Anopin vanhat verhot

Mainitsinkin jo viettäneeni viikonloppua tuunausten merkeissä, ompelukoneen ja saumurin seurassa.

Sain anopilta pari vuotta sitten kassillisen tylliverhoja, jotka hän oli heittämässä roskiin tai kiikuttmassa Uffin laatikkoon. Minä kuitenkin ehdin ensin ja hän lahjoitti verhot minulle annettavaksi eteenpäin paikallisellle lastenkerholle. Kerholaiset valitsivat päältäjaon sen, mitä tarvitsivat joulunajan enkeleihin ja loput palautuivat minulle. Kiikutin kassin vinttiin ja unohdin aivan näiden olemassa olon, kunnes äiti oli ne tässä joulun jälkeen vintistä löytänyt ja keksinyt hyvän käytön ainakin osalle kankaista.

Valitettavasti olen näissä tilanteissa aivan liian hätäinen pääsemään kiinni siihen tekemiseen, että en ehdi ajatella kokonaisuutta. Niinpä nytkin jäi sellainen asia kuin "ennen"- kuva ottamatta ja ryhdyin heti purkamaan ja raastamaan verhoja. Kyseessä olivat siis valtavan isoon olohuoneen ikkunaan tarkoitetut moninkertaiset tylli-ja puhviverhot, joiden suurimpana jäljellä olevana osana oli noin 2m pitkä raitainen kappale. Raidat koostuivat noin 30cm leveistä tyllikaistaleista ja 4cm leveistä tylliverkkosuikaleista. Molempia raitoja taisi olla 8.

Ensiksi purin koko verhon yksin kimmin kappaleiksi ja sitten leikkasin tyllisuikaleista osan kolmeen osaan ja osan kahteen osaan. Tylliverkkosuikaileista ompelin nyörejä joko neljäksi taittaen ja saumurilla yhteen kooten tai leveämmäksi jättäen ja molemmat reunat saumaten.

Lopputuloksena oli 18 monitoimipussia, kahta kokoa (isompia 6 ja pienempiä 12), pari koristellumpaa ja loput yksinkertaisia peruspusseja. Nämähän käyvät pyykkipusseina, kenkäpusseina, säilytyspusseina esim. langoille, sipulipusseina ja tietenkin monikäyttöisinä hedelmäpusseina. En ominut näitä itselleni, vaan äiti, joka tämän käyttömahdollisuuden verhoille huomasi, sai pussit yhtä lukuunottamatta lahjoitettavaksi jonnekin hyväntekeväisyysarpajaisiin palkinnoiksi. Ihan sillä perusteella, että itse mielummin ottaisin arpavoittona tuollaisen pussin kuin tiimarin koriste-esineen. Sen yhden pussin sai sitten tietenkin anoppi, jotta hänkin näkee verhoistaan jotain tuunatun.

Alla kuvakavalkaadi pusseista ensin pieniä, sitten isoja ja lopuksi, kuka sanoo, että pyykkipussin pitäisi olla tylsä - pakko tunnustaa, että koristeosa löytyi valmiina tuolta verhokassin uumenista, minä vain kiinnitin sen paikoilleen: