siivousta ja kaktusmultaa

Sain siis eilen puunattua makuuhuoneen oikein viimeisen päälle kunnolla. Tuli vaihdettua sängynpeitot ja verhot, pestyä hammasharjan kanssa ikkunalaudan laattojen välit ja jalkalistojen kohokuviot käsiteltyä korvapuikkojen kanssa. Mitä - yrittääkö joku sanoa, että se ei olisi normaali tapa siivota??? Onhan se...

Illalla oli kyllä silleen autuas ja väsynyt olo, kun sai saunan jälkeen kellahtaa puhtaille lakanoille yberpuhtaaseen huoneeseen, vaan itku pitkästä ilosta ja sitten päästään siihen sattuu osastoon.

Eli eletään aikaista aamua siinä muutamaan kertaan mainitussa keskikokoisessa länsisuomalaisessa kaupungissa, siinä samaisessa kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, joka sekin on muutamaan kertaan tullut mainittua. Asunnonhan jakavat mies ja nainen, aviopari. Nainen alkaa availla vasta eilen ikkunaan ripustamiaan tummia, paksuja verhoja, sillä toisin kuin muut ihmiset, jotka kesäksi vaihtavat heleisiin, ohuisiin, vaaleisiin verhoihin, tämän parin asunnossa makuuhuoneen kesäverhot ovat tummat, raskaat ja paksut. Tämä siksi, että ne suojaisivat kesäaamuisin ikkunaan paistavalta nousevalta auringolta, jonka ensimmäisetkin säteet osuvat pariskunnan sänkyyn herätellen nukkujat monesti liian aikaisin. Ja unikin on pimeässä rauhaisampaa... kevätaamun rauha tosin oli kaukana siitä, mitä kyseisessä asunnossa tänä aamuna tapahtui.

Niin nainen siis avasi verhoja. Toinen puoli siirtyi nätisti sivuun ja tuli kiinnitetyksi nauhalla, jotta huoneeseen kuitenkin pääsisi päivän aikana mukavasti valoa. Sitten toinen verho ja hirveä meteli: "tumps, kolin kolin, räiskis". Seuraavaski muksaus ja rapinaa ja sitten selkä piitä repivä hiljaisuus. Mies syöksyy eteisestä takaisin makuuhuoneeseen. Jossa vallitsee täydellinen kaaos - lattialla on multaa, hiekkaa, pieniä kiviä, kukkaruukku ja siinä yksi lähes entinen kaktus... Nainen seisoo kaiken keskellä suu apposen auki ja katsoo jalkoihinsa, jotka ovat sen kaiken sotkun keskellä.

Sitten, kiroilua, mutinaa, nostetaan kaktus ylös ja kiikutetaan keittiöön. Kaivetaan lattiaharja siiivouskaapista, harjataan suurimmat kivet ja hiekat lattialta pois. Seuraavaksi otetaan mikrokuituinen lattialasta ja toistetaan operaatio - lattialla on edelleen hienoa hiekkaa ja pikkuruisia kivensiruja. Naapureista välittämättä otetaan imuri ja imuroidaan makuuhuoneen lattia kello puoli kuusi aamulla. Sen jälkeen huokaistaan helpotuksesta, sillä onneksi illalla tuli kiire ja eilinen lattian pesuvesi on vielä eteisessä. Pestään makuuhuoneen lattia kahteen kertaan ja todetaan, että 99,9% kaktusmullasta on saatu poistettua lattialta. Seuraavaksi nainen menee keittiöön ja istuttaa kaktuksen uudelleen siihen lattialta talteen harjattuun multaan ja kantaa sen takaisin makuuhuoneen ikkunalle.

Oletettavaa on, että löydämme huomautuksen naapurirauhan rikkomisesta postilaatikostamme vielä tänään tai sitten harvinaisen ymmärtäväiset naapurimme tajuavat, että kysessä oli poikkeustilanne ja tarkoituksemme ei ole jatkossa imuroida kello puoli kuusi aamulla. Tarinan opetus on se, että kun alat avata verhoja ikkunalta, jolla on kaktuksia, tarkista silti kahdesti, ettei joku lähes piikittölmältä näyttävä yksilö ole sillä ainokaisella piilopiikillään iskenut verhoihin kiinni. Jos rakas herra Kirjoitukseni saisi päättää tarinan opetuksen, se olisi kaikessa lyhykäisyydessään seuraava: enemmän kuin yksi kaktus huushollissa on liikaa tai enemmän kuin yksi pieni kukka per ikkuna on liikaa, sillä jos niitä on enemmän, niistä saattaa aiheutua ongelma.

Joka tapauksessa tämän aamuisesta sisuuntuneena olen päättänyt siivota tänään olohuoneen.