Polly Rocks

Kuten kaikki tietävät, on rouva Jälkikirjoitus kovasti perso makealle. Pollyt ovat tenavasta asti olleet eräitä lempikarkkejani, silloin joskus muinoin niitä sai vain joskus ja jouluna eli laivalta, ne kun eivät kuuluneet joka kaupan valikoimiin kuten nykyään. Sitä suurempaa herkkua ne olivat, kun niitä sai harvoin.

Niinpä ei siis ollut mikään ihme, että nähdessäni hyllyssä uudenvärisen Pollypussin ahnas käteni ojentautui heti sitä kohti ja päätin ostaa sen testattavaksi, varsinkin kun viereissä lapussa luki vielä, että sesonkimaku ja saatavilla rajoitetun ajan. Kyseinen pussi oli tyylikkääsi mustan sävyinen ja nimeltään Polly rocks. Takana pussissa sitten mainittiin, että uusien makujen ja ilmeen takana oli ruotsalainen (rock)kitaristi-legenda Dregen.

Karkkien sisäosa oli samaa kuin ennenkin siis käsittääkseni sen sinisen pussin vanilja vaihtoehtoa, mutta päällysteet oli osittain pistetty uusiksi. Perinteisistä mukana oli enää maitosuklaa ja ne kaksi muuta olivat sitruuna ja suolainen salmiakki. Nams. Rakastan sitruunaa ja pidän salmiakista, joten olin aivan varma, että kyseesä on ehdottomasti minun pussini. Puhumattakaan siitä, miten hyvää se vaahto siellä sisällä on...

Suurin odotuksin avasin pussin ja iskin kiinni ensimmäiseen uuteen makuun, salmiakkiin. Musta kuorute, mutta muuten ihan peruspollyn näköinen nami. Maku sen sijaan ei hivellyt makuhermojani, ilmeisesti minun ja ruotsalaisten käsitys salmiakista on jotenkin erilainen, minä en lämmennyt tälle. Herra Kirjoitus sen sijaan lämpeni ja tarjoutui heti vapaaehtoiseksi syömään kaikki salmiakit pussista. Seuraavaksi suun pesua maitosuklaalla ja sitten sen sitruunan kimppuun. Kuorute oli kauniin keltainen ja maku jokseenkin sitruunainen, mutta ei tämäkään sitä, mitä odotin. En osaa sanoa, mikä meni vikaan ja mitä oikein odotin, vai onko vain niin, että mieleni on niin juurtunut pollyvaahdon ja suklaan yhdistelmään, etten osaa ajatellakaan siihen muuta päällystä. Herra Kirjoitus sai siis lisää syötävää, vaikka toki minäkin avustin parhaani mukaan, koska en ensimmäisellä, toisella enkä vielä viidennelläkään kerralla uskonut, ettei sitruuna ole taivaallisen makuista. Kyllä se sitten lopulta oli pakko uskoa, tuo ei ole minun pussini.

Tämä kyllä päätyi niihin kerta kokeiluihin ja seuraavalla kertaa kassiini päätyy taas se perinteinen sininen tai punainen polly-pussi.