Shobbailut

Aion vakaasti istua loppukuun käsieni ja lompakkoni päällä ja olla ostamatta mitään, joten voin jo julkaista listan kuukauden hankinnoista. Aion pitää tästä lupauksestani kiinni siitä huolimatta, että työpaikalla on alennuskenkämyynti, jossa voisi saada satasen kenkiä hintaan 19 euroa. Minä en nyt osta uusia kenkiä, en vaikka miten mieli tekisi. Täytyy vaan jaksaa vakaasti uskoa siihen, että alennus-kenkiä löytyy syksylläkin ja ehkä vielä enemmän kuin kesällä.

Kosmetiikan suhteen olen ylittänyt itseni - jokainen päätelköön, onko se positiivinen vai negatiivinen ylitys. Olen nimittäin kuluttanut 7e kosmetiikkaan tässä kuussa.

Ostin kaksi poispeseytyvää hiusväriä yhteishintaan 5e ja täysikokoisen Doven summer glow vartalovoiteen, jossa on suojakerroin 15 hintaan 1,90e.Hiusvärin lasken mittavaksi säästöksi, sillä parturissa käydessäni joudun laskemaan tiskille joka kerta vähintään 40e, mutta yleensä noin 80e. Nyt kun sain puhuttua Ievuskaisen leikkaamaan takahiukseni ja nyrhin itse otsatukan ja sivukarvat sekä värjään hiukset itse, voin siirtää seuraavan kalliin parturikäynnin syksyyn tai alkutalveen.
Doven sitä tavallista sävyttävää Summer glow- kosteusvoidetta on vielä edellisessäkin purkissa jäljellä. Kesällä sitä kuitenkin kuluu runsaasti, koska suihkussa joutuu käymään usein ja iho kuivuu runsaasta suihkuttelusta. En usko meneväni konkurssiin tuon hankinnan takia ja sitä paitsi muut tavalliset naiset maksavat enemmän kuin nämä kaikki yhteensä yhdestä purkista ja minä sentään sain tuolla rahalla useamman purkin.

Jossain vaiheessa valittelin vaatekaapissani olevaa vajetta, enkä edelleenkään ole tehnyt juuri mitään asian eteen, mutta olen silti löytänyt haaveideni kohteille "kohtuulliset korvikkeet".

Shortsien kohdalla kävi nimittäin niin, että jostain aivojen sopukoista kaivautui esiin mielikuva auringonpaisteesta, lämmöstä ja kassatiskistä, jonka ääressä kuittasin isohkoa laskua visalla. Siihen samaan mielikuvaan yhdistyi väistämätön ajatus vaaleista shortseista ja ajatus ei jättänyt minua rauhaan ennen kuin olin kaivellut vaatekaappiani. Ja kas...minä omistan hiekanväriset puuvillashortsit. Toki ne ovat pidempää mallia kuin haaveilemani, mutta käyvät korvikkeesta.
Ne on ostettu Brasiliasta Salvador de bahialaisesta vaatekaupasta, josta ostettiin myös pari t-paitaa minulle, herra Kirjoitukselle shortsit ja t-paita sekä tuliaisia. Tästä mielleyhtymä lämpöön ja aurinkoon.
Topin suhteen lankesin mainokseen, enkä ainakaan vielä ole katunut. Tosin myönnän, ettei malli ole vartalolleni imartelevin mahdollinen ja lisäksi se on sellainen, jota en vielä vuosi, pari sitten olisi kehdannut päälleni laittaa. Ostin siis halpahallista tuubi-babydoll topin, joka on riittävän pitkä eli tulee alas reisille, jossa saa hyvin otettua aurinkoa, kun yläosassa ei ole olkaimia lainkaan ja joka näyttää mahani kanssa odotusmekolta, koska siinä on levenevä helma. Mutta kun se oli vihreä, mahtui päälle (eikä kiristänyt) ja oli hinnaltaan vain 7,90e, oli se pakko ostaa - ihan jo syksyä ajatellen.

Shoes in, shoes out

Viimeaikainen shoppailu epäonneni on vainonnut minua etenkin kenkärintamalla jo pidempään.
Ensiksikin ne Wienistä ostamani crocsit, jotka siellä tuntuivat übercooleilta, eivät soveltuneetkaan työkäyttöön haluamallani tavalla. Eli ne on pakko myydä pois, jotta eivät jää pölyttymään ja täyttämään jo ennestäänkin liian täysiä kaappeja. Siinä siis ensimmäin in ja out - kenkäpari, tällä kertaa ilman esittelykuvia, koska niitä on jo täällä pariinkin kertaan nähty.

Valitettavasti eivät ole vielä löytäneet uutta kotia, mutta ovat kaupan huuto.netissä.Seuraava in, on suuri rakkauteni, josta olen haaveillut jo pitkään. Beiget nyörisaappaat isoilla metallisilla nyörinrei'illä. Nämä löytyivät huuto.netistä ja kustansivat postikuluineen n. 15 euroa.
Siinä siis toinen pari sisään. Näillä on myös musta sisarpari eli ne ovat ensimmäiset kenkäkaksoseni (ja näillä on muuten olemassa tumman ruskeat, tumman vihreät ja lilat sisarukset eli saattaa olla, että minullakin on jossain kohtaa näitä enemmän kuin kahdet).

Kolmas meille muuttanut pari on myös peräisin huuto.netistä. Hintaa näillä nahkaisilla kaunokaisilla oli vain 3e + postikulut, joille tuli huudeltua paljon muutakin. Nämä ovat ehdottomasti in eli tulivat jäädäkseen. Ne olivat kuulemma niin minun näköiseni, että mieheni väitti taas minun ostavan jotain omasta vaatekaapistani.
Neljäs pari, joka on sekä in että out, on myös peräisin huuto.netistä. Itse asiassa samalta myyjältä, jolta tuo edellinen parikin oli. Nahkaa ovat nämäkin ja tosi kauniit, eikä hintakaan ollut paha, vain sen 3e pari. Valitettavasti ovat kuitenkin niin kapeaa mallia, että menevät samantien edelleen myyntiin. Tiukkuutta on niin paljon, ettei kannata vaivata edes suutaria asialla.
Sitten vielä yksi pari out. Tein löytöjä kenkäkaapissa ja kaivoin sieltä käyttööni ihanan pehmoiset vaaleansiniset plyymi-varvasaamutossut. Näitä on aikanaan pidetty paljon ja olivat tosi, tosi ihanat jalkaan. Kaikesta avonaisuudestaan huolimatta lämpimät ja supernaisellisen näköiset. En muista, miksi nämä tulivat siirretyksi sivuun ja unohtuivat kaapin perälle. Nyt päätin kuitenkin verestää vanhoja muistoja ja ottaa ne käyttöön.

Heti ensimmäisellä käyttökerralla tossujen pohjasta alkoi kuulua kummaa ratinaa, mutta se ei vaikuttanut käyttöön, joten matkaa jatkettiin. Kunnes herra Kirjoitus alkoi tivata, että mitä kumman valkoisia kappaleita meillä on pitkin huushollia ja teki huomion, että ne seuraavat minun jalanjälkiäni. Juu, sieltähän ne olivat blyymitohveleiden pohjasta. Pohjamuovi oli niin kuivettunut ja kovettunut, että murtui kävellessä ja varisteli pohjankappaleitä kävellessä ympäriinsä. Eihän siinä mikään muu auttanut kuin kirvelevin sydämin luopua rakkaista ja viskata ne roskikseen.
Summa summarum: maaliskuun jälkeen meille on muuttanut neljä paria kenkiä, kolme paria on poistumassa (kaksi vielä odottaa uutta kotia ja kolmanet päätyivät roskiin).

P.S. kohtalottaret tuntuivat tietävän, että minulla oli yhden parin epätasapaino kenkieni lukumäärässä. Tämän kirjoittamisen jälkeen onnistuin rikkomaan harrastetyöpaikkani työkengät ja melkein katkaisemaan nilkkani, tosin käänteisessä järjestyksessä eli ensin meinasi katketa nilkka kompastumisen seurauksena (se ei katkennut, nivelsiteet vain saivat vähän siipeensä) ja pyrkiessäni vammojen minimointiin ja tasapainon saavuttamiseen rikkuivat kengät. Lopputulos on siis tällä hetkellä neljä sisään, neljä ulos.

Ei ostoksia

Tein inventaariota hajuvesivarastossani ja huomasin onnekseni, etten ole ostanut hajuvesiä ainakaan kahteen vuoteen. Olen sisukkaasti pystynyt vastustamaan Donna Karanin "Be delicious"-tuoksun houkutuksia vedoten siihen, että se ei säily niin kauaa, että pääsee käyttöön.

Päivittäisessä käytössäni vuorottelevat edelleen "Nuit D'orchidee" ja "Anais Anais". Joista ensin mainitun laimenemisen tulppapullossa huomaa selvästi. En silti ole lisännyt käytettävän hajun määrää, vaan olen vain tyytyväinen lievästä tuoksun vähenemisestä, tuoksu kun oli alunperin turhankin voimakas ja lämmin. Ja kunhan se laimenee riittävästi, voi koko tuoksun hävittää :-).

Kynsilakkojakaan en ole ostanut ainakaan vuoteen. Tai oikeastaan aika täsmällisesti vuoteen, sillä edellinen lankeemukseni oli Yves Rocherin viime kesän kesäsävy eli se oikein tumma vihreä pikkupullo. Enkä muuten uskalla edelleenkään mennä laskemaan kynsilakkojani, niitä on ihan oikeasti vieläkin valtavan paljon liikaa, eivätkä ne vähenekään entistä tahtia, kun niiden käyttöä töissä on entisestään rajoitettu.

Miinus viisitoista

Tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, joista meidän perheessämme on taas tehty yksi.
Olemme päättäneet yhdessä aloittaa kilvoittelun vaakaa vastaan siis yhdessä herra Kirjoitus ja minä. Tarkoitus on syksyn lomalla olla suloisen sutjakkaita ;-P.

Teimme päätöksen yhteisestä viidentoista kilon karistamisesta, sillä herra Kirjoitus on lihonut lähes kymmenen kiloa pienellä aikaa = kevättalven aikana. Minun painoni ei ole juuri muuttunut, vaikka sekin saisi laskea ja reilusti.

Tarkoitus on jakaa pudotettava summa niin, että minä -10kg ja puolisoni -5kg, mutta jos ja kun hommasta tulee epätoivoista, voidaan mennä siihen, että hän antaa minulle hivenen tasoitusta ja molemmat pudotamme 7.5kg. Aikaa on myöhäiseen syksyyn.

Ensi alkuun plan A on vähentää herkkujen, limun ja karkkien kulutusta ja saada siitä aikaan jotain hyötyä. Minun plan B:ni on lisätä liikuntaa edelleen - pakkohan sen on jotain kuluttaa, jos oikein siihen uskon ja ahkerasti harjoittelen. Herkkuja ei osteta huush0lliin lisää, nykyisten varastojen on siis riitettävä tuonne syksyyn asti. Edes vieraat eivät käy tekosyystä eli jos olette suunnitelleet kyläilevänne meillä kesän aikana, varautukaa karuihin tarjottaviin tai kantamaan rääppeet mukananne kotiin.

Lisäksi olen jo ottanut käyttöön plan C:n, joka tarkoittaa sitä, että kolmekymppisen ihmisen täytyy opetella syömään uudestaan. Minulla on paha tapa hotkia, tekaistuun kiireeseen vedoten ruoka katoaa kymmenessä minuutissa lautaselta, kun aikaa olisi vähintään se vartti, kaksikymmentä minuuttia. Nyt pyrin palaamaan takaisin hyviin pöytätapoihin eli pureskelen ruokaa kunnolla (jotta voin pienentää annoksia) ja lasken haarukan/lusikan lautaselle jokaisen annospalan jälkeen.

Aloituspunnitus on tänä iltana ja niistä lukemista lasketaan miinukset. Kirjaan väliraporttia, jos jotain kirjattavaa on. 94

Vajausta vaatekaapissa

Huomasin tässä eilissä päivänä vaatteita valitessani, että minun vaatekaapistani puuttuu kaksi tärkeää kesäpukeutumisen elementtiä. Niistä ensimmäisenä pitkä spagettiolkaintoppi. Kutsuttakoon sitä sitten mekoksi, tunikaksi tai topiksi, mutta siis sellainen vaate, jossa on kapeat olkaimet, avoin etu- ja selkäosa ja joka ulottuu reisille asti. Ei siis lyhyen mallin mukaan vyötärölle tai lantiolle, vaan reilusti reisille, ahterin alapuolelle.

Olen haaveillut sellaisesta vaattesta jo pitkään, mutta eiliseen päivään asti olin siinä uskossa, että sellaisia ei ole. Nyt näin tämän tyylisen vaatteen erään kanssaihmiseni päällä ja vaaleanviherryin kateudesta. Vaalea sävy siksi, että malli oli oikea, mutta kuosi kirjava ja minun maailmaani käy tällä hetkellä vain yksivärinen vaatekappale.

Olen selannut tusinan verran verkkokauppoja läpi, enkä ole löytänyt sitä the täydellistä toppia, mutta muutaman sinne päin olevan yksilön. Tämä kaunotar on nelly.comin sivuilta ja olisi täydellinen ilman koristelua ja kapeammilla olkaimilla.







Tämä on samasta paikasta, siis nelly.comista ja on jo hyvin lähellä täydellistä, tosin haluaisin kapeamman mallin ilman mitään hulmuhelmoja siis ihan perustoppi tuolla yläosalla ja pituudessa. Haluaisin kuitenkin tietenkin jonkun muun värin kuin valkoisen, vaikka se onkin joka kesä yksi sesongin ykkösväreistä. Toisin sanoen malli ensimmäisestä, kaula-aukko ja olkaimet toisesta ja väri ihan jostain muualta, niin olisin tyytyväinen. Eikä tarvitse tulla kertomaan, että etsin neulaan heinäsuovasta - tiedän sen itsekin.



Toinen puute vaatekaapissani on asialliset shortsit. Ei siis mitkään lököttävät trikooretaleet tai revityt farkkushortsit, joille on kyllä niillekin paikkansa, vaan sellaiset siistit, mukavat, tyylikkäät, katu-uskottavat lämpimän kelin vaatteet. Nämäkin mallikappaleet ovat peräisin nelly.comin valikoimista.


Tyydyn toistaiseksi kuolaamaan ko. vaatteita muiden yllä ja odottelen "transpiraatiota" siihen, että jaksan käydä kaupoilla tai aloittaa totisen etsimisen netistä (näissä esitellyissä malleissa ei ollut minun kokoani saatavilla) tai saan painettua "ohita"-nappia aivojeni halukeskuksessa.

Välttelevät langat

Näin työkaverillani aivan uskomattoman ihanan neuleen. Hän kertoi virkanneensa sen itse ja mainitsi myös sen, mitä mallia oli käyttänyt ja mistä sen löytänyt, mainostipa vielä lankaakin, jota oli käyttänyt.
Hänen kaunis neuleensa oli puhtaan valkoinen, mikä sopi loistavasti hänen tummaan kauneuteensa. Se sai ihon hohtamaan ja lähes mustat hiukset loistamaan. Hän oli tehnyt pitsineuleen ajatellen tulossa olevaa ulkomaan matkaa ja aurinkorantoja - mistä minä tietenkin sain mielleyhtymän, että minäkin tarvitsisin vastaavan neuleen ajatellen tulevaa syksyä ja matkaa. En tietenkään puhtaan valkoista, koska se ei ole minun värini, vaan jotain korallin punaista tai beigen sävyä, jotain sellaista joka korostaisi ruskettuneen ihon sävyä.
Nyt olen sitten pari päivää juossut ympäri kaupunkia etsimässä lankoja tuota virkkausta varten ja todennut, että kysessä on mission impossible. Valkoisena löytyy soveliasta lankaa, mutta kun minä en halua puhtaan valkoista, en en en... muita sopivia värejä ei sitten ole ollut tarjolla.

Tänään sitten päätin lyödä hanskat tiskiin ja antaa koko asian olla, kun homma ei kerran luonaa, niin olkoot. Ehkä ne langat jossain vaiheessa kävelevät minua vastaan. Käytän tämän vapaapäiväni virkkaamisen sijaan auringonpaisteessa löhöilyyn ja blogin kirjoittamiseen - tosin teksti tulee ajastettuna maailmalle vasta kirjoitusta seuraavana päivänä.

Epäonni tuntuu vainoavan minua muutenkin. Katsokaa, miten kävi maaliskuussa Wienistä ostamalleni leopardipannalle:
Lisäksi joku linnun tolvana on käynyt jättämässä vast'ikään pesemääni olohuoneen lasiin 30cm pitkän p*skaläiskän keskelle ruudun alareunaa eli menee sekin homma uusiksi!

Kahvipussiaskartelua

Keräsin keväällä kotoa ja töistä kahvipusseja sillä ajatuksella, että pääsisin tekemään jollekin pienelle pojalle merirosvopukua tai tyttöselle merenneitopukua. Ne suunnitelmat menivät kuitenkin penkin alle, sillä minulle valitettiin, että pitäisi saada pian ja paljon pannunalusia arpavoitoiksi. Edelliset tekeleet oli kuulemma käytetty ja aikaa tapahtumaan minulle asiasta kerrottaessa oli reilu viikko.Minä sitten ryhdyin hommiin ja pari iltaa askarreltiin yhdessä herra Kirjoituksen kanssa. Lopputuloksena oli 20 perusmallin pannunalustaa, sillä aika ei oikein riittänyt mihinkään kikkailuihin eikä materiaalitkaan, koska noihinki meni jo 160 pussia eli lähes kaikki kokoamani pussit.Tässä sitten kuvia tuloksista:
Toinen pinokuvista on nurinpäin, mutta tällä kohtaa en jaksa ruveta sitä kääntämään, koettakaa saada kuvista selvää ;-)

Basaarit ja bastionit

Kevään viimeinenkin Carcassonne hankinta on kotiutunut.

Kyseisen pelin 8. suomennettu lisäosa on nimeltään Basaarit ja bastionit. Tätä mä olin jo Wienistä hakemassa, mutta silloin sitä en vielä löytänyt ja siitä asti on sitten kytätty lautapelit.fin sivuilta tietoa sen suomalaisesta julkaisusta. Noin kuukausi sitten tuli ilmoitus, että julkaistaan suomeksi huhti-toukokuussa ja kyllähän se odottavan aika on pitkä, mutta tällä viikolla se sitten vihdoin ja viimein kotiutui meille.


Lupaan pysyä loppukevään erossa ja olla kirjoittamatta lisää aiheesta Carcassonne, näitä uusia löytöjä nyt vaan oli pakko hehkuttaa.

tunneleita ja carcassonnea

Lautapelifanaatikkoa on hemmoteltu tänä keväänä, sillä Carcassonne-kokoelmani on täydentynyt oikein vauhdilla. Virallisista lisäosista ja minilisäosista puuttuu vain tänä vuonna julkaisuun tuleva "Corn circles".

Kaksi viimeisintä hankintaani ovat Spielbox-lehden mukana julkaistu "Tunneli"-lisäosa, jonka hankin Saksan ebaysta. Ensimmäisestä saamastani kappaleesta puuttui toinen sininen tunnelimerkki, josta korvaukseksi sain toisen ihan kokonaisen. Kuvassa molemmat versiot.
Kokoelmamme on täydentynyt myös Games Quaterly Magazinen mukana julkaistun 12 laatan lisäosalla. Erikoisinta tässä on uusi joen aloituslaatta, jossa lähteeltä lähtee tie, muutoin laatoissa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.
Kolmas hankkimamme lisäsarja on englanniksi "Cult, Siege and Creativity". Siinä on 6 kulttilaattaa kerettiläisineen, 4 piirityslaattaa ja kaksi tyhjää laattaa, jotka saa itse koristella. Meillä on aiheet noihen DIY -laattoihin, mutta tulostimen temppuillessa ne ovat odottamassa päätymistä tulostukseen.

Broilerpiirakkaa

Torstaina tarjoilin vieraillemme broilerpiirakkaa, ja se saavutti niin suuren suosion, että päätin julkistaa sen reseptin täällä. Sain hyvät vinkit työkaveriltani, joten kiitokset hänelle!
Tällä kertaa mentiin vähän siitä, mistä aita on matalin eli käytin valmista pohjaa.
Broilerpiirakka

Pohja: sunnuntain valmista piirakkataikinaa
paistetaan pelkää pohjaa 200 asteessa n. 10 min

Täyte:
400g hunajamarinoituja broilersuikaleita paistettuna
1 pss herne-maissi-paprikaa
1 rasia (200g) tuorejuustoa, Italian yrtit, kreikkalainen valkosipuli tms.
½-1 tl chilijauhetta
4-5 dl juustoraastetta

Levitellään valmis taikina vuokaan ja sillä aikaa kun pohja esipaistuu, valmistetaan täyte. Paistetaan broilerit. Kuullotetaan herne-maissi-paprika ja lisätään joukkoon sekä tuorejuusto että chili. Lisätään esipaistetun pohjan päälle broilersuikaleet ja niiden päälle herne-maissi-paprika-chili ja tuorejuustomassa. Päälimmäiseksi ripotellaan juustoraaste. Paistetaan n. 20 min.

Hyvä ruoka - parempi mieli.

Hengissä selvitty...

...uskomatonta kyllä, mutta viimeisestä parista viikosta on selvitty hengissä. Viikko meni siivouksiin siten, että viikonloppu oltiin maalla ja muutoin sitten siivottiin kuin heikkopäiset. Kyllä meillä nyt sitten on puhdasta - rakas mieheni väittää, että on suursiivouksen jälkeen joutunut imuroimaan päivittäin ihan vaan sen takia, että minä neuroottisesti vahdin huushollin pysymistä kunnossa.

Työpaikan kevätretkeltä, joka oli tiistaina, ei valitettavasti ole kuvia, sillä keli oli kurjahko. Ei ihan suoraan satanut vettä, mutta vähän pisaroi ja taivas oli tasaisen harmaa ja valkovuokot supussa eli ei toivettakaan kunnon kuvista, vaikka maisemat olivat todella upeat. Suunnittelen raavaahani herra Kirjoituksen mukanani uudelle lenkille silloin kun aurinko suloisesti paistelee ja hän saa hoitaa valokuvaamisen.

Torstaina nähtiin ihania pikkuisia vanhempineen - kyllä, olen pehmennyt, nuo pikkuiset olivat tosi ihania. Ja tiedän, ettei viisi vuotta sitten olisi lyötynyt yhtään ainoaa alle 150cm mittaista ihmisolentoa, jota olisin ihanaksi suostunut sanomaan. Torstain saldona tarjoilen jossain vaiheessa herkkureseptejä.

Tyhjentyneitä kosmetiikkapurkkeja olen vipannut roskiin tasaiseen tahtiin, nyt vain ei ole sellainen olo, että olisin jaksanut raportoida kokemuksia niistä. Osaa samoista tuotteista on jo esitelty ja osaa on vielä toisia purkkeja jäljellä, joten niistä raporttia sitten myöhemmin noiden seuraavien purkkien tyhjentyessä.

Alkava viikko menee vielä lentokoulussa eli olen ma ja ti maailmalla, herra Kirjoitus on myös maanantaina työpaikan virkistyspäivällä, keskiviikkona hän risteilee jossain Saaristomerellä. Tapaamme toisiamme siis käytännössä torstaina illalla, minä olen sitten taas viikonlopun töissä eli ei kovin paljon yhteistä aikaa jää, mutta sehän pitää suhteen tuoreena.

siivousta ja kaktusmultaa

Sain siis eilen puunattua makuuhuoneen oikein viimeisen päälle kunnolla. Tuli vaihdettua sängynpeitot ja verhot, pestyä hammasharjan kanssa ikkunalaudan laattojen välit ja jalkalistojen kohokuviot käsiteltyä korvapuikkojen kanssa. Mitä - yrittääkö joku sanoa, että se ei olisi normaali tapa siivota??? Onhan se...

Illalla oli kyllä silleen autuas ja väsynyt olo, kun sai saunan jälkeen kellahtaa puhtaille lakanoille yberpuhtaaseen huoneeseen, vaan itku pitkästä ilosta ja sitten päästään siihen sattuu osastoon.

Eli eletään aikaista aamua siinä muutamaan kertaan mainitussa keskikokoisessa länsisuomalaisessa kaupungissa, siinä samaisessa kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, joka sekin on muutamaan kertaan tullut mainittua. Asunnonhan jakavat mies ja nainen, aviopari. Nainen alkaa availla vasta eilen ikkunaan ripustamiaan tummia, paksuja verhoja, sillä toisin kuin muut ihmiset, jotka kesäksi vaihtavat heleisiin, ohuisiin, vaaleisiin verhoihin, tämän parin asunnossa makuuhuoneen kesäverhot ovat tummat, raskaat ja paksut. Tämä siksi, että ne suojaisivat kesäaamuisin ikkunaan paistavalta nousevalta auringolta, jonka ensimmäisetkin säteet osuvat pariskunnan sänkyyn herätellen nukkujat monesti liian aikaisin. Ja unikin on pimeässä rauhaisampaa... kevätaamun rauha tosin oli kaukana siitä, mitä kyseisessä asunnossa tänä aamuna tapahtui.

Niin nainen siis avasi verhoja. Toinen puoli siirtyi nätisti sivuun ja tuli kiinnitetyksi nauhalla, jotta huoneeseen kuitenkin pääsisi päivän aikana mukavasti valoa. Sitten toinen verho ja hirveä meteli: "tumps, kolin kolin, räiskis". Seuraavaski muksaus ja rapinaa ja sitten selkä piitä repivä hiljaisuus. Mies syöksyy eteisestä takaisin makuuhuoneeseen. Jossa vallitsee täydellinen kaaos - lattialla on multaa, hiekkaa, pieniä kiviä, kukkaruukku ja siinä yksi lähes entinen kaktus... Nainen seisoo kaiken keskellä suu apposen auki ja katsoo jalkoihinsa, jotka ovat sen kaiken sotkun keskellä.

Sitten, kiroilua, mutinaa, nostetaan kaktus ylös ja kiikutetaan keittiöön. Kaivetaan lattiaharja siiivouskaapista, harjataan suurimmat kivet ja hiekat lattialta pois. Seuraavaksi otetaan mikrokuituinen lattialasta ja toistetaan operaatio - lattialla on edelleen hienoa hiekkaa ja pikkuruisia kivensiruja. Naapureista välittämättä otetaan imuri ja imuroidaan makuuhuoneen lattia kello puoli kuusi aamulla. Sen jälkeen huokaistaan helpotuksesta, sillä onneksi illalla tuli kiire ja eilinen lattian pesuvesi on vielä eteisessä. Pestään makuuhuoneen lattia kahteen kertaan ja todetaan, että 99,9% kaktusmullasta on saatu poistettua lattialta. Seuraavaksi nainen menee keittiöön ja istuttaa kaktuksen uudelleen siihen lattialta talteen harjattuun multaan ja kantaa sen takaisin makuuhuoneen ikkunalle.

Oletettavaa on, että löydämme huomautuksen naapurirauhan rikkomisesta postilaatikostamme vielä tänään tai sitten harvinaisen ymmärtäväiset naapurimme tajuavat, että kysessä oli poikkeustilanne ja tarkoituksemme ei ole jatkossa imuroida kello puoli kuusi aamulla. Tarinan opetus on se, että kun alat avata verhoja ikkunalta, jolla on kaktuksia, tarkista silti kahdesti, ettei joku lähes piikittölmältä näyttävä yksilö ole sillä ainokaisella piilopiikillään iskenut verhoihin kiinni. Jos rakas herra Kirjoitukseni saisi päättää tarinan opetuksen, se olisi kaikessa lyhykäisyydessään seuraava: enemmän kuin yksi kaktus huushollissa on liikaa tai enemmän kuin yksi pieni kukka per ikkuna on liikaa, sillä jos niitä on enemmän, niistä saattaa aiheutua ongelma.

Joka tapauksessa tämän aamuisesta sisuuntuneena olen päättänyt siivota tänään olohuoneen.

Kiirettä pitää

Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?
Pitäisi tehdä sitä ja tätä, pitäisi, pitäisi ja pitäsi... Aikaansaannokset vaan jäävät sitten tasolle, joka ei välttämättä mainostamista kestä.

Huhtikuuksi ja toukokuuksi on jostain syystä kertynyt tapaamisia, tapahtumia ja tekemistä enemmän kuin neljäksi normaalikuukaudeksi yhteensä. Yritän kuitenkin ehtiä päivittämään viimeisiä kuulumisia, tekemisiä, valmistuneita näperryksiä ja uusia hankintoja ja poistoja.
Tänään tarkoitukseni on tehdä makuuhuoneessa suursiivous ja pestä ikkunat - pitäkää peukkuja, että asia saadaan tänään hoitoon (se on vaivannut minua viimeiset kolme viikkoa) ja lisäksi silittää pyykkiä ja pestä sitä lisää odottamaan uutta silitys päivää.

On ollut tosi ihanaa tavata vanhoja kavereita, muutama tapaaminen on vielä odottamassa ja niitä odotan yhtä innolla kuin toivon tapaavani uudelleen niitä ihmisiä, joita olemme viime aikoina tavanneet.

Minulla on tänään vapaapäivä, kävin aamulla salilla ja seuraavaksi menen hakemaan pyykit silitykseen ja sitten aion keskittyä makuuhuoneen siivoukseen. Palaan uusien postausten myötä toivottavasti pian ;-)