miksi, miksi, miksi?

Tästä tulee nyt oikein kunnon nyyhkypostaus aiheesta taloudellinen vaikerrus (ja tätä ei ole tarkoitettu herra Kirjoituksen luettavaksi) eli kannattaa jättää väliin.

En ymmärrä, miksi ihmeessä elämässä menee aina niin, että kun kerran alkaa mennä jokin pieleen niin sitten menee vähän enemmänkin. Minun kohdallani tämä menee vielä niin, että aina kun suoritan övershoppausta, niin yleensä elämä iskee sitten tosi nopeasti takaisin.

Tällä kertaa olen taas aiheuttamassa itselleni taloudellista katastrofia, joka alkoi noista Ratsulan shoppauksista (katastrofin minimoimiseksi olen päättänyt myydä sen sinisen ale-löytöni, siis hameen.) Ensin tuhlailin siellä enemmän kuin yleensä. Sitten mokasin postimaksujen kanssa oikein pahemman kerran, yleensä olen tosi tarkka ja punnitsen postiin viemäni paketit moneen kertaan, nyt sitten luotin arvioon ja pieleen meni, että heilahti. Ostin huuto.net paketin maksimipainolla 5kg ja paketin pahus painoi 14 grammaa yli, asia selvisi vasta kun paketti oli kulkeutunut Tampereen lajittelukeskukseen asti eli asialle ei ollut enää mitään tehtävissä. Sieltä on siis tulossa kiva pikku lasku, jossa veloittavat paitsi postikulujen erotuksen, mikä on 3 euroa + tähtitieteelliset käsittelykulut (en edes uskalla ajatella niiden määrää). Jos tavarat olisivat olleet omiani, niin homma olisi ehkä mennyt plusmiinus nolla linjalle, mutta kun tavarat olivat anopin eli kauppasumma täytyy kuitenkin maksaa hänelle ja minä saan koko lystiksi vain maksaa tuon postikululaskun, varsinkin, kun ostajan pahus ei ole edes palautetta kaupasta laittanut eli kalliiksi tulee harrastaminen.

Toinen harmaiden hiuksien aiheuttaja on myös huuto.netistä, yltiöhätäinen ostaja, joka saa minut suorastaan raivonpartaalle. Huuto sulkeutui perjantaina, sattumalta sattui olemaan sama pankki ja hän maksoi heti, olin kuitenkin perjantaina pitkän päivän töissä, joten en ehtinyt siinä kahden työpaikan vaihdon välillä käymään kotona ja postittamaan tuotetta. Olin sitten jo perjantaina saanut viestin, että on maksanut ja toivoo pikaista postitusta. Laitoin viestiä vastaan, että juu, juu postitan maanantaina, niin kuin teinkin. Pudotin KOLME kirjettä yhtä aikaa työpaikkani aulassa olevaan keltaiseen postin lootaan, kaksi on mennyt perille, sillä palautteet tulivat toissa päivänä ja eilen. Posti lähti lootasta eteenpäin kello 17 maanantai iltapäivällä ja matkaa oli muistaakseni tuollainen 700km eli en mitenkään usko, että se olisi edes voinut olla tiistaina perillä, aikaisintaan keskiviikkona.

No, keskiviikkona tuli hepulta sähköpostia, että laittaa palautetta, kun tuote on perillä. En reagoinut asiaan mitenkään, ilmeisesti olisi pitänyt, mutta otin sen vain tuollaisena normaalina kohteliaisuuslätinänä, mitä itsekin joskus myyjille laitan. Kun en ollut vastannut mitään, niin eikö tämä h-tin hätähousu SOITTANUT minulle torstaina, kun tuote ei vieläkään ollut tullut. Hölmö menin vastaamaan, kun odotin yhtä toista puhelua. Kaveri tivasi, että olenko muistanut postittaa tuotteen jne. jne. jne. Siinä vaiheessa sanoin varsin hyisesti, että jos minulla on toista tuhatta onnistunutta kauppaa takanani, niin en varmasti pilaa sitä parin euron kellonremmin takia. En nyt suoraan sanonut, että tuollaisten sopii käydä hakemassa tavaransa kaupasta, kun eivät voi ymmärtää sitä, että ihan oikeasti postin lupaamat seuraavaksi päiväksi perille jutut eivät koske väliä Hanko-Petsamo. Posti nimittäin ilmoittaa, että 90% perillä TOISENA työpäivänä, ja jos tuo minun kirjeeni kuuluu siihen 10%:in niin entäs sitten?

Illalla kirjoitin varsin pitkän mailin, jossa käskin heppua odottamaan ainakin tämän päivän, mieluiten vielä maanantain, ja lupasin tehdä katoamisilmoituksen tarvittaessa. Tuolla raivostuttavalla tavara heti tänne pommituksella hän aiheutti sen, että en edes aio neuvotella korvauksista, neuvotelkoon postin kanssa. Minä olen osuuteni tehnyt, kun olen tuotteen asianmukaisesti pakannut ja postittanut. Piste. Enkä muuten sitten vastaa puhelinsoittoihin enkä tekstiviesteihin enää. Tämä ei nyt ollut taloudellinen katastrofi muuta kuin siinä mielessä, että tarvitsen hepun takia kohta ajan psykiatrille (lisää mailia...) ja se taas maksaa.

Lisää ongelmia ja kuluja tulee siitä, että pakastimemme on hajonnut. Tässä pari viikkoa sitten, kun tulimme maalta ja olin laittamassa lisää mansikoita pakkaseen, löysinkin kauhukseni talvikauden mansikkamnme pakkasesta sulaneita ja käyvinä. Lemu oli hirvittävä! Kannoimme ämpärillisen mansikoita biojätteeseen ja kassillisen pakasterasioita energiajätteeseen, enkä minä tiennyt olisiko pitänyt itkeä, nauraa vai kiroilla ja tein sitten sitä kaikkea. Eli täytyi ostaa uudet mansikat, jotka nyt ovat äidin pakkasessa odottamassa siirtoa tänne.

Kuvittelin ongelman korjaantuneen ja kytkin pakastimen jäähdyttämään valmiiksi pikapakastuksella. Se ehti olla päällä viikon verran (voi sitä sähkölaskua...) kunnes tajusin, että se käy jatkuvasti ympäri vuorokauden (nyt hirvittää vielä enemmän...). Testauksen jälkeen totesin, että pikapakastuksella se käy jatkuvasti ja muutoin ei lainkaan eli kylmä katoaa pakkasesta pikkuhiljaa...Nyt ovat sitten vaihtoehdot vähissä - on joko löydettävä pakastimeen uusi termostaatti ja mies asentamaan se (toivottavasti herra Kirjoitus osaa tai edes isä Kirjoitus...) taikka vaihtoehtoisesti käytävä ostamassa uusi pakastearkku. Jälkimmäisessä tapauksessa lompakossani on pikapuoliin noin 300 euron lovi.

Seuraavat kaksi kuukautta täytyykin sitten mennä no-shopping-at-all - linjalla, sillä pakastin puraisee tosiaan kahden kuukauden törsäysbudjettini verran rahaa (ajattelin samalla vaihtaa suurempaan, jotta voin ryöstää äidin pakkasesta enemmän marjoja ja ruokaa meille). Ainoa onni tässä tilanteessa on se, että minulla oikeasti on tuon verran rahaa, jotta ei tarvitse osamaksulla ottaa, se vasta kalliiksi tulisi. Valoa siis tunnelin päässä - toivottavasti ei vain ole juna.

Pitänee varmaan soitella sinne harrastetyöpaikkaankin, josko tarvitsisivat lisätyövoimaa, tällä hetkellä muutama extratyöpäivä tuntuu varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka olinkin ajatellut pitää vapaat vapaina.