Siivouksen yhteydessä olen taas joutunut käsittelemään kasvejamme ja samalla pohtimaan "viidakkomme" tilannetta. Toisaalta haluaisin kasveja lisää, toisaalta haluaisin niitä pois.
Makuuhuoneeseen tein jo yhden istutuksen, kun irroittelin monihaaraisesta kaktuksesta kuolleet osat ja istutin yhden elävän takaisin ruukkuun. Näytti heti paljon siistimmältä. Toisen monihaaraisen kaktuksen hajottaminen on vielä edessä, sillä se on aivan ylikasvanut suhteessa ruukkuunsa. Yksi puolikuollut kaktus sinnittelee vielä ikkunalla henkitoreissaan, mutta se saa nyt olla siinä vielä hetken ja istutan sen tilalle vaikka tuosta jakoruukusta yhden osan, jos se kuolee.
Tunnustan, että ensin halusin ostaa noiden huonosti voivien tilalle uudet kaktukset, samoin keittiön ikkunalle, joka kaipaa mielestäni myös paria lisäkaktusta. Melkeinpä aistin käsin kosketeltavana ajatuksen "jotain kivaa uutta". Sitten tajusin, että voin jakaa tuota yhtä ainakin pariin ruukkuun, joten siitä saan vähintään yhden lisäkasvin. Samoin olohuoneen ikkunalla on aivan liian pitkiksi venähtäneitä kaktuksia ja yksi, joka täytyy siivota kuolleista osista. Eli niiden katkaisuista ja siivoamisesta saan luultavasti ne puuttuvat, joita kaipaan. Tosin pelkään, että niiden kanssa käy samalla tavoin kuin aikanaan anopin jakkaran, joka jostain syystä alkoi muistuttaa emännän jatkoa jakkaran sijaan. Katkaisin sen kuvitellen, että tottahan siitä kaksi kaktusta tulee. Ei tullut, yllättäen alaosa oli se, joka ei jaksanutkaan elää. Se on nyt puolisen vuotta kummitellut työhuoneen ikkunalla, mutta siirtyy roskiin tämän siivouksen myötä.
Myös makuuhuoneen Paavalinkukat täytyy siirtää kevään aikana muualle, ne ovat kasvaneet aivan liian isoiksi suhteessa ruukkuihinsa. Nuo ruukut eivät edes ole ruukut, vaan istutin ne aikanaan ruukkujen puutteessa suoraan suojaruukkuihin, koska olin aivan varma, että ne eivät selviäisi. Niin vain mineistä, joiden lehdet olivat halkaisijaltaan sentin verran, kasvoi ihan isot ja tuuheat kasvit.
Tuossa oli jo monta lisää kohtaa. Miten sitten se vähemmän? Olen huomannut, että haluaisin viidakon sijaan pienempiä ja keveämpiä kasveja ja vaikka vähemmänkin noita isoja. Ongelma on vain se, että en osaa päättää, mistä oikein luopuisin. Kotoa tuotu rönsylilja ei tunnut hyvältä luopumisen kohteelta, ei myöskään isän tekemässä kukkatelineessä oleva kultaköynnös, jonka haluan säilyttää enemmän telineen kuin kasvin vuoksi. Kummitädin antamalla traakkipuulla on tunnearvoa, samoin edesmenneen tädin lahjoittamalla lohikäärmepuulla, joita itse asiassa on kaksi. Ehkä toisesta voisi luopua, mutta mitä sitten, jos se toinen sitten kuolee. Pienestä alusta jättimäiseksi kasvattamani keltareunainen anopinkieli on hankala, mutta silti tuntuu, että se ei ole se, jonka kuuluisi lähteä. Ehkä ajatus kirkastuu tässä siivouksen edetessä.
Tässä tulee taas vähän hampaita kiristellen todettua, että ihan kaikkea ei kannattaisi sittenkään siivoushuumassa jakaa pois. Olen nimittäin roskalavalla jakanut kymmeniä muovisia ruukkuja eteenpäin ihmisille, jotka niitä ovat kyselleet. Nyt olen itse siitä tilanteessa, että ellei ihmettä satu, ja maalta jostain varaston perukoilta sittenkin vielä löydy jotain ruukkua, olen pakotettu ostamaan muutaman. Ihan siksi, että saan nuo Paavalinkukat asiallisiin ruukkuihin, koska eihän se ole niiden vika, että olen ostolakossa.
Edit- täti kyläilee 11.1. Nyt on sitten kukkaongelmat ratkaistu. Yllättäen löysinkin omista varastoistani ruukut noille Saint Paulioille, en yhtään muistanut, että mulla sellaisia oli, mutta hyvä niin. Alustoiksi niille pesin valmisruokakeiton muovikupit, jotka toimivat hommassa oikein hyvin. Makuuhuoneen kaktukset ovat vielä odotusvaiheessa, seurataan selviääkö yksi hengissä ja sen jälkeen jaetaan toinen. Kuten tuolla aiemmin mainitsin olohuoneesta löytyi vielä yksi kaktus, joka oli päässyt niin ränsistyneeseen kuntoon, että päätin silputa sen pienemmiksi paloiksi. Tässä kohtaa tuli sitten todella vastaan se tilanne, että oikean kokoisia ruukkuja ei ollut, mutta silloin apuun tuli serkku, jonka varastoista puuttuvat ruukut löytyivät. Tässä kohtaa koko oli ratkaiseva asia, sillä niiden piti mahtua tiettyihin suojaruukkuihin. Niinpä nyt on sitten makuuhuoneessa kaksi santtua vähemmän, olohuoneen ikkunalla yksi kaktus vähemmän, mutta kaksi santtua lisää eli siirsin makuuhuoneen Paavalin kukat muiden samanlaisten seuraan olohuoneeseen. Keittiön ikkunalla on kaksi kaktusta lisää, samoin yksi jämäalku siinä vieressä ja toinen saman moinen löytyy työhuoneen ikkunalta. Kaikkiaan siis yhdestä repsahtaneesta kaktuksesta tuli neljä uutta.
Lisäksi pistin myyntiin pari kasvista. Katsotaan, miten niiden kohdalla käy. Yhdelle on jo vähän alustavasti uutta kotia tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti