Jouheva joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi alkoi, ihan hullua, eihän siitä ole kuin pieni hetki tämä vuosi oli uusi ja aluillaan. 

1. viikko

Siis yhtä kuin pitkä viikonloppu, joka meni hyvin pitkälle töissä. Toisaalta siellä oli kerrankin leppoisa fiilis ja sitä myötä mukava olla. Mahtavat työkaverit ovat totta kai luku sinänsä ja auttavat jaksamaan pahoissakin tilanteissa. Tietenkin kävimme sunnuntaina katsomassa äitiä, joka oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. 

Jatkuva pimeys väsyttää, en tiedä, miten paljon pitäisi nukkua, jotta olisi kerrankin nukkunut riittävästi. Ehkä 16 tuntia vuorokaudessa. Vai riittäisikö sekään.

2.viikko

Hyytävää pakkasta tai vähän pienempää pakkasta ja lumisadetta, pimeää aamulla ja pimeää illalla, mutta enää muutama viikko ja sitten alkaa taas valostua. Koin myös kohtuullisia kauhun hetkiä, kun kotiin tullessani poimin kynnykseltä kasan, täsmällisesti noin kymmenen kappaletta, valkoisia kirjekuoria ja mietin, että mistä ihmeestä meille tällainen kasa laskuja tulee. Huokaisin syvään sekä tietenkin mietin taas rahanmenoa ja riittävyyttä. Kestofiilis aina kun näen laskun, ei voi mitään. Positiivinen yllätys oli myös se, että noissa kuorissa ei ollut yhtään laskua, ei yhden yhtään. Vain tiliotteita, ilmoituksia siitä, että nostavat käyttötilin korkoa ja yksi joulukortti. Mahtavaa.

Kaiken tämän lumen, pimeyden ja tylsyyden keskellä päätimme sitten tempaista ja tehdä varauksen. Teneriffa kutsuu jälleen huhtikuussa, toki vaan 10 päivää, mutta jonnekin aurinkoon on pakko päästä pois täältä pimeydestä. Olkoon se meidän joululahjamme tänä vuonna. Nyt on sitten taas on jotain mitä odottaa.

Itsenäisyyspäivänä virittelimme jouluvalot paikalleen ja hankimme myös niitä vähäisiä joululahjoja, joita tänä vuonna ajattelimme ostaa. On se aina yhtä turhauttavaa, minä en vaan ole lahjojenhankintaihminen. Ymmärrän kyllä, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta miksi aikuisille, joilla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat jo olemassa. Siksi pyrin ostamaan vain jotain sellaista, joka katoaa jossain kohtaa loppuun käytettynä pois. 

Perjantaina illalla kävimme elokuvissa - olimme jättäneet vähän turhan myöhään niiden kesällä ostettujen lippujen käytön, joten valikoima oli mitä oli. Meidän valintamme oli Napoleon. Ikävä kyllä aikaisten aamujen työvuorojen yhdistelmä iltanäytöksen ja pitkän elokuvan kanssa oli aika haastava. Elokuva oli kyllä mitä mielenkiintoisin, vaikkakin selkeästi Napoleonin sotaisia saavutuksia ja tappioita korostava. Leffassa unohdettiin tyystin, mitä kaikkea muuta (koulutus, lennätin, lait) hän sai aikaan urallaan.

 

Lauantaina kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja katsomassa äitiä. Sunnuntaina oli sitten sukankutomis ja lepopäivä. 

3.viikko

Lupasin tehdä yhden työpäivän harrastetyöpaikassa, olihan se ihan kivaa pitkästä aikaa. Sitten pari työpäivää töissä, töissä ja vapaapäivä. Kävin kaupassa ja päätin taas kerran, että tästä jouluun saa Herra Kirjoitus hoitaa kauppa-asiat. Mä en kestä niitä ihmisiä, jotka ryntäilevät heikkopäisinä, ikään kuin tavarat loppuisivat kaupasta, yhtään ei katsota ympärille, tönitään, tuupitaan ja kohelletaan. Onneksi sain jotain jo joulua varten ostettua, niin ihan kaikki ei jää Herra Kirjoituksen kontolle. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli normisetti, laskut maksuun ja unohdetaan asia muutoin. Jo ennakoon siirsin joulurahat käyttötilille ja yllätyin siitä, että en ollut joutunut siirtämään alkukuusta sinne enempää kuin normaalisti. No totuus valkeni, kun maksoin luottokorttilaskun, jolta normaalisti menee vain äänikirjapalvelun kuukausimaksu, nyt oli lasku vähän isompi. Kyllä ne menot aika vakiot taitavat kuitenkin olla, sillä luottokorttilaskun suuruus oli kuta kuinkin sen puuttuvan tilisiirron kokoinen. 

 

Viimeiset kesän leffalipuista tuli käytettyä tällä viikolla. Varauksen aikaan vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten elokuvavalinta oli aika erilainen kuin normaalit toiminta- ja räiskintäleffamme. Kävimme katsomassa "Killers of the flowermoon"-nimisen elokuvan, joka kertoi Osage-intiaaneista ja heidän elämästään valkoisen miehen painostuksen alla 1920-luvun Yhdysvalloissa. Tarina keskittyi yhteen alkuasukasperheeseen, jossa oli äiti ja neljä kaunista tytärtä sekä alueen kuninkaaseen ja hänen perheeseensä. "Kuningas" näytteli hyväntekijää, mutta pyrki kaikintavoin hankkimaan hallintaansa intiaanien öljypalstat ja niiden kautta tulevat mittavat rikkaudet. Murhaamistakaan ei kaihdettu ja rakkaus oli vain pelinappula. Pitkä, mutta hyvin monipolvinen ja mielenkiintoinen elokuva, joka sisälsi yhden pettymyksen: Leonardo DiCaprio oli kulahtanut ja plösähtänyt oikein kunnolla. Siis tokihan rooli vaati jonkinlaista renttumaisuutta ja kulumista, mutta en usko sen vaatineen tuota määrää alkoholismiin viittaavaa turvottelua ja tonnin silmäpusseja.

 

Loppuviikkoon kuului myös käsittämätön neljän päivän vapaa, joka toki katosi kotitöihin, kaupassa käymisen ja sukankutomiseen. Viikonloppuna kävimme taas äitiä katsomassa ja juhlimme vähän jälkijunassa serkkuni Rusetin syntymäpäiviä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kaikki "lähiserkut" puolisoineen yhdessä ja päästä nauttimaan joulupuurosta, kinkusta ja kirsikka-suklaakakusta. 

4.viikko

Töihin raahautumisen sijaan olisin mieluummin jäänyt nukkumaan ja parantelemaan selkääni, joka on ottanut jostain nokkiinsa. Todennäköisesti liiasta istumisesta, koska sitä on viime aikoina tullut enemmän kuin normaalisti niin autossa kuin kotona. Sairaspoissaoloja oli kuitenkin monta, joten koetan selvitä töissä sisulla ja särkylääkkeellä. 

Jouluviikko, mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa on kierrettävä taas kälyn, anopin ja serkkujen luona jättämässä joulukasseja. Ja ennen kaikkea tehtävä perheen pienille paketteja. 

Yksi ehdottoman positiivinen asia tähän liittyy, tällä viikolla on pimeyden huippu saavutettu ja päivät alkavat pidetä. Elämä voittaa, ihan varmasti. 

Kelit menivät jo viime viikon puolella aivan hirveiksi, niin liukasta kuin luistinradalla ja lisäksi vettä taivaasta niskaan. Töihin talsiessiessani ehdin kirota tätä niin sanottua talvea moneen kertaan - muutama sopiva liukastuminen ja myös jo ennestään ärtynyt selkäni sai siipeensä. Lisää kipua ja lisää v-tutusta. 

Viikon ehdottomat huippuhetket koettiin keskiviikkona. Aamun katastrofilta minut pelasti Herra Kirjoitus, joka vei minut autolla töihin. Olin jotenkin kuvitellut, että työt alkavat vasta puoli kahdeksalta ja onhan minulla tässä vielä hyvin aikaa, kunnes tajusin alkaa miettiä työparini työvuoroja ja tajusin, että jokin ei nyt täsmää. Vuorotaulukkoa vilkaisemalla selvisi, että minun pitäisi olla töissä seitsemältä puoli kahdeksan sijaan. Kello oli jo sen verran, että kävellen en olisi ehtinyt, joten rakkaani pelasti minut ja vei autolla töihin. Samana iltana kävin toiveikkaasti katsomassa, josko taloyhtiön pesukone olisi korjattu, se kun ollut jo kohta viikon rikki. No ei tietenkään ollut. Toivorikkaasti aloin sitten pestä pyykkiä omalla koneellamme, jota ei oltu kyllä käytetty vuosiin. Lopputulos, kone kyllä pesee, mutta poistopumppu ei toimi. Kaiken tämän keskellä pitää ostaa vielä uusi pesukonekin. Voi kerpele, etten muuta sano. Nyt vaan en jaksa keskittyä siihen, kunhan tästä jouluhössötyksestä päästään niin ehkä sitten, olkoot pyykit joulun ajan likaisina pesuhuoneen nurkassa. Nyrkkipyykillekään en aio ruveta. Kaipa se talopyhtiön pesukone joskus tulee korjatuksi. 

Taloyhtiön pesukone tuli korjatuksi ennen joulua ja viimeiset pyykit pestiin jouluaattona, oli se sitten fiksua tai ei, mutta eipä ainakaan ollut muita jonossa. 

Jouluvalmisteluihin emme kovasti panostaneet, koristelut oli tehty jo ennakkoon ja ruoat olivat kaupasta peräisin. Tein kuin teinkin uhkarohkean kauppakierroksen torstaina ja sain hankittua kaiken tarpeellisen. Aatonaattoaamuna keittelin joulupuuroa ja kävimme katsomassa äitiä, yöksi töihin, jouluateria syötiin jouluaattona siinä pyykkihuollon ohessa. Yöksi taas töihin.

5.viikko

Joulupäivä, ruoat olivat onneksi valmiina jääkaapissa, joten niitä vain lämmiteltiin. Päivä meni suurelta osin nukkuessa, osin yövuorosta leväten, osin tukkoisuutta ja köhää parannellessa. Tapaninpäiväksi köhä oli muuttunut täysimittaiseksi flunssaksi, yskittää, nenä vuotaa kuin rikkinäinen suihku, kuumetakin on. No totta kai, kun olin suunnittellut viettäväni rentoa vapaata sukan kutomisen merkeissä. Äitiä kävin katsomassa sen verran, että ladoin puhtaat pyykit kaappeihin ja otin likaiset pestäviksi - sen pidempää aikaa en näin räkäisenä uskaltanut hänen luonaan viettää. Perinteisen Tapaninpäivän pizzan sijaan tyhjättiin jääkaappia ja syötiin uunimakkaraa, jouluruokien tuhoaminen jatkuu sitten taas arkena.

Jotenkin tähän kuvioon sopii ihan loistavasti se, että elimistö ulkoisti kierukkani. Nyt sitten odotellaan lääkärin soittoa, miten jatketaan. Itse en kyllä enää tiedä, mikä on viheliäisempää kivut ja vuoto kerran kuussa vai vuoto 3kk putkeen. Nyt ei sitten auta muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä vaihtoehtoja lääkäri tarjoaa. Lääkärin soiton jälkeen tekisi mieli itkeä, mutta itkeä ilosta - tämän lääkärin mottona oli, että hän haluaa mahdollisimman hyvää elämänlaatua kaikille, jopa rumille, lihaville, keski-ikäsille naisille, joilla on verenpainetauti, uniapnea ja diabetes. Hän kertoi rehellisesti mahdollisista komplikaatioista, joita voisi olla tarjolla, mikäli lähdetään tekemään isompaa operaatiota eli tässä tapauksessa kohdun poistoa, mutta sanoi myös sen, ettei sulje sitä pois. Hänellä oli kuitenkin tarjota ensisijainen vaihtoehto, vähemmän kajoava ja hormoneja käyttävä, joten hän ehdotti, että jos kokeiltaisiin sitä ensin. No ilman muuta, kokeillaan, mä olen valmis ihan mihin tahansa, jos se vähän helpottaisi oloa eli tiedossa on siis lisää pillereitä kahdessa eri muodossa ja sen jälkeen kolmas kierukka. Nyt olis siis ajatuksena se, että tyhjennetään kohtu hormoneilla oikein kunnolla ja sitten vasta pistetään se kierukka, jos se sitten edes auttaisi sen pysymistä paikallaan. Tämä lääkäri näet epäili, että paksusta limakalvosta johtuva runsas vuoto on se, joka ne kierukat sieltä pois kuljettaa. Marssin siis apteekkiin ja shoppailen vähän lisää pillereitä. Teen sen kuitenkin hyvällä mielellä, sillä tunteella, että nämä on kirjoitettu siksi, että minua yritetään auttaa, eikä siksi, että annetaan sille nyt jotain, että päästään siitä eroon.

Onneksi vapaapäivät harrastustyöpaikassa ovat olleet varsin kevyitä, joten lentsussakin on niistä selvitty, vaikka enemmän aikaa on mennyt niistämiseen kuin varsinaiseen työhön.

Vuoden viimeinen viikonloppu meni ihan normitöissä ja pakko myöntää, että olivat kyllä kovin voimille käyviä vuoroja. On raskasta yskiä, niistää ja yrittää puhua äänellä joka ei tahdo kestää puhumista. Mutta kaikesta selvitään, niin tästäkin. 

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi siivosin jääkaapin ja maustehyllyn. Jääkaapin sisällöstä syntyi uuniperunoita ja uunivihanneksia, viimeksi mainittuun silppusin kaikki mahdolliset vihannekset, mitä jääkaapista löytyi ja tuohon saattoi käyttää: lantun puolikkaan, bataatin lopun, porkkanoita, paprikan ja varsisellerin. Hyvää oli, jopa niin hyvää, että Herra Kirjoitus kieltäytyi ottamasta kinkkua kaveriksi ja tyytyi melkein täysvegaaniseen ateriaan (vain mausteena käytetty hunaja ei ollut vegaanista).

Summa summarum:

Joulukuun aikana en jaksanut laskea, miten paljon haaskasimme rahaa herkkuihin ja roskaruokaan. Tämä pimeys vaan vetää niin voimattomaksi. Tiedän ihan tasan tarkkaan, että tuo ei ole paras mahdollinen tapa ratkaista asioita, mutta ikävä kyllä se on se helpoin ja nopein tapa. Sen sijaan siitä voin onnitella itseäni, että ruokaa ei tullut heitettyä roskiin. 

Kaikenlaista on tullut osteltuakin, osin perusteena se, että ensi vuonna ei sitten osteta. Asia, mihin en jaksa uskoa ennen kuin se todella on toteutunut.