Hyvästi lintukoto

Jotenkinhan sitä kaikesta huolimatta uskoo ja ajattelee, ettei meillä, ei Suomessa, eikä ainakaan meidän pikkukaupungissamme tapahdu mitään sellaisia kamaluuksia kuin maailmalla. Jos maailmalla jotain tapahtuu, niin se on kuitenkin niin kovin kaukaista. Jotenkin Jokelan ammuskelu avasi silmät, että emme me niin turvassa taida ollakaan kuin luulemme, ei Suomi ole enää sellainen lintukoto kuin sinisilmäisesti haluamme uskoa. Minua itseäni kosketti tämä Kauhajoen tapaus tietenkin vielä enemmän, olihan se kuitenkin paljon lähempänä kuin Jokela pääkaupunkiseudulla. Nuo opiskelijat olisivat voineet olla (tai voivat ollakin, kun henkilöllisyyksiä ei vielä ole julkaistu) omien vanhojen luokkakavereideni pikkusiskoja tai pikkuveljiä tai muuten tuttuja nuoria sieltä meiltä päin.

Minusta on mielettömön ahdistavaa ja pelottavaa sekin, että wikipediasta löytyy jo nyt tarkat, päivitetyt tiedot. Esimerkiksi hakusanalla school shooting. Siellä on listat tekijöistä, uhrien lukumäärä ja vaikka mitä muuta tietoa. Minusta erityisen pelottavaksi asian tekee se, että kuka ehtii, jaksaa ja viitsii tällaisessa tilanteessa päivittää sinne ajantasaista tietoa. Sellaisen täytyy olla todella asiastaan kiinnostunut. Ehkä liiankin kiinnostunut...

Toisena väistämättömänä kysymyksenä mieleen nousee se, voiko olla kahta ilman kolmatta. Missä päin seuraavaksi paukkuu? Onko nyt menossa joku kilpailu siitä, kuka teilaa eniten oppilaita jostain koulusta? Jokelassa uhreja oli 9, Kauhajoelle on tätä kitjoittaessani vahvistettu 11 uhria, joiden joukossa ampuja itse. Olen tosiaalta tyytyväinen, että näin kävi - helpompi se kuitenkin hänelle on. Varsinkin, jos vaihtoehtona olisi ollut vihanneselämä, kuten lääkärit ennustivat.

Kolmas asia, mikä pohdituttaa, on se, että koska tämä tapahtuu sairaalassa esimerkiksi jonkin ison sairaalan ensiapupoliklinikalla? Toivottavasti niin ei koskaan käy, mutta jotenkin minä silti epäilen ja odotan...Ja tietenkin toivon, ettei se iske omalle työpaikalleni.

Neljäs ja se kaikkein kipein kysymys on: MIKSI? MIKSI? MIKSI? Mikä ajaa ihmisen niin syvälle tuskaan, että se täytyy ilmaista tuolla tavoin? Olenhan minäkin välillä pyhää vihaa täynnä, niin kuin viimeksi tänään käytyäni virastokierroksella. Sen jälkeen olin vakaasti vakuuttunut, että henkilön joka hakeutuu verotoimistoon töihin täytyy olla sekä vittumainen että tyhmä. Ja noiden lisäksi vielä itsepäinen kuin muuli. Kuitenkin ei tästä huolimatta tullut mieleeni hakea jostain pumppuhaulikkoa ja käydä listimässä tämän kaupungin verotoimistoväkeä. Kauhajokeen palatakseni, eikö kukaan tosiaan huomannut mitään? Ja vielä ahdistavampana mielessä kuohuu kysymys, kuljenko minäkin silmät suljettuina sellaisten ihmisten ohi, jotka tarvitisivat apua? Suljenko silmäni heidän hädältään ja taivastelen sitten jälkeen päin, että miten tässä näin kävi?

Osan ottoni ei paljon auta, mutta silti haluan sen julkituoda. Toivon, että nämä tapaukset saavat aikaan jotain konkreettista auttamista, ettei kenenkään enään tarvitsi purkaa pahaa oloaan näin. Monen instanssin on kuitenkin syytä miettiä toimintaansa; niin kodin, koulun, sosiaaliviranomaisten, mielenterveyspalveluiden kuin poliisin ja terveydenhuoltohenkilöstönkin. Auttaa en tällä kohtaa osaa, mutta toivon, että osaisin kulkea avoimin silmin ja ojentaa auttavan käteni silloin kun sitä tarvitaan...