Juhannusplussat

Punnitus numero kaksi takana, samoin kuin kesän suurin mässäilyjuhla eli juhannus. Kyllä tuli syötyäkin kaikkia herkkuja, grillisafkaa, karkkeja, sipsejä, uusia perunoita ja voita....

Ja kyllä tuo mässäily sitten näkyi myös punnituksessa. Minulla oli plussaa 0,5 kg ja herra Kirjoituksella plussaa 0,9kg. Kerrankin onneksi näin päin ;-) Edellisestä punnituksesta siis kaksi viikkoa aikaa ja seuraavaan aikaa kaksi viikkoa.

Tuon plussaisen lukeman jälkeen kävin hakemassa Tokmannin tarjouksesta Nutrilettin viiden päivän tehostarttipakkauksen, jossa pitäisi olla kaikki tarvittava "ruoka" viideksi päiväksi. Tarkoitus on aloittaa se ensi viikolla, katsotaan, onko siitä mitään apua.

Kesän meikkileikit

Koin totaalisen kyllästymisen siihen pysyväksi jääneeseen "välikausimeikkiin", jonka oli tarkoitus olla vain muutaman kuukauden mittainen siis metsänvihreää ja luonnonvalkoista luomiväriä grafiitin harmaalla rajauksella.
Jotenkin vain huomaamatta käteeni päätyi jo pitkään meikkipussissa pyörinyt Stargazerin mattamusta luomiväri, jossa on tehosteena aavistus vaaleanpunaista ja valkoista. Silti lopputulos on musta, todella musta ja ehdottoman matta. Päädyin kokeilemaan sitä ja ihastuin sen monikäyttöisyyteen.

Se vaati kuitenkin parikseen jotain muuta kuin luonnonvalkoista, joten käyttöön päätyi Isadoran puhtaanvalkoinen luomiväri. Se on siitä jännittävä, että se ei ole voidemainen eikä puuterimainen, vaan jotain siltä väliltä eli se sopii siis rajaukseen että luomiväriksi.
Tuota mustan ja valkoinen komboa olen nyt sitten käyttänyt parin viikon ajan - mustaa yksinään rajauksena, mustaa ja valkoista rajauksena, mustaa luomivärinä, mustaa ja valkoista luomivärinä. Toivottavasti en jumita tähän seuraaviksi vuosiksi, niin mukavalta tämä tuntuu. Varsinkin kun tämän kanssa voi leikkiä erilaisilla huulimeikeillä lähes loputtomasti. Olen kokeillut nude-rajauksia värittömällä kiillolla, kullanväristä huulipunaa, punaisia rajauksia ja kultaista punaa, tumman punaruskeaa punaa samanvärisillä rajauksilla, pinkkiä punaa huulikiillolla ja ilman...

Sorruin myös tuhlaamaan meikkeihin ja ostin Seppälästä vihreän metallihippusilla koristellun pehmeän rajauskynän, hintaa tällä unelmalla oli 4,95e. Kynän korkissa on teroitin ja toisessa päässä häivytinsivellin. Olen haaveillut tällaisesta pitkään ja itse asiassa omistan yhden lähes samanvärisen, mutta se Oriflamen versio on liian kova, sillä ei saa aikaiseksi upeaa pehmeää rajausta ja kimallehippuset vain raapivat ihoa. Tämä Seppälän versio on aivan loistavan pehmeä, sillä saa rajaukset tehtyä upeasti, se kimaltaa ihanasti ja on juuri oikeaa vihreää. Usein on käynyt niin, että tällaisen aarteen kotiin kannettuani, olenkin pettynyt ja haudannut sen kaapin perälle, mutta tämä päätyi käyttöön heti ja on viimeiset päivät vuorotellut käytössä musta-valkoisen kombon kanssa.Juhannuksen kunniaksi siirryin punapäiden kastiin ja laitoin hiuksiini mahonkikuparisen värin, uskon sen sopivan loistavasti tuohon vihreään rajaukseen.

Vieras kynä

Keskiviikkona 23.6.10 Satakunnan kansan etusivulta löytyi seuraava pätkä:
"Vaatteista on tullut kertakäyttötavaraa. Tämän faktan ymmärtäminen on vaikeaa minulle, jolla on tapana rakastua yhteen vaatekappaleeseen ja kuluttaa se niin loppuun kuin mahdollista."
Sitten oli viittaus sivulle kaksi, vieras kolumniin.

Kolumnin kirjoittajana on Riina Pullinen. Hän on teknisen journalismin ja kemiantekniikan insinääriopiskelija.

Hänen kirjoittamansa on suurimmalta osaltaan kuin minun ajatusmaailmanstani ja toiminnastani, jotain pieniä eroja kuitenkin on havaittavissa. Ensiksi en valitettavasti omista ystävää, joka pukisi minut kokonaan, mutta serkun vaatteita minulla on runsaasti. Toisekseen minä varmaankin ompelisin ne talteen leikkaamani kuvat jonnekin - en ole mikään ammattilaiskäsityöläinen, mutta aina minä sen verran tuunaan...
Tässä koko juttu skannattuna, kannattaa lukea ja saa kommentoida, mikä pitää paikkansa alle kirjoittaneen suhteen.

Shoppailua osa 3

Perjantaisen shoppailureisumme yhteydessä myös herra Kirjoitus innostui vinguttamaan visaa tai siis oikeammin ottaen pankkikorttia, mutta kuitenkin...

Hänen toimestaan meille muutti muutama uusi elokuva, joiden syväanalyysiin en aio lähteä. Ne näkyvät tuossa alla olevassa kuvassa, tuo "olipa kerran planeetta maa" on tietenkin tarkoitettu minulle ;-).Lisäksi Minimanissa olivat Tacticin pelit tarjouksessa, täsmällisesti sanottuna puoleen hintaan. Niistä rakas puolisoni kotiutti meille sekä Tuk tuk taksin että Muna vai kanan. Kumpikin odottavat vielä hyllyssä käyttöönottoa, joten tarkempia kokemuksia en osaa sanoa. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa keskittyä pelaamaankin eikä vain hankkimaan uusia pelejä.

uusia vaatteita- shoppailua osa 2

Kun oli selvitty askarteluliikkeestä ja saatu masut täyteen hyvää kiinalaista ruokaa, oli aika päästä "itse asiaan" eli shoppailemaan vähän lisää. Liikkeitä oli paljon ja monessa tuli poikettua. Helpompi kuin selittää, missä kaikkialla käytiin ja mitä tuli sovitettua ja hipelöityä, on esitellä mukaan päätyneet hankinnnat.

Ensiksi käytännöllisyyttä. Uudet yleissakset hajonneiden tilalle ja hiussakset sitä varten, että Ievuskainen voi jatkossakin pätkiä hiuksiani. Ostettu Prismasta, yhteishinta alle 34e.
Sitten paita herra Kirjoitukselle. Aleksi 13:sta oli tähtitarjouksessa Icepeakin paidat ja caprit. Capreista ei löytynyt oikeaa kokoa, mutta paita sentään saatiin.
Minun ihanaiset kävelyballeriinani, joista on siis tarkoitus tehdä ensiksi vähäksi aikaa työkengät ja sitten siirtää ne katukäyttöön. Merkkiä Tamaris ja materiaali nahkaa sisältä ja päältä. Nämäkin siis Aleksi 13:sta ja maksetiin lahjakortilla, jonka sain joskus murultani joululahjaksi.Kortille jäi vielä vähän saldoa, että ennen joulua pitää vielä keksiä jotain kivaa ostettavaa.
Seppäläänkin oli lahjakortteja eli sieltäkin tarttui mukaan jotain kivaa. Ensiksi uusi kuntosalikassini. Räyheän värinen, jotta erottuu joukosta ja sopivan tilava, jotta kaikki tarpeellinen kulkee mukana. Tarjoushinta ihan 10e.
Uudet kesäjuhlakengät, punaisia peeptoe kenkiä ei löytynyt, joten ne korvattiin satiinisilla kermanvärisillä. Näissä maltillinen 10cm korko ja 1,5 cm piiloplato. Hintaa unelmilla oli tarjouksessa 15e. Pikkuisen ovat reilua mallia eli vaativat kantapäähän pehmustetta, jotta pysyvät jalassa, mutta muutoin aivan ihanat.Vyö, josta tuunaan itselleni uuden olkalaukun hihnan. Tarjouksessa tämäkin ja hintaa 3e.
Punainen tunika, aivan ihanan pehmeä materiaali ja monikäyttöinen malli. Tämä huuteli alerekissä ja kustansi ihan 7e.
Punainen jakku oli siitä samaisesta alerekistä ja saavutti heti herra Kirjoituksen suosion, tätä on näytetty myös isälle, äidille ja maalla naapurin rouvalle, jotka kaikki väittävät minun tehneen todellisen löydön. Uskotaan heitä. Jakku ja vyö yhteensä 20e.
Kaikkiaan siis sain käytettyä Seppälässä 55e, joista 50e kuittasin lahjakorteilla ja vain 5e kaivoin lompakosta. Olisi minulla ollut toki lahjakortteja vielä tuohon loppusummaankin, mutta kun ajatuksissa kummittelevat edelleen ne täällä kotikaupungissa nähdyt paljettiballeriinat, joita tuolla ei sitten ollutkaan. Ajattelin hakea ne ja jotain muuta kivaa yhdellä lahjakortilla ja jemmata loput odottamaan seuraavaa shoppailuintoa.

Olisi varmaan aikaslailla kirpaissut, jos olisi joutunut kaiken pistämään omasta pussistaan noihin hankintoihin (mukaan laskettu myös edellisen postauksen askartelutarvikkeet), sillä pikainen laskelma osoittaa minun käyttäneet rahaa tuolla reisulla 311,85e, josta lahjakorteilla 230e ja "omia" rahoja 82e. Tuohon 82 e summaan on laskettu mukaan myöskin ruokailumme kiinalaisessa ja kebabit sekä jäätelöt. Ilman ruokia kulutettu summa on alta 40e siis tarkalleen ottaen noiden saksien verran. Nyt kun vielä tarkemmin muistelen, oli tuossa saksien hinnaksi laittamassani hinnassa mukana myös 1,5 litran limpsapullo - kiinalainen ruoka on piilosuolaista ja oli pakko saada jotain juotavaa.

Lahjakortteja jäi vielä sekä Seppälään, K-ryhmän kauppoihin että S-ryhmän kauppoihin ja jäi tuonne Aleksi 13-lahjakortillekin muutama kymppi eli vieläkin olisi varaa shoppailla "ilmaiseksi".

Menivät nuo laskelmat sitten kertaalleen uusiksi, kun rupesin miettimään noita summia ja tajusin, että veloittivat Aleksi13-liikeessä tuosta Icepeakin paidasta liikaa. Soitin sinne ja käskivät käydä korjaamassa asian paikallisessa liikkeessä. Onnistuihan se, mutta aiheutti mnta päänraapimista ja anteeksipyyntöä ennen kuin asia saatiin oikaistua. Summa ei ollut sen suurempi kuin 4,85e, mutta kun se kerran oli alennuksella luvattu, niin halusin sen alennuksen.

Iloista jussia!

Iloista ja aurinkoista juhannusta kaikille!

Toiset ovat töissä, toiset juhlivat...

Askartelutarvikkeita

Viime perjantaina siis 18.6. teimme herra Kirjoituksen kanssa jotain sellaista, mikä ei kuulu normaalisti tapoihimme - me lähdimme päiväksi shoppailemaan.Meillä oli muitakin hoidettavia asioita Tampereen suunnalla, joten se oli luonteva suunta. Kun vielä lisää yhtälöön ne käyttämistään odottaneet lahjakortit, joista osasta olisi loppunut käyttöaika kesäkuun lopussa ja sen, että emme kumpikaan olleet käyneet Ideaparkissa aiemmin, päädyimme lähtemään sinne.

Ennen ostosten esittelyä on pakko mainostaa jotain tärkeämpää eli ruokaa. Kävimme syömässä aivan mielettömän ihanassa kiinalaispaikassa - nimeä en lähde edes veikkaamaan, sillä muistan sen kuitenkin väärin. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja mehän jaksoimme... Vähän myöhemmin käytiin sitten pehmiksellä pihalla ja illalla poikettiin vielä paluumatkalla kebabilla, mutta siitä huolimatta tuo kiinalainen oli ykkönen! Lähtisin vaikka tänään uudelleen, ellei se olisi niin kaukana.

Ensimmäinen puolitoista tuntia shoppailuajasta kului Sinellin myymälässä, sillä pitihän se optimoida, mitä 120 euron lahjakorteilla voi ostaa. Lopputulos oli aika tarkaan laskettu - summa 120 euroa 75 senttiä. No, mitä sillä rahalla sitten sai?Pitkään haaveilemani Fiskarsin Scrapboss kohokuviointi telineen ja siihen 5 lisäsabluunaa, jotka kaikki (siis myös itse scrapboss) olivat -30% tarjouksessa.
Neljä kappaletta metallisia sabluunoita, jotka soveltuvat sekä kohokuviointiin että maalaamiseen.

Kuusi arkkia helmiäistarrapaperia, johon voi myös tulostaa. Värit näkyvät kuvassa.Kaksi ihanaa mini-minikokoista läkkipeltistä ämpäriä.
Kasan ääriviivatarra arkkeja, väreinä valkoista, hopeaa ja kultaa.
20 arkkia kaksipuolista paperia kooltaan 30x30cm, papereiden molemmat puolet erilaiset. Tässä kuva vain toiselta puolen.Kaksi pulloa arkasteluvärejä, tietenkin valkoinen ja vihreä.


sekä rullallisen babyblue sävyistä ruudullista Tilda-nauhaa.

Kaiken voi korjata

Viikonlopuksi maalle minulla oli varattuna kaksi korjaus/tuunausprojektia.

Ensimmäiseksi piti tehdä jotain ihanaisille punaisille glitteriballeriinoilleni, jotka olivat paitsi käytössä kuluneet, myös toisesta takasaumasta ratkenneet. Kukaan, en ainakaan minä, ei vie kirpparilta (vaikkakin uusina) ostettuja neljän euron kenkiä korjattavaksi suutarille, joka laskuttaa korjauksesta huomattavasti enemmän. Niinpä suoritin poposille pikakorjauksen teippaamalla kantapään "jeesusteipillä" kasaan. Tarkoitus oli vedellä teipin päälle toista ikinaiselleista ja aina toimivaa korjausasetta eli sopivan sävyistä punaista kynsilakkaa, mutta en taida viitsiä tehdä sitä. Kestävät teippauksella minkä kestävät, ei se teippi sieltä niin pahasti näy, ja menevät sitten poistoon.
Toisena kohteena olivat housut, jotka löysin tässä taannoin siivoillessani vaatekaappiani, ja joiden olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaakin. Materiaali on kuitenkin mielyttävän tuntuista ja kuminauhat tukevat. Ne ovat varmaan se syy, miksi eivät ole heti päätyneet poistoon. Ne ovat tulleet minulle jonkin vaatepaketin mukana huuto.netin kautta ja jääneet kaappiin kahdesta syystä. Ensinnäkin lahkeet olivat liian pitkät ja toisekseen niiden kiinnityssysteemi oli vähintääkin omituinen. Niissä ei ollut lainkaan vetoketjua vaan renkaat ja nyöri. Ajatus nyörillä kiinnitettävistä housuista oli juuri yhtä houkutteleva kuin häpärirenkaat, jotka väistämättä johtuivat mieleen noista metallisista tukirenkaista eli siis suoraan sanottuna yököttävä. Pyörittelin housuja hetken kädessäni ja mietin, ansaitsevatko ne paljon tuunausta vai vain vähän fiksausta.
Päädyin jälkimmäiseen eli mennään siitä, mistä aita oli matalin. Minä siis irroitin nyörin, mutta jätin metallirenkaat paikalleen ja ompelin keskietusauman umpeen siksakilla ja vahvisitin haarakappaleen tikkaukset sekä lyhensin lahkeet. Pidemmän kaavan mukainen toiminta olisi vaatinyt koko etuosan purkamista ja sisävarojen kääntämistä päälipuolelle, jotta renkaista olisi päästy kokonaan eroon. Koin kuitenkin, etteivät ne ole enää niin häiritsevät, kun niissä ei ole nyöriä ja ne eivät enää pääse tursottamaan, kun ovat kiinniommellut.

Ei näistä nyt mitkäään unelmakappaleet tulleet, mutta kestävät varmaan kuntosalikäytössä sen mitä tarvitseekin.

Suvisunnuntai

Vanhassa laulussa lauletaan: "On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntai, ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait'...". Ihan noin ei kuitenkaan meidän viikonloppumme mennyt.

Lauantaina satoi, oli hetken tauko ja satoi taas eli oli ihan turha kuvitella pääsenvänsä pihalle. Niinpä saattoi suunnilleen hyvällä omalla tunnolla keskittyä ensin tekemään pari tuunaus/korjausprojektia (joista lisää myöhemmin) ja sitten katselemaan tippa linssissä häitä. Oi mikä timanttien säihke, oo miten onnellinen hääpari, voi miten kaunista kaikki oli...

Sunnuntai aloitettiin ensin äidin ja isän jalkahoidoilla, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa sen verran, että huoltoon oli tarvetta. Päiväkahvin ja naapurin rouvan piristävän vierailun jälkeen sää oli poutaantunut sen verran, että pihallekin pääsi vihdoin ja viimein.

Lähdimme siis yhdessä järkyttämään naapureitamme. Minä suunnistin kasvimaan perkuuseen tarjoammalla siis maiseman rumennukseksi paksut reidet ja leveän ahterin, joka pyllisteli pihan keskellä ja herra Kirjoitus puolestaan huolehti ääniefekteistä päräyttämällä ruohonleikkurin käymään, kun kello oli hiukan vajaa puoli neljä sunnuntai iltapäivällä. Mahtoivat naapurit kiittää mukavasta sunnuntaikonsertista, jota kesti suunnilleen varttia vaille kahdeksaan. Sen jälkeen rakas puolisoni vaihtoi raivaussahaan trimmeripäällä ja meteli kasvoi astetta kovemmaksi -tämä sunnuntaikonserttimme finaali kesti ehkä puolisen tuntia, täsmälleen siihen asti, että trimmeristä loppui siima ja se vaihdettiin hiljaisempaan työkaluun eli perinteiseen viikatteseen.

Sillä välin kun herra Kirjoitus surrasi nurmikoita matalammiksi, taistelin minä hyttysiä vastaan. Mitenkä minulla on sellainen tunne, että koko pohjoisen pallonpuoliskon hyttyset olivat majoittuneet kasvimaallemme ja kävivät joukolla kimppuuni. Asuvalintakin oli tietysti virheellinen, sillä leveälahkeiset mukavuushousut takasivat hyttysille antoisan pääsyn nilkkoihin, sääriin ja noihin pullaviin reisiin asti. Yritin huiskia ja perata ja perata ja huiskia - loppujen lopuksi olin päälakea myöten mullassa, sillä ne vihulaiset keksivät hyökätä pistelemään päähänikin. Jos hiukset olisivat olleet auki, ei siinä mitään ongelmaa olisi ollut, kyllä se kuontalo aina vähän suojaa, mutta nyt ne oli vetetty pitkin päätä ja pistetty tiukasti kiinni, sillä en halua syljeksiä hiuksia suustani kesken perkuutyön.

Illan lopputuloksena oli lyhyet nurmikot, puolet kasvimaasta perattuna ja vähintään 30 hyttysen pistoa ympäri kehoani - niitä nimittäin löytyy patsi perinteisistä nilkoista, sääristä ja käsivarsista, myös reisistä, pakaroista, naamasta ja päälaesta eli mukavaa viettää punaläikikästä ja kutisevaa juhannusta.

Uusi lelu

Olen hankkinut itselleni uuden lelun. Olen nimittäin viime aikoina lukenut ja kuullut ihan liikaa ylistystä epilaattorista. Sitä ovat mainostaneet monet bloggarit ja kehuneet työkaverit. Kun tuohon lisää vielä sen, että olen kurkkuani myöten täynnä shaverin jäljiltä syntyvää sänkeä, oltiin tilanteessa, että minun oli pakko hankkia epilaattori.

Pakko ja pakko. Pakko on tietenkin suhteellinen käsite, varsinkin kun minun ihokarvani ovat vaaleita ja hentoja (on se hyvä, että jokin minussa on hentoa ;-) ). Tuo sänki kuitenkin on erittäin ärsyttävä ja kun vielä ottaa huomioon laiskuuteni shaverin käytössä, tuo epilaattori ehkä avun tähän ongelmaan. Sillä silloin harvoin kun pistäisin päälleno kainalot paljastavan paidan, jää se useimmiten tekemättä joko siksi, etten ehdi sheivata tai en vain laiskuuttani jaksa tehdä sitä.

Hankintani oli Braunin silk-epil soft perfektion, johon kuuluu sekä epilaattori että ladyshaver siis ajopää ja kaksi erilaista epilointipäätä. Lisäksi tähän "luksusmalliin" kuuluu jäädytettävä kylmäpussi ja sille oma hansikas, kipua vähentävät telat ja vielä karvojen lyhentämiseen tarjoitettu opti-trim-ajopää. Sekä tietenkin kaunis hopeanvärinen säilytyspussi kaikelle tälle.

Heti kun sain uuden leluni kotiin, oli pakko testata sitä.

Olen lukenut ja kuullut paljon siitä, miten kipeää epilointi tekee, miten ei tuskalta voi epiloida kuin sääret, miten ne ärtyvät jne. jne. Totta kai testaaminen oli pakko aloittaa juuri tuolta "älä tee näin"- listalta eli ajamalla koko pohkeet testiksi. Kun mitään suurempaa ei ilmennyt, jatkoin seuraavana aamuna vielä kainalon reunasta, koko kainaloita en uskaltanut ihan heti epiloida, jos jotain ärsytystä olisi kuitenkin ilmennyt.

Mikä oli siis lopputulos? Pohkeet sileät, ei merkkejä ärsytyksestä, sillä rasvasin ne heti epiloinnin jälkeen, epilointi ei tehnyt kipeää - itse asiassa se ei tuntunut juuri miltään. Kainaloiden epilointiin käytin ensin aloittelijoille tarkoitettua vähempi pinsettistä terää, mutta se sattui ihan hirveästi. Vaihdoin normaaliterään ja kivun lievitykseen tarkoitettuihin rulliin (jääpakkaus ei ollut kylmä, joten en voinut testata sitä) ja totesin sen huomattavasti kivuttomammaksi ja tehokkaammaksi. Tätä siis jatkossa...kestää varmaan pari-kolme päivää ennen kuin saan kainalot kaikkineen ajettua tällä ensimmäisella kerralla.

Eli uskon hankkineeni ihan hyvän kapineen tuolla 40euron hinnalla.

Se elää sittenkin

Sydän verta vuotaen katkaisin noin kuukausi sitten drakena magenta trikolorini, se on siis tuoksuvan lohikäärmepuun kolmivärinen versio. Se oli noin 30 sentin korkuinen, kun muutti meille edelliseen asuntoon. Näiden vuosien aikana se kasvoi niin korkeaksi, että saavutti asuntomme katon ja ratkaisun paikka tuli eteen. Oli pakko päättää, tehdäänkö kattoon reikä, jotta puun latva pääsee vintille, kairataanko lattiaan kolo ja lasketaan se alas naapurin puolelle vai katkaistaanko se.

Noin kuukausi sitten me yhdessä herra Kirjoituksen kanssa katkaisimme puun puolesta välistä, oli itse asiassa pakko tehdä sellainen ratkaisu että toiseen puoliskaan jäi puinen varsi ja juuret ja toiseen osaan lehdistö. Juurrutin tuon lehtiosan ja istutin toiseen ruukkuun. Puinen melkein metrin mittainen tyhjä varsi näytti kieltämättä aika orvolta olohuoneen nurkassa ja pariin kertaan mietin jo, että heitän sen menemään. Annoin sille kuitenkin armonaikaa syksyyn.

Ihan niin kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä mennä viikonloppuna huomasin, että tuo yksinäinen varsi puskee silmuja. Se elää siis sittenkin! Mikä on ihan hyvä asia, koska lehvistöosa näyttää voivan huonosti, mutta ehkä se on vain sopeutumisvaikeutta. Pitäkää peukkuja, että meillä on kohta kaksi drakena magenta trikoloria!

vanhus vai vanhuus

Kuntosalin stepperi on varsin kehittävä laite, se treenaa nimittäin kropan lisäksi aivojakin. Siinä polkiessani tulin nimittäin tehneeksi huomioita elämästäni. Huomaa selvästi, että olen tulossa vanhaksi. Olen nimittäin tässä kuluneen alkuvuoden aikana tehnyt sellaisia asioita, joita en vielä vuosi sitten missään nimessä olisi kuvitellut tekeväni.

Otetaanpa konkreettinen esimerkki. Minulla on karmeat allit, tähän asti olen varonut niiden näyttämistä, tänä kesänä olen surutta käyttänyt henkselitoppeja ja hihattomia paitoja - jos jotakuta häiritsee niiden katseleminen, niin häiritköön sitten... Mahamakkarani ja reisirasvani ovat vielä hirveämmät ja siitä huolimatta olen kiduttanut kanssaihmisiäni kulkemalla shortseissa julkisilla paikoilla.

Lisäksi tähän vaatekuvioon liittyy toinenkin outo ilmiö. Yleensä käytän työmatkoilla yhtä tai kahta vaatekertaa - loputtomasti, kunnes ne nuhrautuvat käyttökelvottomiksi ja vasta sitten uudet kehiin. Viime aikoina olen vaihdellut vaatteita useammin kuin mustalainen hevosta - kaivanut vaatevarastoistani esiin itsellenikin uusia löytöjä ja ottanut niitä käyttöön ja seuraavalla viikolla taas uudet. Tässä on nyt jotain outoa, mutta toisaalta virkistävää, on ihan mukava löytää uusia yhdistelmiä, varsinkin kun ei tarvitse käydä kaupassa.

Normaalisti en poistu asunnostamme edes roskikselle ilman meikkiä. Tänä vuonna olen päässyt jo lähipostiin ja kuntosalille asti ilman yhtään lisättyä kauneutta. Toki myönnetään, että kestovärjätyt kulmat ja ripset antavat ylimääräistä taustatukea eli näyttää siistimmältä ilman meikkiäkin. Mutta kuitenkin, nuo ovat jo useamman korttelin päässä kotoa, enkä silti ole tuntenut itseäni ihan alastomaksi...

Vanhuus ei siis tule yksin, vaan se tuo kaikkia outoja tuntemuksia tai käytöstapoja tullessaan. Oikein mielenkiinnolla odotan, mikä mahtaa olla seuraava "en sitten ikinä tee noin", josta luovun.

Shampoota

Lauantaina oli kotikaupungissamme kolmen liikkeen järjestämät markkinat. Mukana olivat paikallinen kodinkoneliike, valtakunnallinen kampaamo ja hiustuote myymälä ja lastentarvikeliike. Markkinat olivat kodinkoneliikkeen pihalla ja osaa tuotteista myytiin ko. liikkeessä, osaa liikkeen pihalle laitetuissa teltoissa ja tarjolla oli myös monensorttista ohjelmaa ja viihdykettä.

Luin mainokset erittäin pikaisesti ja löysin lastentarvikeliikkeestä pelin, joka kiinnosti kovasti. Niinpä ehdottelin herra Kirjoitukselle markkinoilla käyntiä. Hän puolestaan oli lukenut mainokset huomattavasti paremmin ja kysyi, että tuon shampoon perässäkö sinä olet sinne menossa?

Jaa niin minkä shampoon??? En ollut huomannut kyseistä mainosta lainkaan. Fanletillä oli kuitenkin myynnissä 5 litran kanisteri 4R- shampoota. Eipä tarvinnut tukkuhamsterin ja shampoon suurkuluttajan kauaa miettiä, että haetaanko tuollainen kanisteri vai ei, kun pönikällä oli hintaa 15 euroa. Se ei kauaa kestä, kun siitä tasajaetaan meille, minun vanhemmilleni ja herra Kirjoituksen vanhemmille. Eli tämän kuun kosmetiikabadjetti menisi siinä, mutta eipä sitten taas hetkeen tarvitsisi ostaa shampoota.

Valitettavasti vain pari muutakin ihmistä oli keksinyt tuon saman hyvän tarjouksen ja ne muutkin hyvät tarjoukset, joita tuolla oli. Toiminnassa kampaamokaupassa oli yksi kassakone ja yksi toimimaton korttimaksupääte eli kassajono eteni tuskastuttavan hitaasti. Seisoin jonossa puolen tuntia, mutta sain kannuni.

Jonossa seisoessani alkoi sitten sataa kaatamalla vettä eli ihmiset pihalta pakkautuivat entistä enemmän telttoihin, joten tunnelma oli tiiviin kostea.

Onneksi pelikauppa oli seuraavassa teltanoven lävessä eli ei tarvinnut loikkia sateessa kuin metri. Peli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin, mitä olin olettanut eli 7 euron hinta tuntui liian kovalta ja peli jäi kauppaan.

Kauppareisun saldoksi jäi siis kannulline shampoota, kyllä tällä hetken aikaa pesee hiuksia, mukaan sai samaan kauppaan vielä täyttöpumpunkin, mutta se ei näy kuvassa:

Ensimmäinen punnitus

Teimme toukokuun lopulla päätöksen muutaman kilon karistamisesta tässä kesän aikana.

Tarkoitus oli käydä puntarissa viikottain, mutta jotenkin se jäi. Itse asiassa taaksepäin katsottaessa tuntuu, että tähän kolmen viikon mittaiseen ajanjaksoon mahtuu enemmän lankeemuksia kuin onnistumisia. On mussutettu herkkuja töissä, kotona ja kylässä, on langettu ostamaan enemmänkin sellaista, mitä sovittiin ettei osteta, syöty sitä ja tätä epäterveellistä ja pinnattu liikunnasta minkä keretty.

Puntarillakaan ei ole käyty sitten tuon aloituspunnituksen. Periaatteessa olisi pitänyt käydä eilen, mutta unohdin, joten käydään siis tänään.

Oli pakko ottaa pikku "tasoitus" eilen, kun oli vapaapäivä. Kävin aamulla polttamassa 350 kcal crosstrainerilla ja illalla vielä tekemässä lihaskuntoharjoituksia ja polttamassa lisää rasvaa crosstrainerilla, jospa sillä saisi vaakaa hämättyä edes vähän. Kiloklubin tiedot näyttävät minun harrastaneet liian raskasta liikuntaa, mutta eihän sillä tässä kohtaa ole väliä - eihän?

Vaaka kaikessa armottomuudessaan näyttää minulle tänä aamuna kiloa 2,7 kiloa vähemmän kuin silloin kuin aloitettiin, herra Kirjoitus on taas päässyt kuin koira veräjästä, sillä hänelle vaaka näyttää myös 2,7 kiloa vähemmän kuin aluksi. On se niin väärin mutisen minä ja päätän laittaa ilmastointiteipin suuni eteen estämään syömistä. Sillä hän on osallistunut van muutamalle kävelylenkille ja minä olen huhkinut kuin hullu mies ja tulos on ihan sama.

Tiikerin raitoja

Minua ei saa päästää kirpputorille, siellä on liikaa kiusauksia.

Sen verran onnistuin, että voitin kahdesti kiusauksen ostaa kynsilakkaa ja kirjontatyön. Ensimmäisen kerran kävin kiertelemässä kirppareita viikolla ja löysin silloin pari Mavalan kynsilakkaa yhteensä euron hinnalla - hipelöin pussia kauan, mutta pysyin kovana ja jätin siihen pöydälle. Samalla pöydällä olisi myös ollut simpukoilla koristeltu kehys, jonka olisin mielelläni ostanut vessaamme, mutta siitä puuttui hintalappu eli sinne jäi sekin. Samoin kävi 8 euron hintaiselle kanavatyölle, jota oli pikkuisen aloitettu ja johon olisi tuolla hintaa saanut langat mukaan. Pakko myöntää, että nuo kaikki kutkuttavat mieltä, mutta en silti aio palata hakemaan niitä. Lauantaina oli tarkoitus poiketa katsomassa, olisivatko vielä tallella, mutta sitten tuli sade ja loppui aika ja sinne jäivät.

Sen sijaan lankeemuksiakin tapahtui. Onko shoppailu anteeksi annettavaa, jos kukaan ei huomaa sinun ostaneen mitään uutta, kun vaatekaapista löytyy lähes vastaava vaate jo ennestään. Löysin laventelin sinisen Luhdan kevättakkinini identtisen kopion myynnissä hintaan 2,50e. Se oli ihan pakko ostaa, nyt mulla on sitten näitä takkeja kaksi kappalein.
Paitapuseroiden suhteen kävi lähes samoin. Puseron kuosi näytti kovinkin tutulta, itse asiassa kuvittelin kirpparilla sen olevan täysin identtinen jo kaapisani olevan puseron kanssa ja samaa mieltä oli herra Kirjoituskin. Kotiin tultuamme yllätys oli suuri, sillä kuosissa onkin yllättävän paljon eroa - värit ovat kuitenkin samantyyliset, mutta täysin erilainen leikkausmalli saa puserot näyttämään enemmänkin erilaisilta kuin ne todellisuudessa ovat. Aivan uudenveroisella puserolla oli hintaa 0,20€ eli olisi ollut suoranainen synti jättää se kauppaan...

Vertailukuvassa vasemmalla uusi löytöni ja oikealla jo pari vuotta kaapissani majaillut yksilö.
Lisään tähän samaan vielä pari päivää myöhemmin tekemäni löydön, sillä se sopii tähän samaan kategoriaan sekä hintansa että värinsä puolesta. Löysin Seppälästä talveksi paksut mikrokuituiset sukkahousut. Ne olivat ale-hyllyssä, ovh. hinta oli 9,90€, sitten hintalaput 5€ ja 2€. Kun sitten kiikutin ne kassalle olikin hinta enää 1,50€. Väri tietenkin petrooli-turkoosi, kuinkas muuten. Tässä vielä kuvaa löydöistä, jotka nostavat vaatetuhlaukseni ihan 4,20 euroon.

Parasta jalkarasvaa

Sain tässä jonkin aika sitten kullanarvoisen vinkin eräältä työkaveriltani. Hän suositteli minulle jalkojen kovettumien ja kuivien jalkapohjien hoitoon maailman parasta "jalkarasvaa". Jalkarasvaa on lainausmerkeissä siksi, että pullon kyljessä ei lue mitään jalkoihin tai kovettumien hoitoon liittyvää.

Omasta kokemuksestani voin kuitenkin ko. ainetta suositella, olen sitä nyt viikon verran säännöllisesti käyttänyt ja jalat voivat hyvin. Ensivaikutelma on mukavan viilentävä, imeytyy tosi hyvin, ei tahmaa käsiäkään levitettäessä ja ennen kaikkea pitää jalat pehmeitä ja mukavantuntuisina. Lisäplussaa on se, että ko. aine on helposti saatavilla esim. apteekeista tai siivoustarvikeliikkeitä eikä ole mitenkään erityisen kallis.

Mikä tämä ihme aine sitten on? Se on ihan tavallinen käsidesi. Kyllä, tarkoitan todellakin sitä ainetta, jota sairaaloissa ja vastaavissa paikoissa on joka nurkan takana ja jota mydään sekä apteekeissa että siivoustarvikeliikkeissä käsien desinfioimiseen. Siis tätä tuotetta taikka jotain vastaavaa:

Se ihan oikeasti toimii jalkarasvana ja hyvin toimiikin. Kannattaa kokeilla!

hengissä selvitty

Olen selvinnyt hengissä tuosta itsejärjestämästäni tappotahtisesta työrupeamasta. Muutaman tunnin huilittuani määräsin arvoisan aviosiippani ulos pesemään autojen laseja ja huuhtomaan niistä siitepölyjä. Itse keskityin seurustelemaan imurin, rätin ja tiskiharjan sekä pesukoneen kanssa.

Kolmessa tunnissa oli kaaokseen joutunut kotimme taasen kunnossa. Onneksi, koska sen jälkeen ei olisi siivoamisesta tullutkaan mitään - sain puhelun, jossa kerrottiin isäni kaatuneen ja loukanneen kasvonsa pahasti. Olivat käyneet jo kertaalleen päivystyksessä ja naamaa oli ommeltu. Mutta jostain syystä verenvuoto ei ollutkaan talttunut ja olivat joutuneet uudelle kierrokselle. Minua on kielletty lähtemästä kotipaikan sairaalaan häntä katsomaan, olen kilttinä noudattanut kehotusta, mutta vannottamalla vannottanut kyytimiehenä olevaa naapurin rouvaa vaatimaan siirtoa tänne isompaan keskussairaalaan kunnon tutkimuksia varten. Sitten mikään ei voi estää minua lähtemästä hänen luokseen...

Yritän keskittyä välillä johonkin muuhun, etten taas ala kiertää ympäri huushollia kuin vangittu tiikeri. Ei minun kuulu olla täällä, minun kuuluu olla isän ja äidin tukena...

Pelejä, pelejä, pelejä...

Lupasin istua kiltisti sormieni päällä kuun vaihteeseen asti kosmetiikan, kenkien ja vaatteiden suhteen ja siinä onnistuin.

Lautapelien suhteen en ollut sitten yhtä vahva, sillä lautapelit.fin synttäritarjoukset iskivät juuri pahasti kuun loppuun.

Meillä on nyt sitten taas uusia pelejä:
Toledo, jota katselime jo alku vuodesta Anttilan alesta, maksoi nyt enää 10€.
Mykerinos, joka oli uudempi tuttavuus, oli myös tarjouksessa hintaan 10e. Tässä tehdään tutkimusmatkaa ja etsitään aarteita vähän mallilla "kadonneet kaupungit" tai muut sen tyyliset pelit.
6 nimmt eli kuudes ottaa, on korttipeli, josta meillä ei ole vielä tarkempaa kokemusta. Palataan siis siihen kun peliä on testattu. Tarjouksesta siis tämäkin hintaan 5€.

Tikkipelejä emme ole juuri harrasteet, mutta yksi sellainen -vähän sovellettuna- oli pakko hankkia varastoon (hintaa 5€). Bock Rock on ohjeiden mukaan erilainen tikkipeli, jossa on vuohia ja saaria. Tätäkään ei ole vielä kokeiltu eli palataan asiaan sitten, kun on kokeiltu.
Lisäksi paketissa tuli ilmaiseksi Dominion peliin Kätkö-kortit. Ne on julkaistu pelin Spiel des Jahres voiton kunniaksi ja ne sai muun tilauksen mukana ilmaiseksi.

Blogi vaikenee taas hetkeksi

Olin jo aikeissa valmistautua viettämään sitä jo muutamaan kertaan kanseloitua hemmottelupäivää, kunnes puhelin soi ja sain kutsun jo täksi yöksi töihin. Se siitä lorvimisesta ja lasillisesta kylmää valkoviiniä sitten. Kynnet sentään lakkasin kuin kiusaksi ja valitsin vielä punaisen värinkin...

Nyt ei ole enää aikaa roikkua edes blogissa eli palaan joskus sunnuntaina kolmen työyön ja kahden työpäivän jälkeen (taas tienataan muutama pari kenkiä ja ehkä uudet silmälasit ;-) )

Äidit vain...

Rakas äitykkäni on taas ylittänyt itsensä. Hän nimittäin lahjoitti jo ennestäänkin runsasta lakanavalikoimaamme (jonka täydentämiseen hän on aiemminkin kiitettävästi osallistunut) täydentämään herttaiset Muumi-lakanat.

Saimme kumpikin omamme, Herra Kirjoitus vaaleansiniset ja minä vaaleanpunaiset. Kuosin nimi on "lomamuumi" ja minusta se on aivan uskomattoman suloinen. Hauskasti paketeissakin menee vielä kohdaltakin sopivasti - herra Kirjoituksen kuosissa muumipappa lepäilee ihanasti puussa ja minun paketissani on polle puun juurella.
Nut meillä on sitten "maailman ja ihmisen välissä jotain pehmeää".