Turkoosi Lumiakotelo

Herra Kirjoitus on kyllästynyt siihen, että hänen rakas vaimonsta on kännykällä mahdottoman huonosti tavoitettavissa.Yleensä tähän on syynä se, että kännykästä on akku loppu. No, myönnetään, että niin on tosiaan muutamia kertoja käynyt, että olen vastannut ja saanut sanottua: minulta loppuu kohta akk....tuut, tuut, tuut..." Molemmat puhelimet ovat kyllä palvelleet lukuisia vuosia, nuorempikin ehkä viisi tai kuusi vuotta, joten ei liene ihme, että niiden akut alkavat olla loppuunkäytettyjä. Ongelmaksi akkujen päivityksessä muodostui se, että uudet akut olisivat maksaneet enemmän kuin uusi puhelin - no siis tavallinen puhelin, ei se Lumia 920 joka synttäripaketistani paljastui.

Herra Kirjoitus on aina kovasti suureellinen lahjojensa suhteen, joten niinpä puhelin sai myös keralleen bluetooth handsfreen, autolaturin ja langattoman laturin. Säilytyskotelon hän sentään jätti minun hankittavakseni, jotta saan sellaisen, mitä haluan.

Menin siis suurella innolla kauppaan valitsemaan koteloa - vain pettyäkseni. Malli oli kuulemma sen verran uusi ja kovana pidetty, ettei siihen ollut saatavilla säilytyspussia ainoastaan silikonikuoret. Kun sitten kaupassa taivastelin asiaa, ehdotti myyjä virkkuukoukun ottamista kauniiseen käteen ja kotelon tekemistä itse. Jäin hämmentyneenä miettimään sitä, miten kotikutoiselta näytin tai mikä sai myyjän kuvittelemaan, että osaisin virkata tai ylipäänsä tehdä kotelon itse.

Kotiin päästyäni jäin miettimään asiaa. Ja keksin jotain.

Mitä tapahtuukaan, kun yhdistetään sattumalta värin vuoksi ostettu Novitan Isoveli, kolmen ja puolen puikot sekä allekirjoittaneen mielikuvitus.

Siitä syntyy ensiksi pätkä kaksinkertaisella langalla kudottua petroolinväristä neuletta, josta muotoutuu sitten tälläinen.

Lankana siis tosiaan kaksinkertainen Isoveli ja puikot tarkoituksella liian pienet, jotta neuleesta tulisi tiivistä ja paksua. Pötkylässä on silmukoita 16 ja neuleena ihan tavallinen sileä neule. Ompelin nuo pari saumaa kiinni ja vahvistin läpänreunat vielä langalla. Kotelo on tarkoituksella aavistuksen iso, sillä se oli tarkoitus vuorittaa tikkikankaalla, jotta se varmasti suojaa puhelinta riittävästi. Enää en ole ihan varma, laitanko vuoria lainkaan, sillä kotelo toimii ihan hyvin noinkin. Samoin kävi sulkumekanismille, joksi oli tarjoitus laittaa tarranauha, sekin on toistaiseksi tarpeeton, sillä kotelon läppä menee hyvin kotelon sisään ja pysyy siellä sulkien kotelon hyvin.

Lankaa jäi vielä vähän eli jotain kivaa siitäkin voi vielä kehitellä.