Suvisunnuntai

Vanhassa laulussa lauletaan: "On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntai, ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait'...". Ihan noin ei kuitenkaan meidän viikonloppumme mennyt.

Lauantaina satoi, oli hetken tauko ja satoi taas eli oli ihan turha kuvitella pääsenvänsä pihalle. Niinpä saattoi suunnilleen hyvällä omalla tunnolla keskittyä ensin tekemään pari tuunaus/korjausprojektia (joista lisää myöhemmin) ja sitten katselemaan tippa linssissä häitä. Oi mikä timanttien säihke, oo miten onnellinen hääpari, voi miten kaunista kaikki oli...

Sunnuntai aloitettiin ensin äidin ja isän jalkahoidoilla, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa sen verran, että huoltoon oli tarvetta. Päiväkahvin ja naapurin rouvan piristävän vierailun jälkeen sää oli poutaantunut sen verran, että pihallekin pääsi vihdoin ja viimein.

Lähdimme siis yhdessä järkyttämään naapureitamme. Minä suunnistin kasvimaan perkuuseen tarjoammalla siis maiseman rumennukseksi paksut reidet ja leveän ahterin, joka pyllisteli pihan keskellä ja herra Kirjoitus puolestaan huolehti ääniefekteistä päräyttämällä ruohonleikkurin käymään, kun kello oli hiukan vajaa puoli neljä sunnuntai iltapäivällä. Mahtoivat naapurit kiittää mukavasta sunnuntaikonsertista, jota kesti suunnilleen varttia vaille kahdeksaan. Sen jälkeen rakas puolisoni vaihtoi raivaussahaan trimmeripäällä ja meteli kasvoi astetta kovemmaksi -tämä sunnuntaikonserttimme finaali kesti ehkä puolisen tuntia, täsmälleen siihen asti, että trimmeristä loppui siima ja se vaihdettiin hiljaisempaan työkaluun eli perinteiseen viikatteseen.

Sillä välin kun herra Kirjoitus surrasi nurmikoita matalammiksi, taistelin minä hyttysiä vastaan. Mitenkä minulla on sellainen tunne, että koko pohjoisen pallonpuoliskon hyttyset olivat majoittuneet kasvimaallemme ja kävivät joukolla kimppuuni. Asuvalintakin oli tietysti virheellinen, sillä leveälahkeiset mukavuushousut takasivat hyttysille antoisan pääsyn nilkkoihin, sääriin ja noihin pullaviin reisiin asti. Yritin huiskia ja perata ja perata ja huiskia - loppujen lopuksi olin päälakea myöten mullassa, sillä ne vihulaiset keksivät hyökätä pistelemään päähänikin. Jos hiukset olisivat olleet auki, ei siinä mitään ongelmaa olisi ollut, kyllä se kuontalo aina vähän suojaa, mutta nyt ne oli vetetty pitkin päätä ja pistetty tiukasti kiinni, sillä en halua syljeksiä hiuksia suustani kesken perkuutyön.

Illan lopputuloksena oli lyhyet nurmikot, puolet kasvimaasta perattuna ja vähintään 30 hyttysen pistoa ympäri kehoani - niitä nimittäin löytyy patsi perinteisistä nilkoista, sääristä ja käsivarsista, myös reisistä, pakaroista, naamasta ja päälaesta eli mukavaa viettää punaläikikästä ja kutisevaa juhannusta.