Jouheva joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi alkoi, ihan hullua, eihän siitä ole kuin pieni hetki tämä vuosi oli uusi ja aluillaan. 

1. viikko

Siis yhtä kuin pitkä viikonloppu, joka meni hyvin pitkälle töissä. Toisaalta siellä oli kerrankin leppoisa fiilis ja sitä myötä mukava olla. Mahtavat työkaverit ovat totta kai luku sinänsä ja auttavat jaksamaan pahoissakin tilanteissa. Tietenkin kävimme sunnuntaina katsomassa äitiä, joka oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. 

Jatkuva pimeys väsyttää, en tiedä, miten paljon pitäisi nukkua, jotta olisi kerrankin nukkunut riittävästi. Ehkä 16 tuntia vuorokaudessa. Vai riittäisikö sekään.

2.viikko

Hyytävää pakkasta tai vähän pienempää pakkasta ja lumisadetta, pimeää aamulla ja pimeää illalla, mutta enää muutama viikko ja sitten alkaa taas valostua. Koin myös kohtuullisia kauhun hetkiä, kun kotiin tullessani poimin kynnykseltä kasan, täsmällisesti noin kymmenen kappaletta, valkoisia kirjekuoria ja mietin, että mistä ihmeestä meille tällainen kasa laskuja tulee. Huokaisin syvään sekä tietenkin mietin taas rahanmenoa ja riittävyyttä. Kestofiilis aina kun näen laskun, ei voi mitään. Positiivinen yllätys oli myös se, että noissa kuorissa ei ollut yhtään laskua, ei yhden yhtään. Vain tiliotteita, ilmoituksia siitä, että nostavat käyttötilin korkoa ja yksi joulukortti. Mahtavaa.

Kaiken tämän lumen, pimeyden ja tylsyyden keskellä päätimme sitten tempaista ja tehdä varauksen. Teneriffa kutsuu jälleen huhtikuussa, toki vaan 10 päivää, mutta jonnekin aurinkoon on pakko päästä pois täältä pimeydestä. Olkoon se meidän joululahjamme tänä vuonna. Nyt on sitten taas on jotain mitä odottaa.

Itsenäisyyspäivänä virittelimme jouluvalot paikalleen ja hankimme myös niitä vähäisiä joululahjoja, joita tänä vuonna ajattelimme ostaa. On se aina yhtä turhauttavaa, minä en vaan ole lahjojenhankintaihminen. Ymmärrän kyllä, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta miksi aikuisille, joilla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat jo olemassa. Siksi pyrin ostamaan vain jotain sellaista, joka katoaa jossain kohtaa loppuun käytettynä pois. 

Perjantaina illalla kävimme elokuvissa - olimme jättäneet vähän turhan myöhään niiden kesällä ostettujen lippujen käytön, joten valikoima oli mitä oli. Meidän valintamme oli Napoleon. Ikävä kyllä aikaisten aamujen työvuorojen yhdistelmä iltanäytöksen ja pitkän elokuvan kanssa oli aika haastava. Elokuva oli kyllä mitä mielenkiintoisin, vaikkakin selkeästi Napoleonin sotaisia saavutuksia ja tappioita korostava. Leffassa unohdettiin tyystin, mitä kaikkea muuta (koulutus, lennätin, lait) hän sai aikaan urallaan.

 

Lauantaina kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja katsomassa äitiä. Sunnuntaina oli sitten sukankutomis ja lepopäivä. 

3.viikko

Lupasin tehdä yhden työpäivän harrastetyöpaikassa, olihan se ihan kivaa pitkästä aikaa. Sitten pari työpäivää töissä, töissä ja vapaapäivä. Kävin kaupassa ja päätin taas kerran, että tästä jouluun saa Herra Kirjoitus hoitaa kauppa-asiat. Mä en kestä niitä ihmisiä, jotka ryntäilevät heikkopäisinä, ikään kuin tavarat loppuisivat kaupasta, yhtään ei katsota ympärille, tönitään, tuupitaan ja kohelletaan. Onneksi sain jotain jo joulua varten ostettua, niin ihan kaikki ei jää Herra Kirjoituksen kontolle. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli normisetti, laskut maksuun ja unohdetaan asia muutoin. Jo ennakoon siirsin joulurahat käyttötilille ja yllätyin siitä, että en ollut joutunut siirtämään alkukuusta sinne enempää kuin normaalisti. No totuus valkeni, kun maksoin luottokorttilaskun, jolta normaalisti menee vain äänikirjapalvelun kuukausimaksu, nyt oli lasku vähän isompi. Kyllä ne menot aika vakiot taitavat kuitenkin olla, sillä luottokorttilaskun suuruus oli kuta kuinkin sen puuttuvan tilisiirron kokoinen. 

 

Viimeiset kesän leffalipuista tuli käytettyä tällä viikolla. Varauksen aikaan vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten elokuvavalinta oli aika erilainen kuin normaalit toiminta- ja räiskintäleffamme. Kävimme katsomassa "Killers of the flowermoon"-nimisen elokuvan, joka kertoi Osage-intiaaneista ja heidän elämästään valkoisen miehen painostuksen alla 1920-luvun Yhdysvalloissa. Tarina keskittyi yhteen alkuasukasperheeseen, jossa oli äiti ja neljä kaunista tytärtä sekä alueen kuninkaaseen ja hänen perheeseensä. "Kuningas" näytteli hyväntekijää, mutta pyrki kaikintavoin hankkimaan hallintaansa intiaanien öljypalstat ja niiden kautta tulevat mittavat rikkaudet. Murhaamistakaan ei kaihdettu ja rakkaus oli vain pelinappula. Pitkä, mutta hyvin monipolvinen ja mielenkiintoinen elokuva, joka sisälsi yhden pettymyksen: Leonardo DiCaprio oli kulahtanut ja plösähtänyt oikein kunnolla. Siis tokihan rooli vaati jonkinlaista renttumaisuutta ja kulumista, mutta en usko sen vaatineen tuota määrää alkoholismiin viittaavaa turvottelua ja tonnin silmäpusseja.

 

Loppuviikkoon kuului myös käsittämätön neljän päivän vapaa, joka toki katosi kotitöihin, kaupassa käymisen ja sukankutomiseen. Viikonloppuna kävimme taas äitiä katsomassa ja juhlimme vähän jälkijunassa serkkuni Rusetin syntymäpäiviä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kaikki "lähiserkut" puolisoineen yhdessä ja päästä nauttimaan joulupuurosta, kinkusta ja kirsikka-suklaakakusta. 

4.viikko

Töihin raahautumisen sijaan olisin mieluummin jäänyt nukkumaan ja parantelemaan selkääni, joka on ottanut jostain nokkiinsa. Todennäköisesti liiasta istumisesta, koska sitä on viime aikoina tullut enemmän kuin normaalisti niin autossa kuin kotona. Sairaspoissaoloja oli kuitenkin monta, joten koetan selvitä töissä sisulla ja särkylääkkeellä. 

Jouluviikko, mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa on kierrettävä taas kälyn, anopin ja serkkujen luona jättämässä joulukasseja. Ja ennen kaikkea tehtävä perheen pienille paketteja. 

Yksi ehdottoman positiivinen asia tähän liittyy, tällä viikolla on pimeyden huippu saavutettu ja päivät alkavat pidetä. Elämä voittaa, ihan varmasti. 

Kelit menivät jo viime viikon puolella aivan hirveiksi, niin liukasta kuin luistinradalla ja lisäksi vettä taivaasta niskaan. Töihin talsiessiessani ehdin kirota tätä niin sanottua talvea moneen kertaan - muutama sopiva liukastuminen ja myös jo ennestään ärtynyt selkäni sai siipeensä. Lisää kipua ja lisää v-tutusta. 

Viikon ehdottomat huippuhetket koettiin keskiviikkona. Aamun katastrofilta minut pelasti Herra Kirjoitus, joka vei minut autolla töihin. Olin jotenkin kuvitellut, että työt alkavat vasta puoli kahdeksalta ja onhan minulla tässä vielä hyvin aikaa, kunnes tajusin alkaa miettiä työparini työvuoroja ja tajusin, että jokin ei nyt täsmää. Vuorotaulukkoa vilkaisemalla selvisi, että minun pitäisi olla töissä seitsemältä puoli kahdeksan sijaan. Kello oli jo sen verran, että kävellen en olisi ehtinyt, joten rakkaani pelasti minut ja vei autolla töihin. Samana iltana kävin toiveikkaasti katsomassa, josko taloyhtiön pesukone olisi korjattu, se kun ollut jo kohta viikon rikki. No ei tietenkään ollut. Toivorikkaasti aloin sitten pestä pyykkiä omalla koneellamme, jota ei oltu kyllä käytetty vuosiin. Lopputulos, kone kyllä pesee, mutta poistopumppu ei toimi. Kaiken tämän keskellä pitää ostaa vielä uusi pesukonekin. Voi kerpele, etten muuta sano. Nyt vaan en jaksa keskittyä siihen, kunhan tästä jouluhössötyksestä päästään niin ehkä sitten, olkoot pyykit joulun ajan likaisina pesuhuoneen nurkassa. Nyrkkipyykillekään en aio ruveta. Kaipa se talopyhtiön pesukone joskus tulee korjatuksi. 

Taloyhtiön pesukone tuli korjatuksi ennen joulua ja viimeiset pyykit pestiin jouluaattona, oli se sitten fiksua tai ei, mutta eipä ainakaan ollut muita jonossa. 

Jouluvalmisteluihin emme kovasti panostaneet, koristelut oli tehty jo ennakkoon ja ruoat olivat kaupasta peräisin. Tein kuin teinkin uhkarohkean kauppakierroksen torstaina ja sain hankittua kaiken tarpeellisen. Aatonaattoaamuna keittelin joulupuuroa ja kävimme katsomassa äitiä, yöksi töihin, jouluateria syötiin jouluaattona siinä pyykkihuollon ohessa. Yöksi taas töihin.

5.viikko

Joulupäivä, ruoat olivat onneksi valmiina jääkaapissa, joten niitä vain lämmiteltiin. Päivä meni suurelta osin nukkuessa, osin yövuorosta leväten, osin tukkoisuutta ja köhää parannellessa. Tapaninpäiväksi köhä oli muuttunut täysimittaiseksi flunssaksi, yskittää, nenä vuotaa kuin rikkinäinen suihku, kuumetakin on. No totta kai, kun olin suunnittellut viettäväni rentoa vapaata sukan kutomisen merkeissä. Äitiä kävin katsomassa sen verran, että ladoin puhtaat pyykit kaappeihin ja otin likaiset pestäviksi - sen pidempää aikaa en näin räkäisenä uskaltanut hänen luonaan viettää. Perinteisen Tapaninpäivän pizzan sijaan tyhjättiin jääkaappia ja syötiin uunimakkaraa, jouluruokien tuhoaminen jatkuu sitten taas arkena.

Jotenkin tähän kuvioon sopii ihan loistavasti se, että elimistö ulkoisti kierukkani. Nyt sitten odotellaan lääkärin soittoa, miten jatketaan. Itse en kyllä enää tiedä, mikä on viheliäisempää kivut ja vuoto kerran kuussa vai vuoto 3kk putkeen. Nyt ei sitten auta muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä vaihtoehtoja lääkäri tarjoaa. Lääkärin soiton jälkeen tekisi mieli itkeä, mutta itkeä ilosta - tämän lääkärin mottona oli, että hän haluaa mahdollisimman hyvää elämänlaatua kaikille, jopa rumille, lihaville, keski-ikäsille naisille, joilla on verenpainetauti, uniapnea ja diabetes. Hän kertoi rehellisesti mahdollisista komplikaatioista, joita voisi olla tarjolla, mikäli lähdetään tekemään isompaa operaatiota eli tässä tapauksessa kohdun poistoa, mutta sanoi myös sen, ettei sulje sitä pois. Hänellä oli kuitenkin tarjota ensisijainen vaihtoehto, vähemmän kajoava ja hormoneja käyttävä, joten hän ehdotti, että jos kokeiltaisiin sitä ensin. No ilman muuta, kokeillaan, mä olen valmis ihan mihin tahansa, jos se vähän helpottaisi oloa eli tiedossa on siis lisää pillereitä kahdessa eri muodossa ja sen jälkeen kolmas kierukka. Nyt olis siis ajatuksena se, että tyhjennetään kohtu hormoneilla oikein kunnolla ja sitten vasta pistetään se kierukka, jos se sitten edes auttaisi sen pysymistä paikallaan. Tämä lääkäri näet epäili, että paksusta limakalvosta johtuva runsas vuoto on se, joka ne kierukat sieltä pois kuljettaa. Marssin siis apteekkiin ja shoppailen vähän lisää pillereitä. Teen sen kuitenkin hyvällä mielellä, sillä tunteella, että nämä on kirjoitettu siksi, että minua yritetään auttaa, eikä siksi, että annetaan sille nyt jotain, että päästään siitä eroon.

Onneksi vapaapäivät harrastustyöpaikassa ovat olleet varsin kevyitä, joten lentsussakin on niistä selvitty, vaikka enemmän aikaa on mennyt niistämiseen kuin varsinaiseen työhön.

Vuoden viimeinen viikonloppu meni ihan normitöissä ja pakko myöntää, että olivat kyllä kovin voimille käyviä vuoroja. On raskasta yskiä, niistää ja yrittää puhua äänellä joka ei tahdo kestää puhumista. Mutta kaikesta selvitään, niin tästäkin. 

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi siivosin jääkaapin ja maustehyllyn. Jääkaapin sisällöstä syntyi uuniperunoita ja uunivihanneksia, viimeksi mainittuun silppusin kaikki mahdolliset vihannekset, mitä jääkaapista löytyi ja tuohon saattoi käyttää: lantun puolikkaan, bataatin lopun, porkkanoita, paprikan ja varsisellerin. Hyvää oli, jopa niin hyvää, että Herra Kirjoitus kieltäytyi ottamasta kinkkua kaveriksi ja tyytyi melkein täysvegaaniseen ateriaan (vain mausteena käytetty hunaja ei ollut vegaanista).

Summa summarum:

Joulukuun aikana en jaksanut laskea, miten paljon haaskasimme rahaa herkkuihin ja roskaruokaan. Tämä pimeys vaan vetää niin voimattomaksi. Tiedän ihan tasan tarkkaan, että tuo ei ole paras mahdollinen tapa ratkaista asioita, mutta ikävä kyllä se on se helpoin ja nopein tapa. Sen sijaan siitä voin onnitella itseäni, että ruokaa ei tullut heitettyä roskiin. 

Kaikenlaista on tullut osteltuakin, osin perusteena se, että ensi vuonna ei sitten osteta. Asia, mihin en jaksa uskoa ennen kuin se todella on toteutunut.

Kosmetiikan poistot 4/23

Vuoden viimeinen neljännes ja sitä myötä viimeinen purnukat kakskolme käynnistyy. Tyhjennyksessä on isoja purnukoita, joten kovin paljon tyhjiä purnukoita ei ole tullut. 

 

Ensimmäiset ovat sitä perinteistä eli tuplasti dödöjä, parit hammastahnat, yksi minihuulipuna ja pari näytettä: body lotionia jalkoihin ja misellivettä meikin poistoon. 

 

Jälleen lisää sitä tavallista, jättipullo aprikoosintuoksuista suihkugeeliä (pullo on tarkoitus uusiokäyttää eli täyttää, ihan tuon pullon kuosin takia), pieni pullo meikinpoistoon käytettyä oliiviöljyä, kaksi dödöä (yksi Herra Kirjoituksen, yksi minun). Lisäksi tuubi vegaanista huulirasvaa, minihuulipuna, meikinpoistoon käytettyä Apobasea, askartelussa käytetty valkoinen kynsilakka ja kaksi näytettä. Molemmat näytteet ovat Dermosilin; after sun body lotion kosteutti kantapäät ja korallinen värinen huulikiilto huulet.

 

Vuoden viimeisimmät poistot; käsisaippuaa (jälleen yksi täyttöpullollinen), Dermosilin kasvopuhdistusgeeli, jonka sain testattavaksi ja johon kovasti ihastuin (oli onneksi tullut myyntiinkin nyt vuoden vaihteessa), suuvesi, Herra Kirjoituksen tuoksu ja Dermosilin puuterihelmet.

 

Yhteensä 18 purtiloa ja 4 näytettä. Vuoden alusta 93 purtiloa ja 75 näytettä.

Lankavuosi 2023

Omasta mielestäni kudoin kohtuullisen paljon, langan kulutus vuonna 2023 oli 4475 g. Silti ihmettelin, miksi lankavarastot eivät tuntuneet kuluvan. Kun selailin vähän blogia taakse päin, niin kyllähän siihen selityskin löytyi. Ostin itse 200g Novitan kastastusta, josta syntyivät Hirvi-sukat ja yhdet jämälanka navettasukat, 200g keltaista seiska veikkaa, josta kudoin 2 paria banaani-sukkia (vähän tarvittiin jämälankoja lisäksi).

Rakas serkkuni työllisti minua ihan kiitettävästi, sillä hänen hankintojaan olivat 400g muumilankaa (yhdet pitkät ja kahdet lyhyet sukat), 200g alpakka-suomenlammaslankaa, 150g fingerin lankaa (joista yhdet pitkät ja yhdet lyhyet sukat). Ja yhdet langat odottavat vielä insporaatiota ja sukiksi muokkautumista, mutta koska ovat edelleen kerällä, ei lasketa niitä tähän.

Kaikkiaan ostolankoja on tullut ja käytetty 1150g. 

Näiden lisäksi ilmaisia lankoja on tullut ainakin sen verran, mitä olen kutonutkin, useampi kilo siis,  kiitos roskalavan ja materiaalipankin. Pelkästään maaliskuussa uusia lankoja tuota kautta tuli hankittua parin kilon verran. Lisäksi purin vanhoja parittomia sukkia, joista niistäkin irtosi lankaa puolen kilon verran. Ei siis ole ihme, että tuntuu, etteivät lankavarastot pienene vaikka miten puikkoja heiluttelisi.

Rätei ja lumpui kakskolme

Koska viime vuonna poistettujen vaatteiden määräksi kertyi vain 28 kappaletta, päätin jatkaa seurantaa tänäkin vuonna. Määrä saattaa pysyä suunnilleen tuossa samassa määrässä, vaikka aika moni vaatekappale säästyikin vuonna 2022 "kyllä se vielä yhden pesuvälin menee"-periaatteen vuoksi, en usko niiden kestävän enää vuotta 2023 loppuun. 

 

Jos loppusijoituspaikat ovat jotain muuta kuin siivousrättejä tai meikinputsausliinoja, ne mainitaan erikseen. 

Alusvaatteet: rintaliivit (kirppikselle), kerrasto (kirppikselle), rintaliivit (roskiin+ askarteluun)

Alushousut: V

Sukat: III

Paidat (t-paidat, topit, aluspaidat): I

Puserot: II

Housut: IIII (minun lempifarkkuni ja kahdet Herra Kirjoituksen farkut serkulle materiaaliksi + yhdet Herra Kirjoituksen farkut lisää)

Muut:

Lakanat  & tyynyliinat: VII

Yhteensä 18 vaatekappaletta ja 7 liinavaatetta

Nämä viimeiset eivät varsinaisesti ole vaatteita, mutta koska halusin tietää myös näiden kierrosta, lisäsin nekin listalle. Hyvin pitkällehän ne menevät niin, että lakanoiden paremmista kohdista ompelen vielä tyynyliinoja, isot lakanat pienennän ja käytän vielä poikkilakanoina. Yllättävän kauan nuo kestävät, sillä puolitin juuri toisen niistä lakanoista, jotka ihka ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ostin, tuota, noin 20 vuotta sitten. Kohtuullisen kuntoiset palat käytän paikkaukseen ja ne kaikkein huonoimmat ja kuluneimmat kohdat pistän suoraan räteiksi. 

 

Kovin vähältä tuo määrä tuntuu, mutta tiedän, että onnistuin jälleen siirtämään muutamankin melkein loppuun kuluneen vaatteet tuohon "kyllä se vielä hetken kestää kasaan". Yritän ensi vuonna olla määrätietoisempi noiden kanssa ja tosiaan poistaa ne, enkä vain jättää odottamaan. 

 

Lisäksi meiltä on poistunut puolen muovikasillista fleecetilkkuja. Löysin ne maalta, pesin ja putsasin. Tarjosin niitä askartelumateriaaliksi, mutta kun kiinnostuneita ei löytynyt, putsasin niihin meikit naamastani. Yllättävän hyvin toimi perusvoiteen parina. Osa odottaa vielä ensi vuotta, joten ei tarvitse ostaa pumpulilappuja ensi vuonnakaan.

Lisätään samaan listaan myös kengät:

1) Herra Kirjoituksen mustat talvikengät, joista irtosi pohja

2) mustat balleriinat, korko rikki ja pohja irti

3) Herra Kirjoituksen ikivanhat siniset kropsut, joista pohja puhki

4) ruskeat nahkalenkkarit, reikä pohjassa ja pohja irti

5) tummasävyiset (keinonahkaiset) Chelsea-boots - kopiot, jotka aavistuksen liian kapeat, kirpparille

Vuoden 23 toiset pätkät

Mallikerta 7 silmukkaa ja 8 kerrosta.

Luo seitsemällä jaollinen määrä silmukoita. Suositeltavaa – mutta ei pakollista – on tehdä alkuun pieni pätkä joustinneuletta.

 

MALLINEULE:

1. / 3. / 5. / 7. kerros: Toista *5 oikein, 2 nurin*.

2. kerros: Toista *3 oikein, 2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin*.

4. kerros: Toista *2 oikein, 2 oikein yhteen, langankierto, 1 oikein, 2 nurin*.

6. kerros: Toista *1 oikein, 2 oikein yhteen, langankierto, 2 oikein, 2 nurin*.

8. kerros: Toista *2 oikein yhteen, langankierto, 3 oikein, 2 nurin*.

Toista näitä kahdeksaa kerrosta.

 

Loin 56 silmukkaa, kudoin 1. kerroksen oikein ja aloitin mallineuleen toisella kerroksella. Kudoin yhden mallikuvion ja purin koko viritelmän, koska se oli aivan liian iso. 

 

Aloitin uudelleen 49 silmukalla.  Kudoin koko pinkin langan sukan varteen viistopitsiksi. Kantalappuun otin 13+13 silmukkaa ja sen kudoin mohairilla, hampulla ja pätkillä, 24 kerrosta. Kantapohjaan 7+7 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa ja ensimmäiset kavennukset tein heti ensimmäisellä kerroksella ja jatkoin kavennuksia joka toinen kerros kunnes kaikilla puikoilla oli 11 silmukkaa. Kärkeen normaalit sädekavennukset.

 

 

Sukat ovat kaikkineen jämiä, joiden kerät puolitin ja kudoin kumpaakin sukkaa mahdollisimman samanlaisiksi. Näihin taisi mennä yhteensä 5 erilaista kerän loppua ja pätkät lisäksi.

Sukilla painoa 190g, mikä nostaa lankojen vuosikäytön 4475 g:aan.

Halu-ostoksia

Ostin itselleni joululahjan. Joululahjan, jolle ei olisi ehkä ollut tarvetta, mutta kun mä halusin ja kun ne kuitenkin ovat tarpeellisia - tai no tarpeellisia ja tarpeellisia, mutta käyttötavaraa kuitenkin. Myönnetään, että perusteluina käytin paitsi edullista hintaa myös sitä, että ensi vuonna en sitten voi ostaa näitäkään.

Kyllä vain, niinkin perushankinnasta kuin rintaliiveistä ja alushousuista on kyse. Lidlin tarjouksesta ostin, liivit n. 7€ ja kolmet alushousut n. 8€ alennuksineen. Nyt voi sitten jälleen tarkistaa alusvaatelaatikkoa vähän kriittisemmin silmin ja pistää poistoon ne kaikkein kuluneimmat vaatteet.

Joululahjat

Ilmeisesti olemme tänäkin vuonna onnistuneet käyttäytymään siedettävästi, sillä saimme jälleen kasan odottamattomia ja yllätyksellisiä joululahjoja. Joka vuosi jaksan hämmästellä sitä, että meitä muistetaan - siitäkin huolimatta, että edelleen sovitaan, että mitään lahjoja ei vaihdeta.

Onneksi lahjakasassa on todella paljon sellaista, joka tulee syödyksi tai juoduksi pois. Suklaata, pikkuleipiä, chili-glögiä, Baileysia, kahvia, lisää suklaata, viikunahilloa

 

Mukana on myös seinäkalenteri ensi vuodelle, kuvina Junioria edestä ja takaa, arpoja, ravintolalahjakortteja ja rahaa (joka ei ole esillä kuvassa). Työnantajiemme lahjat puuttuvat kuvasta, sillä saimme molemmat lahjakortin, jolla voi valita aineellista tai aineetonta tai lahjoittaa varat eteenpäin esim. Hopelle- niitä vaan ei ole vielä lunastettu. Kuvassa oleva kuksa on myös lahja yhdeltä työnantajistani, se on ehkä lahjoista ainoa, jolle ei ole ainakaan heti tiedossa käyttöä. 

Liian överi pallopanta

Niinhän siinä kävi, että överiksi meni ja oikein kunnolla. Mä en näköjään osaa näitä kasaa ja kokoa askarteluja missään suhteessa. 

Tarvikkeina vanha, kirpparin ilmaislaatikosta löytynyt panta ja eurolla paketti ostetut joulupallot. 

 

Alun perin tarkoitus oli käyttää vain 12 kappaletta kullanvärisiä palloja tuohon pantaan, mutta kun keltainen panta näytti hölmöltä, niin täräytin siihen sitten myös shampanjanväriset pallot, toiset 12 kappaletta. 

Tuohon alakerrokseen laittamistani palloista irroittelin "kannat" ja langat pois, päälimmäisiin jätin ne tarkoituksella näkyviin. Ja kuumaliimalla kiinnittelin pallot pannan kankaaseen. 

 

Nyt täytyy todeta, että tuo on jo niin överi, että minullakin on vaikeuksia kehtaamisen suhteen. Yleensä heitän vaan, että mä oon piikalikka, joka toteuttaa vanhaa sanontaa "laps suuhunsa ja piika päähänsä", enkä välitä muiden kommenteista, mutta tämän kanssa ollaan nyt kyllä jo jonkinlaisella kipurajalla.

 

 

Se on niin iso, niin kimaltava, niin sanalla sanoen överi niin kuin yllä oleva kuva kertoo. Valtavan iso tappiohan tämä ei ollut, koska pallot maksoivat kaksi euroa ja panta oli ilmainen - eivätkä ne yli 15€ maksaneet valmispannatkaan kovin kummoisilta näyttäneet (parilla työkaverilla on sellaiset), toki olivat ehkä järkevämmän kokoisia, sillä tämä on kokoluokaltaan Delhi-Durbar verrattuna tavalliseen tiaraan, jos jalokivivertaus sallitaan.  Selvennöksenä: Ensimmäisessä kuvassa mainittu Delhi-Durbar -tiara kolmella eri kuningattarella, jälkimmäisessä "tavallinen" Lotus-tiara käyttössä prinsessa  Catherinella ja kuningatar äidillä (silloinen Yorkin herttuatar). Kokoeron kyllä huomaa.

 

Ensi vuonna olen viisaampi, kokoan  tarvikkeet ja pyydän apua perheessämme siltä, jolla on silmää tällaiseen.

Jouluhullutus

Olen joutunut huomaamaan, että nyt viiraa päästä ja pahasti. Löysin itseni paikallisen halpakaupan joulukoristepoistomyyntihyllyltä nakkelemassa koppaan sitä sun tätä. Vielä enemmän järkyttynyt olin kassan jälkeen. Olin todellakin ostanut joulupannan, jouluponnarin ja kasan joulupalloja, joista on tarkoitus tehdä vielä yksi joulupanta. Minä, antijouluihminen, haalimassa joulukoristeita.

 

No, samaan kasaan tuli sitten koottua euron jouluherkkuja, marmeladia ja toffeeta, sillä jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin saamme kuitenkin suklaata lahjaksi. 

Saattaa olla, että kuvan ponnari jää käyttöön ensi jouluksi, sillä tälle vuodelle on tuon kuvassa olevan pannan (käyttöön Tapaninpäiväksi)  lisäksi vielä tonttulankkipanta (jouluaatto) ja joulupallopanta, jonka ajattelin askarrella noista palloista.

Joulukorvikset 30 sekunnissa

Työkaverit ovat jo hetken pyörineet töissä päässään, korvissaan ja rinnassaan ties millaisia jouluvirityksiä. On tonttuja, paketteja, palloja, kuusia, poronsarvia ja vaikka mitä. Minullakin on kaapissa pari pantaa, mutta kaipasin jotain muuta. Kävin Normalissa katsomassa, mutta olin auttamattomasti myöhässä - vaihtoehtoja oli todella vähän ja nekin niin kalliita, että en ollut valmis maksamaan niistä niin hirveitä hintoja. 

 

Ihan sattumalta joulupakettimateriaaleja kootessani ja joulupaketteja tehdessäni löysin muutaman pienen vanhan joulupallon. Niiden muotoutuminen korvakoruiksi kesti ehkä hiukan enemmän kuin 30 sekuntia. 30 sekuntia siihen, että kaivelin korvakorukoukut esiin ja toiset siihen, että kiinnitin koukut palloihin.

 

Huvittavasti ja onneksi minulla sattui olemaan juuri kirkkan hopeanväriset korvakorukoukut, joten ne sopivat noihin helmiäispalloihin paremmin kuin hyvin. 

 

Tämä kuva paljastaa totuuden, pallot eivät ole aivan täydelliset pinnaltaan, vaan eletty elämä näykyy niiden helmiäispinnassa. Minulle nämä kelpaavat aivan hyvin, niitä tuskin tullaan käyttämään enempää kuin parina päivänä vuodessa.

 

Eivät ehkä kedon kauneimmat kukkaset, mutta riittävät tähän tarkoitukseen ihan riittävän hyvin. Jälleen kerran voin todeta, että tein itse ja säästin. Seuraavaksi varmaan ostan paikallisen halpakaupan joulupoistomyynnistä pari pakettia pieniä joulupalloja ja askartelen itselleni niistä pannan - vanhoja pantoja minulla on liikaakin, joten materiaalista ei tule puutetta.

Sini-valkoiset lumikukat

Äitini vinkkasi, että hänen huonetoverinsa ihailee aina hänen sukkiaan ja että joulupakettiin olisi hyvä ilmestyä tällekin sukat. Mitäpä minä en tekisi hänen pyynnöstään. Saaja pitää kovasti kukista, ja sininen on hänen lempivärinsä. Näillä ajatuksilla ja rajoitetulla ajalla päätin tehdä lumikukka-sukat.

Aloitus 60 silmukalla, normaalia 2o 2n - joustinta 14 kerrosta. 

Kuvion löysin Life with Mari - blogista, mutta hänen mukaansa sama kuvio löytyy myös Drops designin sivuilta. Kuvion jälkeen neuroin kaksi kerrosta oikein valkoisella. Sininen lanka on seitsemää veljestä farkun sinisenä, vanhaa lankaa. 

Kantapäähän otin 16+16 silmukkaa ja kudoin vahvistettuna 28 kerrosta. Kantapohjaan 16 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. Ensimmäisen kavennuksen tein heti nostokerroksella ja siitä eteenpäin joka toinen kerros kunnes puikolla oli 14 silmukkaa. Kärkeen normaali sädekavennus. Sukkien koko 41.

Painoa sukilla 146g. Lankaa käytetty vuoden alusta  4285g.

Turkoosit lehmät

Joskus vaan käy niin, että asioihin ei saa tarttuttua ajoissa tai että ne mahtavat ajatukset iskevät viimeisellä mahdollisella hetkellä. Niin kävin tänään. Saimme kutsun serkkuni Rusetin synttäreille jo pari viikkoa sitten, mutta pää löi tyhjää lahjan suhteen. 

Lopulta päädyin klassiseen eli kukka-asetelma ja vihreitä kuulia sekä sytykeruusuja. Kunnes sitten muistin, että minullahan yhdet oikeankokoiset sukat valmiina. Ne tarvitsevat vain sopivat koristelut. Niinpä sitten kaivoin esiin Sissukan sukkakirjan ja otin sieltä jälleen käyttöön lehmäkuvion. 

 

 

 

Samalla kuviolla olen tehnyt samalle saajalle pinkit sukat joskus aikaisemmin. Tietenkin tuli kiire, sillä idea tuli täsmälleen juhlapäivän aamuna, jolle oli listattu hoidettavaksi vielä muutakin ohjelmaa kuin sukat. Puoli tuntia ennen juhla-aikaa sukat olivat valmiit ja sitten vaan kiireesti pakettiin vihreiden kuulien kera. 

 

Painoa sukilla 69g, lankaa käytetty vuoden alusta 4139g.

Kosmetiikka, ilmaiset

Jotta ei vaan missään tapauksessa ensi vuonna pääse käymään niin, että kosmetiikka ensi vuonna loppuisi, niin tartuin tarjoukseen. Dermosil tarjosi kanta-asiakkaille joululahjaksi suihkugeeliä ja kun joulukalenterista löytyi ilmainen keittiösaippua, oli siihen totta kai tartuttava. Samassa paketissa kotiutui myös kasa näytteitä.

 

Lisäksi käytin Saaren taika - myymälään saamani lahjakortin ja tilasin itselleni palashampoon. Shampoo oli periaatteessa ilmainen, mutta osan lähetyskuluista jouduin maksamaan, koska lahjakortti ei riittänyt ihan kaikkeen, että tämä on nyt vähän niin ja näin tulkitaanko tämä ilmaiseksi vai ei. Päätin nyt kuitenkin pistää sen tänne.

 

Shampoossa on hyvin voimakas tuoksu. Niin voimakas, että se sai Herra Kirjoituksen pyörittelemään silmiään ja väittämään, että kyseessä ei enää ole tuoksu vaan haju. Pesutuloksen testausta joudutaan nyt odottamaan vielä yhden tyhjentyvän shampoopullon verran.

Kosmetiikkaa, itse ostin

Elämme vuoden vaihteen lähestyessä tätä perinteistä mallia eli "kun ensi vuonna en osta mitään, ostan nyt varastoon". Onnistuin taas hankkimaan kosmetiikkaa. Toki rahallinen kulu ei ole huikea, näiden yhteishinta oli 2,10€.

Rustassa oli tarjouksessa hyasintin tuoksuinen käsisaippua, ja vaikka meillä on kasa muita käsisaippuoita odottamassa käyttöä, halusin jotain jouluntuoksuista ainaisten tuoksuttomien tilalle. Hintaa pullolla 0,50€.

Samasta kaupasta bongasin myös shampoota 0,79€ pullo. Ostin kaksi. Saattaa olla, että tämä ei sovi käyttöön tai haisee hirveältä, mutta uskoisin kuitenkin, että tulee käytettyä.

 

Ensi vuoteen siis varauduttu - ainakin joiltakin osin. 

Sadan langan sukat

Aina pitää olla vähintään parit sukat tekeillä. Tällä kertaa tarvitsin jotain aivotonta kutomista, joten nappasin lankavarastoistani nipun hyvin ohuita sekalaisia jämälankoja

Sukassa 52 silmukkaa, varressa puikot Novitan 3,5 koivuiset. Varressa tosiaan 8 ohutta lankaa yhteensä neljältä kerältä. Kantalapussa 28 silmukkaa ja 28x2  kerrosta, kantapohjaan 14 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa. Terän kudon Prymin erconomiceilla kokoa 3,5.

 

Tähän asti pääsin; sain molemmat varret ja toisen kantalapun kudottua ja sitten tyssäsi. Sukat jäivät puikoille odottamaan liki kahdeksi vuodeksi (sukat on siis aloitettu alkuvuodesta 2022), tuli kaikkea muuta kudottavaa. Onneksi sitten tuli se vapaapäivä, kun pakkasta oli yi 15 astetta ja joululahjasukista loppui lanka. En tarjennut mennä vinttiin hakemaan lankaa, kun sitä olisi pitänyt vähän penkoa, joten nappasin nämä lankakassista työn alle. Paksuilla puikoilla ja paksulla langalla sukat edistyivät nopeasti. Puikot tosin vaihdoin takaisin 3,5mm koivuisiin, koska nuo Erconomicsit olivat niin pehmeät, että pelkäsin niiden katkeavan.

Kantapään kohdalla sukassa kulki jo 9 ohutta lankaa ja yhden loppuessa tilalle vaihdettiin yksi tai useampi uusi lanka, jotta lankasetin paksuus pysyi suunnilleen vakiona. Tästä myös sukkien nimi, en voi olla varma, että sukissa on ihan sataa lankaa käytetty, mutta ei se kovin kauaksikaan jää, sillä esimerkiksi yksi sukissa lähes koko matkalla kulkenut vihreä lanka oli yli kymmenessä pienessä kerässä. Näistä langoista suurin osa on lahjoituksena saatuja, joten olisi kiva tietää, mitä oli ajatellut se henkilö, joka tasasi vihreää lankaa kahteentoista pieneen kerään. Yleisestikin sukissa käytetyt nöttöset olivat melko pieniä ja niitä joutui vaihtamaan kutimeen usein, joten aika lähellä tuota sataa lankaa taidetaan olla. 

 

Sukkien koko n. 44, malli niin perus kuin perussukka voi olla  ja väri uskomattoman kirjava.

 

Painoa sukilla 233g, lankaa käytetty vuoden alusta 4070g.

Kettusukat

Juniori eli Herra Kirjoituksen siskonpoika on edelleen kettu-fani, joten joulupakettiin päätyvät tänäkin vuonna kettusukat. Ensimmäistä kertaa kudon sukat pelkän kuvan perusteella. Netissä oli montakin vaihtoehtoa useimmat ohjeineen, mutta päätin tällä kertaa valita niistä tämän kuvan ja käyttää sitä sukkien mallina. 

Lankana vanhat oranssi ja luonnonvalkoinen 7 veljestä. Alkuun 56 silmukkaa, joilla 1o 1n resoria 9 krs. Sen jälkeen kaikilla puikoilla sileää neuletta 16cm. Tämän jälkeen takimmaisilla puikoilla 2o 2n joustinneuletta 8 kerrosta, etummaisilla puikoilla sileää neuletta. 

Kantapäähän 15+15 silmukkaa, vahvistettuna 14+14 kerrosta, kantapohjaa 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 16 silmukaa, joista ensimmäiset kavensin jo ensimmäisellä kerroksella, muutaman kerroksen välein tein 2 kavennusta peräkkäin. Kavennukset kunnes puikolla 13 silmukkaa.  

Mallikuvan sukassa on enemmän silmukoita, joten vastaavaa kuviota en saanut aikaan. Minun sukkieni "häntäosassa" on 6 silmukkaa kuviossa, ensin 2 valkoista ja 4 oranssia, sitten kakssi kerrosta 4 valkoista, 2 oranssia ja viimeisellä kerroksella 5 valkoista, 1 oranssi. 

Kärjessä normaali sädekavannus. Kasvot silmukoin jälkikäteen ja silmät ompelin siihen päälle. Kuonoon kudoin 4 silmukan levyisen ja 10 kerroksen korkuisen palan. Korviin nostin 8 silmukkaa ja kudoin ne aina oikein joka toinen kerros kaventaen. 

 

 

Painoa sukilla 153g, lankaa käytetty vuoden alusta  3837g.

DIY BB8 joulupallo

Levittelimme itsenäisyyspäivänä asuntoomme ne vähät joulukoristeet, mitä antijouluihminen suostuu huusholliinsa ottamaan. Käytännössä siis laitoimme kyntteliköt ikkunoille, paitsi olohuone jäi ilman, sillä yksi kyntteliköistä oli jälleen kerran mystisesti rikkunut kesäsäilytyksessä. On myös totta, että olohuoneen ikkunalaudalle ei olisi kaikkien kasvissäätöjen jälkeen edes mahtunut kynttelikköä, joten valoverho ja Kalevala korun joulukoristeet saivat riittää.

Samasta joulukoriste jemmasta paljastui myös pari väriä vaihtavaa palloa. En yleensä pidä mistään, mikä vaihtaa väriä, vilkkuu tai vinkuu, joten sellaisinaan nämä pallot eivät olleet kovin houkutteleva joulukoriste. En oikein osaa sanoa, mistä se idea tuli, mutta päätin, että myös vessaan on saatava omat koristeet ja niiden täytyy olla teemaansopivasti Tähtien sota-aiheisia. 

 

Sain idean, mitä halusin tehdä, ja kaivelin kaapista tarvikkeet: kynsilakkaa kolmessa värissä, vaahtomuoviaplikaattoreita (joita ei sitten loppujen lopuksi käytetty), vaahtomuovin pala, pari joulupalloa ja ison pääsiäismunan sisus. Ja tietenkin kalkkimaalia, koska kynsilakka ei riittänyt peittämään kuusia riittävän hyvin.

 

 

Päätin, että tuo tähtikoristeinen saa jäädä sinälleen, sehän on kuitenkin tähti. Kuusikoristeisesta sitten lähdettiin kehittelemään jotain uutta. Maalasin piilon kuusen kuvat, yritin ensin valkoisella kynsilakalla, mutta se ei peittänyt riittävästi, joten vaihdoin kalkkimaaliin. 

 

Oranssilla tai oikeastaan kuparin kiiltävällä kynsilakalla piirtelin palloon ympyrät ja niiden sisälle maalailin harmaalla kynsilakalla nuo muut kuviot. Pään tein puolikkaasta pääsiäismunan sisuksesta, jonka maalasin valkoisella kynsilakalla ja täytin valkoisella vaahtomuovilla. Vaahtomuovi siksi, että siihen sai kaiverrettua kolon tuota pallon ripustusjuttua varten ja silloin pää pysyi paremmin paikallaan.

 

Yläosaan maalasin koriteet oranssilla ja harmaalla kynsilakalla.  

 

Viimeistelin BB8:n mustilla yksityiskohdilla ja sijoitin sen kylpyhuoneeseen muiden Star Wars hahmojen kanssa. 

Vielä yksi kuva pallerosta, kun se vaihtaa väriä. Tällä kertaa se on vihreä. BB8:n viereen sijoitin tuon tähtipallon sellaisenaan.

Hirvelle metsä

Sain jokin aika sitten valmiiksi hirvisukat, joita innokkasti esittelin täällä. Olin kuitenkin sitä mieltä, että pelkät hirvet olivat tylsät, kyllä ne iltahämäräänsä tarvitsevat myös jonkinlaisen maiseman. Ikävä vain, että loppuvuoden pimeyden, mustan langan ja työaikojen sekä muiden menojen yhdistelmä vaati jonkin verran järjestyjä, että löytyi edes sen verran valoisaa aikaa, että sain maiseman kursittua kasaan molempiin sukkiin. 

Nyt on sitten hirvillä seuranaan yksi männyntaimi ja muutama kuusennäre. Noiden kanssa sukat näyttävät huomattavasti enemmän kokonaisuudelta. Kokeilin silmukointia myös puolitetulla seiska veikalla ja toimi yllättävän hyvin, peitti, mutta ei tullut paksua kohta - taidan jatkossa siirtyä vallan siihen.

Nämähän olivat menossa lahjaksi eräälle metsästävälle tuttavalle. Nyt ne ehkä kehtaa antaa, vaikka toinen hirvi näyttää enemmän joltain muulta kuin kotimaiselta hirveltä, siinä on vähän amerikkalaisen serkkunsa piirteitä tai sitten sillä vaan on hammassärky.

Monimutkainen marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka mieluiten poistaisin kalenterista. Tiedän, että valitan tästä joka vuosi, mutta niin se vain on - joka vuosi entistä enemmän toivon sitä, että voisin vain  käpertyä talviunille. Tämä pimeys, kylmyys ja kaiken elämän katoaminen vaan vie kaikki voimavarat.

 

1. viikko

Marraskuu alkoi juui niin kuin marraskuu yleensä; ensin paljon lunta ja pakkasta, sitten valtavasti vettä, loskaa ja liukkautta.  Turhaa sanoakaan, ettei noissa ole yhtään hyvää vaihtoehtoa. Tai no ehkä sittenkin se muutama aste pakkasta, vähän lunta ja sateetonta. 

 

Aamuvuoroa jälleen, pakko todeta, että seuraavalla kerralla olen kyllä hiukan hanakampi ottamaan listalta jotain muuta kuin pelkästään tätä. Ei vaan toimi, ei ainakaan marraskuussa. 

 

Perjantaina vietimme pikkujouluja Halloween-teemalla. Oli aivan ihana huomata, miten ihmiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja laittautuneet muutenkin juhlan teeman mukaiseksi. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti, juomiakin olisi ollut, mutta seuraavan päivän työpäivä oli hyvä tekosyy jättää niistä suurin osa väliin. Viikonloppu tosiaan kului töiden merkeissä, sunnuntaina vielä 5 tuntia ylimääräistäkin. Verottaja kiittää jälleen. 

 

2. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta keveitä keikkahommia. Paljon hoidettavia kotitöitä, itse asiassa niin paljon, että maanantaina istuin alas ja tein oikein listan viikon aikana hoidettavista hommista. Listalla on paljon sellaista, mitä olen lykännyt ja siirtänyt, kun se ei ole kivaa, mutta nyt vaan on pakko tarttua asiaan.

 

Viikon edetessä olen lykännyt montaa asiaa, mutta lopulta ottanut asiasta kiinni ja hoitanut ne, sillähän siitä päästään. Samalla olen onnistunut kehittämään stressiä parista isosta asiasta, jotka on pakko hoitaa marraskuussa; yksi tentti ja yksi pidettävä luento. Samaan kasaan menevät myös hammaslääkäri, gynekologi ja pankkiasiat sekä omat että äidin. Kun sitten vaan ottaa itseään niskasta kiinni, niin hoituuhan se - pankkiasioista on osa hoidettu ja osalle tehty ajanvaraus eli hommat etenevät. 

Herra Kirjoitus onnistui nappaamaan syysflunssan, joten viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä kaupungissa. Toinen meistä nukkui suurimman osan ajasta ja toinen kutoi sukkaa. Sen verran käytiin "maailmalla" että haettiin äidin pyykit ja vietiin puhtaat hänelle.

 

3.viikko

Tehokas maanantain vapaapäivä, hoidin listalta pois sekä tentin että hammaslääkärin. "Kummituksista" on jäljellä enää luento ja lääkäri. Varasin tähän päivään myös hierojan, pitkästä aikaa. Lisäksi pesin pyykkiä  - ja sain taas kiroiltavaa muista pyykinpesijöistä. Jos pesutupavaraus kestää 2 tuntia ja loppuu klo 09:30 ja pyykit ovat edelleen koneessa klo 10:45, niin miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Montako tuntia varaus kesti?  

 

Tiistai illan annoin "löhöaikaa" itselleni eli kuuntelin äänikirjaa ja kudoin sukkaa toipuen koulutuspäivästä. Keskiviikkona kuittasin jälleen muutaman ylityötunnin korvaamaan tiistaina laiskottelua. Torstaina ahkeroin kokoon ruusukorit, jotka esittelin jo tuolla aikaisemmin. Perjantaina aloin valmistautua viikonloppuun ja työrupeamaan maalla. Se on varmaan nyt sitten viimeinen viikonloppu ennen kevättä, jonka olemme siellä yötä.

Tilipäivä tuli ja meni ilman suurempia intohimoja. Laskut maksuun ja siinä se. Tosin kuulimme ilouutisia siitä., että palkkatoimistomme on jälleen kerran mokannut. Meillä on maksettu korotettuja palkkoja väärille ihmisille, toisille taas on jätetty maksamatta heille kuuluneita korotuksia. Nämä kaikki takautuvasti kesäkuusta alkaen. Tietenkin ylimääräiset maksut peritään takaisin joulukuun palkassa, eihän silloin kukaan rahaa tarvitse - eihän. Vaikka olenkin vakaasti sitä mieltä, että omat palkkani on oikein maksettu, niin silti saa jännittää kuukauden, että keksivätkö ne mahdollisesti periä minultakin jotain pois. 

Viikonloppu sujui -sanoisinko- hyytävissä tunnelmissa. Maalla talon lämpötila huiteli nollalukemissa, kun tulimme paikalle, joten sekä uunit että patterit saivat paahtaa täysillä ja siltikin oli holotna. Vaikka kroppa paleli, niin henki oli kuitenkin riemukas, sillä viikonlopun aikana hoituivat loppuun viimeiset kaksi vuoden "isojen töiden"- listalta. "Ojakonna" kävi kaivamassa sen keväältä roikkumaan jääneen ojan pätkän ja oli tehnyt todella hienoa työtä. Lisäksi saimme varastoon tehtyä ne kattotuennat, mitä suunnittelimme, jotta lumi ei paina rakennusta - tai siis kattoa - kasaan. Muutenkin laitoimme talon nyt talviteloille, seuraavaksi käydään vaan katsomassa päiväseltään, että paikat ovat kunnossa. Äitiä kävimme moikkaamassa lähinnä ohijuosten, puhtaat pyykit hänelle ja likaiset pyykkiin sekä muutama sananen ja valokuvien näyttöä, siitä mitä olimme saaneet aikaan. 

 

4.viikko

Kurkku kipeänä ja kuumetta, johtuuko sitten viikonlopun palelemisesta (vai oliko se kenties jo enne tästä) vai stressin laukeamisesta vai iskikö pöpö muuten vaan. Töihin en pystynyt menemään, mutta lääkärin vastaanotto oli pakko hoitaa, kun kerran peruutusajan sain. Sieltäkin tuli positiivisia uutisia, periaatteessa kaikki on ok. Nyt odotellaan vielä yhdet labrat ja katsotaan hemoglobiinin tilanne, muutoin seuraillaan vuoden vaihteeseen asti.

 

Kaksi päivää meni nukkuessa, sen verran jaksoin keittiöön raahautua, että keittelin teetä ja poikkesin vessassa ja sitten taas nukkumaan. Onneksi oli viikonlopulta jäänyt ruokaa, että ei tarvinnut pizzataksiin turvautua, vaan sain pidettyä Herra Kirjoituksen ruoissa niillä. Kolmantena päivänä sitten alkoi pikkuhiljaa elämä voittaa; jaksoin jopa tehdä ruokaa. Tokikaan se ei mennyt niin kuin olin suunnitellut, olin ottanut maalta hirvenlihaa mukaaan kuvitellen tekeväni lihapullia. Kun sitten otin lihan jääkaapista, tajusin sen olevan paistia eikä jauhelihaa. Niinpä aloin vääntää palapaistikastiketta - en muuten ihan hetkeen ole tehnyt ruskeaa kastiketta, enkä ainakaan sellaista, johon jopa kuulotettiin sipulia. Herra Kirjoitus söi hyvällä halulla ja vielä kehui makua, minkä jälkeen oli pakko tunnustaa, että sipulista se maku oli peräisin. 

 

Torstaina kävin illalla kokouksessa, ja huomasin, että ääni ei edelleenkään kestänyt puhumista. Perjantaina tuli ruksittua jälleen yksi "kummitus" pois listalta - kävimme äidin kanssa hoitamassa hänen pankkiasiansa siihen vaiheeseen, että minun on helpompi hoitaa niitä jatkossa. Itseäni hemmottelin hieronnalla, olen onnistunut löytämään hierojan, joka on paitsi osaava ja tehokas, osaa myös tarvittaessa olla hiljaa. Launtaina juostiin läpi pikainen kauppareissu, tehtiin lisätöitä muutama tunti ja vietiin ja tuotiin tavaroita. Sunnuntaina tein vihdoin ja viimein ne hirvipullat, joita tuolla viikolla jo yritin tehdä. Niiden seuraksi kokkasin Hasselbackan perunoita. Sunnuntaina kävimme myös äidin luona ja taas rapsuteltiin hänen kyntensä ja jalkansa uuteen uskoon.

5. viikko

Marraskuun "kummituksista" viimeinen tulee vastaan tällä viikolla (ja pakkohan sen on, kun kuu loppuu tuossa tuokiossa), joten maanantaina pistin alulle sen moneen kertaan puhumani esityksen. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Loppujen lopuksi pari iltaa ja yhden aamupäivän se esitys vaati, ja onnistui ihan ok. Tosin minulle tyypilliseen tapaan aikaa oli varattu 20 minuuttia ja sain puhuttua 40 minuuttia, mikä kuulemma oli vain hyvä, koska edellinen ja seuraava puhuja alittivat aikansa.

Alkuviikko on mennyt  minulle aivan liian talvisissa tunnelmissa, sillä lunta on tullut runsaasti lisää ja pakkanen on ollut jopa 15 asteen luokkaa. Kun siihen lisää viiman ja rannikon kosteuden, on tuntuma kuin -25 astetta tai enemmän. Jopa vannoutunut vaihtovaatteiden vastustaja Herra Kirjoitus kysyi maanantai aamuna, missä hänen toppahousunsa olivatkaan - on ilmeisesti herrasta tullut vanhemmiten sen verran mukavuudenhaluinen, että vaihtovaatteet ovat pienempi paha kuin paleleminen. Jos minulta kysytään, niin talven lumikiintiö on nyt kyllä sitten täysi, yhtään enempää ei tarvita, kiitos!

Kuun viimeisen päivän lisätili todisti taas töissä asumisesta,  mutta koska joululahjashoppailut ovat edessä (vaikka miten koetankin niitä välttää), niin tarvetta noille rahoille kyllä on. Ja tokikin ehdottoman itsekkäästi mietin myös kevättä ja mahdollista matkaa etelään.

Kovasti nopeasti on tämä kuukausi taas kulunut, juuri se alkoi ja nyt se on taas loppu. Aivan tuota pikaa niin käy myös tälle vuodelle.

Vuoden vaihdetta ennakkoon

Uudenvuoden lupausten aika on taas lähestymässä. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä vain yhden uuden vuoden lupauksen: lakkaan hötkyilemästä, enkä ala koohottamaan minkään suhteen, ei mitään uusia superhehkutuksia. Tarkoittaa myös sitä, että ei mitään turhia toistuvia lupauksia, mitä en kuitenkaan aio pitää tai onnistu pitämään.

Toinen lupaus voisi olla se, että nostan polvet kuvainnollisesi leukaan ja käperryn siihen. Ja teen niin juuri niin usein kuin siltä tuntuu. Jos ei huvita, niin ei huvita. Hoida pakollinen ja selviä siitä, se saa luvan olla ensi vuoden mottoni. 

Jotenkin muutaman päivän harkinnan jälkeen tekee mieleni listätä listalle jälleen ostamattomuutta, ainakin kenkien, kosmetiikan ja lankojen osalta (eli taas kerran olen kuitenkin hötkytemässä johonkin suuntaan). Vaikuttaneeko sitten mielipiteeseeni se, että seurattuani naamakirjassa erään kaverini loputtomia hankintoja (juu, tiedän, olen maininnut asiasta monta kertaa, mutta kun niitä esittelyitä tulee useampi uusi vastaan aina kun avaan naamakirjan. Ja aina ärsyttää yhtä paljon, tekisi niillä sitten kans jotain, eikä vaan hamstraisi turhaan - hän ei koskaan esittele mitään uutta tekemäänsä vaan jos jotain on "tehty", on kyseessä vuosia vanhan muiston nosto eli uskon, että jos hän jotain tekisi, hän myös sen esittelisi eikä vaan aina niitä samoja vanhoja vuosi toisensa jälkeen), olen entistä enemmän minimalististen hankintojen ja nuukailun kannalla. Pyrinpä sitten taas jälleen kerran vuonna 2024 siihen, että ostetaan mahdollisimman vähän tavaraa. Niin, mikäli se siis onnistuu hötkyilemättä.

Tiedostan kyllä, miten vaikeaa tuo minimalistinen ostaminen on, koska niitä tarpeita ja "tarpeita" varmasti matkan varrella syntyy. Mutta oikeasti aika kauas on päästy siitä ajasta kun posti kantoi kasakaupalla paketteja meille. Alla oleva kuva on vuodelta 2016, ja sinä vuonna postiluukku todellakin kolisi. Tämä kuvassa oleva kasa on ehkä yksi kahdeskymmenes osa - tai jopa vähemmän-  sinä vuonna saapuneista posteista, mutta koska kyseessä on yhden ainoan päivän postisaalis, on se mainitsemisen arvoinen. 

 

"Ota omista kaapeista ja käytä sieltä" on ihan käypäinen neuvo myös ensi vuodelle. Samalla voi myös tosissaan miettiä sitä, miten paljon esimerkiksi maalta vielä paljastuu yllätyksiä eli siis tavaroita, tavaroiden perään, kun alan käydä läpi laatikoita ja kaappeja. Tuntuu, että entistä enemmän on niitä loppuelämän varastoja, kun sitä tavaramäärää miettii. Nuukailijahan on siitä vaan tyytyväinen, kun kaikkea on valmiiksi, eikä mitään tarvitse ostaa.

Jospa siis 2024 teemat olisivat "ole hötkyilemättä", "hoida vain pakollinen", "ole armollinen itsellesi" ja "nauti elämästä". Eikös tuossa ole yhdelle vuodelle ihan riittämiin. 

Viininpunaista pitsiä

Näitä suunnittelin joulupukin konttiin. Varsi viininpunaista vanhaa Novitan Kaikua ja teräosa kahta erilaista pinkkiä sukkalankaa.

Alotin sukat 56 silmukalla, joilla kudoin 10 kerrosta 2o 2n - resoria. 

Sen jälkeen aloitin superhelpon kahden kerroksen pitsineuleen, jonka ohjeen olen jostain netin syövereistä itselleni tallettanut.

 

Pitsineule:

1. krs:  langankierto, neulo 3 silmukkaa oikein, vedä ensimmäinen neulottu silmukka kahden seuraavan yli, jatka kerros loppuun

2 krs: neulo kaikki silmukat oikein, mutta siirrä kerroksen viimeinen silmukka ensimmäiseksi ensimmäiselle puikolle (eli kerroksen vaihtumiskohta muuttuu)

Toista kerroksia 1 ja 2, muista tarkistaa, että kolmesta neulotusta silmukasta keskimmäinen on aina langankierron eli reiän yläpuolella. 

Varren mitaksi määräytyi se, miten pitkälle viininpunainen lanka riitti. Sen jälkeen kaivelin loputtomista varastoistani pari pinkkiä kerää. Ensin nilkkaan 2o, 2n - resoria 12 kerrosta paksummalla langalla. Samalla paksummalla kudoin kantapään 16+16 silmukkaa, 28 kerrosta. Kantapohjaan 9+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes 13 silmukkaa puikolla. 

Kantalapun reunasta nostettujen silmukoiden jälkeen otin työhön myös ohuemman langan ja aloin kutoa spiraalia kerroksen kerrallaan. Langat ovat niin lähellä toistensa väriä, että raidoitusta ei juuri huomaa. Varren viininpunainen on todella upea sävy, erottuu oikean värisenä oikeastaan ainoastaan tuossa ihan ensimmäisessä kuvassa.

Painoa sukilla 202g ja langan kulutus vuoden alusta 3684g.

Navettasukat jämälangoista

Kaivelin lankaloodasta, joka siis tarkemmin on rahi, johon mahtuu kasa lankoja, esiin muutaman jämäkerän ja kudoin niistä navettasukat joululahjaksi. Puolitin kerät, jotta sukista tulisi edes suunnilleen samanlaiset.

Aloitus turkoosilla 60 silmukalla ja perinteisellä 2o 2n -resorilla. Jatkoin niin kauan kuin turkoosia lankaa riitti, sen jälkeen vaihdoin tummansiniseen, jonka myös kudoin varteen kokonaan. 

Kantapäähän otin 16+16 silmukkaa ja vaihdoin langaksi hirvisukista jääneen ruskean. Kantapään korkeus 2x 16 kerrosta  siis vahvistettuna kudoin. Nostin kantalapun reunasta 18 silmukkaa, mutta kudoin jo nostokerrokselle kaksi kavennusta, toinen normaaliin paikkaan ja toinen puikon vaihtumiskohtaan reiän välttämiseksi. Muutoin kavennukset normaalisti joka toinen kerros kunnes puikolla 15 silmukkaa - koska ruskea lanka on ohuempaa kuin varsi, jätin normaalista poiketen silmukkamäärän samaksi kuin varressa. 

 

 

 

Painoa sukilla 152g, lankaa käytetty vuoden alusta  3482g

Ruusukorit

Pitkin syksyä olen ahkeroinut "ruusutehtaalla" sekä pyöritellen erilaisia ruusuja että kastellen niitä steariiniin. Osa on tarkoitus antaa joululahjoiksi, sillä annan mielelläni jotain sellaista, joka tulee käytettyä ja katoaa pois sen sijaan, että antaisin mitään, mikä jää nurkkiin. 

Osa oli tarkoitus antaa arpajaisvoitoiksi ammattiryhmämme paikalliselle yhdistykselle. Jo kesällä löysin sopivat korit ja nyt ne sitten täyttelin eri värisillä ja mallisilla ruusuilla. Tai no yhteen tuli kyllä "hylsykukkia" ruusujen sijaan, sillä sillä tavoin pieneen koriin sai mahtumaan enemmän materiaalia. 

Pakkasin korit kaikessa yksinkertaisuudessaan vain sellofaaniin, enkä laittanut kaikkiin edes rusetteja. Näen, että näissä pääasiassa ovat ruusut, eivätkä suinkaan koristehärpäkkeet. Tiedän, että moni on asiasta eri mieltä, mutta tällä kertaa minulla on tekijänoikeudet näihin ja sen (eli minimalistisimman mahdollisen) mukaan mennään. 

 

Omasta mielestäni olen noihin kovin tyytyväinen, muut olkoot mitä mieltä tahansa.