liikennekäyttäytyminen

Rakas puolisoni väittää, että kunnostaudun hyvinkin usein liikenteessä kyseenalaisella tavalla. Tällä hän ei suinkaan tarkoita ylinopeutta, sillä suhteellisen painavaan kolmekutosen kaasujalkaani hän on jo tottunut ja johtaa silti edelleen ylinopeussakkotilastoamme 2-1. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että tämä on siis kautta aikojen tilasto. Kun meillä on ollut ajokortit yhteensä yli 30 vuotta, niin sakkoja tulee keskimääräisesti yksi kymmeneen vuoteen). Se, mitä puolisoni tarkoittaa liikenteessä kunnostautumisella voitaisiin kuvata myös termillä "maantieraivo", lavea sanaisemmin ilmaistuna (lainauksia Herra Kirjoituksen kommenteissa) autossa on kabiini täynnä hosuvia nyrkkejä ja heiluvia keskisormia. Enhän minä sille mitään voi, jos tietyt autoilijat eivät osaa liikennesääntöjä ja ajavat kuin pellossa, mitä itse en koskaan tee;-) , sillä peltokulkuneuo on traktori, täytyyhän minun jotenkin päästä kertomaan pohojalaisella mallilla, että "moon oikias ja soot vääräs".

Olen ihan tosissani pyrkinyt siistimään käytöstäni ja keskisormen heiluttelun sijasta nykyään kiroilen itsekseni näitä tumpeloita. Mopoautot ovat erityisen usein kiroiluni kohteena, sillä niiden kuljettajat kuvittelevat sekä hallitsevansa liikennesäännöt että omistavansa Euroopan, eikä kumpikaan ole totta. Jos minulta kysyttäisiin, niin moisen härvelin rattiin pääsemiseksi pitäisi kyllä olla pakollinen autokoulu siis jotain muutakin kuin jokin olematon teoriakoe, joka on vielä laadittu niin, että veikkaamalla voit voittaa. Väistämisvelvollisuuksista ja etuajooikeuksista suurimmalla osalla noista kuskeista ei ole hajuakaan, esimerkiksi sellainen asia, ettei suojatien eteen pysähtynyttä autoa saa ohittaa pysähtymättä, on ihan hukassa, nimimerkillä muutaman kerran melkein mopoauton alle jäänyt.

Eilen kuitenkin sain tuta esimerkin voiman niin konkreettisesti, että yritän jatkossakin olla kiltimpi. Tulin pahimpaan ruuhka-aikaan yhteen kotikaupunkini pahimmista ruuhkaristeyksistä eli autoja oli täkäläisen mittakaavan mukaan liikkeellä runsaasti. Kyseiseen pääkatuun liittyy oikealta tie, josta liikenne tulee kolmion takaa eli ei mitään mahdollisuutta päästä etenemään ilman pitkää odotusta tai toisten joustavuutta ruuhka-aikana. Muutama auto ennen minua pari autoilijaa päästikin yhden auton kerrallaan tuolta oikean puolen jonosta, joka oli venynyt jo kymmenen auton mittaiseksi. Niinpä minäkin sitten omalla vuorollani päästin erään nuoren miehen eteeni ja sain palkaksi ystävällisen hymyn- eleeni siis huomattiin. Hauskinta oli seurata peräpeilistä, miten useampi auto minun jälkeeni toimi samoin ja liikenne sujui kohtuullisen ripeästi ainakin siihen asti, mitä peruutuspeilistä pystyin seuraamaan.

Täytyy toivoa, että jossain kohtaa omallekin kohdalleni tulee vastaava tilanne ja joku päästää minut eteen. Erityisesti toivon sen tapahtuvan silloin kun pyörällä yritän polkea kaatosateessa töihin tai kotiin. On uskomatonta, miten autoilijat silloin painavat kaasua, kun näkevät toisen olevan pyörän kanssa liikkeellä ja tulossa suojatielle, eikö sillä kohtaa pitäisi ajatella, että itsellä on sentään katto päällä ja kuivaa sisällä, kun se pyöräilijä painaa märkänä vesisateessa. Tuntuu, vaan, että useimmat täällä päin etsivät vielä sen reitin, josta eniten saa vettä räiskittyä pyöräilijän päälle ja ajattelevat, että ei sillä ole väliä, kastuu se kuitenkin. Ja tässä kohtaa lupaan edelleen näyttää keskaria, jos joku edes puoliksi tahallaan ajaa lammikosta ja kastelee minut pyörän kanssa liikkuessani.

Lisäksi harkitsen edelleen vakavasti ehdotaa törppöpalstaa paikalliseen isoon sanomalehteen. Tälle palstalle voisi kirjoittaa tilanneselostuksen ja laittaa rekisterinumeron ja/tai hyvän kuvauksen kera ilmi ne autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat, jotka töpeksivät liikenteessä. Lukijat voisivat sitten äänestää kenestä tehdään viikon törppö... Eikä muuten kestäisi varmaan kuin viikon, jos sitäkään kun voittaisin itse tuon tittelin...