Ensimmäinen poisto: musta kevyesti topattu takki, joka tuli jonkin ostamani huutonettipaketin mukana ehkä noin vuosi, kaksi sitten. Ajasta, jonka se on kaapissani lojunut ei valitettavasti ole tosiaan mitään sen tarkempaa hajua, mutta tämä on varmaa tietoa: koskaan en ola kyseistä takkia käyttänyt. Se on hivenen liian iso ja itselläni on vielä toinen aivan samanlainen, mutta yhtä kokoa pienempi - se saa jäädä kaappiin toistaiseksi. Luotan tässä kohtaa jälleen homeopaattiseen viisauteen, taudin vie se, mikä on taudin tuonutkin, toimikoon sama siis vaatteiden suhteen. Laitetaan siis huuto.nettiin myytäväksi.
Samalla vintinmylläysreisulla löytyi toinenkin poisto. Tätä olen myös pitkään katsellut siellä ja miettinyt maltanko luopua vai käyttäisinkö vielä joskus. Nyt sitten tulin siihen päätelmään, ettei taida olla mitenkään välttämätön, kun kerran on tähän asti saanut vintissä olla. Kyseessä on siis 3/4 mittainen keskiruskea nahkatakkini. Ostin sen aikanaan lähes uutena, ihan uudenveroisessa kunnossa Tampereelta kirpparilta - maksoi peräti 200 markkaa, mikä oli silloisen opiskelijan budjetissa paljon, mutta kun se oli minun väriseni ja ihan uutta vastaava ja tarvitsin takin ;-). Ja kyllä minä tätä oikeasti käytinkin, monta vuotta Tampereella ja monta vuotta täällä nykyisessä kotikaupungissanikin, vintissä se on ollut vain viimeisen vuoden. Kiikutin sen kaikessa hiljaisuudessa sinne, kun meinasin kerran kaatua pyörällä sen takia, että helma jäi satulan taakse kiinni. Kohtuullisessa kunnossa tuo näkyy olevan edelleen eli siirrän tämänkin siihen huuto.nettiin laitettavien kasaan.
Kolmantena ikäviä yllätyksiä alusvaatelaatikosta (ja ilman kuvia) edellinen pesukierros oli saanut taas yhdet käyttöalkkarini levähtämään totaalisesti eli roskiin, roskiin, roskiin vaan... Ei niistä ole edes siivousvälineeksi tällä kertaa.
Neljäntenä lisää ikäviä ylläreitä samasta paikasta. Olen kasvanut ulos viininpunaisista pitsirintaliieistäni - harmittaa vietävästi, kun ovat niin kivan väriset. Ympärysmitta kyllä riittäisi, mutta kun kuppien koko ei piisaa, vaan sisältö tursuaa yläkautta ulos tai pullahtaa alakautta pois. Äitini on pienempi povinen eli täytynee viedä hänelle kokeiltavaksi, josko nämä sopisivat hänen käyttöönsä.
Samaan osoitteeseen päätyy myös viides poisto. Olen pitkällisen kipuilun ja harkinnan jälkeen päättänyt luopua vaaleanvihreästä Luhdan takistani. Se on palvellut minua uskollisesti 14 vuotta, mutta nyt sen on aika väistyä eläkkeelle. Jos joku puristelee kauhistuneena päätään, niin on syytä ottaa huomioon, että sen hankintahinta oli aikanaan lähes 500 markkaa, mikä oli silloin paljon, paljon rahaa. Tämän takin kohdalla pitää kyllä ihan konkreettisesti paikkansa se, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, sillä harvempi vähemmän laadukas takki olisi varmaan kestänyt tuota 14 vuoden käyttöä ja takkia on tosiaan käytetty, pidetty ja pesty ja se on edelleen ihan kuosissaan(tarkoittaa sitä, että ei näytä ikäiseltään ja on siisti). Syy miksi siirrän sen maalle, äitini puutarhatyövaatteeksi, on yksinkertaisesti sen ikä ja väri. Se alkaa olla liian mieleenpainunut ja minulla on tunne, että työkaverini ajattelevat, ettei minulla ole muuta takkia, kun vuodesta toiseen käytän tuota samaa epämuodikkaan vihreää. Pakkohan se on myöntää, että läheltä näkee myös sen, ettei takki ole uusi vaikkakin on ihan siisti, joten sille paras paikka on jatkaa palvelustaan perunamaanlaidalla, vaikka ikävä minun sitä tulee, uskollista vanhaa ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti