Hengissä selvitty...

...uskomatonta kyllä, mutta viimeisestä parista viikosta on selvitty hengissä. Viikko meni siivouksiin siten, että viikonloppu oltiin maalla ja muutoin sitten siivottiin kuin heikkopäiset. Kyllä meillä nyt sitten on puhdasta - rakas mieheni väittää, että on suursiivouksen jälkeen joutunut imuroimaan päivittäin ihan vaan sen takia, että minä neuroottisesti vahdin huushollin pysymistä kunnossa.

Työpaikan kevätretkeltä, joka oli tiistaina, ei valitettavasti ole kuvia, sillä keli oli kurjahko. Ei ihan suoraan satanut vettä, mutta vähän pisaroi ja taivas oli tasaisen harmaa ja valkovuokot supussa eli ei toivettakaan kunnon kuvista, vaikka maisemat olivat todella upeat. Suunnittelen raavaahani herra Kirjoituksen mukanani uudelle lenkille silloin kun aurinko suloisesti paistelee ja hän saa hoitaa valokuvaamisen.

Torstaina nähtiin ihania pikkuisia vanhempineen - kyllä, olen pehmennyt, nuo pikkuiset olivat tosi ihania. Ja tiedän, ettei viisi vuotta sitten olisi lyötynyt yhtään ainoaa alle 150cm mittaista ihmisolentoa, jota olisin ihanaksi suostunut sanomaan. Torstain saldona tarjoilen jossain vaiheessa herkkureseptejä.

Tyhjentyneitä kosmetiikkapurkkeja olen vipannut roskiin tasaiseen tahtiin, nyt vain ei ole sellainen olo, että olisin jaksanut raportoida kokemuksia niistä. Osaa samoista tuotteista on jo esitelty ja osaa on vielä toisia purkkeja jäljellä, joten niistä raporttia sitten myöhemmin noiden seuraavien purkkien tyhjentyessä.

Alkava viikko menee vielä lentokoulussa eli olen ma ja ti maailmalla, herra Kirjoitus on myös maanantaina työpaikan virkistyspäivällä, keskiviikkona hän risteilee jossain Saaristomerellä. Tapaamme toisiamme siis käytännössä torstaina illalla, minä olen sitten taas viikonlopun töissä eli ei kovin paljon yhteistä aikaa jää, mutta sehän pitää suhteen tuoreena.