En muista menettäneeni kovinkaan montaa kaaritukea sen jälkeen, kun otin tuon ensimmäisen pussin käyttöön, nyt olen pessyt sen siihen kuntoon, että edessä on joko korjaus tai uuden hankinta ja päädyin jälkimmäiseen.

Kun nyt sitten kerrankin pääsin paikkaan, josta noita pesupusseja sai (Tokmanni), niin ostin heti kaksin kappalein, jotta varmasti hetken piisaavat. Nämä kun kustansivat alta kaksi euroa kappale eli eivät hintansa puolesta vie maalta merelle. Ja säästävät varmasti kaaritukia koko tuon hinnan arvosta, sillä minä olen niin laiska, etten jaksa pestä kuin ne kaikkein kalleimmat ja hienoimmat liivini käsin ja muut saavat pyöriä koneessa muiden pyykkien seassa pesupussissa.

Nyt on pakko käydä nappaamassa nassuun jotain turruttavaa ja päästää ääneen vielä muutama ärräpää ja harmitella sitä, että miten voikin olla tällainen tuuri.