Hänen kaunis neuleensa oli puhtaan valkoinen, mikä sopi loistavasti hänen tummaan kauneuteensa. Se sai ihon hohtamaan ja lähes mustat hiukset loistamaan. Hän oli tehnyt pitsineuleen ajatellen tulossa olevaa ulkomaan matkaa ja aurinkorantoja - mistä minä tietenkin sain mielleyhtymän, että minäkin tarvitsisin vastaavan neuleen ajatellen tulevaa syksyä ja matkaa. En tietenkään puhtaan valkoista, koska se ei ole minun värini, vaan jotain korallin punaista tai beigen sävyä, jotain sellaista joka korostaisi ruskettuneen ihon sävyä.
Nyt olen sitten pari päivää juossut ympäri kaupunkia etsimässä lankoja tuota virkkausta varten ja todennut, että kysessä on mission impossible. Valkoisena löytyy soveliasta lankaa, mutta kun minä en halua puhtaan valkoista, en en en... muita sopivia värejä ei sitten ole ollut tarjolla.
Tänään sitten päätin lyödä hanskat tiskiin ja antaa koko asian olla, kun homma ei kerran luonaa, niin olkoot. Ehkä ne langat jossain vaiheessa kävelevät minua vastaan. Käytän tämän vapaapäiväni virkkaamisen sijaan auringonpaisteessa löhöilyyn ja blogin kirjoittamiseen - tosin teksti tulee ajastettuna maailmalle vasta kirjoitusta seuraavana päivänä.
Epäonni tuntuu vainoavan minua muutenkin. Katsokaa, miten kävi maaliskuussa Wienistä ostamalleni leopardipannalle:
Lisäksi joku linnun tolvana on käynyt jättämässä vast'ikään pesemääni olohuoneen lasiin 30cm pitkän p*skaläiskän keskelle ruudun alareunaa eli menee sekin homma uusiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti