perjantai 8. elokuuta 2008

Asiat tärkeysjärjestykseen

Viiden kilometrin kävely kaupungilla vesisateessa valaisee kummasti ajatuksia ja saa näkemään asioita vähän erilaisestakin perspektiivistä. Eihän se elämä oikeasti ihan niin synkkää ole kuin aamuinen kirjoitukseni antaa ymmärtää.

Ensimmäiseksi tajusin sen, kun ymmärsin, että minun pitäisi olla urputuksen sijaan kiitollinen siitä, että saan olla vapaa. Siis tarkoitan sitä todella, jotenkin konkreettisesti se ajatus meni tähän tyyliin, että voin kävellä korjaamoon hakemaan huoltoapua pakastimelleni. Tuossa yhdessä lauseessa on jo ihan oikeasti monta huomionarvoista asiaa. Ensimmäisenä se, että ei tosiaan tarvitse pelätä muuta kuin hulluja autoilijoita, jotka tuntuvat aina jalankulkijan nähdessään koukkaavan kohti lähintä kurarapakkoa. Ei tarvitse varoa miinoja tai miettiä, missä voi kulkea, ettei joku ammu tai ryöstä tai jotain muuta. Kaikesta epäkiitollisesta maineestaan huolimatta tämä kaupunki on kuitenkin tavalliselle tallaajalle melkoinen lintukoto.

Toinen asia on se, että jos tarvitsen pakastinta, se tarkoittaa, että minulla on niin paljon ruokaa, että voin varastoida sitä kuin orava. Sekään ei taida ihan joka kolkassa maailmaa olla itsestäänselvyys, että ruokaa on aina jemmassa, kun ihan joka paikassa ei ole itsestäänselvyys edes se, että sitä ruokaa on joka päivä saatavilla.

Kolmantena asiana se, että "voin kävellä", olen siis sen verran terve, että minulla on toimivat jalat ja toimivat kädet ja jaksan kulkea tuon viiden kilometrin matkan jalan. Asia, josta tosissaan pitäisi muistaa olla kiitollinen, vaan niin kovin harva muistaa, en minäkään läheskään joka päivä. Minulla tietysti on paremmat muistuttimet työn puolesta kuin jollakulla muulla ja silti sitä tahtoo pitää terveyttä liian itsestään selvänä asiana.

Mitä asian taloudelliseen puoleen taas tulee, niin hyvänen aika, onhan minulla vakituinen työ, ja palkka tulee taas viikon päästä. Vaikkei se minun roponi kovin iso ole, niin jotenkin hämärästi kuvittelen, että on muita, joiden on tultava toimeen vielä pienemmillä roposilla. Toki on niitäkin joiden rovot ovat isompia kuin minun, mutta niihän se aina on. Sitä paitsi, kun herra Kirjoitus saa roponsa samana päivänä, on se jo yhteensä kaksi ropoa, kyllä sillä toimeen tullaan, kun on tultu ennenkin...Vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot molemmilla perheessä, kuuluu myös niihin asioihin, joita ei kaikilla ole. Niin on vain aina totuttu ajattelemman, että totta kai kaikillahan töitä on, mutta kun se asia ei mene ihan niinkään.

Sitä paitsi koska en kastunut sadevedestä, tarkoitti se sitä, että minulla oli ylläni suunnilleen keliin sopivat vaatteet eli sekin on taas plussaa, kun kaikilla ei niitä vaihtokamoja ole. Se, että myös alusvaatekerta kastui, ei johtunut väärästä asuvalinnasta vaan siitä, että ihana kulta-musta tuuli/sadeasuni on niin tiivis, että voisi tarpeen tullen toimia märkäpukuna, sillä sen kanssa tulee kelillä kuin kelillä hiki. Juu, myönnetään, ostin puvun sen ihanaisen värin takia!

Nyt siis alkaa elämä voittaa, varsinkin kun näyttää siltä, että pakastimen korjauksesta selvitään 35 euron termostaatilla. Jaksan nauraa aamuiselle kiukkuamiselleni heti sen jälkeen, kun olen juonut iiii-ison kupillisen höyryävää kahvia ja saanut tiskit tiskattua.

Sen verran olen kasvanut aikuiseksi ja saanut itsehillintää, etten toiminut niin kuin joskus ennen. Silloin menttaliteettina oli "...kele, viekää sitten tuhkatkin pesästä", tätä mallia toteutin esimerkiksi ostamalla 500 markan hintaiset pukukankaat samana päivänä, kun olin saanut 720 markan ylinopeussakot, kun listaan vielä lisätään pari päivää aikaisemmin kuittaamani parkkisakko 250 markkaa ja huomioidaan opiskelijan noin 1000 markan kuukausitulot olivat menot melkoiset. Tällä kertaa en kaupungilla liikkuessani ostanut mitään ylimääräistä, vain sen mitä oli tarpeen eli voin onnitella itseäni, olen siis saanut edes rippusen itsekuria.

Loppukaneettina täytyy mainita eräs kaupungilla silmiini sattunut vaateparsi. Sen käyttäjä oli noin 14 vee teinityttö, jolla oli yllään aivan samanmallinen jakku kuin mikä itselläni riippuu vaatekaapissa ja on myynnissä Aavavintagessa (golden jacket, kullanvärinen jakku sivun oikeassa laidassa toisessa rivissä ylhäältä), minulla tosin tikkaamattomana versiona, Aavassa tikattuna, mutta molemmilla kullanvärinen takki mustilla resoreilla. Tämän neitosen takki oli "mustalaiskangasta" eli mustaa hopeanvärisin kuvioin, mutta malli oli aivan sama kuin tuossa linkittämässäni vaatteessa. Ovatkohan ne taas tulossa muotiin? Pitänee tarkkailla tilannetta ja olla kerrankin askel edellä, eikä jäljessä...

4 kommenttia:

Ievuskainen kirjoitti...

Joo, kyllä siellä selvästi piristymässä jo ollaan; vaatteet on jo mielessä... ;D

Ei vaan, leikki leikkinä. Tiedän varsin hyvin ihan omakohtaisesta uunituoreesta kokemuksesta, miten paljon ketuttaa, kun isoja menoja ilmestyy peräkanaa, mutta tulot on ne entiset eli pienet. Siinä on pakko tosissaan miettiä menojen priorisointia. Pidä peukkuja, että täälläkin päässä selvittäisiin tuolla termostaatin hinnalla tällä kertaa!

rouva Jälkikirjoitus kirjoitti...

Joo, sehän tässä lähinnä harmittaa, että koko juttu tulee niin hirveän tiukalla aikataululla. Äidin on saatava mun marjat pois pakkasestaan muutaman päivän sisään, jotta kypsyvät mahtuvat tilalle ja meillä ei ole paikkaa mihin laittaa. Ei siis ehdi kunnolla vertailemaan vaihtoehtoja uusista jne.

Korjaus ei onnistunut ainakaan niin helpolla kuin kuviteltiin, meille nimittäin myytiin vääränlainen termostaatti...herra Kirjoitus siis selvittää asiaa tänään.

Pidän peukkuja, että me molemmat selvittäisiin sillä termostaatin hinnalla kaikista näistä jutuista!

Ievuskainen kirjoitti...

Jos pakasteiden kanssa on noin kiireellinen tilanne, kannattaa tosiaan varmaan korjauttaa tässä vaiheessa se vanha pakastin - kun se ei tuon kalliimmaksi tule, toivottavasti ainakaan - ja alkaa katsella uutta sitten kaikessa rauhassa. On se sen verran iso ostos kuitenkin, että ei voi heräteostoksena suorittaa...

Mä voin "lainata pakastustilaa" omasta pakkasestani, jos tulee hätätilanne. :)

rouva Jälkikirjoitus kirjoitti...

Tämä keskustelu palautti minua vielä enemmän maan pinnalle, suorastaan tömäytti nilkkoja myöten savivelliin, meillä (siis minulla ja herra Kirjoituksella on vielä asiat hyvin):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=4500000000001466&posting=22000000036703650