Liikuntaa ja ylitöitä

Takana on lyhyt kymmenen (10) tunnin työpäivä, joten ajatukset ovat myös sitten sitä samaa tasoa. Yhtä hyvin tosin kirjoituksen nimi voisi tällä kerralla olla "miljoona, miljoona asiaa" tai ainakin sellainen tunne minulla on, että noin sen verran asioita on kesken.

Aloitan kuitenkin eilisestä jumpasta, joka oli todella tehokasta ja mukavaa. Jopa niin mukavaa, että kieltäydyin tekemästä kahta ylityövuoroa sen takia, tarjolla olisi ollut kaksi maanantai iltaa (ensi maanantai ja seuraava) ja juuri kun olin kirjoittamassa nimeäni niiden kohdalle, muistin jumpan ja päätin olla tekemättä niitä. Se on todella paljon se, melkein missä muussa tilanteessa tahansa olisin ilman muuta ottanut vuorot ja jättänyt jumpan tai muun väliin. Ilmeisesti jumppa sai aivonikin vapisemaan, kun näin toimin. Lihaksistossa se ainakin tuntui, sillä ennen venyttelyn alkua tuntui, että kaikki lihakseni vapisivat, nykivät ja värisivät. Tänä aamuna ei kuitenkaan tuntunut mitenkään erityisen kipeältä mistään eli ilmeisesti hyvät venyttelyt todella toimivat.

Tänään vietän koti-iltaa pitkästä aikaa ja viimeistä kertaa pitkään aikaan, sillä edessä (ja takana) on kohtuullisen kiireinen viikko. Työtunteja tälle viikolle kertyy vaatimattomat 67 eli ei siinä paljon ehditä kotona olla, tosin töitä on seitsemänä päivänä viikossa eli ei se ihan mahdotonta määrää päivää päälle tee. Sen vuoksi tämä ilta on käytettävä sitäkin tehokkaammin. Tiskit odottavat tiskaamista ja pyykit parsimista, pesukone pyörittää pyykkiä ja hiukset ovat kuivumassa, blogiakin yritän kirjoittaa ja toista lukea...

Hiuksista kävin itseni kanssa pitkän ja hartaan taistelun ja lopulta Herra Kirjoitus voitti eli kävin viikonloppuna parturissa ja tulin takaisin hiukset edelleen pitkinä - tosin uudella vanhalla värillä varustettuna. Päälinen on vaalea, vieläkin vaaleampi kuin edellinen ja alaosa tumma suklaanruskea. Voin siis tarpeentullen olla brunette tai blondi ja vedota aina siihen.

Nuo alla olevat unelmat palautin sitten tänään sydän verta vuotaen, sillä ne eivät olleet sopivat. Olivat mokomat niin matalaa mallia, että kun sain ne tungettua jalkaani, en saanut enää vetoketjua kiinni. Eivät siis muuttaneet meille, elän toivossa, että löydän jostain lähes näiden punaisten unelmien kaltaiset ja sopivat kengät.
Töiden jälkeen sovin treffit herra Kirjoituksen kanssa kaupungille - sellaisella tasolla alkaa olla tämän meidän aviolelämämme, että treffaamme toisiamme kaupungilla. Kävimme näet hakemassa jotain pientä muistaaksemme herra Kirjoituksen siskoa ja hänen avokkiaan kihlautumisen johdosta. Kihloja on tosin vaihdettu jo tovi sitten, mutta nyt vasta meidät on kutsuttu kaffeelle heidän luokseen, mikä antaa hyvän tilaisuuden pienen lahjan antamiseen. Tällä 20 minuutin kaupunkikierroksella huomasin, että joku oli taas ripustanut Donna Doriksen ikkunaan jotain juuri sellaista, jonka ehdottomasti haluaisin (noissa ikkunoissa on yleensä aina jotain sellaista, jota haluaisin, mutta tähän asti olen onnistunut välttämään kiusauksen ja ollut poikkeamatta kauppaan). Tällä kertaa himoni kohteena oli aivan ihanan vihreä laukku, juuri samanvärinen kuin vihreät lemppari silmälasini. Samalla ikkunalla oli kyllä myös erittäin mielenkiintoinen koiranmuotoinen laukku, tuohon vihreään laukkuun sopiva vyö ja helmet. Viereisellä ikkunalla oli viininpunaiset nilkkurit ja niihin sopiva laukku - ja ne ovat se syy, joka todennäköisesti ajaa minut pikapuoleen poikkeamaan liikkeessä ja pahimmillaan käy niin, että tulen kahden laukun ja yksien kenkien kanssa takaisin.

Onneksi tämä blogi mahdollistaa tällaisen välipuuhastelun, sillä hoidin tässä välillä muutaman asian: kävin virittelemässä lyhdyn ja kynttilän parvekkeelle (sillä nyt on jo iltaisin riittävän pimeää kynttilöitä varten), tiskasin, järjestelin huushollin siistiksi, hoidin parsimukset ja ladoin pyykin kopaan odottamaan kuivumaan vientiä, niin lisäksi lukaisin Nelliinan blogin ja sain taas kirppiskärpäsen, että joku voi löytää kirppikseltä kaikkea noin kivaa. Sen lisäksi törsäsin huutiksessa kolme euroa yhteen meikkipakettiin (kolme pientä hajuvettä, kaksi luomiväriä, rajaus, 6 minihuulipunaa, kynsitarroja ranskalaiseen manikyyriin), siis kolme euroa postikuluineen. En millään jaksa kirjoittaa valokuvien saatteeksi kirjettä (viimeinen asia päivän työlistaltani kunhan pyykit on viety kuivumaan), minun pitäisi lähettää kuvat sedälle ja hänen vaimolleen, ilman kirjettä en voi lähettää ja juuri nyt en jaksa kirjoittaa eli jääköön odottamaan huomista tai ylihuomista...