Voisin ottaa uuden teeman blogiini ja perustaa ”kehu itsesi kerran päivässä”-blogin. Perusteet tällaiselle blogille ovat ihan hyvät, sillä tuskin kukaan muu ainakaan meistä suomalaisista kehuu toista, ainakaan joka päivä, sieltä voisi löytyä tusinoittain elämän pieniä asioita, joissa pääsee loistamaan. Vanhaa sanontaa noudattaen, kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. Sitten toisaalta voisi kysyä, että miten se eroaa nykyisestä blogistani tai muiden blogeista, koska tavallaan jokainen blogi on tietyssä määrin itsensä mainostamista – olkoon se sitten vaatteita, meikkejä, leipomuksia tahi käsitöitä. En kuitenkaan pidä tuollaista kehua pahana, minusta on aivan ihana saada ideoita toisten tekemisistä ja pukemisista. Enemmän meidän pitäisi harrastaa positiivista palautetta ja itsekehuakin – pidetään siis edelleen mielessä, josko sittenkin alkaisin kehua itseäni kerran päivässä. En ehkä kuitenkaan julkisesti blogissa, vaan ihan hiljaa pään sisällä ;-).
Jos jatketaan klassikkosanontojen linjalla, niin vanha kansa toteaa myös, että laiska töitänsä lukee. Silti minusta on kiva julistaa blogissani maailmalle, että näin paljon olen saanut aikaan – eräänlaista itsensä kehumista sekin, joka saattaa pahimmillaan saada aikaan syyllistymisreaktiota muissa.
En kuitenkaan malta olla mainostamatta aikaansaannoksiani (ja kehumatta itseäni), sillä kerrankin minä olen ajoissa uuden vuoden lupausteni toteuttamisessa. Eletään vuoden viimeistä päivää ja olen saanut siivottua kylpyhuoneen kaapit ja laatikot, makuuhuoneesta kenkäkaapit (joista oma postaus tulossa) ja eteisen kaapit ja laatikot. Kun minulla kerran ei ole ääntä, niin ei voi oikein muuta tehdä kuin siivota. Eli tulossa ihan kiva uuden vuoden aatto – ajattelin siivota makuuhuoneen ja aloitella eteistä (kun tänään vielä kehtaa viedä matot pihalle), huomenna siivotaan sitten työhuoneen kaappeja (jotta pääsee edes hipelöimään lautapelejä, kun peli-ilta peruuntui äänettömyyteni takia) ja lopetellaan eteistä. Katsotaan, mitä sitten sunnuntaina keksitään, siivottavaa ja kaappeja kyllä piisaa ihan stressiksi asti.
perjantai 31. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti