Kipu on kivaa

Olen palannut jumpasta ja istun nyt suihkunraikkaana koneella, olo on jotenkin hassu. Hassulla tarkoitan samanlaista oloa kuin viime kerrallakin - tiedostan itselläni olevan enemmän pieniä lihaksia kuin olen ymmärtänytkään. Tämä taas johtuu siitä, että isoja "lihaksia" (ei minulla mitään lihaksia ole, läskit siellä vaan sulaa) kuumottaa jännästi esimerkiksi vatsassa ja reisissä. Vastaavasti pienemmät lihakset nykivät hassusti.

Harmittaa vaan, että sellainen asia kuin hampaasta lohjennut paikka ja siitä aiheutuva särky haittasivat menoa. Kadotin lauantaina puolet isosta poskihampaan amalgaamipaikasta, ja nyt se on alkanut enenevässä määrin muistuttaa olemassaolostaan eli huomenna on pakko yritää saada hammaslääkäriaikaa, sillä tämä kipu ei ole kivaa.

Täytyy kotona kaikessa rauhassa testata tällä kertaa tekemiämme erikoispunnerruksia, sillä niitä en pysynyt tekemään kuin pari, koska sitten alkoivat pohkeet krampata, ja siinä ei paljon punnerreta, jos molemmat jalat nykivät kivikovina. Pitäisi ilmeisesti opetella punnertamaan jalat suorina, jos kerran nykyinen polvet koukussa asento käy pohkeiden päälle. Mutta kun jalat suorina punnerrettaessa tahtoo asento lipsua ja mennä sellaiseksi kuin vieressäni jumppaavalla täti ihmisellä, joka makasi melkein selällään, kun piti olla kyljellään, ja jonka punnerruksissa takapuoli oli ainakin puolen metriä käsien yläpuolella (jos oikeaoppisesti pitäisi kai nenän ja lantion kulkea linjassa siis olla yhtä etäällä lattiasta). Joka tapauksessa tällainen kipu on kivaa...

Nyt ilmeisesti pitäisi tehdä niin kuin äiti neuvoi ja kaivaa äkisti mittanauha esiin ja katsoa tuleeko tuloksia esim. kuukaudessa, sillä nyt olisi viimeinen tilaisuus tehdä aloitusmittaukset. Minä yritin vetää koko jutun leikiksi ja todeta, että sen huomaa sitten, kun vaatteet tippuvat päältä - jotenkaan en osaa olla niin tavoitehakuinen, että alkaisin vaa'an ja mittanauhan kanssa jumppaamistani mittaamaan. Minulle riittää se, että minun on hyvä olla ja kuten jo todettu kipu ON kivaa.