tiistai 15. tammikuuta 2013

Kiharat valloilleen



Sain jossain vaiheessa viime syksyä päähäni, että vielä kerran minä kasvatan itselleni pitkät hiukset. Ei tietenkään niin pitkät kuin silloin joskus, mutta sen verran pitkät, että ne saa kunnolla kiinni ja nutturalle. Koska kyseessä on kaltaiseni nuukajussi, kaikki pitkien hiusten tarvikkeet ovat edelleen tallella, kaikki kaksikymmentä erilaista ankannokaa, sata donitsia ja laatikollinen erilaisia pinnejä, ei siis puutu kuin ne hiukset.

Ennen nutturakautta ajattelin nauttia vähän kiharoista ja käherryksestä. Vanha rakas fööni-kiharrin yhdistelmäni on palvellut vasta - tuota, hetki pieni kun mietin - noin 12 tai 15 vuotta ja on alkanut oikutella. Tästä syystä herra Kirjoitus osti minulle uuden föönin joululahjaksi, mutta kun föönillä kihartaa niin huonosti, täytyi myös kiharrin pistää ostoslistalle. Vaikkakin olen ajatellut lähestyä appiukkoa entisen kihartimen kanssa ja kysyä, voisiko hän vilkaista sitä - jos sitä ei saa palautettua henkiin, niin sitten ei saa, mutta jos saa, niin saan siitä maalle hätävaran. Tai siis ei se kokonaan ole kuollut, toimiihan se, mutta pätkii ikävästi eli virtajohdossa lienee siellä kiinnityspäässä joku kosketushäiriö.

Nyt kun lempikauppani Lidl ilmoitti moniosaisen kiharrinsetin olevan tarjouksessa uskomattomaan 15 euron hintaan, riensin tietenkin sinne oikopäätä. Kihartimen väri valkoinen ja violetti, mikä tuo mieleeni lähinnä My little ponyn, joita en ole koskaan voinut sietää, mutta tuolla hinnalla on pakko suvaita jotain huonojakin ominaisuuksia.

Niinpä minä olen nyt sitten uuden kihartimen onnellinen omistaja. Edelleenkin mietin, että miten voi olla mahdollista tuollainen hinta tuollaisesta paketista. Setissä kun on se perus puhallinosa, jossa on kaksi metriä johtoa, joa pyörii 360astetta (olin ihan varma, että johto on töpö eikä pyöri), piipausrauta, suoristinharja, kaksi erikokoista pyöröharjaa, föönisuutin ja suora harjaosa. Diffuusori on ainoa, joka tuosta puuttuu, sitten voisi unohtaa föönin vallan. Lisäksi settiin kuuluu säilytyspussi kaikelle tuolle ja kun laittella on vielä kolmen vuoden takuu, koin tehneeni hyvät kaupat.

Nyt ei sitten muuta kuin kihartamaan innolla.

Samalla tuli sitten ostettua asia, joka sai minut tuntemaan itseni vanhaksi. Ostin elämäni ensimmäiset tukisukat. Nämä tosin ovat vain polvipituiset, mutta yhtä kaikki tukisukat. Samalla lankesin ostamaan myös kuviolliset paksut sukkahousut, minä, joka en koskaan käytä sukkahousuja, jätin tuolla kohtaa ilmeisesti järjen kotiin. Ehkä nuo sukkahousut voi antaa äidille.

Ei kommentteja: