Rääsyläinen

Palaan taas pitkän hiljaisuuden jälkeen seurusteltuani ensin puupinon ja marjapuskan sitten rätin ja mopin kanssa viime päivät. Lisäksi Itella oli järjestänyt sellaisen kivan yllärin, että postitaksat nousevat taas vaihteeksi maanantaina eli huuto.net ilmoituksetkin menivät uusiksi, niitä väänsin sitten eilisen päivän.

Viikonloppuna jossain kymmenennen halkomotin ja viidennentoista marjalitran välissä mietin ihan vakavasti tekisinkö oikein kunnon muotipostauksen "päivän asu"-tyylillä sen hetkisistä vaatteistani. Olisin sillä hetkellä ollut jopa niin sairas, että jos herran Kirjoitus olisi kaivanut kameran esiin, niin olisin suostunut kuvattavaksi, kaulasta alaspäin tietenkin.

Harmi, ettei ollut sanelulaitetta mukana, olen edelleen sitä mieltä, että kirjoituksesta olisi tullut huisin hyvä. Sillä riksillä tietenkin, että jonkun tiukkapipoisen pintaliitäjän huumorintaju ei olisi kestänyt moista, sillä sen olisi voinut myös tulkita suoranaiseksi kettuiluksi pintamuotiblogeja kohtaan. Joku toinen olisi voinut ottaa sen vakavasti ja pistää hatun kiertämään, kun ei raukalla ole edes vaatteita ja se kolmas, johon toivottavasti enemmistö olisi kuulunut, olisi tajunnut ottaa koko jutun huumorilla - osin itseironiana, osin satiirina.

Itseironiana sikäli, että miten henkilö, joka kaupungissa ollessaan 99% varmuudella laittaa sekä ripsiväriä että huulipunaa viedessään roskiksen takapihalle, voi maalla käyttäytyä noin eri tavoin. Satiirina taas sikäli, että sanotaan mitä sanotaan, ovat aikamme arvot varsin pinnalliset, tavaraan, materiaan ja äärimmäiseen itsekyyteen perustuvat.

Muotikirjoitukseni olisi siis edennyt suunnilleen tähän tapaan: Päivän asussa päällysvaatteena 1990-luvun alkupuolella hankitut toppahaalarit, mustat fuksianpunaisin tehostein. Mallia valtavat hartiat + jättimäiset olkatoppaukset ja tiukkaakin tiukemmat reidet ja vielä pohkeesta alaspäin vetoketjut, jotta oikein kapenevat ihonmyötäisiksi. Ehdottomasti siis istuvat ja tyylikkäät ja erinomaisen soveltuvat juuri näille epävakaisille keleille. Valitettavasti kasvoin niistä ulos jo parikymmentä kiloa sitten eli haalarit on levennetty mustilla kiiloilla molemmin puolin, ja jotta niitä voisi käyttää talven tuiskuissakin, on kiiloihin tietenkin laitettu myös toppaus, musta toppakangas valkoisella vanulla. Jäin kuitenkin tässä taannoin vasemmasta kyljestä kiinni johonkin oksan karahkaan ja kunnolla tempaistessani repesi myöskin kiilauksen sauma, joten haalarit ovat vasemmalta kyljeltä modernisti auki kainalosta puoleen reiteen ja aukosta roikkuvat viehkeästi valkoisen dragron-vanun reikaleet luomassa rikkonaisen modernia linjaa muuten niin arkiseen vaatteeseen.

Sieltä alta sitten vilkkuikin seuraava kerros tyylikkyyden huippuja vaatteita. Yläosana mariini-valkoraidallinen t-paita tuuman levyisin poikkiraidoin, paidalla silläkin ikää kohta parikymmentä vuotta, runsaasti käytetty ja noin miljoona kertaa pesty, joten ulkonäkö myös sen mukainen. Mariinit raidat haalistuneet, valkoiset vastaavasti pinttyneet harmahtaviksi. "Pientä" kulumajälkeä havaittavissa, kainaloissa reilunkokoiset tuuletusaukot ja navan kohdalla reikä napakorun esittelyä varten.


Alaosana viimeisten trendien mukaiset tuplaleggingsit. Pohjaväri ruskehtava, koristeena ihan oikeaan ysäri tyyliin kirjavia kukkia (oi, miten rakastankaan näitä ihanuuksia!), kerjäläislook tyylinen ilme on saatu aikaan sillä, vaatetta on pidetty, pesty, pidetty ja pesty. Tarkalleen ottaen nämä ovat tädinperintöä, jotka jäivät minulle tuossa viitisen vuotta sitten ja siitä asti olen niitä uskollisesti vaalinut ja ahkerasti pitänyt. Ovat siis runsaasti reikäiset ja paljon kuluneet, kuten kunnon vaatteen kuuluu ollakin. Upean kaksoisefektin sai aikaan äitini, joka kyllästyneenä katselemaan paljaan pohkeen vilkkumista, ompeli toiseen lahkeeseen paikan vanhoista sukkahousuista, nyt tavallisen ruskean trikoon alta pilkistää valkoinen "mesh" niistä kohdin missä trikoon repailaiset reunat oat vetäytyneet kauemmas.

Alusvaatteitani en aio ruveta sen tarkemmin esittelemään, mutta voin kertoa, että ovat takuulla tyylin sopivia, minähän en harrasta rikkonaisia kokonaisuuksia vaan kokonaisvaltaista pukeutumista. Sinkkuelämää Carrien tyyliin outfitinä ja asukokonaisuuden täydentäjänä toimivat entisen valkoiset varsilenkkarit kokoa 39. Ovat siis vain 3 nummeroa liian isot, mutta sittenpä sisälle mahtuu kunnolla sukkia eivätkä pikkuiset varpukaiset palele. Kenkien tämänhetkinen väri on jotain harmahtavan ja ruskehtavan väliltä, sillä nämäkin ovat rakkaan ysärin mallistoa aikanaan käytettyinä kirpputorilta hankittu korvaamaan toiset vastaavat, jotka kuluivat käytössä puhki.

Kengän varresta pilkistää alkavan kauden uusi trendi tuplasukka (ahneella kun kaikki pitää olla tuplana) ulommaisina ovat matalampi vartiset villasukat, joiden varren korkeus riittää juuri siihen, että säädyllinen seitsemän senttiä sukanvartta näkyy kengänsuun yläpuolella. Sukat ovat nekin tätivainaan jäämistöstä ja peräisin ajalta, jolloin sukan lämpöarvo oli ulkonäköä tärkeämpää eli väri on jotakuinkin epämääräisin harmaan ruskea, mitä olen koskaan nähnyt. Väri kun ei ole harmaa, eikä ruskea, vaan jotain ihmeellistä siltä väliltä, lanka lienee kuitenkin ollut aikanaan huippuedullista Kaiharin Kallen tavaratalossa, sillä tästä langasta kudottuja sukkia löytyy huushollistamme ainakin 10 paria eri kokoisina. Sukkien trendikkyys on varmistettu parsimalla muutama reikä, vähän isompia ja pienempiäkin, eri sävyisin harmain langoin, jotta parsimukset varmasti erottuvat taustasta ja täydentävät Tramp-lookin.

Tuplasukkien toinen osa onkin sitten lähes valkoiset noin 25 vuotta vanhat pitsipolvisukat, jotka olivat uudet silloin, kun minä aloitin koulun ja lopetin päiväkerhon. Viimeisen kerhokevään päättäjäiskuvissa minä tepsuttelen noissa samoissa sukissa ja vaaleanpunaisessa rimpsumekossa. Nykyään sukat eivät ole enää niin puhtaan valkoiset, lisäksi niitä on tuunattu uuteen uskoon parsimalla varpaiden kohdalta ja päkiästä pari reikää. Jotta sukat on saatu istumaan kokonaisuuteen täydellisesti, on niiden pohjaan kantapään kohdalle suurella vaivalla kulutettu kantapään kokoiset reiät - vaan mitäpä ei nainen kärsisi kauneudekseen ja tyylikkyydekseen. Näiden sukkien varret nousevat sitten taas reilun kymmenen senttiä villasukkien varsia korkeammalle, kontrasti ohuen ja paksun, yksinkertaisen ja pitsisen välillä korostuu näin ollen mukavasti. Pitsiä nostaa vielä tehostetummin esiin tuo jo edellä mainittu muotileggareiden kirjavan kukikas pinta.

Viimeisenä ja kokonaisuuden täydentävänä ja kokoavana yksityiskohtana toimii myssy. Äitini tuotantoa sekin. Myssy on ommeltu vihreä-musta-violetista puuvillakankaasta niin, että mallina on tiominut suomalaisnaisten ikiaikoina käyttämä navettamyssy niskaan solmittavine nauhoineen ja niskakuminauhoineen. Minulle mallia on sen verran muokattu, että myssy osaa on laajennettu, jotta nuttura mahtuu vaivatta sinne sisään. Nauhat voi jättää joko leijumaan vapaana tai sitten sitoa niskaan varmistamaan, että myssy pysyy päässä kovassakin menossa. Puuvillainen kangas imee hikeä oikein urakalla eli soveltuu erinomaisesti käyttöön vaativammissakin olosuhteissa.

Mitäs mieltä olette, eikö minun pitäisi saada tällä asukokonaisuudella jonkinlainen trendinluojan palkinto?