Sittenkin hötkyilyä

Lueskelin vanhoja postauksiani etsiessäni tietoa siitä, milloin olen erään puseron ostanut. En löytänyt kyseistä tietoa, mihin saattaa olla kolme syytä, joko olen ostanut puseron ennen blogiaikaa, olen laittanut blogiin väärät tunnisteet (ei löytynyt haulla vaatteet tai hankinnat tai ostoksia) tai se on vaan jäänyt kaikkien loputtomien hankintojen virrassa kirjaamatta. Veikkaukseni on, että kyseinen vaate on hankittu ennen blogiaikaa, mutta siitä huolimatta noiden vanhojen asioiden selailu sai aikaan sen, että tuli pakottava tarve alkaa oikeasti listata saapuvia tavaroita. Olen tehnyt sitä joskus kuukausiraporteissani yhtenä kohtana, mutta luovuttanut kovin helposti ja antanut asian olla. Vuosien saatossa ostaminen on vähentynyt, joten luulisi sen olevan nyt helpompaa kuin silloin vuosia sitten. 

 

Lainasin serkulleni pyöröpuikkoja ja aloin niidenkin kohdalla miettiä, milloin olin ne ostanut - lähinnä syynä se, että ne olivat edelleen käyttämättöminä paketissa. Blogin pitkällinen selaaminen paljasti ostovuodeksi 2012 ja samalla paljastui aika monta muutakin ostosta, jotka ovat edelleen kaapeissa. Osa täysin käyttämättä kuten nuo pyöröpuikotkin, osaa on käytetty vähän ja osaa, kuten Raiskin sinisiä tuulihousuja, on käytetty todella paljon. Nyt on aika ottaa käyttöön ne muutkin pussin perät ja kaapinpohjat eli "ota omasta kaapista ja käytä sieltä".

Niinpä ajattelin, että sittenkin hötkyilen vuonna 2024 ja kirjaan ylös ostamamme tavarat. Toki niillä rajoitteilla, että kirjaukseen kuuluvat meille yhteisesti käyttöön tulevat tavarat ja minulle tulevat tavarat sekä tietenkin kosmetiikka riippumatta siitä, kuka sitä käyttää. Herra Kirjoituksen itselleen tekemät hankinnat jäävät listauksen ulkopuolelle, samoin ne jutut, mitä minä hänelle hankin kosmetiikkaa lukuunottamatta.  

Ideaalitilanteessa vuoden ostokset olisivat mahdollisimman liki nollaa, mutta tunnen itseni, joten ihan varmasti jotain hankintoja tulee tehtyä ja sitä enemmän, mitä tiukemmin yritän niitä rajoittaa. Haaveilen kuitenkin siitä, että osaisin tällä kertaa käyttäytyä fiksusti ja elää sen aiemmin kirjaamani ohjeen mukaan: "ota omasta kaapista, ja käytä sieltä".

Mikäli tuo edellä oleva ohje kuulostaa kovin tutulta, niin kyllä vaan, siitä on semmoiset 5 vuotta, kun tein ostamattomuuslupauksia 2019 tammikuuksi ja koko vuodeksi, tekstit löytyvät täältä ja  täältä. 

 

Mikäli shoppailutarve iskee, aion palata seuraaviin ajatuksiin.
Ennaltaehkäisevää on miettiä ostohetkellä läpi seuraavat kysymykset (kirjasta John Naish: Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa, Atena, 2009):

– Tarvitsenko sitä? (vai haluanko vain?)
– Johtuuko esineeseen kohdistuva himoni taitavasta markkinoinnista?
– Tahdonko esineen tullakseni terveemmäksi, fiksummaksi, kiireettömämmäksi tai vain coolimmaksi?
– Voisinko saavuttaa päämääräni millään muulla tavalla kuin hankkimalla lisää tavaraa?
– Kuinka monta tuntia työtä minun tulee tehtävä saadakseni se maksettua? Voinko käyttää ajan johonkin tyydyttävämpään?
– Voisiko jokin jo omistamani esine korvata sen?
– Tahdotko todella pyyhkiä siitä pölyjä, kuivapestä sitä, maksaa sen huollosta tms.?
– Jos korvaan uudella esineellä jonkin omistamani, mikä vanhassa oikeastaan on vikana?
– Jos todella tarvitsen esinettä, voinko mitenkään saada sen ilmaiseksi jonkin kierrätyssivuston kautta tai lainata sen joltakin ystävältä, naapurilta tai sukulaiselta?

 

Nämä ajatukset olen julkaissut blogissani joulukussa 2016, ostamattomuutta tavoittelevalle vuodelle 2017 eli melkoisen pitkän ajan projektista puhutaan.  

Kertaakaan tuo ei ole onnistunut, tulokset toki ovat parantuneet vuosi vuodelta, mutta en silti jaksa uskoa, että "tuplatusina"  olisi se vuosi, joka katkaisee kamelin selän ja johtaa onnistumiseen.