Sitä saa mitä tilaa

Sain syntymäpäivälahjaksi vuoden kuntosalikortin. Siihen liittyi myös henkilökohtainen harjoitteluohjelma (eikös niihin kaikkiin, kun kyseessä on enemmän kuin 10 kerran kortti). Sain tietenkin esittää toiveita ohjelman suhteen ja pyysin mahdollisimman rankkaa ja mahdollisimman paljon läskejä sulattavaa. Ja niinhän siinä kävi, että sitä saa, mitä tilaa...

Maanantaina olin tavallisessa jumpassa ja luistin hivenen venyttelyistä, sillä seurauksella että reidet ja pohkeet olivat jonkin verran kipeät tiistai aamuna. Menin kuitenkin salille, jossa uuttaa ohjelmaa käytiin ohjaajan kanssa läpi. Testattiin erilaisia painoja ja varmistettiin tekniikat oikeiksi.

Seuraus: keskiviikkoaamuna en meinannut päästä kävelemään lainkaan, kun pohkeet soivat ja reidet piukuivat. Lähdin kuitenkin urhoollisesti salille, jotta pääsisin kokeilemaan tosissaan, miltä ohjelma tuntui ja tuntuihan se - en pystynyt tekemään sitä kokonaan läpi kerralla, vaan oli pakko hivenen helpottaa. Torstaina kävin vain pikaisesti salilla (ymmärränhän minäkin joskus jotain...). Perjantaina meni sitten koko ohjelma läpi. Lauantaina on taukopäivä ja sunnuntaina lenkkeillään.

Salille taas sitten maanantaina päivällä ja illalla jumpaan = tiistaina ei taaskaan kävellä?

Vaakan kanssa en ole ollut väleissä aikoihin, enkä aio nytkään olla. Mittanauhan kanssa seurustelun aloitan tänään (jos olisin ollut ihan fiksu, olisin aloittanut sen jo marraskuussa) herra Kirjoituksen avustamana. Hän saa rakentaa minulle taulukon tuota varten. Tuloksiin, jos sellaisia on, palataan helmikuun lopussa.

kenkä raakile

Edistystä on tapahtunut. Olen saanut siivottua sekä kenkäkaappini kotona että töissä – maalla odottaa vielä yksi kaappi. Saldona oli tähän mennessä (65 kotona, yksi kaappi puuttuu, x töissä) paria kenkiä. Mistä ihmeestä niitä oikein on kertynyt? Hämmästyneenä huomasin, että minullahan on kaapissani viisi (5) paria saappaita, vaikka en tiennyt omistavani kuin kahdet. Lähes yhtä suuri hämmästys oli löytää kaapista kaksi paria vaelluskenkiä, toiset vielä ihan iskemättömät. Mitä ihmettä mä vaelluskengillä teen, kun en edes vaella.

Tuosta määrästä kenkiä vain kolme paria on sopimattomia, siis sellaisia, jotka eivät tuntuneet jalkoihin hyvältä. Noiden kolmen parin lisäksi voisin kuvitella myyväni parit, kolmet muut kengät, muiden muassa ne iskemättömät ”haikkerit”. Vaelluskenkien lisäksi yhdet mustat nilkkurit, korkeat kiilapohjat ja viininpunaiset nahkapoposet sekä beiget slingbackit ovat ”harkitaan myymistä”-listalla. Saisi niillä ainakin vähän tilaa kaappiin.

Lisäksi olen kunnostautunut siivoamalla

Pettymyksiä kaupassa

Viime aikoina olen kokenut kaupassa pettymyksen toisensa jälkeen, ilmeisesti syynä on liiallinen hitauteni.

Tarina alkaa siitä, että olin Ievuskaisen kanssa kaupoilla ja hän löysi minulle Anttilan ale-korista ihanat Sievin kengän kävelykengät ovh 109€, hinnalla 20€. Ostin ne, mutta viikonloppuna osoittautui, että äitini tarvitsi niitä enemmän kuin minä, joten ne jäivät hänelle maalle. Silloin kun omani ostin, korissa oli ko. kenkiä vielä toinenkin pari, mutta kun menin hakemaan niitä, oli joku muukin tajunnut tarjouksen edullisuuden ja korjannut ne parempaan talteen. Samoin oli käynyt konjakinruskeille pyöreäkärkisille nilkkureille, joita myös hipelöin samalla kertaa, mutta en kuitenkaan ostanut - jäljellä oli kokoja vain maksijalkaisille, ei minulle.

Herra Kirjoitus osti minulle lohdutukseksi mustat nilkkurit, jotka löytyivät samaisesta ale-korista viiden euron huimaan hintaan. Vaikka ne ovat ihan nätit, silti harmittaa, koska olisin niiden lisäksi vielä voinut ottaa sekä ne sieviläiset että ruskeat nilkkurit.

Seuraavan iskun koin Citymarketin loppuunmyynnissä. Olen koko kesän käynyt hipelöimässä siellä eräitä tiettyjä peep toe avokkaita, mutta niissä ei mielestäni ollut vielä riittävää alennusta (kieltäydyn maksamasta muovikengistä mansikoita ;-) ). Nyt kun hinta olisi ollut kohdallaan, ei enää ollut kokoa - mietin edelleen, että miten voi olla mahdollista, että olen koko kesän sovitellut koon 38 kenkiä ja ne ovat olleet hyvät, nyt kun menin hakemaan ko. kenkiä koko 38 tippui jalasta ja kokoa 37 ei enää ollut.

Lohduttauduin ostamalla kirpparilta kultaisen huvin ja turkoosin paljetti topin yhteishintaan 7€ (toppi 5€, huivi 2€) ja tässä kohtaa voi ihan vakavasti esittää kysymyksen, montako kullanväristä huivia tai turkoosia puseroa (samaa sävyä) yksi ihminen tarvitsee.

Kattilankansille säilytyspussi

Viime viikonloppu meni taas maalla ja osin ompelukoneen ja saumurin kanssa seurustellessa. Äidilläni oli nimitäin minulle "jotain pientä" ommeltavaa. Kuten äidin projekteissa yleensä, huomasimme pian olevamme kaikki valjastettuja sen toteuttamiseen, sillä projekti ei ollut ihan niin pieni kuin aluksi ajateltiin. Minä ompelin ja isä kera herra Kirjoituksen suunnitteli ja hoiti kiinnityksen.

Äiti nimittäin halusi kattilakomeron oveen säilytyspussin, johon voi laittaa hankaliksi kokemansa kattilan kannet. Pitkän mittaamisen ja harkinnan jälkeen päädyttiin toteuttamaan prototyyppi ja kokeilemaan sitä.

Materiaalivalinta ei tietenkään ollut paras mahdollinen, mutta sillä hetkellä nopeimmin ja helpoimmin saatavissa oli pakanloppu valkoista ensteksiä, se oli ainoa riittävän tukeva ja paksu kangas tuohon tarkoitukseen.

Toteutus siis meni suunnilleen näin: leikattiin pohjakankaasta sopivan kokoinen pala, johon kiinnitettiin sopivan kokoisia taskuja parin sentin välein. Taskut siis olivat koko pohjakankaan leveyden mittaisia ja lisäksi niihin laksettiin laskosvaraa, jotta kattilankannet mahtuvat taskuun. Lopuksi pitkät taskut jaettiin sopiviin osiin tikkaamalla kahteen tai kolmeen osaan. Taskupussissa on paikat neljälletoista kannelle tai muulle tavaralle.

Lopputulos kiinnitettynä kattilakomeron oveen näyttää tältä. Prototyypistä tuli sen verran hyvä, että se päätyi käyttöön suoraan ja uusi tehdään vasta sitten, kun tämä on joko pilalle likaantunut tai loppuunkulunut.

Ideana ihan hyvä ja moneen muuhunkin käyttöön sopiva, vaikkapa kengille. Enää ei puutu kuin ovi, johon tuollaisen voisi laittaa.

Ensimmäiset farkkuni

Sain ensimmäiset farkkuni ala-asteella neljännellä luokalla, ne eivät olleet mitään ihmeelistä merkkiä, ihan vain tavalliset perusfarkut, viisitaskumallia ja kapevilla lahkeilla, kuten siihen aikaan oli tapana. Niitä pidettiin ja pestiin ja ne tulivat paikatuiksi, kun niihin tuli reikiä. Jossain vaiheessa yläasteelle siirtymisen jälkeen niistä oli pakko luopua kahdesta syystä, ne eivät enää mahtunet päälle ja toisekseen ne oli jo niin runsaasti paikattu, että herättivät huomiota.

Ei kuitenkaan niin, että ne olisivat päätyneet roskiin tai muuten hävitetyiksi, piilotin ne vaatekaappini pohjalle uskoen vakaasti, että vielä eräänä päivänä ne sopisivat minulle jälleen... Sitä päivää ei kuitenkaan tullut ja niinpä minä kohtalooni tyytyen muutama kuukausi sitten annoin farkut äidilleni toivoen, että hän keksisi niille vielä jotain fiksua käyttöä. Farkut olivat siis sitä ennen ehtineet maata yli 15 vuotta vaatekaapissani, niin että otin ne esiin kun siivosin kaappia, silittelin niitä ja pakkasin hellästi takaisin odottamaan tuota parempaa aikaa.

Äiti aloitti farkkujen hyödyntämisen purkamalla moninkertaiset paikkakerrokset. Hän naureskelikin, että on paikannut farkuillani aika monet isäni housun polvet (isä on mato tuhoamaan housuja erityisesti polvien kohdalta) ja vieläkin on housuja jäljellä etupuolen lahkeiden ja yläosan verran.

Tänään äiti pyysi minua korjaamaan patakintaansa, joka oli leivinuunin kuumuudessa ja jatkuvassa pesussa kärsinyt. Peukalonhangasta olivat toppaukset poissa ja sormenpäiden kohdalta saumat harottivat. Katseltuani hetken kankaan sävyä, totesin, että siinä on jälleen yksi paikka ensimmäisille farkuilleni.

Pehmustin peukalonhangan nallenvärisellä (tiedättehän, se yksi tietty maitokahvin ruskea sävy, joka ainakin minulla tuo väistämättä mieleen lapsuuden teddykarhun...) fleecellä, jonka ompelin siihen käsin ja tekaisin päälisen ensimmäisten farkkujeni lahkeesta. Puretuista saumoista jää hauskannäköiset tummemmat raidat keskelle kinnasta siihen kohtaan, mihin uusi päälinen päättyy. Kokosin päälisen ompelukoneella ja kiinnitin käsin ommellen. Kulumisten jäljet kyllä näkyvät, mutta silti kinnas varmasti kestää käytössä, koska farkun ja lisätoppausten alla on vielä se kulunut "normaalikinnas" mikä varressakin.

Anopin vanhat verhot osa II

Siinä pöyhiessäni tuota anopilta saatua verhokasaa, josta tehtyjä monitoimipusseja jo eilen esittelin, päähäni pälkähti eräs väistämätön ajatus. Ja se oli aivan pakko toteuttaa, ja kun kerran toteutetaan, niin tehdään sitten saman tien kolmena kappaleena.

Kun Sinä ystäväni ja kaasoni Ievuskainen, katsot näitä kuvia, tuleeko sinulle tunne, että jotain jäi silloin neljä kesää sitten tekemättä, kun eräs rouva edelleen himoaa kaikkea tällaista? Voisimmeko ottaa sen kesän vielä joskus uusiksi?

Katsellessani verhopussissa jäljellä olevia kaistaleita, kävi niin, että en voinut laskea erästä tamppinauhaa pois käsistäni, vaan pyörittelin ja pyörittelin sitä yhtä uudelleen ja uudelleen. Osa siitä päätyi koristamaan noita pussukoita, mutta se jäljelle jäänyt osa ja sen kaveri muotoituivat pikkuisiksi laukuiksi tai pussukoiksi.

Tässä ensiksi punainen versio. Pussukkaosana tuo valmis koristenauha ja pala kapeaa tyllisuikaletta, joka löytyi verhopussista, siis koottu kahdesta palasta niin, että tyllistä tein pussin saumurilla, ompelin suuhun rypytyslangan ja rypytin suun valmiin röyhelökaitaleen mittaan sopivaksi, röyhelön ja pussukan yhdistin ihan ompelukoneella siksakkaamalla. Hihnoina äidin varastoista evakoitua silkkinauhaa, josta myös tehty koristerusetti pussukan kylkeen. Toista sivua koristava nappi on sattumalöydös äidin lankalaatikosta - se vain osui olemaan ihan samaa sävyä kuin tuo punainen koristenauha.


Äiti valitsi värit seuraaviin kahteen pussukkaan. Näissä malli on hivenen erilainen kuin punaisessa, mutta perustarvikeet samat eli valmista rimpsutettua koristenauhaa ja tyllin kappale, näissä on tuo yläosan nauha lähes yhtä pitkä kuin alaosan tyllipussukkakin eli ei poimutuksia kuten punaisessa versiossa. Nämä ovat malliltaan enemmän suorakaiteen muotoisia, kun tuo punaisin koristein varustettu on neliö.


Vaaleanpunaista koristaa toisella puolen rusetti ja toisella puolen käsin kirjottu ruusu, josta ei saatu kunnon kuvaa. Nämä kuvat Herra Kirjoitus napsi kännykkäkameralla, kun en muistanut ottaa kunnon kameraa maalle mukaan.

Vaaleansininen toi äidin mieleen kastemekon - ihan ok, kunhan ei vaan ala toivoa moisia bileitä omaan perheeseen, ei ole vielä tilauksessa. Tässä koristeena hivenen erilainen rusetti ja suoranainen hyperinnovaatio. Koska ei ollut oikean väristä nappia pussukan toisen puolen koristeeksi, nappasin äidin käsityöhyllyssä jo pari vuotta lojuneen Yves Rocherin markka-aikaisen kärrypoletin, jolla ei enää euroaikana tee yhtään mitään, liimailin siihen silkkinauhasta koristeet ja kiinnitin sen ompelemalla ja liimaamalla pussukkaan.Omasta mielestäni ovat ihan söpöjä, muut saavat sitten olla vapaasti eri mieltä.

Ja anopin verhopussiin jäi vielä kangasta, joten varmasti jossain kohtaa palaamme otsikolla "anopin verhot osa III" jne.

Anopin vanhat verhot

Mainitsinkin jo viettäneeni viikonloppua tuunausten merkeissä, ompelukoneen ja saumurin seurassa.

Sain anopilta pari vuotta sitten kassillisen tylliverhoja, jotka hän oli heittämässä roskiin tai kiikuttmassa Uffin laatikkoon. Minä kuitenkin ehdin ensin ja hän lahjoitti verhot minulle annettavaksi eteenpäin paikallisellle lastenkerholle. Kerholaiset valitsivat päältäjaon sen, mitä tarvitsivat joulunajan enkeleihin ja loput palautuivat minulle. Kiikutin kassin vinttiin ja unohdin aivan näiden olemassa olon, kunnes äiti oli ne tässä joulun jälkeen vintistä löytänyt ja keksinyt hyvän käytön ainakin osalle kankaista.

Valitettavasti olen näissä tilanteissa aivan liian hätäinen pääsemään kiinni siihen tekemiseen, että en ehdi ajatella kokonaisuutta. Niinpä nytkin jäi sellainen asia kuin "ennen"- kuva ottamatta ja ryhdyin heti purkamaan ja raastamaan verhoja. Kyseessä olivat siis valtavan isoon olohuoneen ikkunaan tarkoitetut moninkertaiset tylli-ja puhviverhot, joiden suurimpana jäljellä olevana osana oli noin 2m pitkä raitainen kappale. Raidat koostuivat noin 30cm leveistä tyllikaistaleista ja 4cm leveistä tylliverkkosuikaleista. Molempia raitoja taisi olla 8.

Ensiksi purin koko verhon yksin kimmin kappaleiksi ja sitten leikkasin tyllisuikaleista osan kolmeen osaan ja osan kahteen osaan. Tylliverkkosuikaileista ompelin nyörejä joko neljäksi taittaen ja saumurilla yhteen kooten tai leveämmäksi jättäen ja molemmat reunat saumaten.

Lopputuloksena oli 18 monitoimipussia, kahta kokoa (isompia 6 ja pienempiä 12), pari koristellumpaa ja loput yksinkertaisia peruspusseja. Nämähän käyvät pyykkipusseina, kenkäpusseina, säilytyspusseina esim. langoille, sipulipusseina ja tietenkin monikäyttöisinä hedelmäpusseina. En ominut näitä itselleni, vaan äiti, joka tämän käyttömahdollisuuden verhoille huomasi, sai pussit yhtä lukuunottamatta lahjoitettavaksi jonnekin hyväntekeväisyysarpajaisiin palkinnoiksi. Ihan sillä perusteella, että itse mielummin ottaisin arpavoittona tuollaisen pussin kuin tiimarin koriste-esineen. Sen yhden pussin sai sitten tietenkin anoppi, jotta hänkin näkee verhoistaan jotain tuunatun.

Alla kuvakavalkaadi pusseista ensin pieniä, sitten isoja ja lopuksi, kuka sanoo, että pyykkipussin pitäisi olla tylsä - pakko tunnustaa, että koristeosa löytyi valmiina tuolta verhokassin uumenista, minä vain kiinnitin sen paikoilleen:

Itsekäs p....

Perinteisesti olen osoittanut melkoista itsekkyyttä syntymäpäivänä ja jouluna ja hankkinut itselleni lahjan molempina juhlapäivinä. Tuo muka tekee tuhlaamisesta hivenen sallittavampaa, kun ostaa itselleen lahjaksi. Yleensä olen vetänyt rajan siihen, että tavaran/tavaroiden hinta ei saa olla juurikaan yli 50€ per juhlapäivä.

Tänä vuonna hankinnat osuivat sitten tuohon joulun ja syntymäpäivän väliin ja ovat kaikki samaa kategoriaa. Nimittäin kirjoja, koska vaatteet ja meikit ovat edelleen pannassa.

Ensiksi Tilda kirjoja:
Tildan talossa ( Tildas julehus/Sewing pretty Christmas homestyle) ja Tildan kevät (Påske med Tilda och vänner/ Grafting springtime gifts) yhteishintaan 5,90€

Sew prettyhomestyle, (joka siis on sama kirja kuin Tildan tapaan ja Tildas hus) hintaan 14,50€
Sisusta Tildan tapaan (Sew sunny home style/Tildas hus,) ja Satumainen talvi ( Jul med Tilda och vänner/ Grafting Christmas gifts) yhteishintaan 39,80e


Ihastuin Tilda-kirjoihin, kun eräs työkaverini esitteli omaa joulukirjaansa tuossa joulun alla. Kuten minulle yleensä käy, haksahdin perusteellisesti, selailin hetken aikaa huuto.nettiä ja nettiä yleensä ja pian huomasin hankkineeni useamman kuin yhden Tildan. Nämä Tildat ovat melkoinen sekasotku, koska niitä on julkaistu vähän eri nimillä ja erilaisilla kansikuvilla eri kielisinä. Siis ruotsinkielisessä erilainen kansikuva kuin suomenkielisessä ja englannin kielinen onkin sitten sekä aivan eri niminen ja aivan erilaisella kansikuvalla. Onneksi todelliset Tilda-addiktit ovat koonneet julkaistut kirjat selventäväksi kuvataulukoksi, josta pääsee tarkistamaan, mitkä kirjat vastaavat toisiaan. Taulukko löytyy täältä.

Nuo Tildat olivat siis joululahjani, vaikka budjetti menikin hivenen yli suunnitellun ;-), kokonaishinta noille kirjoille 60,20€.

Syntymäpäiväksi hankin seuraavat kirjat:

Kahvipussin uusi elämä, hintaan 15,15€

Suuri Ompelukirja kirpputorilta hintaan 4€, Tilkkutöiden aarteen kirjakaupan alesta hintaan 8€ ja Stailaa vaatekaappisi... samasta osoitteesta viidellä eurolla. Budjettiin mahtuisi periaatteessa vielä yksi kirja, koska kokonaissumma on nyt vain 32,15e, mutta katsotaan, mitä vastaan kävelee. Adlibris kyllä mainosti saaneensa valikoimiinsa yhden puuttuvan Tildan, mutta harkitsen sen hankinnan siirtämistä vasta kesäkuulle.

Vihreä viuhahdus

Olen viettänyt antoisaa ja rentouttavaa viikonloppua maalla, purkanut joulukuusta ja seurustellut runsaasti ompelukonnen ja saumurin kanssa. Tämän viikon postaukset koostuvatkin sitten suurimmalta osaltaan erilaisten tuunausjuttujen esittelystä.

Ensimmäisenä esittelyssä tietenkin se, mitä sain aikaan kainaloista kuluneesta paidasta ja haaroista hiutuneista pöksyistä. Tekaisin niistä yöhousut - eivät ne nyt mitkään missipöksyt ole, mutta kelpaavat käyttöön, ovat ehjät ja persoonalliset. Äiti tosin huomautti, että värit olisivat voineet olla toisinpäin, nykyinen kombinaatio kuulemma johtaa väistämättä ajatukset siihen, että olen pissinyt housuni. Vaan minkäs teet, lähtö tamineet olivat tämän väriset ja helpommin niistä sai uutta ja ehjää tällä kaavalla.

Happy B'day

Juu.... *kaino hymy* saa onnitella, blogiemäntäinen rouva Jälkikirjoitus täyttää tänään vuosia. Ei mitään tasaisia pyöreitä tai viitosia, mutta vuosia kumminkin. Juhlitaan perhe- ja kaveripiirissä joskus myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Oli vaan ihan pakko tulla mainostamaan, koska sain aivan yltiöihanan syntymäpäivälahjan vanhemmiltani ja Herra Kirjoitukselta. He olivat porukassa ostaneet minulle kuntosalijäsenyyden kokonaiseksi vuodeksi! En edes uskalla ajatella, mitä moinen maksaa, mutta olen ylen onnellinen, että saan jatkaa tämän uudelleen löydetyn ihanan harrastukseni parissa ainakin seuraavan vuoden.

Tiedä mitä minusta kuoriutuu, kun oikein uskoon jaksan siellä salilla ravata ja tehdäkin jotain enkä vain seurustella. Sitten pitää tietenkin alkaa katsoa, mitä suuhunsa pistää - se varmaan edes auttaa tulosten syntymisessä.

Tänään raahustan kansanopiston jumppaan, mutta ehkä jo huomenna taasen salille.

Miljoonat kiitokset Herra Kirjoitus ja rakkaat "vanhukset" teille vanhenemisestani ikimuistoisen!

Ässä-sukkien ohje

Olen saanut palautetta, että esittelemieni Ässä-sukkien ohje olisi syytä laittaa julkiseen jakoon, kun kerran olen noita sukkia täällä esitellyt ja mainostanut.

Täältä sitten pesee. Perussukan ohjeen olen löytänyt Hennan blogista, hän oli tehnyt kärppä-sukat. Käytin ohjetta melkein sellaisenaan - miehille, kengänkoko 44-46, käytin aloituksessa 60 silmukkaa ja naisille, kengänkoko 38-42, 52-56 silmukkaa riippuen saajan oletetusta pohkeen paksuudesta. Tässä kohtaa on syytä huomioida, ettei varsi jousta lainkaan samalla tavoin kuin perinteinen joustinvarsi. En kopioi ohjetta tähän, vaan sen saa jokainen käydä tuolta Hennan blogista katsomassa.

Väreinä sukissa olivat tietenkin Ässien perinteiset värit eli kirkas punainen, musta ja valkoinen - lankana 7 veljestä eli nämä sävyt löytyvät ihan seiskaveikan perussävyvalikoimasta. Olen tehnyt viidet ässä-sukat, kaikki vähän erilaisia, käyttämäni raidoitusmallit löytyvät täältä ja täältä. Kapeammat raidat ovat yleensä neljän kerroksen levyisiä ja leveämmät vaihtelevasti. Ässät-testi vaatii 9 kerrosta eli ne raidat ovat ainakin 13 kerroksen levyisiä.

Jos ässät-logo on tarkoitus tehdä sukan varteen, kannattaa se tehdä siinä vaiheessa, kun varsi on kudottuna eikä kantapäätä vielä aloitettu. On huomattavasti helpompaa niin - ensimmäisen parin tein valmiiksi ja aloitin kirjonnan sitten ja totesin sen varsin hankalaksi.

Laitan päällekirjonnan ruutupiirroksen tuonne loppuun, mutta mainittakoon tässä, että logon koko on 22 x 22 silmukkaa. Jotta logo olisi täydellinen ja ihan virallinen, kuuluisi siihen uloimmaksi vielä kerroksen vahvuinen valkoinen kehä. Itse käytin tuota "vailinaista" sen takia, että se olisi omanlaiseni malli ja mahtui paremmin sukan varteen.

Mainitaan nyt vielä se, että Ässä-tekstin päälle kirjonnan kaaviota on kahta erilaista tuolla alempana. Kapeampi 8 x 25 on tarkoitettu sukan päälle ja isompi 9 x 33 varteen, mutta näitähän voi muokata ihan haluamikseen.

Langan menekistä en osaa tarkasti sanoa, jos oikein laskeskelin, niin viiteen pariin meni noin 6 kerää á 150g lankaa ja vähän keränloppuja jäi jäljelle.

Sellainen kaino toive olisi, että haluaisin nähdä kuvia muiden toteutuksista. Siis jos käytät näitä "ohjeita", niin vinkkaa minulle, jos kuva valmiista tuotoksesta on jossain nähtävillä.

Tässä sitten ruutupiirrokset noista logoista ja teksteistä. Logojen pitäisi kasvaa klikkaamalla. Ensimmäisen tekstin ruutpiirros on siis kokoa 9 x 33 (varteen) ja toisen 8 x 25 (terään).

Mustan säkin sisältö

Syksyllä esittelin mustaa jätepussia, jonka sisältö kasvoi pikkuhiljaa. Nyt on sitten tullut aika kertoa, mitä kaikkea säkkiin ehti kertyä.

Säkki siis sisälsi syksyn aikana käytöstä poistamiani tai oikeammin pakosta poistuneita vaatteita ja asusteita. Ensiksi kolme paria kenkiä.
Nämä Höglin tummanruskeat balleriinat ovat olleet kaapissani joitakin vuosia. Käytin niitä silloin, mutta silloinkin niihin tuli sama vika kuin nyt, käytin ne suutarilla ja toinen pohja liimattiin. Jotenkin ne vain jäivät kaapinpohjalle muiden ihanien kenkien tieltä - viime kesänä löysin ne uudelleen ja otin käyttöön. Muutamassa viikossa kävi niin kuin kuva näyttää eli pintaväri alkoi lohkeilla ja toinen pohja irtosi eräänä sateisena päivänä. Oli muuten tosi kiva konkata pyörätelineeltä kotiin...Koska pinta oli tuossa kunnossa ei kannattanut harkita korjausta, vaan kengät päätyvät poistoon.

Toinen pari on ne legendaariset työkenkäni, jotka ehtivät palvella monen monta vuotta, mutta tulivat nekin sitten tiensä päähän. Valitettavaa vain, ettei tätä musta-valkoista ruusukuosia enää saa, pidin siitä todella paljon ja sen kyllä huomaa, kun katsoo, miten loppuun kengät on käytetty.
Beiget Eccot olivat toiset ehdottomat lempparikenkäni, ne maksoivat kyllä hintansa korkojen kanssa takaisin, sillä ne ehtivät ennen hajoamistaan täyttää 15 vuotta. Ne ehtivät kiertää mukanani maailmaa, tulla kertaalleen uitetuksi vereen kreikkalaisella vuoristopolulla, kun joku oksa raapi kantapääni, joutua koiran pureskelemiksi ja sitten viimeiseksi tulivat puhki kävellyiksi. Valitettavasti en ole vielä löytänyt näille identtistä korvausparia - minulla on toki valkoiset Eccot, jotka herra Kirjoitus minulle osti ja toiset luonnonvalkoiset lähes vastaavat, mutta silti haaveilen hankkivani ihan samanlaiset kuin nämä olivat.Valkoiset Sloggit kuluivat myös käytössä puhki. Leikkasin kuminauhat talteen ja muun osan pistin rätiksi ja roskiin.

Sukkalaatikosta poistoon päätyneet sukat joutuvat myös siivouskomeroon. Käytän niitä kumilastan päällä sellaisissa paikoissa, joissa on erittäin runsaasti pölyä esimerkiksi sängynalustan puhdistamiseen silloin, kun en halua imuroida. Sukka lastan päälle, pölyt jäävät sukkaan ja sukan voi sitten heittää roskiin. Tästä pussillisesta riittää sukkia moneen siivoukseen.
Vihreät t-paita ja pyöräilyshortsit ovat molemmat varsin kuluneita, paita kainaloista ja pyöräilyshortsit haaroista. Päätin tuunata niistä yhdet ehjät housut, joten leikkasin paidan ehjästä miehustaosasta tarvittavat kappaleet. Kun pääsen saumurin viereen, kokoan pöksyt uuteen kuosiin. Ylijäämäpaloista tulee taas rättejä, minulla kun on sellainen tapa, että vessan pesuun käyttämäni rätit menevät roskiin eivätkä pesuun, joten rättejä kuluu paljon.Puuvillakangaspalat ovat peräisin vanhoista lakanoista, osasta lakoista tein jo tyynyliinoja, mutta näistä paloista tarkoitus on tuunailla jotain kivaa ja söpöä - odottelen inspiraatiota ja kerron sitten, kun saan jotain valmiiksi.
Viimeisenä,vaan ei vähäisimpänä on ihqu, ehta kasari hame. Neonpinkkiä joustavaa lyckraa ja peräisin jostain 80-luvun lopusta/90-luvun alusta. Vahinko vaan, ettei noiden kuminauha kestä ikuisuuksia, tämäkin "unelma" on niin lörpsähtänyt ettei sitä voi kuvitellakaan pitävänsä ja tuosta kuminauhan kuolemisesta johtuen hamonen vielä tiputtelee valkoista putua eli roskiin vaan...
Säästin säkin ja alan koota uutta pussillista poistoja vaate/kenkäkaapistani.

laatikkoleikkejä

Pari päivää sitten esittelin Carcassonne lautapelin pakkausohjeita ja kerroin, että lisäosista jäi 7 tukevaa ylimääräistä laatikkoa. Lupasin kuitenkin keksiä niille hyötykäyttöä, jotta ne eivät menisi haaskuun.

Neljä laatikkoa on jo löytänyt uudet tehtävänsä. Kaksi pitkää laatikkoa (torni ja katapultti) kävivät sellaisenaan käyttöön. Ne nimittäin toimivat nykyään kahvipussivarastona. Kokoan kahvipusseja päästäkseni harjoittelemaan kahvipussituunauksia. Kahvipussit ovat kuitenkin hankalia säilyttää, mutta nuo laatikot on kuin tehty kahvipusseille, ne ovat juuri oikean kokoisia ja yhteen laatikkoon saa tungettua monen monta kahvipussia.

Kaksi laatikkoa, punaisen ja sinisen, muokkasin meille töihin korruptiolaatikoiksi, joista voi antaa lapsille tarroja. Omasta mielestäni onnistui ihan hyvin.

Kirppiskierroksella

Vaikka väitin tehneeni jo kaikki alennusmyynti ostokseni, en silti malttanut olle menemättä Eurokankaan paljon rummutettuun aleen. Se oli kyllä lähinnä lenkin kannalta otettava käynti, koska sieltä ei löytynyt mitään - ei yhtään mitään sellaista, joka olisi inspiroinut tekemään jotain tai huudellut, että haluaa muuttaa meille. Ei edes sitä Nelliinan mainostamaa paljettikangasta, jota jokatapauksessa olisin ostanut siis jos sitä olis ollut saatavilla.

Paluumatkalla poikkesin parilla kirpputorilla ja saldo oli sieltäkin heikko. Mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun ne hinnoittelevat kirpparitavaroitaan? Tälläkin kertaa olis tehnyt mieli pistää pariin, kolmeen tavaraan lappu "tilatkaa suoraan Jotexilta/Anttilasta/nettikaupasta X, niin saatte puolet halvemmalla". Tällä kertaa tosiaan tuntui, että myynnissä oli tavallista enemmän korkealle hinnoiteltua krääsää - no, ehkä se oli minun onneni, kun ei tullut tehtyä juuri hankintoja.

Kulutussaldo oli ihan 5e. Vaaleanvihreä silkkipashmina hintaan 1€ ja valittujen palojen ompelukirja hintaan 4€. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta opukselta, jossa oli myös kaavoittelun perusteita - niiden takia kirjan ostin, sillä tavallisia ompeluopuksia mulla on kyllä jo useampi kappale.

Inventaarioisku osa 1

Uudenvuoden lupaustani noudattaen aloitin vaatekaappieni inventoimisen ja sainkin käytyä läpi kolme isoa koria. Kuten jotenkin oletinkin, ihan vielä en ollut kypsä luopumaan mistään, mutta sekin aika saattaa tulla nopeammin kuin uskonkaan.

Koreista löytyi ehkä 20 paria farkkuja, joista melkein kaikki sopivat päälle - positiivinen yllätys. Toinen yllätys oli koreista löytyineiden jumppavaatteiden/verkkareiden määrä. Jossain kohtaa yritin uskotella itselleni, että minun täytyy hankkia uudet jumppahousut, koska en omista kuin kahdet verkkarit. Ööööh, tuota, tuota, tuota. Noiden kolmen korin läpikäyminen johti siihen, että tiedän nyt omistavani siniset verkkarit, vihreät verkkari, harmaat verkkarit ja kahdet mustat verkkarit, joista toiset ovat kyllä kieltämättä parhaat päivänsä nähneet, mutta menevät kotikäytössä ja hätätilassa muuallakin. Lisäksi löysin kahdet mustat ja yhdet tummansiniset collegehousut, harmaat caprimittaiset jumppahousut, keltaiset jumppahousut ja kokonaista kuusi paria mustia jumppahousuja, joista kahdet ihan uudet! Koreista löytyi myös yhdet luonnonvalkoiset lökärit, jotka käyvät sekä olohousuina että jumppavaatteina. Samalla muistilokeroista avautui tieto, että jossain on vielä aikakin kolme paria beigenvärisiä housuja. Kaikki nuo yhteensä ynnäten tulee luvuksi 20 paria jumppa/trikoo/verkkahousuja. Ehkä ne riittävät hetkeksi, eikä tarvitse huomenna lähteä kaupasta hakemaan uusia...

Käyttöalusvaatelaatikosta löytyi edelleen puolikuntoisia vaatteita, jotka eivät enää ole uudenveroisessa kunnossa, mutta eivät ihan vielä poisheittäviäkään. Siirsin ne korissa etualalle, jotta tulisivat loppuun käytetyiksi. Se, että laatikosta ei löytynyt mitään poistettavaa selittyy varmaan sillä, että tein edellisen inventaarion syksyllä ja poistin loppuunkuluneita alusvaatteita.

Seuraavaksi pitäisi jaksaa käydä paita/pusero/toppi osaston kimpuun, mutta jotenkaan ei juuri nyt huvita.

Shoppailua ja nuukailua

Olen sitten tehnyt tämän vuoden ale-ostokseni, sillä en yksinkertaisesti jaksanut lähteä kiertämään kauppoja laajemmin. Parissa marketissa vilkaisin ale-valikoimat ja totesin, ettei siinä ollut mitään minulle. Jotain sentään kuitenkin olen ostanut, nimittäin Vapaa valinnat alesta 3 kapeaa hiuspantaa -50% hintaan. Näille jäi hintaa hiukan yli puolitoista euroa kappale eli mikään valtava sijoitus. Pannat ovat väriltään kultainen, läpikuultava ja turkoosi - jonka sävy sopii erinomaisesti ponchooni ja pariin paitaan. Kaksi ensin mainittua muovisia ja jälkimmäinen satiininen.

Tässä vielä kuva hankinnoista.
Minulla on taka-ajatus näitä kohtaan, Nelliinan blogissa oli ohje DIY paljettirusettiin, joka kiinnitettiin pantaan ja ajattelin tehdä sellaisen kimallehärpäkkeen itsellenikin, vaikka en sitä koskaan käyttäisikään. Kuvia sitten joskus, jos tekele joskus valmistuu - kankaatkin ovat vielä kaupassa.

Sitten siihen nuukailuosastoon. Rakastamaani lautapeliin Carcassonneen myydään pelilaukkua hintaan noin 50e. Olemme jo pitkään pohtineet, miten nuo pelin kaikki osaset kannattaisi järjestää, jotta ei olisi ihan järjetöntä määrää puolityhjiä laatikoita. Koska pelin itsensä lisäksi siihen kuuluu seitsemän lisäosaa (tällä hetkellä), on laatikoita kaikkiaan 8 ja ne vievät todella paljon tilaa ja parhaimmillaan laatikossa on vain kymmenkunta pelilaattaa ja pari pientä hahmoa sekä sivun, parin paksuinen ohjevihkonen. Eilisen Carcassonne maratonin innoittana päätin tänä aamuna kokeilla, miten nuo kaikki saisi mahtumaan vaikka kahteen laatikkoon.

Aloitin poistamalla sisukset siitä varsinaisen peruspelin laatikosta, johon olimme jo aiemmin koonneet kaikki pelilaatat. Ne kyllä mahtuivat hyvin pahvienkin kanssa, mutta katapultti ja mittalauta ja hamot tuottivat ongelmia ja niitä on säilytetty useammassa eri laatikossa. Katseltuani muiden laatikoiden sisuksia päätin leikata katapultti-lisäosan laatikosta tukipahvit peruspelin laatikkoon, koska ne olivat yhtä pitkiä ja peruspelin omat pahvit olivat poikittaissuuntaisia kun taas katapultin pitkittäissuuntaisia.

Kokeiltuani totesin, ettei laatikkoon tarvittu kuin yksi tuollainen kapea väliosa. Väliosan sisään pakkasin katapultin, mittalaudan, kauppatavarat, katapulttimerkit, velhon, lohikäärmeen ja kreivin. Nuo pikkuosat siis omissa pusseissaan. Muuhun perusosan laatikkoon sitten pakattiin pelilaatat ja hahmot omissa muovipusseissaan.

Ensimmäinen kuva esittään sitä, miten pakkasin tuon pahvikotelon sisään katapultin ja muut tarvikkeet. Toinen kuva kertoo sitten siitä, miltä pakkaus näyttää ulospäin. Toivottavasti tähän ei tule kovin monia lisäosia enää, koska varsin monelle lisälaatalle/tarvikkeelle ei ole enää tilaa.
Muuna lisätuunauksena olen koonnut Carcassonnen kaupungin valmiiksi ja liimannut sen taustan kontaktimuovilla, jotta se on valmiina ja pysyy kasassa, vaikka kaupunkia pitäisikin siirtää. Sen verran pro-asteelle pelaamisemme on muutenkin mennyt, että noiden lisäksi meillä on vahakangas, jonka päällä peliä pelataan, sillä sen avulla peliä on helppo siirtää pöydällä sen mukaan, mihin suuntaan se sitten laajeneekin. Kehitteillä ovat vielä sellaiset jokaiselle pelaajalle tulevat pelimerkkitelineet tai vastaavat, johon saisi kaikki kärryt, kartanot ja tornit siististi paikalleen ja joita olisi yhtä helppo nostaa ja liikuttaa kuin peli tuon vahakankaan avulla.

Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollain on ideoita.

Minulla on kyllä jo ajatus, mihin aion käyttää tuolla tuunauksella säästyneet rahat...

Niin ja jos joku ihmettelee, mihin katosi neljännen lisäosan mukana tullut pahvitorni ja ylimääräiset laatikot, niin voin kertoa, että mitään ei heitetä roskiin. Laatikoista tuunaan yhtä ja toista - esittelen sitten kun valmistuu. Pahvitorni päätyi ystäväni pitämän lastenkerhon ritarileikkeihin eli kaikki kierrätetty kuten asiaan kuuluu ;-)

Ötökkä

Sain äidiltä jouluna pehmeän paketin, jonka sisältö ja toteutusidea täytyy esitellä tässä sen verran hauska se on.

Kyseessä on Ötökkä eli pehmoheijastin. Ötökkä on ommeltu osin kierrätysmateriaaleista eli sen vartalo on peräisin hopeanhoitoisesta kevyesti topatusta jakusta, vartaloa muotoilevat kuminauhatkin saattavat olla kierrätettyä, kieli ainakin on kierrätysmateriaalia. Nyöri, heijastinnauhat ja hakaneulat ovat uusia. Täytteistä ei ollut varmuutta.

Ötökkä ei ole äitini tekosia, vaan se on tehnyt eräs tuttavamme, mutta hänen mukaansa ideaa saa vapaasti hyödyntää. Ensiksi siis otetaan suorakaiteen muotoinen palanen vartaloksi tarkoitettua kangasta, johon sitten ommellaan vartaloa muotoilevat kuminauhat ja heijastinnauhat sekä silmät. Seuraaksi ommellaan paikalleen kieli - suorakaiteenmuotoinen palanen sekin. Tämän jälkeen työ käännetään ja täytetään vanulla oikeiden muotojen saavuttamiseksi. Viimeksi ommellaan "häntäsauma", johon kiinnitetään ripustuslenkki. Tämä sauma siis ommellaan pääli puolelta ja samalla se sulkee pehmoheijastimen pötkyläksi.Tässä kuvaa ötökän nassusta.

Ötökän voi tehdä myös ilman kuminauhoja eli silloin vartalokankaaseen ommellaan poimutuslanka ja muotoillaan toukan vartalo niiden avulla "kuplaiseksi". Ötökkä on tosi hauskan näköinen eli täytynee ottaa idea käyttöön ja tehdä muutama tällainen varastoon itselle ja lahjaksi annettavaksi.Viimeinen kuva todistakoon, että ötökkä toimii myös siinä oikeassa tarkotuksessaan eli heijastimena.

Viides ässä

Kun muiden joulupaketeista oli paljastunut Ässät-sukkia, kommentoi appi-ukko omaa pehmeää pakettiaan hipelöidessään, että jos hänellä on paketissaan samanlaiset, hän esitteleekin niitä sitten heti naapurille, joka on joku joukkueen huoltaja tms. Paketista paljastui kuitenkin jo aiemmin esitellyt tossut.

Päätin ilahduttaa appi-ukkoa ja lisätä hänen joukkoon kuuluvuuden tunnettaan kutomalla hänellekin Ässä-sukat. Mallia piti tietenkin vähän mukailla, jotta kaikki parit olisivat yksilöllisiä.
Tässä siis viides ässä eli viides pari Ässät sukkia: