Teen tunnustuksia heti alkuun -minä olen langennut dietistäni ja pahasti.
Ensimmäinen moka kävi harrastetyöpaikassani perjantaina - niiden kahvikioskilla oli myynnissä enää yksi irtokarkkipussi, joka oli vielä extraiso ja sain sen vielä alennuksella kun se sattui olemaan viimeinen. Söin sen sitten siinä iltapäiväkahveen korvikkeeksi ja tuli ihan järkyttävän paha olo.
Lauantaina saunan jälkeen iski niin hirveä sipsin himo, että oli ihan pakko käydä ABC:ltä hakemassa. Sen verran oli järkeä päässä, että otin hyllystä vain 75 grammaisen pussin sen perinteisen 300 grammaisen sijaan. Valitettavasti vain pienen sipsipussin seuraksi päätyi sitten irtokarkkipussi, joka ei sitten enää ollutkaan ihan pieni. Ja taas ällötti, kun tuli syötyä...siis ihan oikeasti tuli todella paha olo.
Sunnuntai kruunasi sitten kaiken, mutustin aamulla loput lauantaiset irtokarkit ja sitten lankesin suklaapatukkaan töissä. Taas tuli ihan kamala olla, sappikivistä vihlaisi ja naamalle nousi kylmä hiki ja nämä olivat siis todella fyysisiä oireita, puhumattakaan moraalikrapulasta, jonka moinen mässäys aiheutti.
Nyt ongelmana onkin se, että kun oireet ovat näinkin pahat, niin miksi ihmeessä minä toistuvasti sorrun hankkimaan mokomaa "roskaa". Millä ilveellä minä saisin pääni ja käteni toimimaan yhteistyössä niin, että pää ymmärtäisi, ettei kroppaa sovi rasittaa moisella. Mutta kun mieli tekee...ja sitten tulee lankeemus ja sitten paha olla...
maanantai 4. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti