Meikkimasennus

Tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi leikkiä asioilla, joiden kanssa jo melkein tietää epäonnistuvansa. Niin kävi minulle tänään. Lempimeikkipaletissani on violetti luomiväri, jota en ole juuri käyttänyt, koska se ei mielestäni sovi minulle. Silloin tällöin olen tehnyt epätoivoisen yrityksen yhdistää sitä milloin minkäkin kanssa, jotta löytäisin toimivan yhdistelmän ja voisin käyttää sitä. Tämän jälkeen en enää edes yritä.

Tapahtui nimittäin seuraavaa: Aamun aikaisina tunteina työmeikkiä tehdessäni sain taas inspiraation kokeilla tuota violettia luomiväriä. Tein meikin mielestäni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, käytin tehosteena luonnonvalkoista violetin lisäksi ja rajasin hopeanharmaalla jne. Tulos ei ollut näöllisesti sen kummempi kuin tuolla värillä yleensäkään, mutta kuitenkin siedettävä.

Töissä ensimmäinen tapaamani ihminen kysyi, olinko terve, koska näytin kovin väsyneeltä. Yhden tällaisen olisi vielä voinut pistää huonon valaistuksen tai yleisesti liikkuvan flunssa-aallon piikkiin, mutta kun pari muutakin keksi kysyä, että onko kaikki ok, kun näytin niin erilaiselta, totesin, ettei enää koskaan violettia luomiväriä. Tietenkään minulla ei ollut töissä mukana meikinpoistoainetta ja varameikkejä, jotta olisin voinut parannella lopputulosta. Nyt tyydyin vain hinkkaamaan mahdollisimman paljon violettia luomiväriä (jota ei edes mielestäni ollut paljon) pois, jotta näyttäisin edes vähän ihmiseltä.

Masentuneena töistä tallustaessani päätin pakkopiristää itseäni ja keksiä ulkonäöstäni 5 asiaa, jotka ovat positiivisia, kauniita tai edes siedettäviä. Yleensähän me naiset olemme kovin tyytymättömiä itseemme, joten viiden asian löytäminen ei välttämättä ole (ei siis ollut) kovin helppoa.

Tässä ne nyt kuitenkin ovat (ja näiden pohtimiseen meni koko kotimatka, enkä ehtinyt nmiettiä sitä, miten kaamealta oikein näytin):
1) silmäni - ne ovat suomalaisittain epätavallisen väriset; metsänvihreät, joissa on pikku hiven kultaa mukana.
2) ihoni - se ruskettuu kauniin väriseksi, ei liian punaiseksi eikä ruman ruskeaksi, vaan sellaiseksi hehkuvan kupariseksi - mieheni naureskelee, että se on "Brasilia paahtoa"
3) hiukseni - ne ovat paksut ja kasvavat nopeasti. Oma luonollinen väri on valitettavasti se perusmaantien ei minkään värinen, mutta väripurkista saa sitten kyllä tehostetta, kun vaan on jotain mihin sitä laittaa.
4) kynteni - ne ovat malliltaan suhteellisen kauniit ja yleensä melko vahvat ja kestävät (mitä nyt työ tahtoo välillä haurastuttaa niitä)
5) huulet - ne ovat siedettävän malliset, tasaiset eikä ylähuuli vielä ole kadonnut mihinkään eikä siihen myöskään ole ilmestynyt tusinoittain pystyryppyjä.

Kolme ensimmäistä tulivat suhteellisen helposti, mutta kahden muun kanssa joutui jo pinnistelemään.

Nyt heitänkin tällä pallolla seuraavaksi Alppihovin Marinaa, sinä kun löydät ympäristöstäsi niin paljon kaunista kuvattavaa, sitä löytyy aivan varmasti sinusta itsestäsikin. Mikä lause hirviö - siis ei tarvitse kuvata, jos et halua, kuvaileminen riittää ;-). Kerro siis blogissassi viisi positiivista (kaunista) asiaa ulkonäöstäsi kuvien kanssa tai ilman!