Se elää sittenkin

Sydän verta vuotaen katkaisin noin kuukausi sitten drakena magenta trikolorini, se on siis tuoksuvan lohikäärmepuun kolmivärinen versio. Se oli noin 30 sentin korkuinen, kun muutti meille edelliseen asuntoon. Näiden vuosien aikana se kasvoi niin korkeaksi, että saavutti asuntomme katon ja ratkaisun paikka tuli eteen. Oli pakko päättää, tehdäänkö kattoon reikä, jotta puun latva pääsee vintille, kairataanko lattiaan kolo ja lasketaan se alas naapurin puolelle vai katkaistaanko se.

Noin kuukausi sitten me yhdessä herra Kirjoituksen kanssa katkaisimme puun puolesta välistä, oli itse asiassa pakko tehdä sellainen ratkaisu että toiseen puoliskaan jäi puinen varsi ja juuret ja toiseen osaan lehdistö. Juurrutin tuon lehtiosan ja istutin toiseen ruukkuun. Puinen melkein metrin mittainen tyhjä varsi näytti kieltämättä aika orvolta olohuoneen nurkassa ja pariin kertaan mietin jo, että heitän sen menemään. Annoin sille kuitenkin armonaikaa syksyyn.

Ihan niin kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä mennä viikonloppuna huomasin, että tuo yksinäinen varsi puskee silmuja. Se elää siis sittenkin! Mikä on ihan hyvä asia, koska lehvistöosa näyttää voivan huonosti, mutta ehkä se on vain sopeutumisvaikeutta. Pitäkää peukkuja, että meillä on kohta kaksi drakena magenta trikoloria!