Mrs Märkä t-paita

Jos joku on ihmetellyt, miksi minusta ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään, voin anteeksi pyydellen todeta sen johtuneen kolmesta asiasta: vesisateesta, kolarista ja herra Kirjoituksesta.

Kolarista tietenkin siinä mielessä, että yllättävän kauan nuo ottavat aikaa parantuakseen nuo kaikenlaiset nihraumat, mitä siinä kupperskeikassa syntyi. Töissä olen sinnikkäästi ollut ihan suunnitelmien mukaan, vaikka kietätämättä jossain kohtaa on koville ottanut. Kun on sitten selvinnyt tyäpäivästä, niin valitettavasti en ole juuri muuta jaksanut kuin raahautua kotiin, etsiskellä kaapeista jotain syötävää ja oikaista vähän päivätorkuille. Minkä jälkeen olenkin nukkunut aamuun saakka. Lienee tosissaan syytä kerätä voimia, sillä parin viikon päästä alkaa taas kunnon työputki - kahta työpaikkaa ja varsinaisessa vielä lisätöitä ja ylitöitä, jotta varmasti saan aikani kulumaan muualla kuin koneen ääressä.

Nukkumisesta puheenollen olen tullut siihen tulokseen, että olen edellisessä elämässäni ollut sittenkin kilpikonna. Ihan varmasti! Minä nimittäin halusta vaipuisin talvihorrokseen tuossa loka-marraskuun vaiheessa ja jos en nyt suoranaisesti horrostakaan, niin ainakin kaikki toimii kovin, kovin hidastetusti. Sen lisäksi muita kilpikonnamaisia piirteitä minussa ovat keskivartalon turpeus (kyllä, kilpi lasketaan oleelliseksi osaksi konnaa, ei sillä ole väliä millainen lisko siellä kilven sisässä luikertaa), jähmeä liikkuvuus ja ennen kaikkea yhtä tehokas syönti tapa. Kilpikonna nimittäin kadottaa herkkunsa kyllä melkoista vauhtia kitaansa ja siinä minä olen ainakin yhtä hyvä.

Niin sitten palattakoon takaisin ruotuun ja aiheeseen. Miten vesisadetta voi syyttää siitä, etten ole kirjoitellut blogiini mitään. Ihan yksikertaisesti siten, että työmatka vesisateessa töistä kotiin, vaikka matkaa ei olekaan ihan kahta kilometriä, on silti aika rasittavaa puuhaa. Eilenkin päivä paistoi kauniisti, kun lähdin vaihtamaan vaatteita. Kun pääsin työpaikan ulkopuolelle, oli taivas jo täyttynyt tummista pilvistä ja kun hylkäsin talon ja suurten kuusten antaman suojan alkoi taivaalta ripsoa vettä. Mitä pidemmälle kotimatkaani pääsin, sitä hurjemmin taivas kaatoi niskaani vettä. Mahtoi ulkopuolisilla olla hauskaa katsottavaa, kun me erään hölkkääjän kanssa leikimme hippasta puistokadulla lehmukselta toiselle, hän puun mitan edellä ja minä perässä. Vettä tuli todella niin rankasti, että siirtyminen nurmikon puolelle, lehmusten suojaan oli ainoa järkevä vaihtoehto. Leveät lehmukset suojasivat aina sen verran, ettei kaatosateessa tarvinnut pyrähtää kuin metrin parin matka ja taas pääsi seuraavan puun suojaan. Edelläni taivalta tehnyt hölkkääjä sen keksi ja alkoi puikkelehtia lehmukselta toiselle ja minä tietenkin kärppänä perässä, sillä sateenvarjo oli kotona, takki samoin. Päälläni oli t-paita ja verkkarit, mikä tietenkin on mitä erinomaisin sadesään vaatevaihtoehto - molemmat imevät vettä kuin sienet eli ei liene ihme, jos olin kotiin päästyäni märkä kauttaaltaan.

Jos eivät työpäivä ja sadekävely olisi riittäneet puristamaan minusta mehuja eilissä iltana, oli oma osansa myös herra Kirjoituksella. Hän oli jonkin firman kustantamana jokiristeilyllä, en edelleenkään ymmärrrä, miksi ne pahukset eivät kutsu noihin pippaloihin avec - minäkin pitäisin jokiristeilystä, mutta en tasan varmaan maksa risteilylippuja omasta pussistani, sen verran tyyriitä ovat. No, rakas mieheni siis pääsi nauttimaan moisesta ylellisyydestä ja oli vielä siitä riemusta luvannut kyydin linja-autoasemalta jokirantaan parille kaverilleen. Auto täytyi siis jättää sinne rantaan ja minulle hän laittoi viestin: "auto on rannassa, mahdollisesti sakkopaikalla. Haetko pois?"

Arvatkaapa, mitä tekee läpimäräksi kastunut, umpiväsynyt, mutta nuuka vaimo silloin. Raahustaa kotiinsa, kiskoo märät vaatteet yltään ja koska hän on taloudellinen, ripustaa ne myös siististi kylppäriin kuivumaan. Sen jälkeen hän ryntäilee ympäri huushollia kuin päätön kana etsien ykkösauton kakkosavainta, jonka pitäisi olla siellä jossain. Avaimen löydettyään hän kiskoo päälleen kaapista jotain kuivaa ja kosteudelta suojaavaa. Kyllä vain 15 vuotta sitten itse tekemäni tuulipuku sai jälleen armon ja tuli käyttöön otetuksi, vaikka monen monta kertaa olen sen jo päättänyt hävittää. Nyttemmin olen kyllä tullut siihen tulokseen, etten luovu siitä immoisena ikänä, sillä se suojasi kroppaani kaatuessani pahemmilta kolhuilta, koska oli niin paksu ja tiivis. Tuo puvun siis kiskoin päälleni märkien vaatteiden tilalle. Kadulle päästyäni totesin, että asuvalinta oli jälleen täysi napakymppi - aurinko paistoi kuumasti pilvettämältä taivaalta ja kadut suoranaisesti höyrysivät sateen jälkeen. Jos lämpötila sateeen ja ukkosen aikana oli laskenut tuonne 8-10 asteen hujakoille, nousi se alle puolessa tunnissa kahteenkymmeneen ja ylikin eli paksussa tuulipuvussani olin taas ihan väärällä planeetalla ja hiki virtasi sekä kuumuuden että häpeän takia.

Kun vihoin pääsin rantaan, totesin, että minua oli huijattu. Auto ei ollut sakkopaikalla eikä lappuliisoja näkynyt lähimaillakaan, vaikka minä olin heidän pelossaan kipittänyt kieli vyön alla autoa hakemaan. Kun nyt kerran olin sinne asti taapertanut, niin tottahan auton vein kotiin. Sen jälkeen tassuttelin suihkuun pesemään jälleen kastunutta kroppaani.

Mitä tein siinä välissä kun tulin suihkusta ja kun herra Kirjoitus soitti ja pyysi hakemaan hänet ja kaverit rannasta. Rehellisesti, en mitään, minä vain istuin ja tuijotin ja yritin keskittyä kuuntelemaan Varesta äänikirjana- tavallista kirjaa en olisi kädessä jaksanut pitää...

Tänään olen käynyt jälleen ostoksilla. Olemme herra Kirjoituksen kanssa matkalla maalle ja poikkesin matkalla tekemään arviointikeikan yhteen vaateliikkeeseen. Edellisistä tämä eroaa sikäli, että oli pakko ostaa jotain, jonka arvo oli vähintään 40 euroa. Hirvittävä summa! Mutta kun olin luvannut keikan hoitaa, niin minähän hoidin... Koska verojen jälkeen he maksavat palkkion, jonka suuruus on 31e, jäi ostamani puseron hinnaksi 9e. Se oli sellainen ota tai jätä kauppa, sillä tuo oli ainoa vaate, joka sopi päälleni eli se oli pakko ottaa, jotta työtehtävän ehdot tulivat täytettyä. Laitan siitä kuvaa myöhemmin... Nyt en viitsi ruveta strippaamaan, sillä naputtelen tätä herra Kirjoituksen työhuoneessa, kun hän tekee seinäntakana ylitöitään, ja huoneessa on yksi seinä lasia ja sen takana vilkasliikenteinen tie...