Ensimmäiset farkkuni

Sain ensimmäiset farkkuni ala-asteella neljännellä luokalla, ne eivät olleet mitään ihmeelistä merkkiä, ihan vain tavalliset perusfarkut, viisitaskumallia ja kapevilla lahkeilla, kuten siihen aikaan oli tapana. Niitä pidettiin ja pestiin ja ne tulivat paikatuiksi, kun niihin tuli reikiä. Jossain vaiheessa yläasteelle siirtymisen jälkeen niistä oli pakko luopua kahdesta syystä, ne eivät enää mahtunet päälle ja toisekseen ne oli jo niin runsaasti paikattu, että herättivät huomiota.

Ei kuitenkaan niin, että ne olisivat päätyneet roskiin tai muuten hävitetyiksi, piilotin ne vaatekaappini pohjalle uskoen vakaasti, että vielä eräänä päivänä ne sopisivat minulle jälleen... Sitä päivää ei kuitenkaan tullut ja niinpä minä kohtalooni tyytyen muutama kuukausi sitten annoin farkut äidilleni toivoen, että hän keksisi niille vielä jotain fiksua käyttöä. Farkut olivat siis sitä ennen ehtineet maata yli 15 vuotta vaatekaapissani, niin että otin ne esiin kun siivosin kaappia, silittelin niitä ja pakkasin hellästi takaisin odottamaan tuota parempaa aikaa.

Äiti aloitti farkkujen hyödyntämisen purkamalla moninkertaiset paikkakerrokset. Hän naureskelikin, että on paikannut farkuillani aika monet isäni housun polvet (isä on mato tuhoamaan housuja erityisesti polvien kohdalta) ja vieläkin on housuja jäljellä etupuolen lahkeiden ja yläosan verran.

Tänään äiti pyysi minua korjaamaan patakintaansa, joka oli leivinuunin kuumuudessa ja jatkuvassa pesussa kärsinyt. Peukalonhangasta olivat toppaukset poissa ja sormenpäiden kohdalta saumat harottivat. Katseltuani hetken kankaan sävyä, totesin, että siinä on jälleen yksi paikka ensimmäisille farkuilleni.

Pehmustin peukalonhangan nallenvärisellä (tiedättehän, se yksi tietty maitokahvin ruskea sävy, joka ainakin minulla tuo väistämättä mieleen lapsuuden teddykarhun...) fleecellä, jonka ompelin siihen käsin ja tekaisin päälisen ensimmäisten farkkujeni lahkeesta. Puretuista saumoista jää hauskannäköiset tummemmat raidat keskelle kinnasta siihen kohtaan, mihin uusi päälinen päättyy. Kokosin päälisen ompelukoneella ja kiinnitin käsin ommellen. Kulumisten jäljet kyllä näkyvät, mutta silti kinnas varmasti kestää käytössä, koska farkun ja lisätoppausten alla on vielä se kulunut "normaalikinnas" mikä varressakin.